P
pikku-liisa
Vieras
Minulla siis vähän alle vuoden ikäinen lapsi, esikoiseni. Hetken aikaa minua on ahdistanut se ajatus, että tiedänkö varmasti että lapsellani on kaikki kunnossa. Mietin koko ajan että "mistä tuo johtuu", "onko tuo normaalia" ym.
Lapseni putosi muutama päivä sitten meidän sängystä, en vienyt lääkäriin (vaikka ehkä olisi oman mielenrauhan takia tarvinnut), koska putoamisen jälkeen lapsi oli oma itsensä, mitään jälkiä/mustelmia ei tullut, pieni itku vain. Sen jälkeen olen alkanut miettimään kaiken maailman kauheuksia, mitä putoamisesta on voinut tulla (joita tuskin todellisuudessa olisi siitä voinut aiheutua). Liitän kaikki itkut ja "epätavallisuudet" putoamiseen.
Kyseisen asian johdosta tunnen olevani huono äiti.
Öisin olen valveilla, kun kuuntelen että hengittääkö pikkuinen nyt varmasti. Ja jos heräilee ja itkee, mietin taas mitä kauheaa nyt voisi olla vialla. Huoh.
Onko muilla tälläisiä tuntemuksia??
Lapseni putosi muutama päivä sitten meidän sängystä, en vienyt lääkäriin (vaikka ehkä olisi oman mielenrauhan takia tarvinnut), koska putoamisen jälkeen lapsi oli oma itsensä, mitään jälkiä/mustelmia ei tullut, pieni itku vain. Sen jälkeen olen alkanut miettimään kaiken maailman kauheuksia, mitä putoamisesta on voinut tulla (joita tuskin todellisuudessa olisi siitä voinut aiheutua). Liitän kaikki itkut ja "epätavallisuudet" putoamiseen.
Kyseisen asian johdosta tunnen olevani huono äiti.
Öisin olen valveilla, kun kuuntelen että hengittääkö pikkuinen nyt varmasti. Ja jos heräilee ja itkee, mietin taas mitä kauheaa nyt voisi olla vialla. Huoh.
Onko muilla tälläisiä tuntemuksia??