Pelkään näitä pakkoajatuksia....

[Sirpale]

Heips vaan!!

Määkin olen aloittanut tuon cipralexin, vasta neljä päivää on lääkettä mennyt. 5mg aamuisin.
ennen lääkitystä olin hysterian vallassa...pelkäsin sekoamista, psykoosia... Kaikkea mahdollista. mulla oli epätodellisia oloja...siis olin niin ahdistunut kuin ihminen vain voi olla. En osannut enää tehdä muuta, kuin miettiä omaa oloa, ja istua tietokoneella etsimässä vastauksia oireisiini. Välillä tuntui että sekoan, kun istuin vain internetissä, mutta muutakaan en enää olollani osannut ja voinut tehdä. Erkanin normaalista elämästä...
No, ensimmäisenä päivän kun otin cipralexin, niin olo oli tosi luottavainen. jo se helpotti oloa, kun tiesi että nyt saan apua. Mutta nyt sitten olo on ihan hurja. tunnen itseni syvästi masentuneeksi... omat lapsetkin tässä ympärillä ällöttää, tuntuu että vihaan niitä ja lisäksi nuo pelot omasta romahtamisesta, ovat vielä vaan yhtä voimakkaita, nyt ehkä jopa vielä enemmän mielessä.
Jotenkin tuntuu että tukehdun tähän oloon.
Mies jos kysyy, lähdetäänkö kauppaan..niin mä en osaa edes vastata. Ulko ovesta kun mnenen pihalle, niin koko maailma pelottaa, jotenkin tuo piha näyttää niin vieraalta, ja muutenkin silmät oudot.
Olen todella peloissani. Nousenko tästä ikinä... Ja mitä mulle on tapahtumassa. En osaa tahdä mitään, istun vain ja jumitan.toisaalta jos yritän esim. kotihommia, niin siitä ei oikein tule mitään, kun tuo ahdistus puristaa niin kovasti...
tuntuu että kaikki ilo mun sisältä on imetty pois... On vain tuskaa :'( :'( :'(

Kertokaa please, jos teillä on kokemusta pahasta ahdistuneisuudesta, ja sen hoitamisesta.

 

[Nuka]

Hei Sirpale,

itselläni oli masennuksen alussa todella paha ahdistus. en edes ymmärtänyt että kyse on masennuksesta. eihän minua mielestäni masentanut, ahdisti vain. ahdisti niin paljon, että....se oli ihan hirveää. oma lapsi ahdisti, oma koti tuntui vieraalta, ulos oli vaikea lähteä, en halunnut kohdata muita ihmisiä. en pystynyt myöskään syömään mitään. mietin alituisesti omaa oloani ja pyörin samoin netissä etsimässä tietoa. ahdistis niin etten pystynyt keskittymään mihinkään, en lukemaan mitään tai katsomaan telkkari. sydän löi tuhatta ja sataa ja tuntui että vapisutti. se ahdistus oli todellakin jotain niin hirveää, etten toivo sitä kenellekään. ilmeisesti olet hakenut apua, koska mainitsit cipralexista. aloitin myös masennuslääkityksen ja noin vasta 3-4 päästä olo alkoi helpottamaan. itselläni olo oikeastaan paheni lääkeen aloituksen myötä (tyypillistä tälle lääkkeelle). juuri siis paha olo ja ahdistus. onneksi masislääke lopulta vei sen ahdistuksen pois ja nyt olen todella iloinen tämän hetkisestä voinnistani. tarvitsin tukilääkkeeksi rauhoittavaa siihen asti kun masennuslääke alkoi vaikuttamaan. usko pois, kyllä se ahdistus häviää kunhan lääke alkaa tehoamaan. tiedän, että sillä hetkellä sitä ei pysty uskomaan. toivon jaksamista ja paljon voimia sinulle! ahdistuksesi katoaa kyllä! :hug:

 

[Sirpale]

Kiitos nuka...Tarinasi oli tämän päivän pelastus!!!
Juuri tuo on kamalaa, kun lapsen läsnäolo ahdistaa...voi hirveetä :'(
Ja se että yritän koko ajan päättää että nyt en kyllä mene koneelle, mutta kun muuhun ei voi keskittyä, kun olo musertaa.sitä vaan pyörii ympäri huushollia, ja raapii tukan juuria, ja ajattelee että selviääkö tästä.
Ja samoin minulla, masentuneeksi en siis itseäni tunne!

Kiitos, kiitos, kiitos kun kerroit olostasi ja lääkityksen aloituksesta... Sain uskoa huomiseen :hug: :flower:

 

[Nuka]

mukava kuulla että pystyin helpottamaan oloasi. parempi päivä koittaa ja jos kyseinen lääke ei auta niin varmasti joku toinen lääke. kuulostaa siltä että lääkkeen aloittaminen ei ollut sinulle helppoa. ei ollut minullekaan, sillä olin todella lääkekammoinen ja minulla oli väärää tietoa riippuvuuksista ym. tai toisin sanoin en tiennyt nykyaikaisista masennuslääkkeistä mitään tai masennuksesta ylipäätään. nyt olen syönyt lääkkeitä 10 kuukautta ja olo on nykyisin hyvä. luultavasti lääkkeitä aletaan vähentämään ja sitä kautta lopettamaan lähiaikoina.
olen takuuvarma, että näin käy myös sinulle!

 

[Sirpale]

Aivan...olen melkoisen lääkevastainen. Ja vitkuttelin tuon lääkkeen aloittamista...välillä tein jopa niin, että otin jo puolikkaan pillerin, mutta sitten ajattelin ja hitsi en kyllä aloittakkaan.Ja jätin sen siihen yhteen pilleriin. Näin kävi pari kertaa.

Jotenkin niin säälittää nuo minun lapset... Kun kovasti kyselevät äidiltä kaikenlaista, ja tietty seuraa minua välillä kuin hailaivaa.
Selitin juuri puolisolleni, että siinä häiritsee varmaan se(siis lapsissa), kun oma olo on niin kurja ja ahdistunut, että haluaa vaan rauhassa keskittyä viemään sitä läpi. Sitä on "eräänlaisessa" omassa olossaan, ja odottaa hetki kerrallaan että tulisi pieni valon pilkahdus....
Mutta jatkuvasti syytän ja ruoskin itseäni siitä, että minulla on täysin tunteeton olo lapsia kohtaan.Entä jos se ei menekkään ohi....?!!!!!!!
Ja minusta muuten nyt lääkkeen aloituksen myötä, on mielikin painunut tosi apeaksi.

 

[Sirpale]

Niin, siis korjaan vielä..Kun mainitsin tuosta masentuneesta olosta. Ennen lääkitystä en siis tuntenut olevani masentunut.Ne fiilikset nousivat lääkkeen aloituksen myötä...

 

[rene]

Taisi se "JAA" tuossa masennus aloituksessa puhua täyttä asiaa.. Jos äiti on niin masentunut, että omat lapset ällöttää, ulos ei uskalla mennä, päivät vaan tietokoneella istuu, etsimässä oloonsa vastauksia ym.. onko lapselle parasta sellainen äiti. kysyn minäkin..

 

[taustalla]

\

Taisi se "JAA" tuossa masennus aloituksessa puhua täyttä asiaa.. Jos äiti on niin masentunut, että omat lapset ällöttää, ulos ei uskalla mennä, päivät vaan tietokoneella istuu, etsimässä oloonsa vastauksia ym.. onko lapselle parasta sellainen äiti. kysyn minäkin..

voi jestas sentään teitä kaikkitietäviä yli-ihmisiä! Ja sinä se sitten jaksat istua koneella ja provosoida. No,ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Turhaan arvostelet sellaisia asioita joista ei ole hajuakaan. Ja luepa uudelleen tämän "JAA"n aloitus,hänhän puhui muka masentuneista ei oikeasti masentuneista. Tämä on varmasti niin kipeä asia sellaiselle joka on sen kokenut tai kokee,että jos sulla on vähänkään empatiaa niin luulis hävettävän. Kukaan ei ihan tasan tahallaan ole itselleen ahdistusta tai masennusta hankkinut.

 

[Nuka]

onko tälläisten riidankylväjien pakko tuntea jokaikiseen keskusteluun loukkaamalla muita? en voi käsittää....sairautta se on tuokin jos tälläisestä saa jotain tyydytystä. eikö sinulla puolestaan ole muuta tekemistä kun istua koneella ja lyödä toisia maahan? ja minua kun on tämän suhteen jo itsenikin puolesta niin tehty! minä sentään istuin koneella ja yritin etsiä apua itselleni ja perheelleni. me masentuneet olemme vain inhimillisiä ihmisiä. sellaisia mitä sinä näköjään et valitettavasti ole. onko tapanasi myös morkata muita esim. syöpään sairastuneita ihmisiä? miksi tässä yhteiskunnassa joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää tätä sairautta?

jos äiti ei aina jaksa iloita ja nauraa vaan tuntee surua, ahdistusta ja pelkoa niin sinut heti katsotaan huonoksi äidiksi. pitäisi vaan olla täysin tunteeton ja vaan hymyillä iloisesti ja olla kaunis ja puunattu. tämä laittaa vaan miettimään myös tälläisen äidin "hyvyyttä tai paremmuutta" joka omaa tälläisen arvomaailman, että ei pysty hyväksymään inhimillisyyttä ja sairauksia ja sitä että kaikki eivät ole samanlaisia. tätäkö opetat myös lapsellesi ja sekö saa sinut tuntemaan täydelliseksi äidiksi!

 

[Sirpale]

Uskallanko udella mikä lääke sinulla on käytössä??
Tarkoititko että vaikutus alkoi 3-4 viikossa? Kun tuossa aikaisemmin kirjoittamassasi tekstissä on että "3-4 alkoi vaikuttaa...Tarkoititko viikkoja??

 

[sama täällä]

Hei!

luin sinun tekstisi ja tuntu kuin oilisin itse sen kirjoittanut. Olen nyt syönyt kans cipralexiä aluksi 5 mg 3 viikkoa ja nyt 10 mg. Ensimmäisellä viikolla olin niin ahdistunut että jouduin lähtemään töistä pois ja hakemaan rauhoittavia. Nyt olen pikku hiljaa nostanut 10 mg ja pelottaa josko taas samat oireet. Välillä on ihan hyviä päiviä, mutta välillä aivan kauheita. Pelkään kaikkea aivan tyhmää välillä just pahin se sekoaminen. En ole käynyt kaupassakaan kuin nyt sitten kuuteen viikkoon. Tuntuu kauhealta ajatella välillä että onko tämä totta ja olenko nyt tosiaan esim. töissä kaikki niin vieraalta tuntuu, mutta välillä on parempaa...

 

[sirpale]

sama täällä: Huomasitko kun aloitit lääkkeet ja mainitsemasi paha ahdistuneisuus iski päälle...niin muuttuiko mielialakin jotenkin huonommaksi??
Kun itsellä tuntui että lääkkeiden jälkeen ahdistus paheni niin, että mielialakin on tosi pohjalla...on vain se ahdistus kaiken muiden tunteiden päällä. Nauru on jossakin syvällä..ja olo kaoottinen.Jotenkin tuntuu että nauru on kadoksissa, sitä vain vie ahdistusta läpi.... hetken kerrallaan.

Tzemppiä!!

 

[Sirpale]

Huomenia vaan!!

Innostaisiko muuten kumpaakaan kirjoitella vaik sähköpostilla??

Sit tuossa cipralexin haittavaikutus luettelossa mainitaan että saattaa aiheuttaa (myös muut tämän ryhmän lääkkeet) debersolinaatiota(itsensä tunteminen vieraaksi ja epätodelliseksi).
Onks kellään tullut tota???
Mulla se astui tosi vahvasti kuvioihin muutaman päivän päästä, kun olin aloittanut lääkkeen...eikä tunnu helpottavan.
Ihan kamalaa kun sitä jotenkin tarkkailee itseään ulkopuolelta, kun esim. kävelee täällä kotona huoneesta toiseen. Ja peilistä kun katsoo itseään..niin jotenkin näytää niin vieraalta.
yksinollessa kotona tuo ilmiö on pahimmillaan..Ja ennen lääkettä ei tosiaan tällaista ollut.

 

[sama täällä]

Heippa!

Kyllä tuntui tosi epätodelliselta jouduin monesti miettimään että onko tuo mun naapuri kenelle puhun ja sitten alkoi pelottamaan että nytkö minä tosiaan sekoan...Voi niitä itkuja kun olen itkenyt että mitä mulle on tapahtumassa...Nyt olen syönyt pari päivää 10 mg ja välillä on jo ihan hyvä.Välillä saattaa tulla aika ristiriitaisia tunteita tosi vaihteleva mieliala. Pelottaa aina herätä kun tiiä mikä olo on...Tosiaan masennus paheni tosi pahasti alussa ja monesti meinasin lopettaa sen lääkkeen ja kävin jo lääkärissäkin...Suomi24 sivuilla on kans masennus palstalla hyviä kokemuksia cipralexistä ja monet ollut alussa myös niin kuin minä tosi loppu fyysisesti ja henkisesti. Voi tais kirjoitella...

 

[sama täällä]

Mun piti vielä lisätä et ahdistus aivan kauhea alussa että vieläkin pelottaa jos samanlaisia kohtauksia iskee...Tuntuu oikeen rinnassa asti vois kuvailla sanalla tuskaisuus aivan jotai kauheaa mistä en ennen ole edes osannut ajatella...tuntuu et rekan alle vois hypätä ku se tuska tulee aivan kauheeta...mulla oli myös kauhea väsymys kun aloitin, nukuin vaan ja sekin pelotti ku oli aivan loppu. Sitten myös pientä lämpöä oli ja just silloin myös se ahdistus tuli.En muuten ole edes ajanut autolla kuuteen viikkoon ku ajan pian jonkun päälle B) ajatukset pyörii vieläkin vaan siinä oloissa, mutta olen huomannut että pystyn jo välillä katsomaan tv:tä ja nauttimaan jostain, mutta pelottaa tuo ailahteleva mieliala...

 

[Sirpale]

Mulla on presiis samanlaisia oloja!!!
Tunteet on kamalan ristiriitaisia, välillä ei meinaa jaksaa.
yks mun kaveri sanoi et sillä meni ykstoista viikkoa, ennenkuin olo alkoi helpottaa...Apua!!
Olen myös huomannut että jotenkin on kamalan ärtyisä ja tunne aallokossa myös puolisoa kohtaan. Ja jotenkin sellainen olo, ettei kenenkään jutut jaksa oikein kiinnostaa. Ja minä olen normaalisti tosi sosiaalinen ihminen... Mut nyt tuntuu ettei ole kelleen mitään sanottavaa. Kaikki vaan ärsyttää.
Mitähän tästä tulee...huokaus....

olisko sulla sähköpostiosoitetta, minkä voisit antaa??
Kun mulla ei ole kuin mun virallinen..siis ihan omalla nimellä...niin en haluais sitä kaikkien nähtäväksi...

 

[ArtStaanRuupSas]

Hei..Täällä yksi mamma joka juuri tuli lääkäristä. Kärsin ahdistuksesta, joka oireilee pelkona, että minulla olisi joku vakava sairaus(aivokasvain) Tunto häviää ja joka paikkaa tikkuilee. pönttö, eli pää on ihan turta jne. Lääkäri oli ammattitaitoinen, mutta melkein ensimmäisenä kysyi, voinko lähteä mielisairaalaan Mulla on pieni imeväisikäinen tyttö kotona, niin en minä nyt herrajumala hullu sentään kai ole..Lääkitys tuottanee ongelmia kun imetän, mutta toivottavastio saan purettua nämä tuskat pois jotenkin... Onko teillä tedettu mitään mistä ahdistus juontaa?

 

[sama täällä]

Hei!!

Mulla ei juuri nyt ole sähköpostiosoitetta kun koulu loppu ja nyt töissä, mutta tarkoitus hommata. Mites sun päivä tänään onko ollut yhtään parempi. Kyllä mäkin tunsin ja tunnen vieläkin inhoa kaikkea kohtaan ja pelottaa kun kaikki jotka aikaisemmin kiinnostanut niin ei enää yhtään kiinnosta. Tänään tuli taas höntti olo, tuntui ettei tästä enää tuu mitään. Miten jaksat kun sulle tulee ahdistuskohtaus, mä yritän ajatella et ehkä huominen parempi, mut siinä tilas tuntuu ettei sekään auta...en tiiä kyllästyttää ku joka päivä jotain. Tänään kävin kaupas niin ajttelin et tännekö nyt sekoan ku pää tyhjä jo...

 

[vielä yks lisää]

mulla on myös ihan samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia,ollut jo kohta kaks vuotta... Paitsi etten vielä syö lääkkeitä,mut nekin aloitan ilmeisesti elokuussa,kunhan pääsen taas lomien jälkeen jutteleen psykologin kanssa. Saas nähdä kuin mun sitten käy,kunhan lääkityksen aloitan,kun ilman läääkkeitä jo oireet ja ajatukset ovat just sellaiset mitä ootte kirjoittaneet teillä tulleen lääkkeen aloituksen myötä. Olen todellakin siitänyt ihan liian pitkään lääkkeeiden aloitusta,kun uskottelin vaan itselleni,että kyllä tää tästä ohi menee,mutta eipä vaan mene! Uskottava on. Jotenkin tuntuu,että olen jo niin turtunut tähän "irralliseen" ja epätodelliseen oloon,että kohta en edes tiedä tuntuuko musta todelliselle vai epätodelliselle.

 

[Hiira]

Mieheni sairastui masennukseen muutama vuosi takaperin. Oli se aika kauheaa kun sitä ei voi toinen tietää miltä se tuntuu. Hän sai avun aika nopeasti mm. lääkkeestä. Eräs ystävä oli korvaamaton. Hän oli paininut samojen asioiden kanssa vuosia. Kun mieheni soitti hänelle tuskissaan, ystävä onnitteli miestäni ja sanoi, ettei sinulla ole mitään hätää, kun olet uskova... Siis usko Jumalaan oli todella parantavaa, kun sen aarteen vaan oivalsi, ja osas soveltaa tähän tilanteeseen. Erityisesti Lutherin lukeminen paransi. Eräs psykiatri onkin sanonut että kaikkien masentuneiden pitäisi lukea Lutheria ja hänen kirjoittamiaan seitsemää katumus-psalmia. Toivottavasti joku löytää avun tästä.

 

[Sirpale]

Mä en oikein saa mitään aikaiseksi, kun ahdistukohtaus iskee...sitä vaan yrittää jotenkin selvitä siinä ristiaallokossa. Eilen illalla meinasin alkaa oikein hyperventiloimaan..Hui!
Aamuisin olen kamalan kiukkuinen... Tai no, itseasiassa kaikenpäivää. jotenkin hirmuisen kipakka. Ihan joka asia ärsyttää.. Puoliso, sen tekemiset ja tekemättä jättämiset, kotityöt, ym,ym.Ja tämäkin noussut lääkityksen myötä.Olen todella ilkeä suustani... mut en voi sille mitään!
Välillä jo mietin että sopiiko tämä lääke, kun tekee musta näin ärtyisän, ja koko ajan tuntuu että kaikki on #&%?$!*, mikään ei kiinnosta. Hassua mun mielestä..kun eikö masennuslääkkeen pitäisi viedä ärtyisyydet ja tuoda iloisuuttaa?!!Mulla ilmeisesti päinvastainen vaikutus

 

[sama täällä]

Mulla kans noita kiukku kohtauksia varsinkin jos joutuu oottamaan jotain tai olemaan kauaa paikallaan tuntuu et alkaa ahdistamaa ja kai sitä pelkääkin ku viime ajat ei muuta ollut. Pelotti taas aamulla avata silmät ja saa nähä mikä päivä oottaa. Mä kävin aluks kun olin syöny 5 mg niin lääkäris ja sanoin että tämä lääke ei sovi, meinas että annostus liian vähän. Nostettiin sinne 10 mg. Aluksi en uskaltanut ottaa ku 7,5 mg jaoin sen toisen puolikkaan ja nyt pari päivää 10 mg just noitten sivuoireiden takia. Aamulla oli taas samat ajatukset kun joka päivä tästä tullut oikein noidankehä... Mulla kyllä lisäksi xanoreita ku alussa se ahistus oli niin kestämätöntä just ku ne lääkkeet lisäs sitä...En ollut tuntenut semmosta ennen...mutta oon yrittänyt pärjätä ilman.., mutta kauemmaksi en uskalla lähteä.Aina ennen tykänny reissata ja käy joka paikas nyt hyvä kun kauppaan uskaltaa...

 

[Sirpale]

Minä taas olen kuullut, että 5mg olisi jo ihan hoitava annos. Lääkärini sanoi että 5mg riittää monelle..
Itse en edes mieti nostoa... Kunhan nyt elimistö tottuisi tähän annokseen. Ja muutenkin haluaisin pärjätä mahd. pienellä annostuksella.
Voihan olla et sunkin olis kannattanut vaan jatkaa tolla 5mg:lla, niin kauan kuin elimistö tottuu kunnolla..tiedä häntä?!
Siis kyllä on tänään vaikea päivä,,,huh!!!! Alkais nyt tämä mieliala jo nousta!!
Eikö se vaan oo jännä, että ennen lääkettä ei ollut tällainen apea mieli koko ajan..Pikemminkin niin hiton ahdistunut. Nyt tuntuu että kaik ilo on viety elämästä... Yritä siinä nyt sitten elää normaalia arkea.
Puolisolle en ole tänään sanonut mitään, että on tosi huono päivä...Se vaan kyselee että tehdäänkö sitä ja tätä, ja itse tuntuu että miten sitä voi mitään tehdä, kun tuska vaan on ja mieliala nollassa.
Tai itseasiassa..Mulla on jokainen päivä vielä huonoja...
:'(

 

[Sirpale]

Koko ajan on sellainen olo, että todella vastenmielisesti syö näitä lääkkeitä. Tekisi mieli lopettaa koko lääkkeen sisäänajo....Kun tää on näin hirveetä :'(

 

[Sirpale]

En tiedä...Taidan lopettaa koko lääkkeen......