Minulla sellainen anoppi, joka ekaa kertaa tavatessamme ilmoitti, ettei kukaan muu hänen pojistaan olisi "tuollaiseen naiseen" katsahtanutkaan, kun minulla on yksi lapsi aikaisemmasta suhteesta. "Tuo tuollainen avioton lapsikin ja kaikkea..." Ihana ensitapaaminen siis, ja piikittely alkoi heti, jos mieheni ei ollut paikalla.
Anoppi soitteli minulle alusta asti haukkumapuheluita. Kielsi minua muuttamasta mieheni kanssa saman katon alle. Heittäytyy marttyyriksi, jos hänen joka ohje ei toimi minulle niinkuin laki.
No, anopilla on ollut vaikeaa kaikkien miniöidensä kanssa, joten en jaksa ottaa enää itseeni.
Kihlajaisuutisen kuultuaan muka ensin onnitteli ja osallistui kihlajaisjuhliimme ja samana iltana haukkui miehelleni koko kihlausuutisen.
Anoppi puhuu yhtä ja tarkoittaa toista. On olevinaan kovinkin hyväntahtoinen ja kristitty, mutta on kaksinaamainen selkäänpuukottaja, jolla on sairaalloisen omistava suhde poikaansa. Anoppi erosi miehestään 15 v sitten ja on tarrautunut poikiinsa sairaalla tavalla.
Eräs hyvä esimerkki mieheni veljestä, joka oli ennen avioitumistaan ollut kimpassa vaimonsa kanssa 10v. ja saman verran asunut jo yhdessä vaimonsa kanssa. Olimme mieheni kanssa anopin kyydillä veljen häissä. Koko 2 tunnin paluumatkan häistä anoppi itkeä vollotti surkeana. Kun hän vihdoin rauhoittui niin sai kerrottua miehelleni, miten häntä sattuu, kun menetti rakkaimman poikansa ikiajoiksi.
Minua on lapseni kasvatuksesta haukkunut. Ja lapsellani on erittäin hyvät käytöstavat ja on muutenkin fiksu lapsi.
Anoppi nosti perättömän rikosilmoituksen minua vastaan kotirauhan häirinnästä. Oli ilmoittaessaan maininnut, että minä, hänen poikansa ex-nainen (?)häiritsen häntä. Ensinnäkin emme olleet eronneet mieheni kanssa. Mies ei vastannut minulle suutuspäissään puhelimeen edellispääsiäisen aikaan, niin laitoin muutaman viestin ja puhelun anopille, jos hän tietäisi pojastaan jotain. Ei edes vastannut, mutta kutsu poliisikuulusteluihin tuli joitakin kuukausia myöhemmin. Juttu toki kaatui alkuunsa, mutta oli ikävä silti.
Mies katkaisi välit äitiinsä, kun ei jaksanut enää tätä minuun kohdistuvaa kiusaa. Yritti ensin saada äitinsä puhumaan yhdessä kanssamme pöydän ääreen asiat selviksi, mutta anoppi ei koe tehneensä mitään väärää. No, anoppihan ei tuohon pojan välien katkaisuun tyytynyt, vaan jatkuvasti aneli tätä soittamaan/käymään jne. Viestit alkoivat aina"rakas poikani" ja päättyivät "rakkain terveisin sinua kovasti rakastava äitisi". No, tuossa oli parin kuukauden hiljaisempi jakso, jota ennen oli lähettänyt pojalleen kirjeen, jossa pyysi tätä eroamaan minusta ja puhui paskaa muutenkin.
Nyt odotamme perheenlisäystä syntyväksi parin kuukauden sisällä ja mieheni halusi äidilleen lopulta kertoa. Laittoi tekstarilla asian ja hiukan neutraaliin sävyyn kuulumisiaan, kuten työ- ja asumispaikka ym. Anoppi oli sitten mutkien kautta onkinut miehen työsähköpostiosoitteen esiin ja vastannut viestiin sähköpostilla. Hän ei uskonut, että mieheni elää kanssani, että mies olisi viestiä hänelle puhelimesta laittanut, eikä että asiat viestissä pitäisivät millään lailla paikkaansa. Eli kierossa päässään ilmeisesti viittasi, että olisin jotenkin salaa keplotellut mieheni puhelimen itselleni ja valheita tekstannut mieheni nimissä. Saa olla aika sairas, jos ei usko lapsenlapsen tuloon!!!
No, mies vastasi jälleen tekstiviestillä neutraalisti, että kiitos postista, mutta kaikki viestissä kirjoitetut asiat ovat hänen käsialaansa ja totta sellaisenaan. Anoppihan sitten vastasi taas miehen työsähköpostiin, ilman anteeksipyyntöä, ilman mitään. Vastauksessa sivuutettiin tuleva lapsenlapsi ja miehen kuulumiset ja alettiin taas sama vanha rankutus siitä, miten poika on rakas ja äiti rakastaa ja haluaa tavata.
Miehellä meni hermot ja ilmoitti enää vain, että ei halua olla tekemisissä. Vieläkin on anoppi yrittänyt miestäni tavoittaa ja puhelinnumero saattaa vaihtua seuraavaksi. Osoitetietomme ovatkin jo salaiset.
Anteeksi, jos tilitys oli sekavaa ja kirjoitusvirheitäkin voi vilistä, kun näin kiihtyneessä mielentilassa kirjoittelee. Matkan varrelle on sattunut paljon, mm. ulkonäköni arvostelua. Kun en ole anorektikko niinkuin hänen 3 lastaan 4:stä. Lisäksi oli ostanut miehelleni kirjan"naisnarsistin miesuhri". Viittasi siis sihen, että minä olisin narsisti. Kaikella kunnioituksella, mutta on alkanut tuntua, että rouva itse kärsii kyseisestä häiriöstä.
Itse olen ihan valmis ollut puhumaan asiat halki ja yrittämään olla etäisissä väleissä. ANoppi väittää minun keksineen kaiken, joten ei siitä tule tässä elämässä mitään. Olen siis ihan onnellinen, että mieheni on päättänyt ottaa äitiinsä etäisyyttä toistaiseksi. Huhhuh, kylläpä tämä purkautuminen helpottaa.. Ja kaipa näillä kokemuksilla aika korkeelle tässä "kamalin anoppi-kisassa" sijoittuu
