Perhe-elämä v...tuttaa

[Allanitar]

Kypsyttää taas suunnattomasti tää uusperhe-elämä. Pari päivää sit ku miehen muksut haettiin taas meille, niin heidän äiti ilmoitti ettei tarvi tuoda sit takas ennen ens viikon puoltaväliä ku hän on hummaamassa Lapissa. Aina kun meillä miehen kanssa ollut jotain menoa silloin kun lapsien sopimuksen mukaan kuuluu meillä olla, niin ollaan järjestetty joku muu hoitaja, jotta äiti saa vaan viettää omaa rauhaansa. Mutta meille leidi vaan ilmoittelee koska hänelle lasten pito sopii...

Ja se millasta se elämä on niiden lasten kanssa... Ne melskaa koko ajan jotain, anna sitä, osta tätä, tee tota, ja jos ei muuta niin kato tätä, kato tota, jne. Huippua jos edes 20 sek on rauhaa. Ja isä hyysää ja pelaa ja pomppii. Joka sekuntti menee muksuille. Parisuhde seisoo sen ajan kun muksut on, sitä ei ole. Pariin päivään ei olla taas puhuttu yhdessä mitään järkevää, jos yritän niin jompikumpi muksuista tulee viereen huutamaan jotain ja isä keskittyy taas siihen täysin. Et se siitä keskustelusta.

Mä oon kuvioissa mukana täysin miehen vuoksi, en lasten. Olen rakastunut mieheen, jonka kanssa haluaisin olla ja jolta haluaisin myös minä jotain huomiota. Sen ei luulis olevan kovinkaan erikoinen toive rakastuneelta naiselta, vai onko? Mutta nyt musta tuntuu että olen siellä vaan jonain talouspiikana, jotta mies ehtii antaa täyden huomionsa muksuille.

Ihanaa tää uusperhe-elämä. Toivon salaa että lasten äiti löytäis sieltä Lapista jonkun poromiehen ja ottais muksut kainaloon ja muuttais sinne

 

[Katherine Wheel]

Varmaankin tiesit lapsista kun aloitta yhdessä olemaan? Enemmän minä ihmettelisin miestä, joka laittaisi yhtään mitään tai ketään (edes sitä rakastaan) lastensa edelle!

 

[eräs]

Niinpä niin..lohdutetaankohan ketään muuta asiassa kuin asiassa näin kuin meitä äitipuolia-itsepähän tiesit..?!?

Äitipuoli ei saisi ikinä tuntea mitään negatiivista.
Äitipuolen pitäisi madonnamaisesti aina olla vaan niin ah hyvä ja rakastava ja kaikki muut huomioon ottava, unohtaa itsensä mielellään kokonaan.

Allanitar, sinun tunteesi ovat täysin normaaleja ja ymmärrettäviä ja ainoa joka auttaa uusperhe-elämään sopeutumiseen, on aika. Jaksamisia! :wave:

 

[taustalla]

Voi sua raukkaa, ei varmaan oo helppoa :hug: Mä oon kans kokenut saman meillä miehen lapset oli kaks viikkoa kummankin luona, se oli aivan mielettömän raskasta eikä siinä todellakaan auttanut se et joku tulee sanomaan että kyllähän sä tiesit niistä lapsista.. \|O Onneks meillä tilanne muuttui ja lapset ova vain äidillään. En kyllä minäkään vastustais jos miehen ex löytäis uuden onnen ja muuttais mahdollisimman kauas täältä Sen verran ollaan jouduttu kärsimään sen häiriköintiä, välillä sillä oli jopa lähestymiskielto!

 

[Katherine Wheel]

No tuo aloittajan miehen käytös kuulostaa kunnon isän touhuilta, eli silloin kun lapset ovat hänen luonaan niin tekee heidän kanssaan jotain! Asiat voisivat olla huonomminkin, eli äijä jättäis tenavansa äitipuolen huoleksi ihan kokonaan.

 

[yks äitipuoli]

Pitäis opettaa että koska vanhemmat eroaa, niin viikonloput on pelkkää juhlaa ja lapsille korvataan kaikki pettymys! Joopa joo.... :snotty:
Ja sit kun äitipuoli välittää lapsista, niin se on väärin ja hän yrittää varastaa äidin roolin. :headwall: :headwall: :headwall:
Onko nyt näin, että eronneet ihmiset pitäisi eristää muista?
Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä puhumaan asiallisesti kaikista, mutta aina se ei onnistu. Meidän tapaus on hyvä esimerkki, etä on mitä on.....

Hyvä isä ja äiti on sallainen joka PYSTYY elämään lasten kanssa ihan normaaliakin arkea!
Käsi sydämmellä tuomitsijat, riehutaanko teillä aina työpäivän jälkeen eikä viedä lapsia ikinä hoitoon, kun ollaan niin hyviä vanhempia!!!???? :kieh:
Niin ja vaikka niistä lapsista tietää, niin aina rakastuminen ei ole järkipeliä!
Vaikeudet ovat voitettaviksi!

Voimia ap:lle, tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu! :hug: :hug: :hug:

 

[Alanitar]

\

No tuo aloittajan miehen käytös kuulostaa kunnon isän touhuilta, eli silloin kun lapset ovat hänen luonaan niin tekee heidän kanssaan jotain! Asiat voisivat olla huonomminkin, eli äijä jättäis tenavansa äitipuolen huoleksi ihan kokonaan.

Oikeassa olet, voisi olla huonomminkin.
Ja on hyvä että isä välillä tekee lasten kanssa jotain..MUTTA TARVIIKO SITÄ TEHDÄ 100% AJASTA? Saako ne lapset todella traumoja jos isä joskus kieltäytyy leikkimästä ja lasten tarvisi joskus itsekin kehitellä jotain tekemistä? Luulen että päin vastoin, mielikuvitus siinä rikastuu jos joskus joutuisi itsekin ideoimaan jotain eikä isä koko ajan ole niille järkkäämässä ohjelmaa, pelejä ja leikkejä. Nyt ne eivät leiki itekseen mitään, ja vielä vähemmän keskenään.

Ja tarviiko lapset tosiaan 100% huomion koko ajan? Kaikki aikuisten keskustelut jää kesken kun penska tulee sanomaan että "iskä kato mää oon tää vaaleanpunainen my little pony". Ja sitten sitä ihmetellään ja voivotellaan ja siinä sitten tärkeimmätkin keskustelut jää toiseksi. Ja kun aikuisilla sattuu olemaan kaikkea elämään liittyvää asiaa toisilleen joista on pakko joskus jutella, kuten esim. taloasiat, laskut, jne. Mutta meillä kaikki muu maailma unohtuu kun kaksi kiljuvaa penskaa saapuu taloon. Tätä menoa ne oppivat ajatukseen, että he ovat aina maailman napoja ja muuta tärkeää maailmassa ei olekaan.

Voi jessus, millaisia aikuisia noin kasvatetuista penskoista vielä tulee... Tässä maailmassa kun ei aina saa kaikkien huomiota, ei vaikka kuinka huutaisi ja melskaisi.

 

[Leija]

\

Ja se millasta se elämä on niiden lasten kanssa... Ne melskaa koko ajan jotain, anna sitä, osta tätä, tee tota, ja jos ei muuta niin kato tätä, kato tota, jne. Huippua jos edes 20 sek on rauhaa. Ja isä hyysää ja pelaa ja pomppii. Joka sekuntti menee muksuille. Parisuhde seisoo sen ajan kun muksut on, sitä ei ole. Pariin päivään ei olla taas puhuttu yhdessä mitään järkevää, jos yritän niin jompikumpi muksuista tulee viereen huutamaan jotain ja isä keskittyy taas siihen täysin. Et se siitä keskustelusta.

Kirjoitit kovin osuvasti perhe-elämästä. Tuollaista se on myös sellaisissa perheissä, joissa lapset asuvat vanhempiensa kanssa. Keskusteluaikaa on joskus yömyöhään, jos niin kauan jaksetaan valvoa. Ja tietenkin silloin kun hankitaan lapsenvahti ja lähdetään itse pois kotoa.

Sen kyllä myönnän myös että suunnitelmien muuttuminen ärsyttää meitä monia.

 

[nanna]

Ymmärrän täysin sinua ap!Minuakin ärsytää se että lasten tullessa normaali-arki unohtuu...Koitan kestää sen sillä verukkeella et lapset on vain vähän aikaa, mutta koko kesäloman ajalla se teettää oikeasti työtä.Esimekiksi silloin kun lomamme eri aikaan ja minä joudun aamusin kuskaamaan koko penska-lauman ennen klo.6 hoitoon..teettää kovasti vaikeuksia!!!Oman kitisevän pienokaisen lisäksi on vielä 2 muuta...Joittenka elämään en muutenkaan paljolti voi vaikuttaa!
Mutta aika kultaa muistot jos rakkautta on!Joskus kyllä mietin että olenko uhrautnut liiaksiksin?
Koittakaa viettää vaikka lomasta osa aikaa ihan kaksin!(meillä tosin exä veti siitäkin herneet nokkinsa), mutta pitää uusperheessäkin olla yhteistä aikaa.Meilläkin oli aikoinaan koko kesän aikan 3 vrk:tta lomaa yhtäaikaa ja anoppi lapsenlikkana ja exä raivossiitäkin et me vaan "hurvitellaan"...NIINPÄ VARMAAN!! :kieh:

 

[taustalla]

[

Kirjoitit kovin osuvasti perhe-elämästä. Tuollaista se on myös sellaisissa perheissä, joissa lapset asuvat vanhempiensa kanssa. Keskusteluaikaa on joskus yömyöhään, jos niin kauan jaksetaan valvoa. Ja tietenkin silloin kun hankitaan lapsenvahti ja lähdetään itse pois kotoa.

Sen kyllä myönnän myös että suunnitelmien muuttuminen ärsyttää meitä monia.
[/quote)

Kuten edellä oleva totesi, normaalia viikonloppuarkea kuvataan kirjoituksessa. Kun lapset ovat kotona ja erityisesti alle kouluikäisiä, niin kyllä se vapaa-aika menee suurimmaksi osaksi heille ja omaa aikaa saatikka suhdeaikaa ei jää. Ihan jo ydinperheissä. On kyllä raskasta ja harvalle jää aikaa hoitaa parisuhdetta, vaikka tarpeen olisi. Toisin kuin teillä, joilla lapset vain viikonloppuna.

Lapsia ei voi syyttää isän huomiosta. Koeta saada huomio itseesi kun olette vuoroviikoin kahdestaan ja anna sitten hieman etäisyyttä kun lapset teillä.Kuitenkin ymmärsin että lapset suurimman osan aikaa teillä niin että saat kyllä enimmän osan kuukaudesta miehen huomion? Sitä ihmettelisin, että juuri kun lapset tulevat kylään, niin tulee menoja jolloin tarvitaan lapsenvahtia, toki joskus, mutta jos aina.

Perhe-elämään sopeutuu ajan kanssa tai sitten ei. Ja kaikilla tulee tunteita välillä, ettei jaksa ja kaipaa rauhaa, oli sitten viikonloppulapset tai omat. Jos olet kovin nuori, onko tämä se mies, johon ripustautua? Lapset ovat kuitenkin aina mukana jossain määrin kuvioissa, toki kasvaessaan yhä vähemmän. Mutta teillekin voi tulla yhteisiä lapsia ja aikaa jää taas vähän parisuhteelle. Olet myös hoitovastuussa eri tavalla ja todennäköisesti väsyneempi.

 

[äippänen]

\

[

Kirjoitit kovin osuvasti perhe-elämästä. Tuollaista se on myös sellaisissa perheissä, joissa lapset asuvat vanhempiensa kanssa. Keskusteluaikaa on joskus yömyöhään, jos niin kauan jaksetaan valvoa. Ja tietenkin silloin kun hankitaan lapsenvahti ja lähdetään itse pois kotoa.

Sen kyllä myönnän myös että suunnitelmien muuttuminen ärsyttää meitä monia.
[/quote)

Kuten edellä oleva totesi, normaalia viikonloppuarkea kuvataan kirjoituksessa. Kun lapset ovat kotona ja erityisesti alle kouluikäisiä, niin kyllä se vapaa-aika menee suurimmaksi osaksi heille ja omaa aikaa saatikka suhdeaikaa ei jää. Ihan jo ydinperheissä. On kyllä raskasta ja harvalle jää aikaa hoitaa parisuhdetta, vaikka tarpeen olisi. Toisin kuin teillä, joilla lapset vain viikonloppuna.

Lapsia ei voi syyttää isän huomiosta. Koeta saada huomio itseesi kun olette vuoroviikoin kahdestaan ja anna sitten hieman etäisyyttä kun lapset teillä.Kuitenkin ymmärsin että lapset suurimman osan aikaa teillä niin että saat kyllä enimmän osan kuukaudesta miehen huomion? Sitä ihmettelisin, että juuri kun lapset tulevat kylään, niin tulee menoja jolloin tarvitaan lapsenvahtia, toki joskus, mutta jos aina.

Perhe-elämään sopeutuu ajan kanssa tai sitten ei. Ja kaikilla tulee tunteita välillä, ettei jaksa ja kaipaa rauhaa, oli sitten viikonloppulapset tai omat. Jos olet kovin nuori, onko tämä se mies, johon ripustautua? Lapset ovat kuitenkin aina mukana jossain määrin kuvioissa, toki kasvaessaan yhä vähemmän. Mutta teillekin voi tulla yhteisiä lapsia ja aikaa jää taas vähän parisuhteelle. Olet myös hoitovastuussa eri tavalla ja todennäköisesti väsyneempi.

Olen myös aika samoilla linjoilla.
Meillä kotona pieniä lapsia ja tuollaiseksi se meidän alämä on muuttunut. Oikein kauhistuin kun tajusin tuossa yksi päivä, että eipä kauheesti tule juteltua aikuisten asioita enää nykyään jos ei jaksa odotella kun muksut on yö puulla. Meillä myös yksi isompi lapsi jonka kuullen ei edes voi puhua mitä vain koska tämä poimii kaiken muistiin ja selittelee asiat pihan äideille ja mummeille sun muille. Puuh...!
Tietty kasvatuksen vuoksi välillä pyydetään odottamaan kun aikuinen sanoo jonkun asian loppuun ettei aina olisi kekeyttämässä.

Ja jos lapset olisivat minulla vain osan ajasta en kyllä raaskisi hoitoon laittaa jos ei sitten olisi joku todella välttämätön meno.

Meillä vanhin muksu käy välillä isällään ja ei edes mene sinne jos isällä jokin meno eikä voi olla lapsen kanssa. Sellaiset viiikonloput perutaan heti jos isällä jokin työmeno että olisi viemässä lasta muualle hoitoon. Isäähän lapsi on menossa tapaamaan. Sitä vartenhan tapaamiset järjestetään. Minua varten ei tarvitse viikonloppuvapaita järkkäillä. Tietty jos minulla joku suunniteltu meno ilmoitan siitä etukäteen jotta isäkään ei ota sille viikonlopulle mitään yllätysmenojakaan vastaan.

 

[taustalla]

\

\

Ja se millasta se elämä on niiden lasten kanssa... Ne melskaa koko ajan jotain, anna sitä, osta tätä, tee tota, ja jos ei muuta niin kato tätä, kato tota, jne. Huippua jos edes 20 sek on rauhaa. Ja isä hyysää ja pelaa ja pomppii. Joka sekuntti menee muksuille. Parisuhde seisoo sen ajan kun muksut on, sitä ei ole. Pariin päivään ei olla taas puhuttu yhdessä mitään järkevää, jos yritän niin jompikumpi muksuista tulee viereen huutamaan jotain ja isä keskittyy taas siihen täysin. Et se siitä keskustelusta.

Kirjoitit kovin osuvasti perhe-elämästä. Tuollaista se on myös sellaisissa perheissä, joissa lapset asuvat vanhempiensa kanssa. Keskusteluaikaa on joskus yömyöhään, jos niin kauan jaksetaan valvoa. Ja tietenkin silloin kun hankitaan lapsenvahti ja lähdetään itse pois kotoa.

Sen kyllä myönnän myös että suunnitelmien muuttuminen ärsyttää meitä monia.

Ei missään ydinperheessä kyllä tollasta oo et lapset menee jatkuvasti kaiken muun edelle! Vaikka meillä on kaks pientä lasta niin ei koskaan jää aikuisten jutut lasten takia.. Ei meillä silloinkaan ollut miteenkään tavallisesta poikkeavaa kun ei ollut yhteisiä lapsia vaan miehen aiemmat lapset kyläilivät meillä ihan samallalailla isä kohteli heitä kuin ennenkin ja minä sain huomiota mieheltä ihan yhtä paljon kuin sillon kun lapset eivät olleet meillä, ja lapset menivät hoitoon meillä ollessaan jos meillä oli jotain kahdenkeskistä menoa. Lapset olivat tyytyväisiä meillä ollessaan eivätkä edes odottaneet mitään erityiskohtelua.

 

[taustalla]

\

\

\

Ja se millasta se elämä on niiden lasten kanssa... Ne melskaa koko ajan jotain, anna sitä, osta tätä, tee tota, ja jos ei muuta niin kato tätä, kato tota, jne. Huippua jos edes 20 sek on rauhaa. Ja isä hyysää ja pelaa ja pomppii. Joka sekuntti menee muksuille. Parisuhde seisoo sen ajan kun muksut on, sitä ei ole. Pariin päivään ei olla taas puhuttu yhdessä mitään järkevää, jos yritän niin jompikumpi muksuista tulee viereen huutamaan jotain ja isä keskittyy taas siihen täysin. Et se siitä keskustelusta.

Kirjoitit kovin osuvasti perhe-elämästä. Tuollaista se on myös sellaisissa perheissä, joissa lapset asuvat vanhempiensa kanssa. Keskusteluaikaa on joskus yömyöhään, jos niin kauan jaksetaan valvoa. Ja tietenkin silloin kun hankitaan lapsenvahti ja lähdetään itse pois kotoa.

Sen kyllä myönnän myös että suunnitelmien muuttuminen ärsyttää meitä monia.

Ei missään ydinperheessä kyllä tollasta oo et lapset menee jatkuvasti kaiken muun edelle! Vaikka meillä on kaks pientä lasta niin ei koskaan jää aikuisten jutut lasten takia.. Ei meillä silloinkaan ollut miteenkään tavallisesta poikkeavaa kun ei ollut yhteisiä lapsia vaan miehen aiemmat lapset kyläilivät meillä ihan samallalailla isä kohteli heitä kuin ennenkin ja minä sain huomiota mieheltä ihan yhtä paljon kuin sillon kun lapset eivät olleet meillä, ja lapset menivät hoitoon meillä ollessaan jos meillä oli jotain kahdenkeskistä menoa. Lapset olivat tyytyväisiä meillä ollessaan eivätkä edes odottaneet mitään erityiskohtelua.

Täälä saa lukea aivan uskomattomia kommentteja. Ettekö uudet puolisot voi hyväksyä sitä, että isä haluaa antaa lapsilleen täyden huomionsa kun ovat kyläilemässä. Menettää kuitenkin lastensa arjesta todella paljon. Mielestäni voi vähän hyysätä silloin

 

[uusperheäiti myös]

En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, tyssäsi siihen että "kait tiesit että miehellä lapsia on... "

Viisaat sanovat, että lapsen koti on vanhempien parisuhde. Jos parisuhde voi hyvin, myös lapset voivat hyvin.
Siis näin päin!

Ns. normaalissa ydinperheessä, jossa lasten molemmat biologiset vanhemmat elävät ja asuvat yhdessä, on ihan normaalia että aikuiset hoitavat myös sitä parisuhdettaan ja viettävät aikaa keskenään ja huomoivat toisiaan. Ihan siinä arjessa, joka päivä. Eikä niin, että aikuisten aika on sitten-ja-sitten.. tai aikuisten aika on sitten kun lapset on kiikutettu jollekin hoitoon tms., ja muu aika keskitytään vain lapsiin. Ei näin toimi normaalikaan perhe.

Miksi uusperheen pitäisi toimia näin??

Miksi uusperheessä ei voisi olla myös aikaa kumppanille? Miksi uusperheessä pitää korostuneesti keskittyä lapsiin?

Tottakai lapset tulee huomioida ja aikaa täytyy olla lapsillekin, etenkin jos ja kun lapset käyvät harvoin ja ikävä on niin isällä/äidillä kuin lapsillakin. Mutta eihän se voi olla niin, että "lapsi-ajanjaksona" vanhempi elää VAIN lapsilleen ja keskittyy VAIN lapsiinsa!? - syrjäyttäen ja unohtaen samalla kumppaninsa.
Eihän se ole tervettä!

 

[yks äitipuoli]

\

En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, tyssäsi siihen että "kait tiesit että miehellä lapsia on... "

Viisaat sanovat, että lapsen koti on vanhempien parisuhde. Jos parisuhde voi hyvin, myös lapset voivat hyvin.
Siis näin päin!

Ns. normaalissa ydinperheessä, jossa lasten molemmat biologiset vanhemmat elävät ja asuvat yhdessä, on ihan normaalia että aikuiset hoitavat myös sitä parisuhdettaan ja viettävät aikaa keskenään ja huomoivat toisiaan. Ihan siinä arjessa, joka päivä. Eikä niin, että aikuisten aika on sitten-ja-sitten.. tai aikuisten aika on sitten kun lapset on kiikutettu jollekin hoitoon tms., ja muu aika keskitytään vain lapsiin. Ei näin toimi normaalikaan perhe.

Miksi uusperheen pitäisi toimia näin??

Miksi uusperheessä ei voisi olla myös aikaa kumppanille? Miksi uusperheessä pitää korostuneesti keskittyä lapsiin?

Tottakai lapset tulee huomioida ja aikaa täytyy olla lapsillekin, etenkin jos ja kun lapset käyvät harvoin ja ikävä on niin isällä/äidillä kuin lapsillakin. Mutta eihän se voi olla niin, että "lapsi-ajanjaksona" vanhempi elää VAIN lapsilleen ja keskittyy VAIN lapsiinsa!? - syrjäyttäen ja unohtaen samalla kumppaninsa.
Eihän se ole tervettä!

Jep, juuri näin!
Arki arkena ja juhlat juhlina!!! :attn:
Ei joka toinen viikonloppu voi etävanhemman luona juhlia, vaikka erossa olo tuntuu kurjalta!!!!
Meillä on yötä päivää viis muksua kotona ja miehen tytär käy joka toinen viikonloppu (poika asuu meillä, eikä tapaa äitiään, ei halua...)
Ei meidän perheen arki yksinkertaisesti voi muuttua juhlaksi, kun vain tytärpuoli astuu ovesta sisään!
Elämä se on uusperheilläkin elettävänä!
Eikä tämä tyttö ole valittanut huonosta kohtelusta, päin vastoin! =)

 

[äippänen]

Riippuu varmaan millaista huomioimista tarkoitetaan.
Ei meillä ainakaan onnistu samalla lailla kuin ennen vaikka lähteä kahdestaan saunaan rentoutumaan tai sylitellä ja keskustella henkeviä, tai syödä rauhassa vähän gurmeempaa sapuskaa, tai lajitella viime kesän valokuvat yhdessä tms.
Tottakai jo isommille muksuille voi perustella ja pyytää odottamaan. Isommat jo katsoo jonkun verran lasten ohjelmia tai leikkii yksin tai keskenään, mutta pienempien kanssa on vähän eri juttu.
Lähi äitinä voin sanoa, että kivaa ei ole sekään jos isä lellittää viikonloppuna ja juoksee vain sirkuksissa ja syöttää karkkia ja kun arki taas koittaa kotona kuuluu "sä oot ihan tyhmä, mä haluun muuttaa isille". Tosin en tiedä kuinka itse osaisin jakaa huomiota myös suhteelle jos lapset tulisivat vain sillin tällöin käymään.

 

[Katherine Wheel]

No jos ottaa miehen jolla on lapsia, niin kyllä ne lapset on kestettävä! Ja minä ainakin jos harvoin näkisin lapsiani, niin tekisin heidän kanssaan kaikkea kivaa. Eihän siellä etävanhemman luona voikaan olla sitä tavallista arkea kouluineen ja päiväkoteineen yms.

Mikähän älämölö siitä syntyisi, jos joku mies alkaisi toivomaan että uuden naisensa kakarat muutais isänsä luo... Tuskin keltään riittäisi kovin paljoa myötätuntoa sellaiselle miehelle.

 

[äippänen]

Ihan samaa mieltä olen siitä, että isien myös uutta kumppania etsiessään pitäisi enemmän ajatella etsivänsä myös äitipuolta lapsilleen. Sitäpitäisi myös painottaa kumppaniehdokkaalle jotta tämä edes suunnilleen tietäisi mihin on alkamassa.

Lapset tosiaan sitoo ja jos se on yllätys jokaiselle uudelle äidille ja isälle kun ensimmäisen saavat kuinka paljon lapsi todellisuudessa sitoo on se yllätys myös varmasti uudelle äitipuolelle varsinkin jos ei vielä omia ole.

Isillä on mielestäni myös kasvatuksellinen vastuu silloin kun lapset ovat hänen luonaan ja on melkein yhtä paha se jos isin luona juostaan vain tivoleissa kun se että äidin luona haukutaan isää maanrakoon.
Lapset on lapsellisia ja eivät ymmärrä että isin luona vierailut on poikkeus normaalista vaan todellakin ajattelevat että isillä on aina näin ja äidin luona vaan syödään kaurapuuroa ja vaaditaan asioita. olen aivan varma, että kuka vaan lastenpsykologikin olisi sitä mieltä ettei tälläinen epätasa-arvon ja epärealistisuuden luominen ole lapselle hyväksi.

 

[yks äitipuoli]

Minua ei muu ole järkyttänyt tässä uusperhe elämässä, kuin se miten lapsellisia aikuiset ihmiset ovat! Ja miten vaikea on sopia asioista, Miehen lapset sanovat että äiti tekee sääntöjä joita ei itse ole valmis noudattamaan! Jos lapsikin sen tajuaa, niin turha on hehkuttaa muuta....

Kyllä se on niin ettei ne juhlat yksin kertaisesti voi alkaa kun miehen lapsi astuu ovesta sisään!
Miten se selitää kotona asuville lapsille kun lapsia kohdellaan eriarvoisesti joka toinen viikonloppu?
Tekeekö ydinperheet pelkästään kivoja asioita viikonloppuisin, kun ei viikolla olla nähty kunnolla, kun on työt, päiväkodit ja koulut???
Tuskinpa vaan!
Eroonkiin on aikanaa tarvittu kaksi, miksi siis toisen pitäisi sitä sit hyvitellä lapsille?

Eikö ole tärkeintä että ne lapset tietävät olevansa tärkeitä ja rakastettuja!?! Ihan arjessa ja juhlassa!

 

[taustalla]

\

Kyllä se on niin ettei ne juhlat yksin kertaisesti voi alkaa kun miehen lapsi astuu ovesta sisään!
Miten se selitää kotona asuville lapsille kun lapsia kohdellaan eriarvoisesti joka toinen viikonloppu?
Tekeekö ydinperheet pelkästään kivoja asioita viikonloppuisin, kun ei viikolla olla nähty kunnolla, kun on työt, päiväkodit ja koulut???
Tuskinpa vaan!
Eroonkiin on aikanaa tarvittu kaksi, miksi siis toisen pitäisi sitä sit hyvitellä lapsille?

Juuri näin!!!!

 

[äiskis]

\

Minua ei muu ole järkyttänyt tässä uusperhe elämässä, kuin se miten lapsellisia aikuiset ihmiset ovat! Ja miten vaikea on sopia asioista, Miehen lapset sanovat että äiti tekee sääntöjä joita ei itse ole valmis noudattamaan! Jos lapsikin sen tajuaa, niin turha on hehkuttaa muuta....

Aevan,siäpä sen sannoit...eli peesaan.

 

[Uusperheellinen]

\

Niinpä niin..lohdutetaankohan ketään muuta asiassa kuin asiassa näin kuin meitä äitipuolia-itsepähän tiesit..?!?

Äitipuoli ei saisi ikinä tuntea mitään negatiivista.
Äitipuolen pitäisi madonnamaisesti aina olla vaan niin ah hyvä ja rakastava ja kaikki muut huomioon ottava, unohtaa itsensä mielellään kokonaan.

Allanitar, sinun tunteesi ovat täysin normaaleja ja ymmärrettäviä ja ainoa joka auttaa uusperhe-elämään sopeutumiseen, on aika. Jaksamisia! :wave:

Peesi tähän, hyvin tiivistetty :saint:

 

[taustalla]

Hei aika tutulta kuulostaa tuo ap:n tilanne. Meillä etälapset aiheuttavat koko vierailun ajankestävän tivolin. Esimerkki: lähilapset käyvät mato-ongella muutaman metrin pääsä olevalla järvellä, niin kuin ikäisensä yleensäkin (ja miä myös tuon ikäisenä jos huvitti kalastella). Noo etälapset vativat isää viemään heidät maksulliseen lohenkalastuspaikkaan virvelöimään!! Ja siähän tekee työtä käskettyä. Tätä samaa karnevaalia tunnelmaa jatkuu ainakoko vierailu, puhumattakaan sipsit, limsat, naminamit yms. ruokavaliosta, kaikki tavallinen on yök en syö ( ja eivät okeesti syö on kokeiltu, jopa parinki päivän paastoja).

Mieheni on kanssani ihan samaa mielt älasten kasvatuksesta, mutta kun lapset paikalla niin hänellä lipeää. "Ostaa" omaa huonoa omaatuntoa siitä ettei enää kuulu 24h lastensa elämään niinkuin ennen eroa. Vaikka hän on ihan järkevä ihminen muuten niin tämä kyllä perhe-elämää rassaa. Olemmekin saaneet ajan paikalliseen perheneuvolaan jonne lähdemme mieheni kanssa saamaan keskusteluapua ja neuvoja ammattilaiselta, sitä miten saada vierailut sujumaan ihan tavallisen elämän puitteissa.

 

[äiskis]

\

Niinpä niin..lohdutetaankohan ketään muuta asiassa kuin asiassa näin kuin meitä äitipuolia-itsepähän tiesit..?!?

Äitipuoli ei saisi ikinä tuntea mitään negatiivista.
Äitipuolen pitäisi madonnamaisesti aina olla vaan niin ah hyvä ja rakastava ja kaikki muut huomioon ottava, unohtaa itsensä mielellään kokonaan.

Justiisa,eikä se huomioo ottamine tosijaan koske vuan niitä uusperhee jäseniä,vaa kaikkija niitä,jotka tavalla tai toisella ovatten tekemisisä uuden puolison lasten kansa.Puhumattakaa siitä,että pitäs asettaa kaikkien muien,siis, aikuistenkii, etu ittesä edelle. Äitipuolelta vaajitaan sellaasta mihi vaatijat ei itekkää kykene,eikä edes halua.

 

[Allanitar]

\

No jos ottaa miehen jolla on lapsia, niin kyllä ne lapset on kestettävä! Ja minä ainakin jos harvoin näkisin lapsiani, niin tekisin heidän kanssaan kaikkea kivaa. Eihän siellä etävanhemman luona voikaan olla sitä tavallista arkea kouluineen ja päiväkoteineen yms.

Mikähän älämölö siitä syntyisi, jos joku mies alkaisi toivomaan että uuden naisensa kakarat muutais isänsä luo... Tuskin keltään riittäisi kovin paljoa myötätuntoa sellaiselle miehelle.

En ole sanonutkaan etten lapsia kestäisi. Toki, varsinkin pienen komennuksen ja koulutuksen jälkeen. Kyllähän se on pitkälti vanhemmista kiinni miten lapset käyttäytyvät.

Ja kuka on sanonut että meillä nähdään lapsia harvoin? Ovat meillä lähes yhtä paljon kuin äidillään, joten kyllä sitä meilläkin on arkea kouluineen ja päiväkoteineen. Mutta silti koko elämä keskittyy lapsiin ja heidän elämään kun he tulevat. Aikuisilla ei sitten elämää enää olekaan. Se alkaa taas kun lapset häipyvät. Tätä kritisoin. Mielestäni elämä tulisi yrittää pitää mahdollisimman normaalina johon lapset sopeutuvat mukaan, tietysti pienillä mausteilla. Mutta nyt menee niin että aikuisten tulee sopeutua lasten ehtoihin. Siinä ei ole järkeä! Ja kun tästä miehelleni puhun, niin hän ei näe tyylissä mitään kummallista...