kuilu välillämme

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nappula73
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja eroa ei pidä perustella edes itselleen, että lapsilla olisi parempi. Lapsille ero on aina turvallisuuden menetys, mikäli isä ei ole alkoholisti tai väkivaltainen. Kaikissa muissa tapauksissa lapset kärsivät erosta. Lasten elämän turvallisuuden kannalta ei ole olennaisinta halaavatko vanhemmat toisiaan, vaan tärkeintä on se, että arki toteutuu ennustettavasti ja kodissa on asiat kohdallaan; lapsilla ei tarvitse olla edes aina kivaa.

Oletko lukenut mitä aloittaja on kertonut suhteestaan? Hänen miehensä käyttäytyy kylmästi niin lapsia kuin näiden aloittajaa kohtaan. Aloittaja on käynyt miehensä kanssa terapiassakin, mutta mies on jatkanut itsekästä käyttäytymistään. Mies ei ole tietämätön ap:n tuntemuksista. Lisäksi aloittaja kertoo pelkäävänsä miehensä reaktiota erosta keskustelemisesta, joten ihan turvallisena miehenä en häntä pitäisi.

Aloittajan tilanteessa kuuntelisin psykologin mielipidettä heidän suhteestaan.

Ehkä ero voi tulla miehille "yllätyksenä". Heitä voi "yllättää" se, että jossain vaiheessa tulee se viimeinen pisara, joka lopettaa suhteen. Hyvästä liitosta harvemmin erotaan.
 
Viimeksi muokattu:
Oletko lukenut mitä aloittaja on kertonut suhteestaan? Hänen miehensä käyttäytyy kylmästi niin lapsia kuin näiden aloittajaa kohtaan. Aloittaja on käynyt miehensä kanssa terapiassakin, mutta mies on jatkanut itsekästä käyttäytymistään. Mies ei ole tietämätön ap:n tuntemuksista. Lisäksi aloittaja kertoo pelkäävänsä miehensä reaktiota erosta keskustelemisesta, joten ihan turvallisena miehenä en häntä pitäisi.

Aloittajan tilanteessa kuuntelisin psykologin mielipidettä heidän suhteestaan.

Ehkä ero voi tulla miehille "yllätyksenä". Heitä voi "yllättää" se, että jossain vaiheessa tulee se viimeinen pisara, joka lopettaa suhteen. Hyvästä liitosta harvemmin erotaan.

Vastasin lähinnä lapsia ajatellen ja yleisesti. Luen henkisen väkivallan hyväksi syyksi erota. Mutta en vieläkään ole vakuuttunut siitä, että ero pitäisi tehdä lasten vuoksi. Jos ap tuntee olevansa henkisen väkivallan uhri, niin se on syy erota. kieltämättä ap:n kuvauksen mukaan miehessä on narsistisia piirteitä. En voi ottaa kantaa enempää, kun entiedä isän todellista roolia ja suhdetta lapsiin perheessä.
 
Viimeksi muokattu:
Tänään oli radio suomen lauantaivieraana Olavi Sydänmaalakka, ohjelma tulee vielä kai huomenna uusintana. Kannattaa ehdottomasti kuunnella. Sieltä tuli lastenasiaa ja parisuhdeasiaakin.
 
Vastasin lähinnä lapsia ajatellen ja yleisesti. Luen henkisen väkivallan hyväksi syyksi erota. Mutta en vieläkään ole vakuuttunut siitä, että ero pitäisi tehdä lasten vuoksi. Jos ap tuntee olevansa henkisen väkivallan uhri, niin se on syy erota. kieltämättä ap:n kuvauksen mukaan miehessä on narsistisia piirteitä. En voi ottaa kantaa enempää, kun entiedä isän todellista roolia ja suhdetta lapsiin perheessä.

Tavoitankohan ajatustasi... Lapsethan eivät kodistaan poiskaan pääse, mikäli vanhemmat päättävät olla yhdessä. Tai kyllä lapset sitten hieman isompana pääsevät. Muutin itse pois peruskoulun jälkeen enkä juuri pidä vanhempiini yhteyttä. Nuorempi veljeni muutti lukion jälkeen ulkomaille, eikä hänkään juuri ole yhteydessä vanhempiini.

En ole oppinut käyttämään näitä käsitteitä "henkisen väkivallan uhri" tai "narsistisia piirteitä". Lapsuudenkodissani isäni käyttäytyi ilkeän vihamielisesti ja kylmästi. Hän tuntui olevan aina töissä ja kotiin tullessaan koko talo raikui huutamisesta ja meidän sättimisestä. Nyt vanhemmitenkaan en ajattelisi hänen "narsistinen". Itse en ollut myöskään "uhri". Toisaalta oma kunnioitukseni äitiäni kohtaan on aika matalalla, kun ajattelen ettei hän aikuisena ihmisenä toiminut toisin.
 
Viimeksi muokattu:
Tavoitankohan ajatustasi... Lapsethan eivät kodistaan poiskaan pääse, mikäli vanhemmat päättävät olla yhdessä. Tai kyllä lapset sitten hieman isompana pääsevät. Muutin itse pois peruskoulun jälkeen enkä juuri pidä vanhempiini yhteyttä. Nuorempi veljeni muutti lukion jälkeen ulkomaille, eikä hänkään juuri ole yhteydessä vanhempiini.

En ole oppinut käyttämään näitä käsitteitä "henkisen väkivallan uhri" tai "narsistisia piirteitä". Lapsuudenkodissani isäni käyttäytyi ilkeän vihamielisesti ja kylmästi. Hän tuntui olevan aina töissä ja kotiin tullessaan koko talo raikui huutamisesta ja meidän sättimisestä. Nyt vanhemmitenkaan en ajattelisi hänen "narsistinen". Itse en ollut myöskään "uhri". Toisaalta oma kunnioitukseni äitiäni kohtaan on aika matalalla, kun ajattelen ettei hän aikuisena ihmisenä toiminut toisin.

Näinhän se selittyy; miksi osa miehistä vihaa naisia. He ovat eläneet kotonaan lapsen asemassa katsellen äitiään joka kaiksesta isän pahasta käytöksestä huolimatta on vaan pysynyt suhteessa. Nämä lapset vihaavat äitiään koska äitinsä on mahdollistanut sen huonon käytksen isälle väittäen sitä rakkaudeksi. Jokainen ihminen pyrkii hyvään, jos saa sitä osakseen. Nykyään on vaan paljon niitä, jotka eivät ole nähneet eikä tunteneet sitä hyvää. Miten voi olla hyvä toiselle, jos ei ole elänyt hyväksytyssä ilmapiirissä? Voi tietysti jos päättää ettei toista mallia mitä on saanut, mutta sitten täytyy kaikki opetella uudelleen... Varmasti onnistuu, jos motiivia asiaan on.
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä maailma muuttuu nyt paremmaksi, kun on tuhansia ja tuhansia avioeroperheitä, joissa lapset on repäistynä katselemaan läheisyyttä ja hellyyttä.


Eihän noita jälkiä korjata kerralla, jotkut etsivät itseään paljon pidempään. Moni on yksinäinen vaikka kuin eläisi parisuhteessa. Mut voit olla oikeassa "no" että ehkäpä jokunen lapsi voi olla onnellisempi nykyään, kun tuo mahdollisuus eroon on. Sitä en kannata että ihmiset pysyy yhdessä vain lapsien takia, molemmat vanhemmat laukkaa vieraissa ja ei ole todellista perhettä vain kulissit, ettei muut vaan saa tietää kuin huonosti menee. Sellainen liitto on itsepetosta joka kostautuu kuitenkin.
 
Viimeksi muokattu:
Näinhän se selittyy; miksi osa miehistä vihaa naisia. He ovat eläneet kotonaan lapsen asemassa katsellen äitiään joka kaiksesta isän pahasta käytöksestä huolimatta on vaan pysynyt suhteessa. Nämä lapset vihaavat äitiään koska äitinsä on mahdollistanut sen huonon käytksen isälle väittäen sitä rakkaudeksi. Jokainen ihminen pyrkii hyvään, jos saa sitä osakseen. Nykyään on vaan paljon niitä, jotka eivät ole nähneet eikä tunteneet sitä hyvää. Miten voi olla hyvä toiselle, jos ei ole elänyt hyväksytyssä ilmapiirissä? Voi tietysti jos päättää ettei toista mallia mitä on saanut, mutta sitten täytyy kaikki opetella uudelleen... Varmasti onnistuu, jos motiivia asiaan on.

Olen kyllä itse nainen, mutta kieltämättä ajatuksessasi voi olla perää. Tosin oma viha (?) tai paremminkin epäluottamus on kohdistunut enemmänkin miehiin. Toisaalta en myöskään arvosta naisia, jotka jäävät huonoon suhteeseen materian tai miehen aseman takia.
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä maailma muuttuu nyt paremmaksi, kun on tuhansia ja tuhansia avioeroperheitä, joissa lapset on repäistynä katselemaan läheisyyttä ja hellyyttä.

Taidan todeta, etten edelleenkään oikein tavoita ajatuksiasi.

Siltä osin maailma on muuttunut paremmaksi, että enää eroa ei pidetä niin suurena epäonnistumisena kuin se on ennen ollut. Nyttemmin on mahdollisuus lähteä suhteesta, jossa ei voida hyvin.
 
Viimeksi muokattu:
Taidan todeta, etten edelleenkään oikein tavoita ajatuksiasi.

Siltä osin maailma on muuttunut paremmaksi, että enää eroa ei pidetä niin suurena epäonnistumisena kuin se on ennen ollut. Nyttemmin on mahdollisuus lähteä suhteesta, jossa ei voida hyvin.

Voisi ajatella niin, että lapset tehdään puolison kanssa, joka sillä hetkellä on tuntunut siltä oikealta, siis yleensä melko nuorena ja kokemattomana. Jollakin tapaa vanhemmuus , aikuistuminen ja itsenäistyminen kuitenkin muokkaavat puolisoita eri suuntiin. Katkeroituminen, väsyminen ja uhrautuminen on kuitenkin sen tyytymättömän puolison tie. Ehkä se harrastajapuoliso, joka hakee elämäänsä myös viihdettä, on melko tyytyväinen osaansa? Mutta ei kaikki erot mene tällä kaavalla, jotkut puolisot eivät vain sovi yhteen, vaikka kuinka yrittäisivät.
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä maailma muuttuu nyt paremmaksi, kun on tuhansia ja tuhansia avioeroperheitä, joissa lapset on repäistynä katselemaan läheisyyttä ja hellyyttä.

Ajattelet varmaan juuri päinvastaista? Olen näkemyksissäsi sillä tavoin samoilla linjoilla. Monet lapset ja nuoret ovat entistä turvattomampia. Voisi jopa kuvitella, että he katselevat henkisesti syrjässä, kun vanhemmat halailevat uusia kumppaneita. Vanhemmilla ei onnensa huumassa ole ehkä aikaa lapsille. henkinen läsnäolo puuttuu.

Sama tilanne tietenkin on, jos vanhemmat ovat väsyneitä, riitelevät ja uppoutuvat omiin huoliinsa. Huolten tarttuminen lapseen ei ole hyväksi. Eroperheissä lapsilla on yleensä monenlaisia huolia. Muutoksia on helposti liian paljon, turvattomuutta, juurettomuutta myös. Harvoin vanhempien ero myöskään järjestyy molempien osalta niin, että tapaisi heti sopivan uuden kumppanin. Toisenkin vanhemman yksinäisyys ja ongelmat heijastuvat lapseen, vaikka se uuden onnen löytänyt hehkuttaisi kuinka.
 
Viimeksi muokattu:
Ajattelet varmaan juuri päinvastaista?

Oikein päätelty.

Nykyajan vanhemmat ovat curlig-vanhempia, jotka siloittavat lastensa tietä. Tappelevat ilkeiden opettajien kanssa ja menenvät leikkikentälle mukaan heittelemään hiekkakakkuja.

Entisajan vanhemmissa oli se hyvä puoli, että he eivät aina seonneet lasten leikkeihin, evätkä kouluihin. Entisaikojen vanhempien parhaita ominaisuuksia oli se, että he vaativat lasten kunniottavan vanhempia ihmisiä ja he vaativat lapsia tekemään kotiaskareita. Lapsilla oli aina tarkat kotiintuloajat ja lapset eivät olleet myöhään yksin ulkona. Huoneesta sammutettiin valot kello kymmenen ja yöllä ei pelailtu. Tarjottu ruoka syötiin ja siitä kiitettiin.

Kasvatus olisi nykymittapuussa melko ankaraa ja siinä valossa tämän päivän vaativa vanhempi ei ole eron aihe, vaikka siltä jostakin voisi tuntuakin.
 
Viimeksi muokattu:
Kasvatus olisi nykymittapuussa melko ankaraa ja siinä valossa tämän päivän vaativa vanhempi ei ole eron aihe, vaikka siltä jostakin voisi tuntuakin.

Mitä tarkoitat vaativalla vanhemmalla? Ainakaan aloittajan kuvaama mies ei mielestäni ole "vaativa" isä, vaan ennemminkin omaan itseensä keskittyvä ja muita väheksyvä.

Olen toiminut ennen alan vaihtoa ammatissa, jossa näin paljonkin perheitä. Nykyisin on hyvinkin tavallista, että myös isät osoittavat välittämistä ja lämpöä lapsiaan kohtaan. Niitä "ankaria" isiäkin tuli nähtyä. Ikävä kyllä monesti he olivat hyvinkin tyytymättömiä lapsiinsa, vaikka nämä olisivat olleet ns. kympin tyttöjä tai poikia.
 
Viimeksi muokattu:
Kannattaa ottaa asia ihan tosissaan puheeksi miehen kanssa. Hän ei välttämättä näe tilannetta ollenkaan samanalisena kuin sinä. Hän voi kuvitella, että kaikki on sinun mielestä hyvin, jos et valita mistään. Miehet ei ymmärrä mitään mistään pikku vihjeistä, vaan asia pitää sanoa ihan suoraan (sillonkaan ei ole takeita, että mies ymmätää asian).

Jospa ehdotat miehelle, että hän voi myös hoitaa osansa kotitöistä ja lasten hoidosta. Jos mies ei suostu, niin kysy miksi sinun pitää sitten yksin hoitaa kaikki kotityöt oman työn ohella.

Minä olin hoitanut meillä monta vuotta lähes kaikki kotityöt. Olin koittanut sanoa miehelleni, että teksi nyt edes jotain. Hän sanoi aina, että minä voisin hoitaa sen ja sen homman, kun olen niin paljon parempi siinä. Hän koitti luistaa kotitöistä kaikin keinoin.
Hän jäi työttömäksi ja siinä vaiheessa päätin, että en enää edes yritä neuvotella kotitöiden tekemisestä, vaan mies saa hoitaa kaiken, kun hänellä oli vain ja ainoastaan aikaa.
Jätin kylmästi kaikki tekemättä ja odottelin, että mies tajuaa jossain vaiheessa oma-aloitteisesti vaikkapa siivota. Ruoanlaittoa hän oli jo sen verran miettinyt, että hänellä oli joku ehdotus mitä syödään, mutta minun piti se ruoka kuitenkin tehdä työpäivän jälkeen. Parin kuukauden jälkeen hän siivosi ja oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt kiitelle ja palkita hänet siivoamisesta. Muistutin häntä, että ei hänkään ole minua kiitellyt ja en ole saanut mitään palkintoja siivoamisesta.
Asiasta tuli tietenkin ihan hirveä riita. Riidan aikana hän taisi tajuta, että kotityöt ei ole vain naisten hommia.

Hänen piti itse konkreettisesti tajuta miten iso työ siivoamisessa on, ennen kuin hän ymmärsi, että minä olin aina siivonnut siihen saakka.
 

Yhteistyössä