Pidenpään haaveilleet

[Rosa]

Voi Manta, oon tosi pahoillani. Tiedän tuon tunteen. mulla otti kans helmikuun alussa lujille. Menkat oli 2pv myöhässä (mikä siis ei ole minun kropan tyylistä ollenkaan) ja olin jo varma, että nyt ollaan pieniin päin. Niinhän siinä kävi, että maanantaiaamuna töihin kun kävelin, niin menkat alkoi, täti väänsi oikein jotku kauheat kipuhanatkin täysille. Mulla oli niin paha mieli koko päivän töissä. Kotiin kun kävelin, niin kyyneleet valui pitkin naamaa, siihen asti sain pidettyä ne sisälläni. Illalla sitten en edes jumppaan jaksanut lähteä, (henkisesti väsynyt vissin...) itkeä tuhersin vaan peiton mutkassa. Tässäkin kuussa menkat alkoi maanantaina, jotta varmasti olisi oikein paha mieli töissä... No, nyt ei kuitenkaan ottanut niin koville. Oon jo jotenkin orientoitunut siihen, että ei tästä mitään tule ja meissä on jotain vikaa, niin kyllähän sen tiesi, että täti tulee... vaikkakin toivoi muuta...

Oon nyt ollut eilen ja tänään poissa töistä, vissin jotain mahatautia tms. Eilen makasin vaan sängyn pohjalla, pää oli tosi kipeä ja sälekaihtimien välistäkin valo kävi silmiin. Myös mahassa ollut semmonen vellova tunne. En oo kuitenkaan yrjönny vaikka sekin ollu pari kertaa aika lähellä. Tänään on kuitenkin jo parempi päivä. Jaksoin jopa nousta tietokoneelle Huomenna sitten töihin, jos ei enää pahemmaksi muutu... Mulla ei oiskaan enää kuin 10päivää töitä tai työharjoitteluhan se on jäljellä Sitten vaan toivomaan, että tuosta yhdestä läheisestä tehtaasta muistavat minua positiivisella kirjeellä ja ottavat minut kesätöihin... Varmaan alkais siinä pääsiäisen ja vapun välillä. Sitä ennen sitten sais lomailla pari viikkoa. Miehelläkin on pääsisäisen tienoilla talviloma.

Niin ja ne mihen simppatulokset ei oo vieläkään tulleet...

 

[Suvi]

Hei Sunny! Kävitkö lääkärissä? Mitä siellä sanottiin?

 

[Sunny]

Jep, lääkärissä kävin kyllä. Ja voihan paska sanon minä!!
Eli minun kohdallani täytyy nyt todennäköisenä vaihtoehtona pitää myös kohdun ulkoista, koska sellainen on jo kerran ollut ja koska silloin viimeksikin se näkyi testissä vasta kymmenen päivän päästä siitä, kun menkkojen piti alkaa. Kohdun ulkoisessa istukka voi kuulemma toimia hitaammin/heikommin. Ja mullahan on tämän huonon olon lisäksi ollut kipuilua alamahassa, muutamana päivänä erityisesti tuolla perhanan epäonnisella vasemmalla puolella. Voi kuitenkin olla ja toivottavasti tässä tapauksessa on niin etten ole raskaana ollenkaan, vaan olen vain muuten epäkurantti.

Tämä oli yksityinen yleislääketieteen erikoislääkäri, joten hän ei alkanut ultraan, teki vain sisätutkimuksen (jossa ei onneksi mitään hälyyttävää ilmennyt). Kirjoitti minulle lähetteen valmiiksi, jos joudun lähtemään kipujen takia sairaalaan vaikka keskellä yötä. Hän myös halusi varata minulle gynen samalta lääkäriasemalta ensi viikolle, jos oireet eivät pahene niin käyn tuolloin näyttäytymässä. Raskaustesti kontrollimmielessä taas ensi tiistaina kotona ja jos kaikki on ok (eli tässä tapauksessa ei raskautta), niin aloitan Terotit taas jos menkkoja ei ole kuulunut kp:hen 60 mennessä. Joka tapauksessa kuitenkin nyt aloitan Terotit, joita jatkan sitten seuraavat kolme kiertoa ja jos niiden kiertojen aikana ei raskaus ala, niin kuulemma aloitetaan clomit. Että tällainen kroppa tällä ""naisella"". Argh...

Sorry, kun tuli näin paljon omaa napaa, mut suvi tossa kyseli... Mä olen kyllä nyt taas kerran ajatellut, että jos sitä vois tätä asiaa ajatella vähän vähemmän ja tulee jos on tullakseen. Mut hei, onko vähän vaikeaa, jos tässä on taas kyse kohdun ulkoisesta tai sit ihan vaan se pienempi paha eli joutuu napsimaan noita kaiken sortin homoneja että menkat pyöris. Ole siinä sitten ajattelematta ja stressaamatta.
Joo, oikein välittyy tästä viestistä, fiilis on ihan syvältä. Elämä on epäreilua......

nimimerkillä: toivottavasti huomenna on parempi päivä ja aurinko paistaa joskus risupesäänkin

 

[manta]

voi sunny, tosi paskamainen tilanne! kyllä tämä meidän raskautuminen on sitten pirun hankalaa, plääh. toivottavasti kyseessä ei ole kohdun ulkopuolinen raskaus, vaan pääsisit taas terojen avulla uuteen kiertoon. mulle lekuri sanoi, että teroja (ja paavoja, heh) kannattaa syödä se 3kk, jotta vaikutus heijastuu seuraaviinkin kiertoihin. eli siinä ajassa terot ""ohjelmoivat"" aivojen hormonitoimintaa uudestaan. toisaaltahan on hyvä, että sulle luvattiin clomit 3kk jälkeen. onko teille tehty simppatesti, vai perustuiko tuo lupaus sun kierto-ongelmiin?

nyt kun saat selvitetty tän kierron, sullahan on ihan hyvä toimintasuunnitelma valmiina. olen varma, että viimeistään clomikuurit tuovat teille haikaran ja kevätvauvan 2007

 

[Rosa]

Tosi ikävää Sunny Mutta nyt kuitenkin hyvä, kun menit lääkäriin ja selvittelit asiaa. Kyllä pitää meillä olla vaikeeta tämä raskaaksi tuleminen

Miehen simppatestistä ei ole vieläkään kuulunut mitään!!! En jaksa enää oottaa! Nyt on kp10/28, eli ovisajat alkaa taas olemaan käsillä. Mun piti tilata ovistikkuja, mutta en oo muistanut, olkoon, niistä mitään hyötyä kuitenkaan oo... Meidän viime kertaisesta sekstailustakin on jo aikaa... en tiedä, ei vissin kumpaakaan huvita... No, ei paniikkia.

Töihinkin taas palasin alkuviikon sairastelun jälkeen. Olo on jo paljon parempi. Se mun äklötys ennen menkkoja saattoi liittyä tähän mahatautiin tai sitten tuleviin menkkoihin... Kyllä sitä vaan kovasti toivoi parasta, mutta miten kävi taas...

En jaksais enää päivääkään tätä työharkkaa!!! Alkaa tympimään jo! Ehkä tätä tilannetta tekee ""malttamattomammaksi"" se, että sain eilen postia ja pääsin kesäksi tienaamaan! Vapun tienoilla alkaa kesätyö, josta sentään maksetaan kunnolla, nyt en saa pennin tai siis sentin hyrrää... Ja siis 9 päivää kun vielä jaksan niin sen jälkeen saan vetää lonkkaa huhtikuun Tekis siis mieli jo jäädä kotiin, ihan niinkö rahallisesti ois sama asia. Mahtavat kelitkin ja jo malttamattomana siis ootan, että pari viikkoa menis ja sitten meikäläistä ei paljon kotona näykään, kun aion vaan hiihtää, hiihtää, hiihtää Tosin tässä jo suunnittelin kevätsiivouksia ja muuta sellaista puhdetyötä huhtikuulle, ikkunoiden pesut, mattojen pesut, kaappien putsaus... Joo, mielummin sitäkin, kun täällä hikisessä toimistossa! Ei jaksa enää!!! No, ei kai se auta kuin jatkaa...

 

[Sunny]

Kiitos manta ihanasta tsemppauksesta .

Meillä tosiaan johtuu tää ongelma lähes satavarmasti tällä hetkellä mun kierroista ja mahdollisesta ovuloimattomuudesta, kun kuitenkin yksi raskaus on silloin kesällä saatu alulle. Itsekin ajattelen niin, että tilanne näyttää olevan ihan hyvin hoidossa, kunhan tästä kierrosta selvitään. Näin jo yöllä unta, että menkat alkoi itsestään ihan normaalisti, joten toivotaan sen olleen enneuni.

 

[Sunny]

Oltiinkin Rosan kans ihan yhtä aikaa linjoilla.
Harmi, kun ne simppatestin tulokset nyt tollain vaan viipyy ja viipyy...

Ihanalta kyllä kuulostaa, että saat huhtikuun vaan olla ja tehdä mitä huvittaa (Kateellinen ).

 

[Riina-K]

Moi!

Harmi Sunny, että taas joutuu miettimään tuota kohdunulkoisen mahdollisuutta. Itsellänkin kävi mielessä, että sellaisestako minullakin oli kysymys, kun ei lähtenyt viiva vahvistumaan. Toisaalta vuoto tuli, joten kaipa se oli vain kemiallinen raskaus. Tsemppiä sinulle!

Rosa, toivottavasti simppatestin tulokset tulisivat pian!

Meillä on sitten huomenna aika lapsettomuusklinikalle. Hieman jo jännittää! Tulen sitten kertomaan mihin päädytään.

Parempaa loppuviikkoa kaikille!

 

[Suvi]

Voi Sunny! Ei ole reilua tämä elämä! Toivotaan nyt sitten tässä tapauksessa, ettet ole raskaana, jos raskaus ei olisi kuitenkaan normaali. Mullahan oireet alkoivat myös hirveän aikaisin jo rv 3+, mutta silti sain haalean haamun jo kp 26. Pelottaa myös omalla kohdalla, että jos tässä nyt enää koskaan edes ylipäänsä raskautuu, niin josko se on uudestaan kohdunulkoinen. Tsemppiä sulle oikein kovasti! Kyllä se meillekin vielä aurinko risukasaan paistaa. Usko pois!

 

[Rosa]

Kylläpäs täällä on hiljaista...

Mulle iski eilen aivan vietävä masennuskohtaus. Minusta vaan tuntui, että ei minusta ole mihinkään. Työharjoittelu alkaa olemaan päätöksessään, teoriat suoritettuna, mutta opinnäytetyön aiheesta ei tietoakaan... Mikään ei tunnu kelpaavan, mitä ehotan koululle... Jotenkin tuntuu, että valmistuminen alkaa olla aika lähellä, mutta tunnen olevani täysi tumpelo kaikessa tällä alalla... En osaa mitään!!! En edes itseasiassa ole varma haluanko tehdä tämän alan töitä tulevaisuudessa... Olisikohan kannattanut miettiä vähän aikaisemmin??? Minusta ei ole välttämättä tälle alalle, ainakaan töitä omalta tulevalta alalta ei täältä löydy, eikä minusta ole nähtävästi edes äidiksi... Mitä tällä elämällä sitten oikeasti on edes virkaa???

Anteeksi vuodatus ja hieman aiheesta poikkeava, mutta...

Rosa:¨(

 

[Sunny]

Voi Rosa, harmi että sulla on tollainen mieli nyt. Mä olen kuitenkin kuullut, että usein saattaa olla noin, että just valmistumisen alla alkaa epäillä pätevyyttään ja intressejään alalle. Uskon, että olet todella hyvä siinä mitä teet ja opinnäytetyön aihekin varmasti ilmaantuu . Tsemppiä ja parempaa mieltä.

Täytyy tässä nyt vielä itsekin purkautua... Tämäkään ei nyt varsinaisesti tänne liity, mutta eiköhän me olla ihmisiä kaikin puolin, eikä pelkästään vauvahaaveilijoita (vaikka se välillä siltä tuntuukin). Elikkäs, mulla oli melkoinen aamu tänään. Olin ajelemassa yövuorosta kotiin, kun sain kuulla, että meidän rakenteilla olevaan taloon on murtauduttu. Oli se aika ""tälli"" ja loukkaus meidän omaisuutta kohtaan. Työkalut vietiin, mutta onneksi paikkoja ei ollut rikottu. Poliisi kävi sitten aamulla, jonka jälkeen vasta menin nukkuun. Huonosti olen nukkunut ja nyt yritän tässä heräillä, jotta rytmi tasoittuisi. Onneksi on vakuutukset kunnossa!!!

 

[Airi]

No ompas täällä avautujia! ;-)

Rosa: Mulla oli vähän sama juttu valmistumista ennen. Tosin mulla oli yksi syy miksi piti valmistua nopeasti. Olis siis jo alan töissä kun tein gradua. Sitten kun totesin, että ei jumal... mä saan 400e enemmän palkkaa kun valmistuin..niin jo alkoi tapahtumaan. Ja mitä tulee tohon fiilikseen tehdä alan töitä. Mä olen ollut opena nyt kohta jo 3 vuotta ja valmistuin siis 2 vuotta sitten ja edelleenkin tulee päiviä jolloin mietin, että haluanko todella tehdä töitä näiden ihanien murrosikäisten kanssa..ne kun osaa välillä olaa niin rasittavia. Sit taas välillä tulee päiviä jolloin kiittelee uravalintaansa..siis yleensä ainakin kesälomalla, joka opettajilla on tunnetusti aika pitkä. Mutta Eiköhän se oli ihan normaalia. Ja sitä apitsi nykyään toi ammatin vaihtaminenkin on tehty niin helpoksi, että jos oikeasti alkaa tuntuun siltä että on väärällä alalla niin ei muuta kuin teäydentää opintoja tai vaihtaa alaa. Mä esim olen haaveillut yksityisyrittäjänkin arjesta ja joskus vielä perustan oman firman. Toi sun paniikki kuulostaa vähän siltä, että et uskalla oikein jättää vielä kivirekeä taaksesi, mutta usko pois se fiilsi kun saa tutkintotodistuksen käteen on jotenkin helpottava. Ainakin mulla! Teitty sitten tulee fiilis, että mitäs nyt. Kumman kauan muuten noi simppatestien tulokset viipyy. Sanoiko ne kauanko menee? Outoa! Soittele vähän perään!!

Sunny: Kurja juttu tuo murtautumisjuttu. Mä olen niin kade että te rakennatte omaa taloa. Olisko vähän hienoa. mä kyllä enemmän haaveilen vielä vanhan talon remontoimisesta. Silloin on kuitenkin jo valmis piha eikä mene 2 vuotta siihen että saa piahn kivaksi. Siitten vauvahaaveista..Toivottavasti kyseessä ei ole kohdunulkopuolinen. Tekikö se lekuri sulle verikoetta, siis varmistuiko varmasti että et ole raskaana. Siis voishan olla että sun hormoonituotanto on niin matala ettei se näy vielä. Etkös sä tikuttanut oviksenkin jo joskus kk sitten. Ihme juttu että ei ultrannut vaan antoi suoraan vaan ""tuomionsa"" ja kehoittaa sit elään sen kanssa. Lääkärit on joskus ajattelemattomia. Onko sulla oireet vielä jatkuneet? Hiukan hankalaa varmaan eläminen noin epäsäännöllisen kirron kanssa. Tsemppiä: Älä vajoa synkkyytteen! Häntä heilumaan!

Riina-K: Harmi että sullekin kävi noin. Kyllähän se haalea plussakin on plussa, joten todennäköisesti olit kuitenkin raskaana ja kyseessä oli varhainen keskenmeno tai sit se kemiallinen. Itse muistan plussani jälkeen, kun joka kerta vessaan mennessä sitä tarkisti että jokos ne menkat alkaa. Ja se pelko keskenmenosta oli koko ajan niskassa. Mites lapsettomuus-lekurilla meni?

Wilma: joko simppatestien tulos varmistui?

Oma napa: täällä 9+4 menossa ja pahoinvointi hellitti jo.. huh! toivottavasti ei tule takas..ei ollut kivaa, mutta siedettävää kun ajattelee lopputulosta. Mies alkoi puhumaan häistä..meidän kyllä piti mennä naimisiin jo viime keväänä, mut sitten mies jänisti ja nyt sitten se taas ehdotti sitä uudestaan. Eka olin vähän negatiivisella mielellä, kun haluaa kuitenkin tuntea olonsa kauniiksi ja vähän prinsessaksi, niin mennä sitten naimisiin mahan kanssa, turvoksissa, löysänä, väsyneenä ja selkä täys finnejä. Mutta tuolla odottajissa keskustellessani sain kannustusta että olotila on jo kohta ihan erilainen ja sitten aloin miettimään, että miksi ei. emme kuitenkaan ole järkkäämässä mitään isoja häitä vaan menemme vihille maistraatissa, niin eipä sillä nyt niin hirveästi ole väliä. Katsotaan nyt sitten tuleeko meille tässä vielä kevät häät..

tsemppiä taas kaikille.

Airi

 

[Riina-K]

Moi!

Rosa: Aivan ymmärrettävää, että miettii välillä ammatinvalintaa. Varmasti tämä lapsensaannin hankaluus osaltaan vaikeuttaa tilannetta ja luo lisää paineita muillekin elämän osa-alueille. Mulla on itselläni ollut myös vähän sama ongelma, että onko minusta yhtään mihinkään. Olen nyt ehkä antanut itselleni aikaa sulatella tätä lapsettomuus/lapsen hankinta-asiaa ja hellittää vähän muilla alueilla, kun tämä on kuitenkin yksi elämän tärkeimmistä asioista. Eiköhän kaikki aikanaan ratkea teilläkin suuntaan tai toiseen! Tsemppiä!

Sunny: No voihan vietävä, todella ikävä kuulla tuosta varkaustapauksesta! Kaikkea sitä elämässä tapahtuu. Toivottavasti tilanne helpottuisi pian.

Airi: Mukava kuulla sinustakin. Kiva että raskautesi on sujunut hyvin. Kävimme todellakin tänään lapsettomuusklinikalla. Lääkäri oli oikein mukava ja tilannettamme aletaan nyt kunnolla selvittää. Ensi maanantaina tehdään SSG eli munatorven aukiolotutkimus, mies toimittaa simppanäytteensä. Lisäksi katsotaan joitain verikokeita. Haamuplussista lääkäri totesi, että vaikuttaisi siltä että raskaus on alkanut ja sehän antaa toivoa tulevaan, jopa luomuiluun. Mutta katsotaan tutkimukset kaikessa rauhassa.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

 

[pirppa]

Moi kaikki!

Täällähän on tapahtunut paljon!!!
Sunny:On tosi kurjaa että moiset paukapäät menevät noin murtautumaan toisten tulevaan kotiin... ei ymmärrä tuommoista.
Rosa: tuo ajatusten sekamelska varmasti kuuluu asiaan,kun valmistuminen on niin lähellä.
Itselläni heijastuu myös tämä vauvahaaveilu ja sen pettymykset kaikkeen muuhunkin elämään, välillä tuntuu ettei mistään tule mitään ja ettei millään ole mitään merkitystä. Mutta aina on siitäkin suosta noustu...
Airista on aina kiva kuulla, ihanaa tuo että olisitte menossa vihille... uskon että sinusta tulee upea morsian. Onnea paljon!
Omaa napaa: töissä on ollut aivan älytön hässäkkä päällä ja illalla kun pääsee kotiin olo on lopenuupunut. Ei tosin haittaa vaikka päivät venyvätkin, miehellä myös kiirettä töissä, joten yhteinen aika on kortilla tällä hetkellä. Mutta onneksi kohta on viikonloppu ja saadaan keskittyä lepäämiseen ja toisiimme. Sen verran alkoi taas kierronloppu tekemään tepposiaan, että katsastin kalenterista kp:n, 22 menossa eikä mitään tuntemuksia. Paitsi... alaselkä on ollut ihan jumissa, mutta se on mulla aina välillä vihoitellut muutenkin. Ei vain olis tarvinnut nyt alkaa... argh!
Aurinkoisia ajatuksia teille kaikille!

*pirppa*

 

[Suvi]

Sunnylle vielä, ihmettelen kyllä hiukkasen, miksi sulta ei otettu raskaustestiä verestä. Siinähän näkyy tosi pienikin hormonimäärä! Mä en kyllä itse jaksaisi vain odotella, että onko kohdunulkoinen vai ei ja odotella viikkoa testin kanssa ja itse vaatisin raskaustestin otettavaksi.

 

[Sunny]

Kiitos kaikille tuesta ja mukava kuulla Airin kuulumisia .

Noinhan se on Suvi niin kuin sanot, että täytyis ottaa se testi verestä. Mut mä olen tällä hetkellä niin loppu, etten jaksa enää.
Teen tällä hetkellä harjoittelua kolmivuorotyössä ja muutenkin kaikki tää. Yritän vaan pitää itseni jotenkin kasassa ja selväjärkisenä. Onpahan apu ainakin lähellä, jos työaikana (sairaalassa) tulee jotain akuuttia. Niin, ja en kuitenkin itse jaksa uskoa siihen kohdun ulkoiseen. Viimeksi tuli vuotelua, nyt ei mitään ja myös vasemman puolen kipuilu on vaan satunnaista ei jatkuvaa (toisin kuin viimeksi, kun alkoi, ei enää helpottanut). Jos siellä jotain on, niin luulisin ennemminkin että uusi kysta... Toivotaan nyt kuitenkin, että tästä menis vaan säikähdyksellä.

Kiitos taas kerran, kun olen tänne teille saanut murheitani purkaa. Ihanaa, että olette olemassa. Niin ja Suville: olet aina tervetullut tänne kanssamme kirjoittelemaan.

 

[Wilma]

Moi kaikki!

Pitäisi kirjoitella useammin että pystyisi kommentoimaan kaikkien kirjoituksia. Oli kiva kuulla Airista ja raskauden etenemisestä, se antaa toivoa itsellekkin.

Miehen simppatestit eivät ole vielä tulleet ja odotus on todella ikävää. No 10 päivää ei ole vielä mennyt eli tulokset tulevat varmaan ensi viikon alussa.

Eilen päivällä ja yöllä tuli sitten kaksi tekstiviestiä. Toinen ystävä oli saanut tytön ja toinen pojan Tänään olisi vierailuaika illalla mutta kun on pakko mennä kouluun. Mulle tuli tosi positiivinen olo vaikka olin pelännyt et tuntuis pahalta. En malta mennä ostamaan uusille tulokkaille kaikkea ihanaa vauvakamaa

Itsellä menossa nyt kp 15/26-30 ja ovista ei tikuttelusta huolimatta näy. Olen vähän huolissani kun olen oviksen vain kerran pongannut ja sekin joulukuussa. Olen varma että auringonpaiste ja kevät saa tämänkin ketjun plussatuulelle HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!

 

[toivoa on]

Raskaaksi yritys vuosia monta takana, 00/9 kohdunulkoinen raskaus, lääkäri totesi etten voi raskautua muuten kuin keinohedelmöityshoidolla. Minun munasarjojen johtimissa todettiin ahtautta ja sen takia lääkärit uskoivat että jos raskaudun luomusti, niin kaikki tästä johtuen kohdun ulkopuolella. Pää oli aivan sekaisin ja valtava suru oli menetetystä ""aurinkovauvastamme"". Hautasin hänet hiljaa mielessäni yhdessä ilta auringon kanssa.

Kovien alavatsa kipujen takia työnantajani vei minut reilun kuukauden kuluttua sairaalaan. Minua valmisteltiin kiireelliseen leikkaukseen, koska papereissa oli tieto lääkeliotksesta kuukausi takaperin. joka oli heidän mielestään epäonnistunut. Tuskaisia minuutteja kului kokeita otettiin ja pam, lääkäri ilmoitti että olen raskaana ja ihan uusi raskaus. No sit elettiinkin piinaavia viikkoja kun seurattiin kuinka raskaushormoonit nousi ennenkö pääsin ultraan jossa voisi näkyä jotain. Sekin päivä koitti ja muistan ikuisuuden lääkärin sanat, pahaa pelkään, pitkä hiljaisuus, ainakin sille tuntui, että kohdussa on elävä sikiö. Siitä alkoi jännittävä odotus. Niinpä sain 7/01 terveen poikavauvan. Yksi km tässä välissä ja nyt meillä on myös 3kk ikäinen tyttövauva.
Meille joille ei annettu toivoa luomusti raskaaksi tulemisesta niin olemme saannut 2 tervettä lasta. Joten toivoa kaikilla on. Silloin kun kaikkien vähiten odottaa, menettää toivon niin yllätyksiä ja ihmeitä tapahtuu.
Aurinkovauvani elää muistoissani aina ja voin nähdä häivähdyksen häntä näissä kahdessa pienokaisessa!

Plussia toivon teille kaikille ja iloista kevättä!

 

[Sunny]

Kiitos sinulle toivoa on, kun kävit kertomassa meille teidän tarinan. Se kyllä luo uskoa meihin kaikkiin, KIITOS. Kaikkea hyvää teiden perheelle .

 

[pirppa]

Lauantaita!

Huh, täällä ollaan siivottu taloa koko aamu ja hommat jatkuu pienen breikin jälkeen...
Oli lohduttavaa lukea ""toivoa on"" kirjoitus, sai oikeasti toivoa tähän omaankin elämään. Kiitos siis rohkaisusta.

Taitaa olla noita varkaita liikenteessä enemmänkin, miehen yritykseen oli yritetty murtautua toissa yönä ja kun eivät olleet sisään päässeet, niin oli ollut ihan pakko sotkea pihalla paikkoja. Esim. auton vaahtosammutin oli tyhjennetty sitten autoon. Mukava sotku. Sietäisivät saada kunnolla köniin moiset idiootit. Vaikka ei kai sekään niitä estäisi jatkamasta ""harrastustaan""...
Anteeksi tämä katkera vuodatus, mutta harmittaa kyllä.

Muuten omaa napaa; (ihme) täällä täti ilmoitteli tulostaan jo eilen kun taas herkän hetken jälkeen tuhrutteli vähän. No, jotenkin on nyt helpompi hyväksyä se, kun olen oikeasti koittanut olla liikaa ajattelematta ja elättelemättä toiveita mahdollisesta tärpistä. Ja täytyy olla tyytyväinen, kun kierto kuitenkin on suht säännöllinen.
Ehkä tulevassa kierrossa jatkan samaan malliin...

Mukavaa ja rentouttavaa viikonlopun jatkoa kaikille!
Ja isot lämpöiset kiitoshalit myös kaikille, on ihanaa, kun on tämä paikka jossa luritella kaikkea omaan elämään liittyvää, vaikkei aina palstan aiheeseen liitykkään

*pirppa kuittaa ja alkaa tanssittamaan moppia*

 

[manta]

iltaa leidit! täytyi tulla tänne koneelle notkumaan, kun mies tapittaa lätkää telkusta.
rosa: on aivan luonnollista, että valmistumisen lähestyessä alkaa hieman paniikki iskeä. myös itselleni (ja monille kavereille) kävi niin, että tuli kamala paniikki, että ala on väärä, eikä osaa mitään ym. olisi ollut turvallisempaa jatkaa tuttua opiskelijaelämää, eikä siirtyä ""aikuisten"" työmaailmaan, jossa jo odotettiin täyttä työpanosta/osaamista. alan sopivuutta on turha murehtia, sillä sitä voi vaihtaa useastikin elämän aikana. työelämäkin alkaa nopeasti tuntua tutulta ja aika nopeesti työelämää kouluttaa ja alkaa tuntemaan itseään jo hieman ""ammattilaiseksi"". itse tosin olen sellaisessa hommassa, että kuulen aika usein tytöttelyä ym. ikään liittyvää kommenttia, joka aina vähän latistaa ammattilaisfiiliksiä, mutta pakko kai 50-60 vuotiaiden miesten on jotenkin yrittää päteä ;-)

täällä eletään nyt kp8 ja mahdolliseen ovikseen on vielä matkaa *huokaus*. tää alkukierto on ottanut tosi koville. joka paikassa näen raskaana olevia naisia, tv:stä/lehdistä ym. pompsahtaa esiin vain vauvajutut. lisäksi kuulin aamulla, että yksi kaveri odottaa vauvaa. ikääkin hänellä on 5 vuotta mua enemmän ja niin vain napsahti paksuksi parissa kuussa. eilen aloin itkemään, kun mies sadatteli, kun digiboksi ei toiminut. ei täällä olla mitenkään hermorauniona.... miestä vain käy vähän sääliksi, ja senpä vuoksi nyt yritän tsempata aivan tosissani! olen yrittänyt nyt positiivisesti miettiä mitä kaikkea ihanaa on elämässäni ja kuinka hyvin asiat loppujen lopuksi ovat. saas nähdä kuinka kauan tämä positiivinen vire säilyy. ehkäpä ei kannata odottaa liikoja, yrityshän se on tärkeintä...

 

[Riina-K]

Huomenta naiset!

Manta: alkukierto on minullekin aina vaikeinta. Oman tilanteen toivottomuus vaikuttaa aina silloin pahimmalta. Minustakin tuntuu, että olen oikea maha- ja vauvamagneetti, bongaan kaikki mahat ja vauvat kilometrin säteellä.

Kyllä taas on asiat niin hankalia! Eilen kaverin bileissä sain minäkin kuulla, että minua vanhempi tuttava on nyt raskaana, laskettu aika elokuussa. Häitä juhlittiin kesällä, joten lyhyemmän aikaa ovat luultavasti yrittäneet kuin me. Kyllä otti niin päähän!! Yritä siinä sitten hymyillä että ihanaa, ihana kuulla jne. Oikeasti olisi tehnyt mieli siirtyä kiroillen takavasemmalle itkemään. Illan kuluessa sain kuitenkin itseni koottua ja oli jopa ihan hauskaa... Kunnes pääsimme miehen kanssa kotiin. Silloin lievän humalatilankin vaikutuksesta ""hanat aukesivat"". Mies ei ottanut ollenkaan ymmärtääkseen, kun itkin katkeruuttani ja epätoivoani. Sanoi vain että ""vittu hyvää yötä"". Viettelinpä sitten yöni vierashuoneen sängyllä. :'( Kyllä tämä lapsettomuus on kova paikka myös parisuhteelle. Mies jaksaa tukea, kun käyttäydyn ""hyvin"", mutta pahoina hetkinä tukea ei näköjään aina tule. Olen todella pettynyt ja vihainen.

Toivottavasti muilla on päivä alkanut paremmin...

 

[Suvi]

Mikä on Sunny tilanne? Onko testin tulos muuttunut tai onko edelleen oireita? En tiedä mistä johtuu, mutta mulla on ollut muistaakseni syksystä lähtien pahoinvoipaa oloa aina loppukierrosta. Nytkin on taas sellainen vähän krapulainen olo, kuten raskaana ollessakin. Se ei vain ole valitettavasti ainakaan mulla tarkoittanut mitään. Ilmeisesti johtuu keltarauhashormonin vähentymisestä.

 

[Sunny]

Mantalle ja Riina-K:lle tsemppiä. Aina välillä tosiaan tuntuu, että tämä vauva-asia oikein vainoaa... Kaupungilla liikkuessa tai muualla tuntuu, että kaikki on raskaana tai kaikki työntää vaunuja. Henkisesti tosi rankaa... Vähän väliä iskee se epätoivo, että saadaanko me koskaan omaa vauvaa...

Suville vastausta: elikäs toisinaan vähän oireitakin on, mut uutta tstiä en ole tehnyt. Sovittiin lääkärin kans silloin, että viikon päästä taas testaan, se olis sitten tiistai. Mulla ei ole testejä kotona valmiina, joten ei ole tullut niin ahkerasti tikkuun piisittyä. Erikoisin oire, mikä on ollut tuli eilen kun hommailtiin makkarin puolella miehen kanssa: mua tuntu oikein voimakkaasti molemmille puolille munasarjoihin. Se oli melko hullu tunne...
Ja tosta pahoinvoinnista, mäkin olen lukenut, että keltarauhashormoni voi aheuttaa loppukierrosta pahoinvointia. Mulla nyt tosta kierron vaiheesta ei oiekin ota selvää. Eikös sullakin Suvi ole nyt ihan loppukierto käsillä? Mikä kp? Onko mitään uusia tuntemuksia?

Mä sain tänä aamuna kuulla tosi kurjia uutisia serkkuni sairastumiseen liittyen. Yritän sitä tietoa tästä lähteä sulattelemaan. Toivotaan, että kaikki on siltä osin loppuviimeksi paljon paremmin kuin nyt vaikuttaa...

 

[Suvi]

Mä nyt sitten kirjoittelen täällä teidän ketjussa, kun tahkoojaketju on näköjään aivan kuollut. Mulla on nyt kp 25/30-31 ja tosiaan aikas kelju olo, mutta se ei mulla siis tarkoita mitään. Rinnat on arat, mutta niin ovat yleensä myös loppukierrosta olleet. Eli ei mitään uutta auringon alla. Ensi viikollahan ne sitten taas menkat kurvaavat paikalle.