Pelastaisitko vieraan lapsen hengen, jos itse halvaantuisit?

[Valaja]

En tiiä yhtään, mihin keskusteluun tässä viitattiin, mutta yrittäisin pelastaa ihmisen, jos tietäsin, että se ei oo ihan mahdoton temppu. Aikuisen tai lapsen.

 

[bertta]

Tottakai pelastaisin. Halvaantuminen on melko paljon pienempi paha kuin lapsen kuolema.

Juuri näin!!

 

[en]

En helvetissä, 4 henkeä on minun varassani joten ei ole varaa halvaantua.

Toki jos lapsen vanhemmat pitäisi minusta ja perheestäni huolta lopun ikääni, mutta enpä oikein usko että pitäisivät....

 

[Kowalski]

Eikö lapsilla ole isää?

On, mutta vain yksi äiti. Äitinä mun velvollisuuteni on pyrkiä pysymään siinä kunnossa, että kykenen lapsistani huolehtimaan.

 

[Keittiönoita]

Siis ette ole tosissanne! Helvetin itsekästä sakkia.

Mä ainakin olen ihan tosissani. Tosin alkuperäinen kysymys on absurdi, koska tuollaista tilannettahan ei voi olla. Jos joudun tilanteeseen, jossa mun pitäisi pelastaa joku - olipa sitten lapsi tai aikuinen - niin mä en edes miettisi mitään halvaantumisia vaan sitä, kuinka todennäköistä sen pelastamisen onnistuminen olisi. Eli riippuisi täysin siitä tilanteesta, olisiko pelastaminen edes teoriassa mahdollista tai olisiko juuri mun järkevää mennä pelastamista edes yrittämään vai aiheuttaisinko yritykselläni ainoastaan lisää vahinkoa uhrille.

 

[--]

Eikö lapsilla ole isää?

On, mutta vain yksi äiti. Äitinä mun velvollisuuteni on pyrkiä pysymään siinä kunnossa, että kykenen lapsistani huolehtimaan.

Jaa sinä olet niitä the Äitejä. Oot varmaan just sellanen jonka mielestä vain ÄITI voi huolehtia lapsistaan.

 

[Kowalski]

Eikö lapsilla ole isää?

On, mutta vain yksi äiti. Äitinä mun velvollisuuteni on pyrkiä pysymään siinä kunnossa, että kykenen lapsistani huolehtimaan.

Jaa sinä olet niitä the Äitejä. Oot varmaan just sellanen jonka mielestä vain ÄITI voi huolehtia lapsistaan.

Myös isä, isovanhemmat ja vaikka kummit taikka sosiaaliviranomaiset voisivat huolehtia lapsistani, mutta minä olen silti heidän ainoa äitinsä, heille erittäin tärkeä, ja HALUAN pystyä huolehtimaan heistä.

Näin se vaan on. Muut halvaantukoon jos siltä tuntuu, se ei kuulu mulle.

 

[Alaston lohikäärme]

En tiiä yhtään, mihin keskusteluun tässä viitattiin, mutta yrittäisin pelastaa ihmisen, jos tietäsin, että se ei oo ihan mahdoton temppu. Aikuisen tai lapsen.

En mäkään tiedä, kertoisiko joku?

Mutta en kyllä usko, että pelastaisin kenenkään henkeä, jos 100%:n varmaksi tietäisin halvaantuvani, ilman toipumistoivoa.

 

[Alaston lohikäärme]

Eikö lapsilla ole isää?

On, mutta vain yksi äiti. Äitinä mun velvollisuuteni on pyrkiä pysymään siinä kunnossa, että kykenen lapsistani huolehtimaan.

Jaa sinä olet niitä the Äitejä. Oot varmaan just sellanen jonka mielestä vain ÄITI voi huolehtia lapsistaan.

Myös isä, isovanhemmat ja vaikka kummit taikka sosiaaliviranomaiset voisivat huolehtia lapsistani, mutta minä olen silti heidän ainoa äitinsä, heille erittäin tärkeä, ja HALUAN pystyä huolehtimaan heistä.

Näin se vaan on. Muut halvaantukoon jos siltä tuntuu, se ei kuulu mulle.

Ja kaikilla ei ole käytössä lapsen isä (tai on esim. holisoitunut), isovanhemmat voi olla kuolleet, lasta ei välttämättä ole kastettu, eli ei ole kummeja ja sosiaaliviranomaiset ei oikeasti välitä kuitenkaan niistä lapsista, ne tekee vain työtään.

 

[tuutilulla]

Tota noin... aika vaikea kysymys mutta en pystyisi vierestä katsomaankaan vaan yrittäisin pelastaa. Pyörätuoli ihmisen entisenä monivuotisena avustaja kyllä näin että hyvää elämää voi viettää tuolissakin kunha ympäristö on sen mukainen
Ja jos ajattelen että miä,lähempänä 40v halvaannun kuin pieni lapsi jolla on elämä edessä.... kumpihan on pienempi paha loppujen lopuksi

ainahan on riski että itseään sattuu kun/jos toista auttaa mutta aika kauheaa on ajatus jos jätetään sen riskin takia auttamatta.

 

[hillar]

Jos todella tietäisin, että tulen halvaantumaan niin en pelastaisi. Minusta se on vain tervettä itsekkyyttä. Ei voi vaatia, että kukaan on valmis halvaantumaan vieraan ihmisen puolesta ja vielä arvostella niitä, jotka eivät niin ole valmis tekemään. Mä olen 24-vuotias ja mullakin on vielä elämä edessä, yhtä lailla kuin sillä lapsellakin. En todellakaan olisi valmis halvaantumaan vapaaehtoisesti.

Mun edessä oleva elämä on tasan yhtä arvokas, joten tietoisesti en sitä riskeeraisi, tuskin moni muukaan. Mun mielestä ihan normaalia ajatella niin. Ja vaikka mulla ei olekaan lapsia ja muuta perhettä, niin ei se tarkoita, että ei ole syytä elää. Kun monet tuntuvat käyttävän sitä ainoana hyväksyttävänä perusteluna. Ja puhuin nyt vain tästä tilanteesta, muut tilanteet eri henkilöillä ja ehkä eri iässä toinen juttu, mahdollisesti. Syyllisyys seuraisi varmasti mukana, mutta se olisi sen hinta ehkä sitten.

 

[kamalia ootte]

Jos todella tietäisin, että tulen halvaantumaan niin en pelastaisi. Minusta se on vain tervettä itsekkyyttä. Ei voi vaatia, että kukaan on valmis halvaantumaan vieraan ihmisen puolesta ja vielä arvostella niitä, jotka eivät niin ole valmis tekemään. Mä olen 24-vuotias ja mullakin on vielä elämä edessä, yhtä lailla kuin sillä lapsellakin. En todellakaan olisi valmis halvaantumaan vapaaehtoisesti.

Mun edessä oleva elämä on tasan yhtä arvokas, joten tietoisesti en sitä riskeeraisi, tuskin moni muukaan. Mun mielestä ihan normaalia ajatella niin. Ja vaikka mulla ei olekaan lapsia ja muuta perhettä, niin ei se tarkoita, että ei ole syytä elää. Kun monet tuntuvat käyttävän sitä ainoana hyväksyttävänä perusteluna. Ja puhuin nyt vain tästä tilanteesta, muut tilanteet eri henkilöillä ja ehkä eri iässä toinen juttu, mahdollisesti. Syyllisyys seuraisi varmasti mukana, mutta se olisi sen hinta ehkä sitten.

Kyllä tuo on jo liikaitsekkyyttä. Te saisitte kuitenkin molemmat mahdollisuuden elää ja sinä olisit valmis tappamaan toisen oman itsekkyytesi takia. Halvaantunutkin pystyy nykyään tekemään vaikka mitä, ei se elämä siihen lopu, muista se. Ja varsinkin kun olet perheetön, sun ei tarvitse esim. juosta lasten perässä tai hoitaa heidän tarpeitaan. Perheellisesltä ymmärtäisin hieman paremmin vaikkakaan en hyväksyisi. Hyi teitä!

 

[FANG-ANN-75]

Kamala kysymys mutta varmaankaan en koska se vaikeuttaisi elämääni omien lasteni kanssa sitten. Toki sen tietäisi vasta jos sen kokis livenä jonkun vaaratilanteen jossa joku ois pelastettava.

 

[Mamma-78]

Jotenkin tuntuis, että sellaisessa tilanteessa tekis kaikkensa auttaakseen etenkin kun kyse olis lapsesta ja mistä sen vois etukäteen tietää, että halvaantuisi.

 

[down under]

Jotenkin tuntuis, että sellaisessa tilanteessa tekis kaikkensa auttaakseen etenkin kun kyse olis lapsesta ja mistä sen vois etukäteen tietää, että halvaantuisi.

Niin, mutta nyt olikin kyse siitä, että TIETÄISI varmasti halvaantuvansa. Mä en kyllä silloin auttaisi, muuten kyllä auttaisin sen mitä pystyn, en kuitenkaan ottaisi kohtuuttoman suurta riskiä. Oma henki on aina oma henki.

 

[Chala]

Jos todella tietäisin, että tulen halvaantumaan niin en pelastaisi. Minusta se on vain tervettä itsekkyyttä. Ei voi vaatia, että kukaan on valmis halvaantumaan vieraan ihmisen puolesta ja vielä arvostella niitä, jotka eivät niin ole valmis tekemään. Mä olen 24-vuotias ja mullakin on vielä elämä edessä, yhtä lailla kuin sillä lapsellakin. En todellakaan olisi valmis halvaantumaan vapaaehtoisesti.

Mun edessä oleva elämä on tasan yhtä arvokas, joten tietoisesti en sitä riskeeraisi, tuskin moni muukaan. Mun mielestä ihan normaalia ajatella niin. Ja vaikka mulla ei olekaan lapsia ja muuta perhettä, niin ei se tarkoita, että ei ole syytä elää. Kun monet tuntuvat käyttävän sitä ainoana hyväksyttävänä perusteluna. Ja puhuin nyt vain tästä tilanteesta, muut tilanteet eri henkilöillä ja ehkä eri iässä toinen juttu, mahdollisesti. Syyllisyys seuraisi varmasti mukana, mutta se olisi sen hinta ehkä sitten.

Kyllä tuo on jo liikaitsekkyyttä. Te saisitte kuitenkin molemmat mahdollisuuden elää ja sinä olisit valmis tappamaan toisen oman itsekkyytesi takia. Halvaantunutkin pystyy nykyään tekemään vaikka mitä, ei se elämä siihen lopu, muista se. Ja varsinkin kun olet perheetön, sun ei tarvitse esim. juosta lasten perässä tai hoitaa heidän tarpeitaan. Perheellisesltä ymmärtäisin hieman paremmin vaikkakaan en hyväksyisi. Hyi teitä!

Aika tekopyhä oot kyllä nyt suoraan sanoen. Jos ei ole valmis hyökkäämään vaikka palavaan taloon yrittämään jonkun epävarmaa pelastusta, ei todellakaan ole sama kuin tappaisi tämän. 24-vuotias kerkeää vielä perhettä hommata, mutta huonolla tuurilla halvaantuneena se ei enää onnistukaan jos muutakin damagea tulee. Eli kyllä siinä aika pitkälti elämä muuttuu ja "hukkaan" saattaa mennä ja jos et itse ole pyörätuolipotilas, et todellakaan voi noin kommentoida. Pystyy varmasti tekemään vaikka mitä eikä elämä siihen lopu, mutta rajoittaa todella paljon, monella tarkoittaisi automaattisesti muuttoa, töiden uudelleen järjestämistä, mahdollista sairaseläkettä.. Ei mikään ihan pikkujuttu sekään.

 

[mä]

kyllä ehdottomasti!