L
"Manhattanilla maailman kauneimmat ja lahjakkaimmat ihmiset deittailevat toisiaan, mutta kaikki ovat lopulta yksin, koska kukaan ei kelpaa kenellekään".
Ihmiset etsivät rakkautta. Minkälaista rakkautta? Jotain sellaista mitä oikeaksi rakkaudeksi sanotaan? Tarvitaan siis "se oikea".
"Eli kannattaisi varmaan osata tyytyä siihen perushyvään"
Ei vain riitä. On löydettävä "se oikea" ihminen, jotta voi rakastua. Oikea ehkä löytyy, mutta ei sittenkään kelpaa, koska olosuhteet ovat väärät rakastumiselle, ei rakastu, jatketaan yksin.
"Ei pään silittämisessä ja kädestä pitämisessä ole mitään pahaa."
Ei ole, mutta sillä ei ole arvoa niille jotka etsivät rakastumista. Rakastuminen on monogaamista ja täysi vilpittömyys ilmenee siten, ettei päänsilittelijöitä kerätä. He ovat tässä skenariossa "ylimääräisiä".
"Ihmiset ovat ikuisia lapsia ja kaipaavat hellää syliä."
Rakastuttaessa erityisesti tunne-elämä regressoituu lapsen tasolle. Sylinkin on oltava oikea (vrt. oma vanhempi), se ei ole korvattavissa.
", eikä aina vain hakea uutta ja parempaa..."
Rakastuminen loppuu aikanaan ja tunteet tasaantuvat. Mitä sitten?
"Voi olla yksinäinenkin hotellissa."
Tai kotona kumppaninsa seurassakin. Syntyy tarve tuntea enemmän. Haluaa jälleen rakastua. Palaa takaisin lähtöruutuun, lukee arpapelissä.
"luottamus ihmisiin on palautunut.
Eikö "luottamuksen täydellinen menettäminen" olekin sitä, että luottaa ihmisiin, että he pettävät varmasti?
"Netissä on hyviä ja huonoja puolia."
Yritän käyttää hyviä puolia ja jättää huonot käyttämättä. Kaikissa asioissa on hyvää ja huonoa. Kysymys on valinnasta, päätöksestä mitä tekee. Mitä näkee, mitä haluaa, miten toimii = mitä tavoittelee = mitä lopulta voi ehkä saadakin.
Oikea suunta ja hyvällä tavalla matkaaminen on jo miellyttävää. Päämäärän saavuttaminen voi olla tyydyttävää, mutta jatkoakin tarvitaan.
Siis jos ei maata kuolinvuoteella, niinkuin entinen mies, joka kysyi vaimoltaan: "Nyt kun en kykene enää kostamaankaan, voit olla minulle täysin rehellinen. Oletko ollut minulle uskollinen?". Vaimo vastaa: "Voi, monta kertaa!".
"Ymmärrän noiden myynti-ihmisten iskemisvimmaa. Siinä tavallaan testataan myyntitaitoja ja puretaan työn aiheuttamia paineita."
Hmm
myydään itseään, ruumistaan (ammattitaito tuo tulosta, keho on väline ja tapahtuma, seksinautinto, on palkkio). Tämä kyllä vesittää hyväksynnän tuntemista, mikäli se on tavoite. Taitava markkinoija kyllä tietää että kovamyynnillä saadaan huonokin tuote kaupaksi. Huijaus takuuehdoissa kääntää kannattavuuden viimeistään negatiiviseksi. Asiakastyytyväisyyttä ei kai seurata.
Lyhytnäköinen liikeidea: Suuresta liikevaihdosta huolimatta toiminta on kannattamatonta. Luottoluokituksen keinotekoisuus on liikesalaisuus ja ylivelkaannutaan.
Itsepetoksen tajuaminen aiheuttaa itseinhoa. Kupla puhkesi, vippi oli vilppi. Omatunto syö itsetunnon, seuraa henkinen konkurssi ja joudutaan suoritustilaan. Vastattavaa ei voi kuitata puheilla (lupauksilla), tarvitaan näyttöä (tekoja).
Joudunkin nyt pyörtämään hieman aikaisempia puheitani hyväksynnän hakemisesta. Ajatusrakennelmani toimii silti, kun mainonta on rehellistä. Sitä en ole ajatellut missään vaiheessa että toimisi pitkällä tähtäyksellä. Ihminen on kuitenkin aika lyhytnäköinen ja itsepetos houkuttelee, menee täydestä kuin väärä raha.
Syitä on niin sysissä (puuta) kuin sepissä. Rautaseppä ei välitä puussa olevista lustoista. Taitava puuseppä ottaa syiden lisäksi nekin huomioon, ettei tulisi sutta. Kultaseppä miettii mitä vaakakupissa on, ettei se millä on painoarvoa, menisi hukkaan.
"Joku muukin on ennen minua käräjöinut Jumalan kanssa."
Tai tinkinyt kuten Loot? (kts. Sodoman ja Gomorran tuho). "Jos löytyy monia vanhurskaita
jne. jne
jos löydän yhdenkin, niin hävitätkö?", vastaus: "En silloin hävitä.".
"kovistelin Luojaani."
Isävainaa ruukasi sanoa: "Saa nähdä kuinka käy, kun on vastassa kaksi kovaa, meijän poika ja Jumala?".
Heikkona hetkenä olen rukoillut ja myöhemmin saanutkin rukoilemani. On käynyt vähän niin kuin Aku Ankalle. Olisi pitänyt varoa mitä haluaa, kun kylkiäisenä voi saada muutakin, mitä ei halua.
Huhhuh! Jos olen ihan liian huumorintajuinen muiden makuun, on kyllä Jumala todellakin aivan liian huumorintajuinen minun makuuni!
"
