Pelkään näitä pakkoajatuksia....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sirpale
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Löysin sivut masennuksesta ja sen luontaisesta hoidosta, kuulostaa järkevälle. Itsekin ajattelisin että kyllä luonto on fiksu, ei se syyttä laita ihmistä ahistumaan ja masentumaan, päinvästoin, noita tuntemuksia ei pitäisi pelätä ja paniikinomaisesti yrittää tukahduttaa lääkäreiden lääkkeillä. Ei, kuunnelkaa kroppaanne ja pääkoppaanne, mitä se sinun kallisarvoinen ystäväsi yrittää sanoa!

Ja elämässähän uutta ei synny ilman kipua...ehkä sinun on aika miettiä elämääsi, mennyttä ja tulevaa oikein ajan kanssa. Hyvästä terapeutista oisi tässä varmasti apua. Tai luotettavasta ystävästä.

Joka tapauksessa, suosittelen lukemaan nämä sivut:

www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/masennus.html :wave:
 
joo mulla on kans lääkitys, remeron ja tenox. en saanu pahimmillaan nukuttua enkä syötyä, lapset tuntu vierailta ja mieskään ei tuntunu omalta, ei kotikaan liioin. On tosi huono omatunto kun lapset jää tappiolle.. mies ei auta yhtään.. eikä ole oikein ketään jonka kanssa juttelisi tästä aiheesta..
 
Luin ton linkin masennuksesta.kuulostaa aika järkevältä... pitäiskö siis alkaa syömään niit' e-epa juttuja..en syö edes mitään vitamiineja tms...?
Mulla lääkkeenä nyt sepram 30mg, ja 7kk olen syöny.

Vastailkaa.
 
Sama täällä: Eipä olla aikoihin oltu linjoilla...miten menee??

Mulla ehkä paremmin nyt tällä uudella lääkkeellä, mut tästä tulee sit muuten ikäviä haittavaikutuksia, mitkä eivät näköjään mene ohi edes ajan kanssa.Hikoiluttaa kamalasti, huimaa ja sydän tykyttelee...
olo menee vuoristorataa vieläkin...Mut on ihan hyviäkin päiviä jo mukana, mutta myös huonoja!!!
 
iItse olen kärsinyt masennuksesta jo pitkään, pahin alamäki oikeastaan alkoi tossa noin pari,kolme vuotta sitten. Oireet alkoivat kamalilla paniikkikohtuksilla, pelkotiloilla (ihan epätodellisilla sellaisilla) ahdistuksella/masennuksella. Lääkkeitä en uskaltanut aloittaa koska pelkäsin niitäkin.
Avun sain vihdoin ja viimein onneksi psykiartian poliklinikalta jossa psyk.sairaanhoitaja sai minut ylipuhuttua aloittamaan lääkitys. josta tällä hetkellä ikuisesti kiitollinen.
Olen käynnyt läpi useamman lääkityksen paras minulle oli cipramill.
Kaikkea kokeiltiin viime talvena kun avopuolisoni kuoli ja vaivuin syvään depressioon.
Nyt tosin elämä ihme kyllä voittaa olen, kesästä asti ollut ilman lääkitystä ja olen suhteellisen hyvin ilman niitä selvinnyt. Katsotaan kun raskaus etenee miltä vointi tuntuu...

Voimia ja jaksamista sinulle :hug: :hug:
 
Nostelenpas tätä :wave:

täällä menee paremmin, mutta eipä mitään tasaista vieläkään... aika vaihtelevia päivät. Pms viikko vetää kyllä maton jalkojen alta...Huh, sitä ahdistuksen ja masennuksen määrää silloin \|O
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.07.2006 klo 14:22 Sirpale kirjoitti:
Kiitos nuka...Tarinasi oli tämän päivän pelastus!!!
Juuri tuo on kamalaa, kun lapsen läsnäolo ahdistaa...voi hirveetä :'(
Ja se että yritän koko ajan päättää että nyt en kyllä mene koneelle, mutta kun muuhun ei voi keskittyä, kun olo musertaa.sitä vaan pyörii ympäri huushollia, ja raapii tukan juuria, ja ajattelee että selviääkö tästä.
Ja samoin minulla, masentuneeksi en siis itseäni tunne!

Kiitos, kiitos, kiitos kun kerroit olostasi ja lääkityksen aloituksesta... Sain uskoa huomiseen :hug: :flower:
sama olo mulla,kiitos Nuka!Olisi,kuin omaa "tarinaansa" olisi lukenut :headwall: En ole vielä mitään lääkettä ottanut tähän masennukseen enkä tiedä uskallanko?Lääkekammo????mulla siis todettu masennus,mut reseptiä tyrkkäis vaikka kuinka,enkä niistä mitään tiedä eli en uskalla edes kokeilla...olisko joillain jotain ns.lievää lääkettä tiedossa?vaikuttavat varmasti eritavalla ihmisiin,mut TÄÄ EI OO KIVAA :headwall:
 

Similar threads

K
Viestiä
4
Luettu
1K
K
T
Viestiä
14
Luettu
8K
V
V
Viestiä
8
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija7777777
V
A
Viestiä
21
Luettu
5K
Aihe vapaa
ihmeellisiä ajatuksia
I

Yhteistyössä