Pihit appivanhemmat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Tuosta mä olen eri mieltä. Mulla ei nimittäin oman käsitykseni mukaan ole minkään sortin velvollisuutta antaa yhtään mitään yhtään kenellekään...paitsi verottajalle. Jos ostan vaunut toiselle lapsistani, en ole mitenkään velvollinen ostamaan niitä myös toiselle. Mä autan sillä perusteella, kumpi apuani enemmän tarvitsee.

juu, sanoin vähän huonosti. Velvollisuutta ei ole ja turhanpäiten ei pidä auttaakaan. Tarkoitin sitä, että on reilua sisaruksia kohtaan, että jos auttaa yhtä, on oltava valmis auttamaan toista kun tämä tarvitsee apua. Eihän meillä pikkulapsillekaan osteta polkupyörää jokaiselle vaan sille joka uutta tarvitsee.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Mua suoraansanottuna ketuttaa, kun miehen veljen perhe on jatkuvasti kinuamassa rahaa miehen vanhemmilta, jotka on molemmat jo eläkkeelläkin, eli rahaa ei ole liikoja. Ovat jo ennenstään monta tonnia velkaa autosta. Ja toisille appivanhemmille ovat velkaa asunnosta. Vanhemmat ei kehtaa kieltäytyä vaan aina antavat/lainaavat. Lisäksi auttavat lastenhoidossa todella usein ja kaiken maailman remonttihommissa. En sitä sano etteikö saisi auttaa ja pyytää apua, mutta välillä tuntuu etteivät mitään osaa itse tehdä. Ostivat vielä omakotitalonkin, vaikka peukalo on ns. keskellä kämmentä...Itsellä vaan ei ole pokkaa pyytää rahaa.

Meillä sama tilanne, miehen veli ei ole kasvanut aikuiseksi, vaikka on kohta kolmikymppinen. "Tyttöystävänsä" (ovat asuneet avoliitossa saman katon alla vuosikausia) kanssa vuoron perään lypsävät rahaa omilta vanhemmiltaan, kumpikaan ei ole päivääkään töitä tehneet, yliopistossa lorvineet kohta 10 vuotta vailla mitään tarkoitusta valmistua sieltä koskaan... Anoppini ostaa ruuat, maksaa elokuvaliput, auton vakuutusmaksun, autokin on anopin... En kyllä kehtais ikinä maailmassa elää tuon ikäisenä vielä vanhempien siivellä. Me mentiin naimisiin vähän yli parikymppisinä, siitä asti ollaan tultu omillamme toimeen.
 
Ei auta vanhemmat eikä appivanhemmat rahallisesti eikä tipu tavaraakaan. Ei myöskään lastenhoitoapuja. Vaikka ollaan oltu välillä molemmat työttominä niin omillaan on pärjätty, maksettu asuntolaina ja ruokittu ja vaatetettu 2 lasta. Kyllä se elatusvelvollisuus mielestäni päättyy siihen kun lapsi kotoa lähtee -ja varsinkin jos vielä perheenkin perustaa. Siinä vaiheessa pitäisi olla jo sen verran selvillä elämisen kuviot että tietää miten rahaa hankitaan ja osaa sitä kuluttaa sen verran että pärjää. Toisten vanhemmat auttavat -toisten eivät. Missä vaiheessa sitä sitten aletaan suunnitella oma rahankäyttö ja elämä jos joka käänteessä vaan odotetaan että jostain tipahtaa vaatteet itselle ja lapsille, ruokakassia tarpeen mukaan ja vielä vähän käyttörahaa -hyvässä lykyssä sitten vielä vanhemmat ottavat lapsetkin hoidettavakseen että päästään vanhempien antaman rahan turvin vielä vähän bilettämään tai reissaamaankin.. Voi viddu teidän kanssa...
 
Minua on oma äitini auttanut, ja olen itse halukas auttamaan omia lapsiani jos heillä tulee olemaan vaikeaa. En voisi olla niin kylmä ja kova ihminen ja sanoa ettei huvita auttaa, koskapa olette muuttaneet pois kotoa, pärjätkää omillanne. Tai että kieltäytyisin hoitamasta lapsenlapsia sillä verukkeella että olen jo omani hoitanut eikä minulla ole velvollisuutta hoitaa enää mitään.
Tässä muuten huomaan sen miten ihmiset on erilaisia.
 
Niin??
Ei meilläkään koskaan anna ja ihan itse matkat maksetaan. Ei tulisi herranen aika mieleenkään, että heidän pitäisi bensat maksaa!!
Käydään anopilla siis 1-3 kertaa kuussa, matkaa 200 kilsaa suuntaansa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietippä:
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja mietippä:
Alkuperäinen kirjoittaja Toivoliini:
Tämä on tällainen kinkkinen asia. Sanot tulevanne toimeen, mutta sitten kuitenkin appivanhempien pitäisi rahaa antaa.

300km auto kuluttaa 10l/100km on 60litraa ees taas. Bensa 1,3e/l palttia rallaa 100e harvalla on laittaa tuosta vaan sileeksi

Niin, että jos miehes haluaa nähdä vanhempiaan tai vanhemmat poikaansa, niin raha ratkaisee? Kauhea syöppö teidän auto, vaihtakaa parempaan!
Muista sitten itse vanhana maksaa kaikki lastesi matkakulut, kun käyvät sua vanhainkodissa katsomassa. Noilla mielipiteillä varustettuna susta kasvaa appivanhempiasikin pihimpi vanhus!

Mulla on isommat tulot kuin mun vanhemmilla ja appivanhemmilla yhteensä, en todellakan ole heiltä mitään vailla.

Se on hyvä että sun tulot on niin isot :) Pointtina olikin se, että kaikilla muilla ne tulot eivät anna periksi tuollaista ajelua. Kerran kuussa jos käy ja lasketaan siihen bensaan se 70e tekee vuodessa 800e. Minä voisin käydä kolmen kuukauden välein. Tällä hetkellä käyn 2 kertaa vuodessa kotona 800km suuntaansa. Ei vaan lompakko kestä enempää ajella.

Jos haluisin että lapseni kävisivät katsomassa minua ja välimatka olisi pitkä niin tottakai minä maksaisin vaikka puolet bensasta, reilu peli. (yleensä vanhemmilla ei ole enää velkaa ja muita menoja niin paljon kun nuorilla juuri perheen perustaneilla.)

Osta uusi auto kommenttiin kommentoin jo aikaisemmin että se maksaisi sen 14 000e ja kuluttaisi 7,5l/100km. No sinun tuloillasi tuo kuitattaisiin varmaan kuukaudessa :D

No ei tosiaan kuitattaisia. Mun appivanhemmat vaan on todella pienellä eläkkeellä. :headwall: :headwall:
Olis aika noloa pyytää heiltä bensarahaa, kun juuri ja juuri kehdataan syödä niillä kaks kertaa viikonlopun aikana tällä porukalla.
 
ihmiset ovat erilaisia.toiset auttavat rahallisesti,toiset muilla avuilla.apua voi ottaa vastaan jos tahtoo ja rahallisen tuen voi "korvata" tilaisuuden tullen,myöhemmin, rahalla tai muilla avuin.jotkut eivät anna rahallista tukea ,jotkut eivät muutakaan tukea.jotkut eivät halua vastaanottaa minkäänlaista tukea.jokainen tekee ja tuntee teot omalla tavallaan.yhtä oikeaa toimintatapaa joka tyydyttäisi kaikkia ei varmaan löydy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Niin??
Ei meilläkään koskaan anna ja ihan itse matkat maksetaan. Ei tulisi herranen aika mieleenkään, että heidän pitäisi bensat maksaa!!
Käydään anopilla siis 1-3 kertaa kuussa, matkaa 200 kilsaa suuntaansa..

Meillä matkaa yli 300 km. Pikkuisen joskus ärsyttää, kun meidän lapsille ja vierellä asuville serkuksille ostetaan kaikille tasan tarkkaan pillimehut ja jäätelöt, kun käydään. Ei ollenkaan oteta huomioon, että meidän lapset ovat istuneet 4 tuntia autossa päästäkseen sinne ja rahaa palaa paljon. ja aikaa. Haluavat kuulemma olla tasapuolisia. Kummallista, että kun lähellä asuvat käyvät usein heille ostellaan kaikkea tarpeellista isompaa. Eivät edes yritä olla tasapuolisia.

 
Eikö heillä ole lähempää pyytää kuskia kun 300 kilsan päästä teitä??
Outoo...

Meillä mummu eläkkeellä ja mummo peruspäivärahalla työtön. Ei saada rahaa, eikä ole tarvetta pyydelläkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
Minua on oma äitini auttanut, ja olen itse halukas auttamaan omia lapsiani jos heillä tulee olemaan vaikeaa. En voisi olla niin kylmä ja kova ihminen ja sanoa ettei huvita auttaa, koskapa olette muuttaneet pois kotoa, pärjätkää omillanne. Tai että kieltäytyisin hoitamasta lapsenlapsia sillä verukkeella että olen jo omani hoitanut eikä minulla ole velvollisuutta hoitaa enää mitään.
Tässä muuten huomaan sen miten ihmiset on erilaisia.

TÄYSI PEESI!!
 
Meillä mies joutunut pärjäämään omillaan 16 vee asti, epä sillon ole vielä ollut taitoa rahaa käsitellä. Autokortti hankittu opintovelalla. On se vähän erijuttu jos päällekakskymppisenä vasta alkaa itsensä elättämään. Jos me oltais saatu kotoa kaikki siihen mennessä, eipä olis rahahuolia nytkään, olis helppo elää varojen mukaan. Nyt velkaa enemmän kuin monella koko elämänsä aikana. Se kierre kun pääsee alkuun ...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
Minua on oma äitini auttanut, ja olen itse halukas auttamaan omia lapsiani jos heillä tulee olemaan vaikeaa. En voisi olla niin kylmä ja kova ihminen ja sanoa ettei huvita auttaa, koskapa olette muuttaneet pois kotoa, pärjätkää omillanne. Tai että kieltäytyisin hoitamasta lapsenlapsia sillä verukkeella että olen jo omani hoitanut eikä minulla ole velvollisuutta hoitaa enää mitään.
Tässä muuten huomaan sen miten ihmiset on erilaisia.
Ihmiset ovat erilaisia. Ja heidän tapansa ajatella asioista. Mä autan kyllä mielelläni omia lapsiani, autanhan ihan ventovieraitakin. Mulle se oleellinen koko asiassa on, että se auttaminen lähtee minun tahdostani. Voin hoitaa joskus tulevia lapsenlapsiani ja multa voi kysyä, voisinko tulla lasta hoitamaan esim vanhempien yhtä aikaa sattuneen iltavuoron ajaksi. Mä sitten vastaan kyllä tai ei, mutta he eivät voi laskea sen varaan, että minä tulen. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan...ei mun lapseni voi tehdä kymmentä lasta ajatellen, että kyllä mummi sitten hoitaa tai ottaa tuloihinsa nähden kohtuuttoman asuntolainan ajatellen, että mutsi kuitenkin meitä auttaa. Ymmärrät varmaan pointin? =)
 
jatkan vielä, että miehen velipoika asustaa kotona ikää18, vanhemmat maksaneet autokoulun, uudehkon auton, uustietokone, pleikkarit, uusimmat kännyt, oma telkkari, dvdsoitin jnejne. Kotona saa asua ja ruuasta, vaatteista sun muusta ei tarvii maksaa. Enpä ihmettele vaikkei miehellä ole kovin lämpimät välit kotopuoleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vvieras:
jatkan vielä, että miehen velipoika asustaa kotona ikää18, vanhemmat maksaneet autokoulun, uudehkon auton, uustietokone, pleikkarit, uusimmat kännyt, oma telkkari, dvdsoitin jnejne. Kotona saa asua ja ruuasta, vaatteista sun muusta ei tarvii maksaa. Enpä ihmettele vaikkei miehellä ole kovin lämpimät välit kotopuoleen.
Usein kuopus saakin eniten. Eikä se mun mielestäni ole mitenkään kummallista. Syy on hyvin yksinkertainen: vanhemmat ovat yleensä vauraimmillaan siinä vaiheessa, kun kuopus alkaa lähestyä täysi-ikäisyyttä. Ja kun niitä huolehdittavia ei ole kotona enää kuin se yksi, sille riittää enemmän kuin silloin, kun lapsia asui kotona enemmän. Olen huomannut tämän ihan itse nyt, kun esikoinen on asunut muutaman kuukauden omassa asunnossaan ja me täällä junnun kanssa kaksin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vvieras:
jatkan vielä, että miehen velipoika asustaa kotona ikää18, vanhemmat maksaneet autokoulun, uudehkon auton, uustietokone, pleikkarit, uusimmat kännyt, oma telkkari, dvdsoitin jnejne. Kotona saa asua ja ruuasta, vaatteista sun muusta ei tarvii maksaa. Enpä ihmettele vaikkei miehellä ole kovin lämpimät välit kotopuoleen.
Usein kuopus saakin eniten. Eikä se mun mielestäni ole mitenkään kummallista. Syy on hyvin yksinkertainen: vanhemmat ovat yleensä vauraimmillaan siinä vaiheessa, kun kuopus alkaa lähestyä täysi-ikäisyyttä. Ja kun niitä huolehdittavia ei ole kotona enää kuin se yksi, sille riittää enemmän kuin silloin, kun lapsia asui kotona enemmän. Olen huomannut tämän ihan itse nyt, kun esikoinen on asunut muutaman kuukauden omassa asunnossaan ja me täällä junnun kanssa kaksin.

Meillä mies on kuopus, ei ole koskaan saanut mitään kotoaan. Töitä on saanut painaa kotona asuessaan suunnilleen siitä saakka kun oppi kävelemään. (remontit, metsänistutukset jne). Lähti 16-vuotiaana opiskelemaan eri paikkakunnalle, otti opintovelan, ei autettu mitenkään. Vanhemmille lähellä asuville sisaruksille on rakennettu talot ja ostetaan lapsenlapsille kaikkea, mutta ei meille.
 
mua vaan ihmetyttää miks ei kiinnostanut auttaa tätä toista poikaa, mä en edes tiennyt että on olemassa henk.koht.konkurssi! Mun tekis oikeesti mieli kertoa niille että mun vanhemmat pelasti niiden pojan tulevaisuuden. tiukilla ollaan vieläkin, mut saadaan velkoja kokoajan kuitenkin vähennettyä, kiitos kun saatiin apua mun vanhemmilta pahimpaan. Ärsyttää kun kehuskelevat sitten meille jollain uusilla puhelimilla ja matkailuautoilla...
 
Minusta pelkkä ajatus, että omien tai appivanhempien pitäisi auttaa aikuisia lapsiaan tulemaan toimeen, on aivan käsittämätön! Kyllä aikuiset ihmiset pystyvät itsensä ja lapsensa elättämään, jos vain tahtoa ja ahkeruutta löytyy! Itse yksinhuoltajana ollessani en tullut edes ajatelleeksi, että vanhemmiltani rahaa pyytäisin, vaikka todella tiukilla välillä olinkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä mies on kuopus, ei ole koskaan saanut mitään kotoaan. Töitä on saanut painaa kotona asuessaan suunnilleen siitä saakka kun oppi kävelemään. (remontit, metsänistutukset jne). Lähti 16-vuotiaana opiskelemaan eri paikkakunnalle, otti opintovelan, ei autettu mitenkään. Vanhemmille lähellä asuville sisaruksille on rakennettu talot ja ostetaan lapsenlapsille kaikkea, mutta ei meille.
Oukei, käsitin, että tuo 18 v veli on perheen kuopus...pojat kun harvemmin lähtevät alaikäisinä kotoa pois. Sun miehesi on siis alaikäinen vielä vai miten tuo homma nyt menee, jos kerran on nuorempi kuin 18 v veljensä? Mutta siis....mä luulen, että jos mun junnuni alaikäisenä perustaisi perheen, niin melko varmasti löisin rahahanat kiinni tai ainakin kukkaroni nyörit olisivat melko tiukassa solmussa. Ihan vaan siksi, että jos kerran haluaa ottaa aikuisen vastuun alaikäisenä, sitten sen vastuun saapi kantaakin. Mutta me ollaan näistä junnun kanssa kyllä puhuttukin eli että ei lapsia alaikäisenä.

 
Itse haluan antaa omalle lapselle hyvän jalustan lähteä maailmalle. Autan sen verran ettei tarvitse olla velkainen jo ennenkuin on edes täysi-ikäinen. Hitsi miten se vaikuttaa, huono itsetunto, ei mitään hajua rahan käytöstä. Liikaa vastuuta liian nuorena. Yritän omaa poikaa autella silleen että pystyy suunnitelmallisesti elämään, autan että saa koulutuksen, kunhan pääsee töihin niin sitten pärjää varmasti omillaan, kun ei mene palkka ulosottoon samantien.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vvieras:
Itse haluan antaa omalle lapselle hyvän jalustan lähteä maailmalle. Autan sen verran ettei tarvitse olla velkainen jo ennenkuin on edes täysi-ikäinen. Hitsi miten se vaikuttaa, huono itsetunto, ei mitään hajua rahan käytöstä. Liikaa vastuuta liian nuorena. Yritän omaa poikaa autella silleen että pystyy suunnitelmallisesti elämään, autan että saa koulutuksen, kunhan pääsee töihin niin sitten pärjää varmasti omillaan, kun ei mene palkka ulosottoon samantien.
Tähän minäkin pyrin. Kustannan lasteni opiskelun niin pitkälle kuin he haluavat opiskella ja sen he tietävät ja sen varaan saavatkin laskea. Mutta he eivät kuitenkaan voi laskea sen varaan, että voisivat tehdä liudan lapsia opiskeluaikanaan ja mä sitten kustantaisin kokonaisen suurperheen elämän.
 
Isäni on kuollut, samoin appeni. Äiti ja anoppi elävät. Se, mikä heidän "pihiydessään" minua harmittaa on se, että he eivät raaski käyttää rahaa oman hyvinvointiinsa ja virkistykseensä. Eivät he pihistele ostaessaan lahjoja muille, mutta omissa kulutusmenoissa pitää säästää, vaikka kumpikaan ei varmasti ehdi eläessään tulojaan ja säästöjään kuluttaa. Tuntuu vain noilla sota- ja pula-ajat eläneillä olevan niin tiukassa ajatus siitä, että pahan päivän varalle on säästettävä - vielä yli 80-vuotiaanakin!
 
Kyllä minun vanhemmat ovat meitä auttaneet rahallisesti ja muutenkin. En koe itseäni huonommaksi aikuiseksi sen takia, että olen saanut rahalista tukea. Kuten vanhenpani ovat sanoneet, he saavat antaa rahansa vaikka ukko mustalaiselle, jos niin haluavat. Ja he saavat päättää ketä lasta milloinkin rahallisesti tukevat, vai tukevatko ketään.

En ymmärrä, miksi minun pitäisi kieltäytyä tuesta jos sitä minulle halutaan antaa. Tiedän, että nämä rahasummat eivät todellakaan hetkauta vanhempieni taloutta suuntaan tai toiseen. Päinvastoin vanhempanikin saavat hyvän mielen, kun näkevät lasten ilon esim. uusista vaatteista.

Mieheni vanhemmatkin meitä ovat auttaneet jonkun verran, mutta heidän mielestään heidän täytyy auttaa kaikkia lapsiaan täsmälleen saman verran. Niinpä apu on pakostakin jäänyt meidän kohdalla vähäisemmälle, mikä kyllä meille passaa vallan mainiosti. :) Miehen kans ollaan kyllä sanottu vanhemmilleen, että meitä todellakaan haittaa, jos he auttavat toisia lapsiaan enemmän kuin meitä, mutta se haluavat silti olla 'tasapuolisia.' ;)
 
Musta on tuntunut välillä vähän oudolta se, että mun vanhemmat tarjoutuvat lainaamaan meille rahaa vaikka ovat tosi köyhiä. Miehen vanhemmat eivät tee näin koskaan, vaikka ovat hyvätuloisia.

En mä munkaan vanhemmilta mitään odota, mutta on välillä tuntunut hassulta vaan se niin erilainen asenne. Ei munkaan vanhemmat auta millään muulla tavalla, kuin joskus lainaamalla rahaa. Miehen vanhemmat taas toimii niin, että he odottavat meiltä koko ajan jotain, mutta eivät vastavuoroisesti anna mitään meille takaisinpäin (siis apua, aikaa tai mitään muutakaan). Jotenkin heillä on sellainen asenne, että kun ovat miehen kasvattaneet, niin on sitten sekä miehen että miniän velvollisuus juosta auttamassa vähän väliä milloin missäkin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rinkeli-Martta:
Isäni on kuollut, samoin appeni. Äiti ja anoppi elävät. Se, mikä heidän "pihiydessään" minua harmittaa on se, että he eivät raaski käyttää rahaa oman hyvinvointiinsa ja virkistykseensä. Eivät he pihistele ostaessaan lahjoja muille, mutta omissa kulutusmenoissa pitää säästää, vaikka kumpikaan ei varmasti ehdi eläessään tulojaan ja säästöjään kuluttaa. Tuntuu vain noilla sota- ja pula-ajat eläneillä olevan niin tiukassa ajatus siitä, että pahan päivän varalle on säästettävä - vielä yli 80-vuotiaanakin!
Mun vanhempani ovat myös pula-ajan lapsia ja kyllähän se heissä näkyy. Tosin....ei Suomessa olisi omalla työllä vaurastunut, jos ei olisi ollut selkäytimeen iskostettuna sitä pula-ajan ajatusmallia. Vaikka itse olenkin elänyt ajanjaksoja, jolloin on ollut taloudellisesti tiukilla, ikinä en ole pula-ajan elämäntapaa noudattanut. Se kaiketi kertoo, että Suomessa nk. köyhäkin voi elää melko mukavasti. Enkä tarkoita, että erilaisten tukien varassa elävän pitäisi elää kuten pula-ajalla, mutta paljon olisi saanut säästöön niinäkin vuosina, kun olin hoitovapaalla...jos vain olisin halunnut.

 

Yhteistyössä