Pettämisen jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Essi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Essi

Vieras
Mä en tiedä mikä muhun meni. Petin miestäni, enkä avin yhtä kertaa, vaan useamman kerran. Rakkautta, tai edes ihastumista ei ollut, vaan pelkkää seksiä. En jäänyt kiinni, joten siitä ei katumukseni johdu. Kadun kuitenkin syvästi, sillä tiedän särkeneeni jotain kaunista lopullisesti. En tee sitä enää ikinä ja pyytäisin anteeksi, jos mieheni tietäisi asiasta. En kuitenkaan kaadä tätä hänen niskaansa, vaan kärsin yksin, kadun, häpeän.
 
Ajan kanssa se menee ohi. Minä tein samat temput aikoinani ja opin kyllä läksyni. Mieheni on autuaan tietämätön luurangoistani.
Sympatiaa pettäjä ei ansaitse mutta paha olo se on siltikin ja itseinho kauhistuttavan suuri. Mutta se tunne menee toisiaan ohi ajan kanssa vaikka ei sitä koskaan unohda. Kantapään kautta...

Toiset oppii virheistään ja toisen ei... minä kuulun ainakin siihen ensimmäiseen.
 
Minusta jokainen puoliso joskus sanoo jotain ilkeästi toiselle, on vittumainen tai muuten vain käyttäytyy epäoikeudenmukaisesti. Tältä pohjalta satunnainen pettäminen on vain tilien tasaamista ja suloinen kosto jonka nektraa maistuu huulilta pitkään (kirjaimellisesti). Itse käyttänyt tätä tapaa usein ja toimii aina. Onnellisessa liitossa, lapsia ja aviomies...
 
Totta että suhteessa jokainen sanoo joskus tosi pahasti ja loukkaavasti . MUTTA ei se silti mitenkään oikeuta pettämään tai kostamaan..sehän on tosi raukkamaista ja täysin tekosyy !!! Yrität selitellä itsellesi että siksi saat pettää jne..todella ääliömäistä ja naiivia käytöstä. Voi hyvänen aika sentään..
 
Hetkenpäästä huomaat että eihän tässä mitenkään käynyt, ja kun olet taas oikein kiimassa niin eipä muuta kun naiskentelemaan, se tuntuu salassa vielä kiihottavammala kun se kiellettyä. kokemusta on
 
Että kertoisitte tempuistanne. Meinaan, tuo on sitä itsepetosta, että ei halua kaataa tekojaan kumppanin päälle. Mukamas ihan kumppaniaan suojellakseen kärsii vain yksin. Heh heh. Eroa te pelkäätte. Uskoisin, että kuka tahansa haluaisi saada tietää, jos on tullut petetyksi, koska sitten voisi itse päättää, haluaako jatkaa pettäjän kanssa.
 
En usko että minulle käy noin, nimittäin petoksistani on jo aikaa paljonkin. Tämä syyllisyys ja katumus vain iski nyt myöhemmin, kun tajusin rakastavani ja etten koskaan haluaisi oikeasti ketään muuta kuin oman mieheni.
 
Sanotaan, että sellainen ei satuta, mitä ei tiedä. Minä ottaisin mieluummin kivun kuin viettäisin tämän ainoan elämäni sellaisen kumppanin kanssa, joka pettää minua. Enkä edes haluaisi kumppanilleni moista syylisyyden taakkaa. Huom: pidän tässä petoksena nimen omaan sitä, että salaat asian. Virheitä tekee jokainen, mutta minusta on miehesi asia päättää, miten suhtautua sinun virheeseesi ja katumukseesi.

Olen samaa mieltä kuin joku aiempi vastaaja: Yrität saada olosi paremmaksi tekemällä itsestäsi katuvan sankarin, joka yksin kantaa syyllisyyden taakan, et kaada asiaa miehen niskaan jne. Mieti, onko todellinen syy sittenkin oma pelkosi seurauksista? Ehkä pelkäät eroa, ehkä sitä, että mieheesi sattuu? Minusta miehelläsi olisi silti oikeus tietää totuus vaikka se tekisi kuinka kipeää. Ei toiselta saisi viedä vastuuta ja päätösvaltaa omasta elämästään.

Itse en osaa kuvitella, että onnellinen parisuhde olisi mahdollinen muuten kuin siten, että osapuolet ottavat vastuun teoistaan ja kunnioittavat toista niin paljon, että antavat tälle mahdollisuuden samaan.
 
Ei saisi viedä vastuuta ja päätösvaltaa omasta elämästään???.. Eihän ap. mitenkään ole viemässä mieheltään vastuuta tai päätösvaltaa. Mieshän voi erota milloin vain jos niin haluaa. On aivan eri asia pettämisestä kertominen kuin toisen elämän ns. hallinta ja rajoittaminen. Nämä eivät liity mitenkään toisiinsa. Pettämienn on vain ap.n omaan elämäänliittyvä asia niinkauan kunhänen miehensä ei siitä tiedä ja sellaisena sen kannattaa pysyäkin, vaikka se tuottaaa kipua nyt vain yhdelle. Kipu ei vähene jakamalla se toisellekin, se kasvaa vain.

Ap: älä ikinä kerro. ajan mittaan unohdat ja lopulta voit elää asian kanssa.
 
Mielestäni pettäminen on sanana vanhanaikainen,parempi olisi ehkä nautinto yli rajojen,yhteiskunta on muuttunut ja muuttuu koko ajan,nautitaan meille suoduista iloista,kivaa se on kun saa välillä vähän eri hajuista pimpsaa.
 
Älkää helkkarissa IKINÄ kertoko puolisolle!!! Kärsitään vain omissa nahoissamme tekemämme erheet, ei hyödytä aiheuttaa toiselle tuskaa, ei se oma katumuksesi kertomisesta helpotu eikä vähene. Saat vain kaupan päälle lisää tuskaa, koston ja eron.
 
""Eihän ap. mitenkään ole viemässä mieheltään vastuuta tai päätösvaltaa. Mieshän voi erota milloin vain jos niin haluaa. On aivan eri asia pettämisestä kertominen kuin toisen elämän ns. hallinta ja rajoittaminen. Nämä eivät liity mitenkään toisiinsa.""

Ap:n miehellä saattaisi olla kiinnostusta erota, jos hän tietäisi totuuden. Minusta ei ole reilua salata toiselta tietoa, jonka uskoo voivan vaikuttaa tämän ratkaisuihin. Kun kertoo toiselle vain valikoitua informaatiota, niin se juuri on tämän valintojen manipulointia. Itse en kestäisi sitä, että huijaisin rakastamani ihmisen elämään kanssani, vaikka uskoisin, että hän lähtisi jos tietäisi petokseni.

""Pettämienn on vain ap.n omaan elämäänliittyvä asia niinkauan kunhänen miehensä ei siitä tiedä ja sellaisena sen kannattaa pysyäkin, vaikka se tuottaaa kipua nyt vain yhdelle. Kipu ei vähene jakamalla se toisellekin, se kasvaa vain.""

Jos uskoo, että pettämisen tuoma syyllisyys ja itseinho vaikuttavat parisuhteessa ainoastaan pettäjään itseensä, niin sittenhän tuo voisi toimiakin. Jos petos nakertaa pettäjän onnellisuutta, niin kyllä se heijastuu myös parisuhteeseen. Ehkä joku voi onnistua koteloimaan kielteiset tunteet sisäänsä, mutta epäilen, ettei ihminen pidemmän päälle toimi niin. Minusta ap:n velvollisuus ei ole suojella kumppaniaan kivulta, vaan kertoa tälle totuus.

No joo, voihan se olla, että se olenkin tässä ketjussa minä, jonka ajattelu on itsekästä. Kertomalla kun siirtää vastuun päätöksestä toiselle osapuolelle. Vaikeita asioita :-|
 
En tiedä mikä minuun meni?
Penis todennäköisesti meni.
Eikä vain kerran. Mikä minuun meni? Penis meni. Mitä tuosta vouhkaat.

Rikoit jotakin kaunista? Posliinia? Mitä tekopyhyyttä.
Ole nyt edes rehellinen itsellesi. Miehellesi sitä ei tarvitse olla.
Jos hän ei aivan tumpelo ole ollut, on kyllä vainunnut asian. Ne pienetkin eleet ja ilmeet ja korostetut hyvittely-yritykset? Osuinko oikeaan?

Jos puolisonsa/kumppaninsa hyvin tuntee, petos tuoksuu jo ilmassa. Ja jos ei niin hyvin tunne, mitä väliä.

Mitä vahinkoa sillä on kenellekään pohjimmiltaan ollut?
Jotakin sinulta puuttui, kun oli tarve lähteä panolle, vielä useamman kerran. Noloa mennä tekemään ratkaisuja, joiden seurausten kanssa ei voi itse elää.


 

Yhteistyössä