A
"amanda"
Vieras
Minun anoppini puuttuu jokaisen ihmisen elämään. Vietä aikaa anoppini kanssa ja huomaat, että yhtäkkiä käyt joka sunnuntai kirkossa ja torstai lähetysillassa, olet vaihtanut työpaikkaa, autoa, kaurapuuron merkkiä, astiastoa ja vessapaperikin laitetaan telineeseen eri päin kuin ennen. Hänellä on aivan uskomaton taito puuttua jokaisen lähipiirissä olevan ihmisen elämään ja manipuloida heidät käyttäytymään toivomallaan tavalla.
Anoppinihan on siis harras uskovainen ja kiinnostunut mitä erilaisemmista yhteiskristillisistä herätysliikkeistä. Olemme mieheni kanssa joutuneet monet ja taas monet kerrat kieltämään anoppia viemästä lapsiamme väkisin näihin kokouksiin - välillä on jälkikäteen selvinnyt lasten suusta, ettei uimareissu suunnannutkaan läheiselle uimarannalle, vaan oli vaan peitetarina viedä lapset karismaattiseen kokoukseen. Ja syynä oli sitten ollut se, että siellä saisi kuopuksen allergiat parannettua.
Anoppi on myös hirvittävän sukurakas ihminen. Olimme mieheni ja lasteni kanssa varanneet viime kesäksi lomamatkan Italiaan ja anoppi oli lupautunut kukkien kastelijaksi matkan ajaksi. Palasimme matkalta eräs kaunis lauantaiaamu ja kotipihaan aamukasteessa ajaessamme ihmettelimme, miksi ihmeessä talomme piha on täynnä autoja. Kauaa ei tarvinnut mietiskellä kun jäljet tuntuivat johtavan sylttytehtaalle... Kotiimme kun astuimme sisään, selvisi, että siellä oli muutamana viime yönä asustanut kaikenkarvaisia setiä, tätejä ja serkkuja, kun anopista oli niin kiva kutsua sukua koolle kun kerrankin kaikille oli yösijaa tarjolla. Ainut vaan, että nämä sukulaisloiset oli kutsuttu pidemmäksikin aikaa eli sukua sai kestitä vielä muutaman päivän kotiintulon jälkeenkin...
Herran jumala, onkohan meillä sama anoppi :O Siis aivan kuin omasta suustani kuopuksen allergioiden parantamisesta sukulaisvierailuihin :O Me ei tosin oltu Italiassa, vaan Norjassa sukuloimassa, mutta sillä välin oli kuitenkin pidetty jos jonkinlaista kokousta majoituksineen kotonamme.
Anopin viimeisin tempaus ajoittui kesälomareissuumme. Mieheni serkku on oikein kunnon sosiaalipummi, milloin päällä on ryyppyputki, milloin vahvemmat aineet käytössä. Ja tämän serkun parikymppinen poika on samaa kastia. Anoppi on sitten hyysännyt näitä pummeja niin hurskaana ja laupeana ihmisenä milloin kotonaan, milloin suvun yhteisellä kesämökillä. Kantaa heille ruokaa ja paapoo, kun Jumala heitä nyt niin koettelee, mutta hänen uskonsa varmasti antaa heillekin toivoa. Ja itse toki saa laupeuspisteet seuroissaan.
Lähdimme sitten tänä kesänä kolmeksi viikoksi kiertelemään Pohjoismaita ja anoppi lupautui kukkien kastelijaksi ja huolehtimaan postista. Vaan enpä olisi arvannut mitä avainten luovutus tuo tullessaan. Sain puolivälissä reissua soiton mieheni siskolta, joka kertoi äitinsä soittaneen tohkeissaan, että onkin ihana kun saa mieheni serkku poikansa kanssa melkein kuukaudeksi ihan oman asunnon. Ja tämä asunto oli sitten toki meidän. Siihen sitten tyssäsi meidän reissu - ja hyvä niin! Siinä reilussa viikossa kun oli saatu meidän vastaremontoitu talomme varsin mielenkiintoiseen kuntoon, naapurit vihaisiksi ja kaiken kukkuraksi näitä miehen serkun yösijaa vailla olevia "ystäviä" hätistellään vieläkin silloin tällöin ovemme takaa. Serkku kun oli kavereilleen kertoillut lottovoitosta ja omasta talosta - ovet toki on aina sepposen selällään ystäville. Jäävuoren huippuna anoppi pahoitti kovasti mielensä, kun olin niin ilkeä ihminen, kun häädin tämän serkun poikansa kanssa pois asunnostamme, meille kun olisi hyvin mahtunut nämä herran koettelemat vierashuoneeseen paljon paremmin kuin heille. Ilman muuta minun olisi pitänyt ilolla ottaa nämä pössyttelijät samaan aamupalapöytään pienten lastemme kanssa. Saatesanoiksi tuli vielä otteita raamatusta, kuinka kamala olinkaan kun olin kääntänyt heille selkäni, kyllä sen saan vielä taivaan portilla tuntea!