S
"sairaanhoitaja"
Vieras
hei, kuulostaa siltä, että jotain ahdistuneisuutta/masennusta sinulla ap on. tässä kohtaa ei varmasti ole tärkeintä tietää mikä vaivasi nimi on, vaan hakeutua hoitoon. kuulostat todella vastuuntuntoiselta ihmiseltä kuin myös rohkealta! vaikka diagnoosi olisi nyt mikä tahansa, mielestäni voimavarasi on se, että sinulla on todellisuudentaju tilanteessasi etkä kiellä ajatuksiasi - päin vastoin pyydät apua! vaikutat hyvin huolehtivaiselta äidiltä ja itsekin äitinä ymmärrän ajatuksesi suojella lasta ja toisaalta pelkosi, että jotain pahaa tapahtuisi.
nyt ajatukset ovat siis jopa piinaavia, eli menevät ylisuojelun, pakkoajatusten ja liiallisenkin pelon puolelle? samoin hormonit varmaankin vaikuttavat, vähäinen unenmäärä kenties ja samoin lähestyvä kevät vuodenaikana - ei pelkästään psyyke. jos et ole saanut edellisestä paikasta apua, neuvoisin sinua hakeutumaan pian toiseen paikkaan. vaikkapa vain terveyskeskuksen ensiapuun lääkärin vastaanotolle. kerrot kaiken ajatuksistasi (usko pois, siellä käy "hullumpaakin" porukkaa) , ahdistuksestasi ja pyydät apua. toivon, että kohdallesi osuu lääkäri, joka tajuaa tilanteesi ja antaa lähetteen eteenpäin. kaltaisesi realiiteetissa oleva järkevän oloinen ihminen voi saada olon nopeastikin paremmaksi oikean hoidon avulla.
hoida itseäsi, ole hieman itsekäs, ainoastaan sillä tavoin voit olla paras äiti lapsillesi. tälläiset synnytyksen jälkeiset/pikkulapsiajan aikaiset mielen keikahdukset ovat hyvin hyvin tavallisia. meillä päin esim. psykoosiin synnytyksen jälkeen tuleville (siis se toinen ääripää, en puhu sinusta) on ihan oma sairaalaosasto. sekin kertoo jo jotain mielenterveysvaivojen yleisyydestä tuoreilla äideillä. eikä vaiva tarkoita sitä, että olisi ennen lapsia ollut jotenkin riskialtis mt-ongelmille tai saisi niitä enää ikinä myöhemminkään - äidiksi tulo on naisen elämässä yksi mullistavimpia kokemuksia ja sen stressi (stressiä on sekä hyvää että huonoa, mutta hyväkin stressi voi aiheuttaa oireita) aiheuttaa aina tunteita, joskus turhankin paljon.
toivon todella että säilytät rohkean ja realistisen asenteesi ja uskallat vaatia ja saat parasta hoitoa ihan avopuolellakin, mihin sinut varmaankin katsotaan kuuluvan. suomi on surullisen kuuluisa siitä, että kaltaisesi "lievät" tapaukset eivät aina saa tarpeeksi nopeasti oikeaan hoitoa.
oikein hyvää kevättä sinulle ja lapsillesi, toivottavasti tulet joskus tähän ketjuun kertomaan kuulumisiasi
nyt ajatukset ovat siis jopa piinaavia, eli menevät ylisuojelun, pakkoajatusten ja liiallisenkin pelon puolelle? samoin hormonit varmaankin vaikuttavat, vähäinen unenmäärä kenties ja samoin lähestyvä kevät vuodenaikana - ei pelkästään psyyke. jos et ole saanut edellisestä paikasta apua, neuvoisin sinua hakeutumaan pian toiseen paikkaan. vaikkapa vain terveyskeskuksen ensiapuun lääkärin vastaanotolle. kerrot kaiken ajatuksistasi (usko pois, siellä käy "hullumpaakin" porukkaa) , ahdistuksestasi ja pyydät apua. toivon, että kohdallesi osuu lääkäri, joka tajuaa tilanteesi ja antaa lähetteen eteenpäin. kaltaisesi realiiteetissa oleva järkevän oloinen ihminen voi saada olon nopeastikin paremmaksi oikean hoidon avulla.
hoida itseäsi, ole hieman itsekäs, ainoastaan sillä tavoin voit olla paras äiti lapsillesi. tälläiset synnytyksen jälkeiset/pikkulapsiajan aikaiset mielen keikahdukset ovat hyvin hyvin tavallisia. meillä päin esim. psykoosiin synnytyksen jälkeen tuleville (siis se toinen ääripää, en puhu sinusta) on ihan oma sairaalaosasto. sekin kertoo jo jotain mielenterveysvaivojen yleisyydestä tuoreilla äideillä. eikä vaiva tarkoita sitä, että olisi ennen lapsia ollut jotenkin riskialtis mt-ongelmille tai saisi niitä enää ikinä myöhemminkään - äidiksi tulo on naisen elämässä yksi mullistavimpia kokemuksia ja sen stressi (stressiä on sekä hyvää että huonoa, mutta hyväkin stressi voi aiheuttaa oireita) aiheuttaa aina tunteita, joskus turhankin paljon.
toivon todella että säilytät rohkean ja realistisen asenteesi ja uskallat vaatia ja saat parasta hoitoa ihan avopuolellakin, mihin sinut varmaankin katsotaan kuuluvan. suomi on surullisen kuuluisa siitä, että kaltaisesi "lievät" tapaukset eivät aina saa tarpeeksi nopeasti oikeaan hoitoa.
oikein hyvää kevättä sinulle ja lapsillesi, toivottavasti tulet joskus tähän ketjuun kertomaan kuulumisiasi
