Pelottavat ajatukset :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sekoamassako
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
hei, kuulostaa siltä, että jotain ahdistuneisuutta/masennusta sinulla ap on. tässä kohtaa ei varmasti ole tärkeintä tietää mikä vaivasi nimi on, vaan hakeutua hoitoon. kuulostat todella vastuuntuntoiselta ihmiseltä kuin myös rohkealta! vaikka diagnoosi olisi nyt mikä tahansa, mielestäni voimavarasi on se, että sinulla on todellisuudentaju tilanteessasi etkä kiellä ajatuksiasi - päin vastoin pyydät apua! vaikutat hyvin huolehtivaiselta äidiltä ja itsekin äitinä ymmärrän ajatuksesi suojella lasta ja toisaalta pelkosi, että jotain pahaa tapahtuisi.

nyt ajatukset ovat siis jopa piinaavia, eli menevät ylisuojelun, pakkoajatusten ja liiallisenkin pelon puolelle? samoin hormonit varmaankin vaikuttavat, vähäinen unenmäärä kenties ja samoin lähestyvä kevät vuodenaikana - ei pelkästään psyyke. jos et ole saanut edellisestä paikasta apua, neuvoisin sinua hakeutumaan pian toiseen paikkaan. vaikkapa vain terveyskeskuksen ensiapuun lääkärin vastaanotolle. kerrot kaiken ajatuksistasi (usko pois, siellä käy "hullumpaakin" porukkaa) , ahdistuksestasi ja pyydät apua. toivon, että kohdallesi osuu lääkäri, joka tajuaa tilanteesi ja antaa lähetteen eteenpäin. kaltaisesi realiiteetissa oleva järkevän oloinen ihminen voi saada olon nopeastikin paremmaksi oikean hoidon avulla.

hoida itseäsi, ole hieman itsekäs, ainoastaan sillä tavoin voit olla paras äiti lapsillesi. tälläiset synnytyksen jälkeiset/pikkulapsiajan aikaiset mielen keikahdukset ovat hyvin hyvin tavallisia. meillä päin esim. psykoosiin synnytyksen jälkeen tuleville (siis se toinen ääripää, en puhu sinusta) on ihan oma sairaalaosasto. sekin kertoo jo jotain mielenterveysvaivojen yleisyydestä tuoreilla äideillä. eikä vaiva tarkoita sitä, että olisi ennen lapsia ollut jotenkin riskialtis mt-ongelmille tai saisi niitä enää ikinä myöhemminkään - äidiksi tulo on naisen elämässä yksi mullistavimpia kokemuksia ja sen stressi (stressiä on sekä hyvää että huonoa, mutta hyväkin stressi voi aiheuttaa oireita) aiheuttaa aina tunteita, joskus turhankin paljon.

toivon todella että säilytät rohkean ja realistisen asenteesi ja uskallat vaatia ja saat parasta hoitoa ihan avopuolellakin, mihin sinut varmaankin katsotaan kuuluvan. suomi on surullisen kuuluisa siitä, että kaltaisesi "lievät" tapaukset eivät aina saa tarpeeksi nopeasti oikeaan hoitoa.

oikein hyvää kevättä sinulle ja lapsillesi, toivottavasti tulet joskus tähän ketjuun kertomaan kuulumisiasi :)
 
Vaihda psykologia, oikeasti.

Minulle tulee tuollaisia pakon omaisia ajatuksia, jos olen yhtä aikaa erittäin väsynyt, stressaantunut, huolissani JA lukenut uutisista jostain kaltoin kohdellusta tai kamalalla tavalla kuolleesta lapsesta. Silloin saatan ajatella lastani kuolleena, tai hautajaisia tai jotain kamalaa. Ne ajatukset ahdistaa entistä enemmän, mutta tiedostaminen mistä se johtuu, auttaa paljon.

Sinun pelkän aloituksen lukeminen oli ahdistavaa, siis kun ajatteli itsensä sinun kenkiin, noihin ajatuksiin. Terveyskirjaston sivuilla sanotaan, että Siisteyden, järjestyksen ja täsmällisyyden arvostaminen ei suinkaan ole merkki pakko-oireisesta häiriöstä. Varsinaisessa pakko-oireisessa häiriössä pakkoajatukset ja pakkotoiminnot aiheuttavat merkittävää kärsimystä, vievät päivittäin enemmän kuin tunnin aikaa ja haittaavat huomattavasti oireista kärsivän jokapäiväistä elämää ja ihmissuhteita. Vaikka siis tapasi ajatella on normaalia, ei se minusta ole enää normaalia miten paljon ajattelet ja miten se sinuun vaikuttaa.

Ota asia uudelleen puheeksi psykologin kanssa, ja puhu lääkärille - sinulla on oikeus tavata lääkäri niin halutessasi.
 
Kolmannen lapsen syntymän jälkeen mieleeni on tullut kauheita juttuja. Ne tulevat yhtäkkiä jostain ja menevät pois mutta ne ahdistavat ja edelliset ajatukset jäävät mieleen pyörimään. Stressi pahentaa niitä. Käyn tällä hetkellä terapiassa, psykologi on nuori nainen ja sanoi ettei ole opiskellut lapsiin ja vanhemmuuteen liittyviä asioita kovin hyvin, mutta hänen mielestään ajatuksia voi tulla ja mennä. Minua ei kuulemma vaivaa mikään muu kuin alakuloisuus ja juttelu auttaa.

Mutta ne ajatukset. Pari viikkoa onkin mennyt taas hyvin mutta eilen olin suihkussa ja verkkokalvoille tuli tyhjästä kuva, jossa mummo on ulkoiluttamassa lapsia ja joku hullu tappaa ne. Miten minä menen paikalle ja vaunut ovat veren tahrimat ja siellä makaa tohjona, verisenä mössönä pieni poikani. Isommat lapset on ammuttu viereen ja tiedän että esikoinen on pakotettu katsomaan pienten ja mummon lahtaamista ennen omaa kuolemaansa.

Samanlaisia mielikuvia on useita. Esikoisen kerhoon voisi mennä joku terroristi ja polttaa tai räjäyttää lapset hengiltä. Minä mietin, millaisena muistan esikoiseni kasvot koska en näe häntä enää. Miten kantaisin pientä kevyttä ruumista pois sieltä hiiltyneestä kerhotilasta. Mitä haluaisin kirkossa laulettavan tai papin puhuvan lapseni hautajaisissa, ajattelen jo etukäteen.

Näen tyttäreni väkivaltaisesti raiskattuna. Siis taaperon. Ja pudonneena veteen, hukkumassa olevana. Yhdessä mielikuvassa tapan itse kituvan lapseni, häneltä on revitty jalat irti ja hän itkee äitiä, minä "lopetan" hänet koska en voi tehdä kärsimykselle muuta.

Lapseni ovat suon silmässä, kaivossa, auton alla, sotilaiden tappamina, kidutettuina, murskaantuneina, verisinä, paistuineina, jäätyneinä ja you name it.

Mä en oikein jaksa enää.
vai muistat kuva muistilla. Ne kuvat on pelkoja ja ne voi tuntua että näkyy verkko kalvolla. saat niin sanotun "flash bakin" unesta!
 
[QUOTE="sairaanhoitaja";28213589]



hoida itseäsi, ole hieman itsekäs, ainoastaan sillä tavoin voit olla paras äiti lapsillesi. tälläiset synnytyksen jälkeiset/pikkulapsiajan aikaiset mielen keikahdukset ovat hyvin hyvin tavallisia. meillä päin esim. psykoosiin synnytyksen jälkeen tuleville (siis se toinen ääripää, en puhu sinusta) on ihan oma sairaalaosasto. sekin kertoo jo jotain mielenterveysvaivojen yleisyydestä tuoreilla äideillä. eikä vaiva tarkoita sitä, että olisi ennen lapsia ollut jotenkin riskialtis mt-ongelmille tai saisi niitä enää ikinä myöhemminkään - äidiksi tulo on naisen elämässä yksi mullistavimpia kokemuksia ja sen stressi (stressiä on sekä hyvää että huonoa, mutta hyväkin stressi voi aiheuttaa oireita) aiheuttaa aina tunteita, joskus turhankin paljon.


[/QUOTE]

Siis miten psykoosi olisi toinen ääripää pakkoajatuksille?
Minulla oli pakkoajatuksia pari vuotta ennen psykoosia, psykoosin aikana ja sen jälkeen.
 
Mulla aiheutti tuommosia ajatuksia cerazette pillerit, kaksi kertaa oli nuo käytössä ja molemmilla kerroilla sama juttu. Pelottavaa :/ Ajatukset häipyi aika pian kun lopetin pillerit. Useimmiten nukkumaanmennessä näin kauhukuvia rappusista tippuneista lapsistani, hukkuvista, tippuvista ja maalalilin mielessäni mitä kamalampia onnettomuuksia :(
 
[QUOTE="vieras";28215801]Mulla aiheutti tuommosia ajatuksia cerazette pillerit, kaksi kertaa oli nuo käytössä ja molemmilla kerroilla sama juttu. Pelottavaa :/ Ajatukset häipyi aika pian kun lopetin pillerit. Useimmiten nukkumaanmennessä näin kauhukuvia rappusista tippuneista lapsistani, hukkuvista, tippuvista ja maalalilin mielessäni mitä kamalampia onnettomuuksia :([/QUOTE]

niitä ajatuksia! Miks ei?
 
Iso kiitos vastauksista!

Mäkin syön Cerazettea, enpäs ole osannut ajatella että niillä olisi tekemistä pimeiden ajatusten kanssa. Niiden aloittamisajankohta korreloi kylläkin tämän skitsoilun kanssa...
 
Sinä haluat olla täydellinen äiti mutta maailman pahuus taitaa pelottaa? Äitinä ehkä "leikittelet" ajatuksella miten kohtaisit surun jos lapsesi sinulta vietäisiin. Ehkäpä pahat lööpit ja uutiset saavat ajatukset pahenemaan.
Ajatukset eivät satuta tai vahingoita, kuin sinua itseäsi. Aina kun ajattelet jotain ikävää, yritäppä vastapainoksi ajatella heti jotain positiivista. Joskus auttaa kun kumoaa negatiivisen ajatuksen tuplamäärällä positiivisia ajatuksia. On hienoa että kerrot näistä ajatuksista avoimesti, jatka samaan malliin ja yritä itse säännöstellä ajatuksia positiivisempaan suuntaan.
 

Yhteistyössä