Suhde varatun naisen kanssa - kommentteja

  • Viestiketjun aloittaja Merlin
  • Ensimmäinen viesti
Kuunlilja
Kun ei ole joka päivä lähikontaktissa, rakkauden tunne säilyy monia vuosia jopa kiihkeänä. Nainen osaa olla sen lyhyen hetken aina skarppina ja miellyttävänä, ei nipota turhasta eikä näytä tummia sävyjä kuin nimeksi.
Kun nainen tajuaa mitä isä merkitsee lapselle, sekin pidättelee ja aiheuttaa syyllisyyttä vaikka miten olisi muuten halua lähteä etsimään uutta elämää vaikkapa sinun kanssasi.
Itse olin pitkään kahdessa suhteessa ja suhde kesti pitkään sen vuoksi, että osapuolina oli lapsia.

Olimme kyllä tietoisia, ettei kukaan ole avioliitossa pelkästään lapsen vuoksi, mutta kypsä aikuinen ajattelee myös partnerinsa tunteita, vaikka yhteys olisikin viilentynyt. Myöhemmin selviää oliko siinäkään mitään järkeä, mutta kuka tässä järkeä peräänkuuluttaa. Elämä on lynyt ja tämä teidän nykyinenkin elämänne on elämää, joka voi olla parempaa kuin olisi kaiken loppuminen tai joku muu surullinen vaihtoehto.

Kun en tiedä partnerisi puolison suhtautumisesta asiaan, vaikea häntä arvioida, mutta jos siinä suhteessa vähänkin on henkeä, miehen pitäisi aistia, että naisen sydän on toisaalla, jos se on. Sinä sen tiedät, jos haluat tietää.

Itse en ole kokenut vastapuolen vaimosta kovin isoja syyllisyyksiä. Elän periaatteella, että pitäköön jokainen niin hyvää huolta puolisostaan, ettei se lähde vieraiden perään ja jos lähtee, ei se sinun ollutkaan. Jos miehellä tai naisella on riittävän hyvä olla kotonaan, se ei lähde pysyvään pitkään suhteeseen, sen verran rankkaa se on vaikkakin palkitsevaa.

Lapsi kasvaa ja aika kuluu nopeasti. Eikö suhde tämmöisenäkin ole parempi kuin ei ollenkaan?Tämä toimii, jos suunnitelma on ainakin tulevaisuudessa elää yhdessä. Pakkohan välillä on järkeilläkin. On ihan totta, että ei potentiaalisia partnereita joka oksalla kasva, vaikka äkkiseltään niin voisi luulla.Tarpeitten vastaavuutta löytyy tosi harvoin varsinkin, jos kyseessä vaativa ja kriittinen, silti lämpimästi ajatteleva sielu.

Itse en osaa tai tahdo moralisoida ollenkaan. Vaikka ette päätyisisikään yhteen, tämäkin on arvokasta elämää. Absoluuttista onnea ei parisuhdekaan voi taata.

Oma kaksoiselämäni kesti seitsemän vuotta ja nyt asun yhdessä rakastamani miehen kanssa. Jälkeenpäin ajatellen tiedän nyt, että aikoinani suurentelin syyllisyyttäni. Enhän loppujen lopuksi tehnyt muuta kuin elin elämääni ja aion elää yhä. Samaa toivon sinulle. Asioilla on taipumus järjestyä kun ne saavat tarpeeksi kypsyä. Toisilla se vaatii enemmän aikaa kuin toisilla. Et voi löytää uutta suhdetta niin kauan kuin olet rakastunut tähän naiseen, josta kerrot. Pintaliipparit ovat asia erikseen. Niistähän me emme nyt puhu.
 
ainokainen
Kaikki suhteet tylsistyy, ja ei ole sellaista ihmistä tähän maailmaan syntynyt, johon ei kyllästyisi. Ei ole olemassa mitään ihmenaisia tai miehiä. Kyllä ihmisen on etsittävä elämänsä tarkoitus jostain muusta kuin miesten tai naisten perässä juoksemisesta. Joillekin se on se suhteesta syntynyt lapsi, toisille työelämä tai harrastukset ja muut lläheiset. Naistenlehtien hömppäpaska parisuhteesta kannattaa jättää omaan arvoonsa, oletko muuten ihan hetero, sun kirjoituksesi on aika naismaista (lapsellista) höttöä.
Aika tylyä tekstiä, mutta täytyy sanoa että 100% samaa mieltä olen.

Ap:lle nykyisen kaltainen suhde varmasti toimii kuten pitääkin. Se voi jatkua tuollaisena joka vuosia ilman isoja ongelmia.
Riskinä pitäisin ehkä sitä, että nainen jättää miehensä /mies saa tietää ja heittää naisen pihalle. Pahimmassa tapauksessa hän on sitten kakaralaumansa kanssa kassit kädessä ovellasi. Joten kannattaa varmistaa, ettei nainen luule liikoja.
 
Viimeksi muokattu:
eräsperäs.
Mitenkään moralisoimatta, mutta on turhaa sitoa itseään tunnetasolla varattuun ihmiseen. Jos aloittaja jatkaa suhdetta varattuun naiseen, se kaikki vähentää mahdollisuutta tavata niitä hänelle sopia sinkkuja. Joita kylllä varmasti tässä maassa on.

Miksi siis roikkua suhteessa joka ei johda mihinkään. Se aika kannattaa ennemmin käyttää siihen, että katselee sellaista itselleen sopivaa sinkkunaista. Kun jonkinlaisen kumppanin puute näyttää olevan.

En ymmärrä enkä hyväksy tälläisten salasuhteiden kumpaakaan osapuolta.

Minusta jokainen pysyköön liitossaan juuri niistä itselleen sopivista syistä. Oli syy sitten lapset, omaisuus tai watevö. Silloin ei kuitenkaan salaa vehdata muiden kanssa.

En myöskään usko sellaiseen, että suhde alkaa puolison selän takana ja johtaa uuteen suhteeseen. En ikinä tietäisi, että voiko sellaiseen mieheen luottaa ikinä. Vai toistaisiko hän myöhemmin samaa kuviota.
 
ainokainen
Alkuperäinen kirjoittaja eräsperäs.;11504289:
Miksi siis roikkua suhteessa joka ei johda mihinkään. Se aika kannattaa ennemmin käyttää siihen, että katselee sellaista itselleen sopivaa sinkkunaista. Kun jonkinlaisen kumppanin puute näyttää olevan.
No jos ap ei haluakaan suhdetta, joka johtaa tämän pidemmälle?
Ja mihin sen ylipäänsä pitäisi johtaa? Ei kaikki halua perhehelvettiä ja omakotitaloa.
 
eräsperäs.
No jos ap ei haluakaan suhdetta, joka johtaa tämän pidemmälle?
Ja mihin sen ylipäänsä pitäisi johtaa? Ei kaikki halua perhehelvettiä ja omakotitaloa.
No melko varmasti tämä suhde johaa ainakin sydänsuruihin. Jotenkin aloittajasta saa kuitenkin sellaisen kuva, että hän haluaisi elämältään muutakin kuin satunnaista seuraa. Satunnaisen pano -tai keskusteluseuran ainoa vaihtoehto ei ole perhehelvetti.
 
Viimeksi muokattu:
kuudes käsky
No jos ap ei haluakaan suhdetta, joka johtaa tämän pidemmälle?
Ja mihin sen ylipäänsä pitäisi johtaa? Ei kaikki halua perhehelvettiä ja omakotitaloa.
Jos haluaa vain seksiä ja seikkailua, ei kannata ryhtyä leikkiin varatun naisen kanssa; se on ainakin luultavaa että ap:n salarakas elää perhehelvetissä, ehkäpä vielä omakotitalossa??
 
Viimeksi muokattu:
Merlin
Keskustelu on käynyt aika vilkkaana ja hyvä niin. Mukavaa huomata, että kommentit ovat pääosin ihan asiallisia ja rakentavia vaikka luonnollisesti osin kriittisiä. Suhde varattuun ihmiseen on kristillisyyteen pohjaavan suomalaisen eettis-moraalisen koodiston mukaisesti negatiivinen ja tuomittava asia. Ja niin se on myös minun mielestäni lähtökohtaisesti, mutta omakohtaisen kokemuksen vuoksi olen pakosta joutunut miettimään asiaa uudestaan. Ero mielestäni on ehkä siinä, alkaako itse tietoisesti itse tuhoamaan toisten ihmisten sinällään hyvin tai edes kohtuullisesti toimivaa parisuhdetta omaa etuaan tai mielihyväänsä tavoiteellakseen vai astuuko itse kuvaan silloin kuin toinen puolisko on itse todennut suhteensa olevansa pahemman luokan umpikujassa, mutta ei ole vielä muuttanut eri osoitteeseen asumaan syystä tai toisesta (tai naimisissa olevien parien tapauksessa hakenut avioeroa). En tietenkään sano, että omakohtainen kokemus muuttaa tällaisen asian jotenkin positiiviseksi, kauniiksi tai hyväksi, mutta asiaa alkaa ajatella tietyllä tavoin eri perspektiiviltä. Itse olen sitä mieltä, että parisuhteiden muodostumisen dynamiikassa on ihan valtava määrä sattumaa ja sitä paljon puhuttujen kemioiden kohtaamista jota on vaikea suunnitella tai ohjailla. Tämä myös sumentaa ihmisen arvointikykyä.

Nm. Kuunlilja on ehkä käsittänyt parhaiten asian tilan omakohtaisen kokemuksensa perusteella. Muutamiin provosoitumiin en kommentoi mitään, korkeintaan toivotan heille mukavaa ja aurinkoista loppukesää.

En itse hae pelkkää panokaveria eli satunnaista tai säännöllistä seksisuhdetta. Koen sellaisen liian iralliseksi ja jopa tyhjäksi. Jollekin miehille ja ehkä harvemmille naisille sellainen lienee toki täysin toimiva malli. Minusta henkisesti terveellä ihmisellä on tunteita suhteessaan. Irtosuhteita tai yhden illan pokauksia en itse harrasta, koska niistä jää aina jonkinlainen ikävä moraalinen krapula tai muuten huono mieli. Minusta suhteen keskiössä pitää olla kiinnostus toiseen ihmiseen ja mielellään jonkinalainen visio siitä, voisiko tämän ihmisen kanssa kehittyä jotain muutakin. Asia kehittyvät sitten omalla painollaan, vaikka toki asioiden kulkua voi hieman avittaa. Läheisyys, fyysisyys ja seksi ovat tähän miellyttäviä lisätekijöitä. Joidenkin naisten kanssa voi sitten edetä pidemmälle, mutta joiden kanssa homma loppuun hyvinkin nopeasti. Sen tähän ikään olen oppinut, että on epärealistista hakea myöskään itsepintaisesti vain suhdetta nuoren sinkkutytön kanssa, jonka tavoitteena on avioliito, kaksi lasta, omakotitalo järven rannalla ja Volvo pihassa.

Edelleen olen sitä mieltä, että aidosti mielenkiintoisia, huumorintajuisia, positiivisia, fiksuja, oman elämänsä kanssa sinut olevia, kivannäköisiä ja itsestään hyvin huolehtivia nuoria tai nuorehkoja naisia on varsin rajallisesti ja sinkkuina heistä ei moni pysy kauan pysy.
 
Provomies
aasialaiskaveri on muuttanut näköään taktiikkaansa,sun olisi pitänyt kirjoittaa tää tonne sinkkupalstalle niin olisit saanut niitä kaipaamiasi reaktioita.Nyt vaan jankkaat samaa asiaa (kliseistä) sinkuista, vaikka sehän ei tässä sun kuviossa ole pääasia, kuten huomaat kommenteista, vaan ihan joku muu.
 
eräsperäs.
Edelleen olen sitä mieltä, että aidosti mielenkiintoisia, huumorintajuisia, positiivisia, fiksuja, oman elämänsä kanssa sinut olevia, kivannäköisiä ja itsestään hyvin huolehtivia nuoria tai nuorehkoja naisia on varsin rajallisesti ja sinkkuina heistä ei moni pysy kauan pysy.

Juu, ne kivat nuoret tai nuorehkot naiset elävät kaikki perhehelvetissä ja ovat niin kivoja, fiksuja ja itsensä ja elämänsä kanssa sinut olevia, että ovat valmiia pettämään puolisoitaan ja heti tilaisuuden tullen.

Kun heillä on vain tämä yksi elämä ja heile kuuluu ihan kaikki maailman kiva. Viis siitä puolisosta ja lapsista. ( joille kanssa kuuluu kaikki kiva elämässä) Muta hei, jos on sinut itsensä kanssa, niin kaikkihan käy ja on ihan jees! Samoin, jos on itse sinkku, niin viis siitä perheellisen puolisosta tai lapsista, kun oishan se kauheeta, ettei sais kaikkee kivaa ja ihkuu mitä elämä voi tarjoa. Ihan sama jos johonkuhun vähän sattuu, kun vaan saa toteuttaa itseään ja omia halujaan.

Ihan mahtavalta kuulostaa kun kaikki sinkut ja suhteessa elävät ja heidän lapsensa saavat elää tätä ainoakista elämäänsä just niin kuin tykkäävät välittämättä muusta kuin omasta kivastaan. Sellainen perhe, jossa jokainen huolehtii vain siitä, että itse saa kaiken kivan ja hauskan mitä elämä ikinä voikaan heille tarjota välitttämättä kenenkään muun tunteista, onkin varmaan se perhehelvetti, todellakin.

Mutta tosiaan, onhan se vaihtelua, että aloittaja on löytänyt suomalaisen naisen eikä aasialaisen.
 
Viimeksi muokattu:
huono mieli
"Irtosuhteita tai yhden illan pokauksia en itse harrasta, koska niistä jää aina jonkinlainen ikävä moraalinen krapula tai muuten huono mieli."

Komppaan kybällä nimimerkkiä eräsperäs. Hän taatusti tunnistaa minut kirjoitustyylistäni.

Luin tämän viestiketjun iltapäivällä ja tarkoitus oli kommentoida. Sitten luulin, että oveeni koputettiin ja suljin netin. Minulle tuli mahdottoman vihainen olo. Vaikka olen jo luullut päässeeni noista tunteista eroon vanhojen muistelu vielä nostaa raivoa.

En millään jaksa sulattaa kuormasta syömistä. Olkoon avioliitto miten huono tahansa niin toisen omaan ei pidä kajota.

En tiedä onko ap. aidosti asialla vai vain tykkää kirjoitella netissä.

Kyllä keskivertokansalainen hoitaa ensin parisuhteensa kunnialla loppuun, sitten sulattelee asiaa aikansa ja sitten vasta alkaa katsella ympäriltään uutta suhdetta.
 
ainokainen
Ero mielestäni on ehkä siinä, alkaako itse tietoisesti itse tuhoamaan toisten ihmisten sinällään hyvin tai edes kohtuullisesti toimivaa parisuhdetta omaa etuaan tai mielihyväänsä tavoiteellakseen vai astuuko itse kuvaan silloin kuin toinen puolisko on itse todennut suhteensa olevansa pahemman luokan umpikujassa, mutta ei ole vielä muuttanut eri osoitteeseen asumaan syystä tai toisesta (tai naimisissa olevien parien tapauksessa hakenut avioeroa).
Merlin, sinä et ole tämän naisen elämästä millään tavalla vastuussa. Hän on tehnyt ratkaisunsa, se ei ole sinun taakkasi.

Elä omaa elämääsi, äläkä hänen kauttansa. Tapaile häntä, jos se kivalta tuntuu. Ei sinun tarvitse ottaa tätä suhdetta niin vakavasti. Ei hänkään välttämättä ota. Jos jossain vaiheessa haluat lopettaa tapailun, se on täysin oikein. Et ole tälle naiselle velkaa mitään.

Katsele ihan rauhassa, mihin asiat johtavat, vai johtavatko mihinkään. Ja kuten jo aiemmin sanoin, on ihan ok, jos asiat eivät johda yhtään mihinkään.

Silloin kun suhteen rasitteena ei ole yhteistä arkea, yhteisiä lapsia, kotia ja omaisuutta, se on kaikkein puhtaimmillaan. Nauti siitä.
 
Viimeksi muokattu:
kukin tavallaan
Alkavassa keski-iässä tuntuu monen (pitkä) suhde muuttuneen. Ikinössö aviomies löytää yhtäkkiä alkaneesta joogaharrastuksesta uuden naisen. Huolehtiva aviovaimo alkaa keksiä peitetarinoita viikonloppumenoilleen, joiden tarkoituksena on tavata työpaikalla alkanutta ihastusta.

Tunnen pari naista, jotka eivät aikuisiällään ole olleet sinkkuina. Kumpikin on jo toista kertaa naimisissa hieman päälle kolmikymppisinä. Ratkaisuna on ollut aloittaa seuraava suhde valmiiksi jo edellisen suhteen aikana. Toinen heistä on erittäin viehättävä ja kiva. Todennäköisesti hänen nykyinen miehensäkin tietää, ettei nykyinen suhde välttämättä loppuelämää kestä.

Viimeisimmäksi eilen (!) perheellinen nelikymppinen naispuolinen tuttava kertoi ihastuksestaan. Kuten arvata saattaa, hän on päättänyt jättää miehensa vasta kun suhde uuden ihastuksen kanssa on varmemmalla pohjalla. Sitä odotellessa.

Oikeastaan parisuhteessa eläminen on riski. Niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Vaikka kuinka uskot voivasi luottaa, ettet erehdy pettämään / tule petetyksi, voi tilanne muuttua milloin vain.

Vielä sen verran aloittajalle, että tuntemani varatut naispuoliset salasuhteilijat ovat hakeneet nimenomaan uutta parisuhdetta. Jos näin on ihastuksesi kohdalla, on hän kuitenkin itse leikkiin ryhtynyt. Jos sinun kanssasi ei onnistu, hän luultavasti löytää uusiakin ihastuksia, mikäli näin haluaa. (Ihmissuhteissa kun ei juuri takuuta anneta. Siitä olen kyllä itse pahoillani, sillä huomaan joskus jo kyynistyneeni.)
 
uugo
Ymmärrän Merlin sua kyllä oikein hyvin. Kysyisin kuitenkin, että oletko pohtunut asiaa yhtään salakumppanisi miehen kannalta ja lapsenkin kannalta. Jos ajattelisit, että sinulla olisi omasta mielestäsi ihastuttava puoliso, jota rakastat kovasti ja teillä on yhteinen lapsikin, niin puolisosi pettäisi sua toisen miehen kanssa? Miltä se mahtaisi tuntua? Entä mitä se merkitsee lapselle, kun vanhemmat eroavat, kun suhteenne tulee julki? Käry tuppaa käymään jossakin vaiheessa jokatapauksessa, eteenkin, jos suhteenne jatkuu pitkään.

Tietenkään en tiedä yhtään, millä tolalla salakaverisi suhde on ja minkälaista heillä on. Joka tapauksessa ainakin minusta, miten vaikealta se tuntuisikin, niin en jatkaisi suhdetta enempää. Tietty minun on helppo sanoa noin. Jotakin kokemuksta löytyy omasta takaa molemmilta puolilta tarinaa. Itse vain en haluaisi loukata enää ketään.
 
Kosketti minua
Hei Merlin,

Sun kirjoitus kosketti minua kun googletin tätä aihetta. Jos olet palstoilla vielä ja haluat jakaa ajatuksia niin laita päivitystä. Kirjoitat hyvin ja tosi kohteliaasti. Toivottavasti olet löytänyt onnellisen parisuhteen!




QUOTE="Merlin, post: 11503176"]Hei,

Kysyisin palstan lukijoiden rakentavia kommentteja seuraavaan tilanteeseen. Toki kaikki mielipiteet ovat sallittuja, mutta "nettihuutelijat" ja uusmoralistit; älkää vaivautuko kiitos.

Olen itse eronnut ja sinkkuna elävä mies ja olen päätynyt suhteeseen noin ikäiseni varatun naisen kanssa. Olemme tunteneet toisemme jo vuosia, mutta viimeisen vuoden aikana suhde on kehittynyt syvällisemmäksi ystävyydeksi ja lopulta seksisuhteeksi, jossa tosin ystävyys ja keskinäinen kiintymys on kasvanut entisestään. Itse en ole koskaan pettänyt seurustelukumppaneitani eli tällainen käytös tai toiminta ei ole minulle luontaista.

Kyseinen nainen on kaunis brunette, ulkoisesti sporttinen ja tyylikäs ja hän omaa myös todella kivan luonteen, hyvän huumorin ja miellyttävän persoonallisuuden. Monessa suhteessa hän on aivan loistotyyppi ja todellakin nainen minun makuuni. Hänen oma parisuhteensa on ollut huonossa tilanteessa jo suhteellisen pitkään ja pariskunta on yhdessä lähinnä pienen lapsen takia. Olen jopa tietoisesti koettanut pitää suhteen platonisella tasolla ja varmasti näin on toisinkin päin, mutta ihmisluonto vaan toisinaan toimii hieman eri tavoin. En pidä omaa toimintaani mitenkään esimerkillisenä enkä moraalisesti korkeatasoisena, koska olisin toki voinut ns. viheltää pelin poikki aikanaan. En vaan oikein tiedä, miten tallaista suhdetta tulisi jatkaa ja millä tasolla? Toisaalta kaikkein viimeiseksi haluaisin loukata kyseistä naista, josta välitän oikeasti todella paljon. Vaikka en itse tavallaan petä ketään, jotenkin asia silti vaivaa minua. Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia vastaavasta?

Teille, joiden mielestä tuhlaan aikaani tähän suhteeseen haluan todeta, että en myöskään ole kovin innostunut itse siirtymään seuraavaan uuteen suhteeseen, enkä edes aktiivisesti etsi ns. vaapata naista, jonka kanssa hankkia asunto ja perustaa perhe, koska tällainen suhteellisen vapaa sinkkuelämä sopii monella tavoin minulle. Pärjään taloudellisesti ja muutenkin hyvin sinkkuna ja elämä etenee monessa suhteessa mukavasti.[/QUOTE]
 
Kosketti minua
Jatkan vielä edellistä kommenttiani, tämä sinun tilanne voisi olla kuin suoraan minun elämästäni. Olen avioliitossani epäonnistunut ja nyt rakastunut mieheen työpaikalla.

Enkä minäkään halua mitään panokaverisysteemiä vaan toimivan parisuhteen. Minulla on kristillinen kotikasvatus ja olen seksissä aika epävarma mutta kun näin tämän työkaverin niin siinä ei ollut kyllä kahta sanaa että mitä haluaisin seuraavaksi tapahtuvan.

Työpaikan mies on tähän asti pitänyt kohteliaan etäisyyden elämäntilanteestani johtuen mutta aistin ja vaistoan että hänkin haluaa todellakin muutakin.

Tiedän että seuraava askel on erota ja sitten vasta rakentaa uusi suhde mutta mietin miten Merlin sinun tapauksessa kävi?





Hei Merlin,

Sun kirjoitus kosketti minua kun googletin tätä aihetta. Jos olet palstoilla vielä ja haluat jakaa ajatuksia niin laita päivitystä. Kirjoitat hyvin ja tosi kohteliaasti. Toivottavasti olet löytänyt onnellisen parisuhteen!




QUOTE="Merlin, post: 11503176"]Hei,

Kysyisin palstan lukijoiden rakentavia kommentteja seuraavaan tilanteeseen. Toki kaikki mielipiteet ovat sallittuja, mutta "nettihuutelijat" ja uusmoralistit; älkää vaivautuko kiitos.

Olen itse eronnut ja sinkkuna elävä mies ja olen päätynyt suhteeseen noin ikäiseni varatun naisen kanssa. Olemme tunteneet toisemme jo vuosia, mutta viimeisen vuoden aikana suhde on kehittynyt syvällisemmäksi ystävyydeksi ja lopulta seksisuhteeksi, jossa tosin ystävyys ja keskinäinen kiintymys on kasvanut entisestään. Itse en ole koskaan pettänyt seurustelukumppaneitani eli tällainen käytös tai toiminta ei ole minulle luontaista.

Kyseinen nainen on kaunis brunette, ulkoisesti sporttinen ja tyylikäs ja hän omaa myös todella kivan luonteen, hyvän huumorin ja miellyttävän persoonallisuuden. Monessa suhteessa hän on aivan loistotyyppi ja todellakin nainen minun makuuni. Hänen oma parisuhteensa on ollut huonossa tilanteessa jo suhteellisen pitkään ja pariskunta on yhdessä lähinnä pienen lapsen takia. Olen jopa tietoisesti koettanut pitää suhteen platonisella tasolla ja varmasti näin on toisinkin päin, mutta ihmisluonto vaan toisinaan toimii hieman eri tavoin. En pidä omaa toimintaani mitenkään esimerkillisenä enkä moraalisesti korkeatasoisena, koska olisin toki voinut ns. viheltää pelin poikki aikanaan. En vaan oikein tiedä, miten tallaista suhdetta tulisi jatkaa ja millä tasolla? Toisaalta kaikkein viimeiseksi haluaisin loukata kyseistä naista, josta välitän oikeasti todella paljon. Vaikka en itse tavallaan petä ketään, jotenkin asia silti vaivaa minua. Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia vastaavasta?

Teille, joiden mielestä tuhlaan aikaani tähän suhteeseen haluan todeta, että en myöskään ole kovin innostunut itse siirtymään seuraavaan uuteen suhteeseen, enkä edes aktiivisesti etsi ns. vaapata naista, jonka kanssa hankkia asunto ja perustaa perhe, koska tällainen suhteellisen vapaa sinkkuelämä sopii monella tavoin minulle. Pärjään taloudellisesti ja muutenkin hyvin sinkkuna ja elämä etenee monessa suhteessa mukavasti.
[/QUOTE]
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
Siis kummaa keskustelua

Nauttikaa seksistä ja lopettakaa vatvominen.

Yksikään mies ei ole uskollinen kun tilaisuus tulee ja erittäin harva nainen myöskään. Miehet käy vieraissa yhtä paljon kuin naisetkin, sillä rakasteluun tarvitaan aina kaksi, ja yhtä paljon naisetkin tarvii hyvää oloa. Ketä ne miehet muuten olisivat rakastelleet? puitako?

Jos seksi on hyvää niin rakastelkaa.
 
vierailija
Mieheni on aina ollut minulle uskollinen, vaikka tilaisuuksiakin on tullut. Syy on siinä, että pidämme huolta parisuhteestamme, mieheni haluaa olla parisuhteessa ja tietää että silloin ei rikota parisuhteen sääntöjä, joille parisuhde on rakennettu. Pidämme myös itsestäänselvyytenä säännöllistä seksielämää , jossa molempien tarpeet tulee tyydytetyiksi, joka päivä on jonkinlaista fyysistä kontaktia (vaikka suutelua, halailua, sylikkäin leffan katsomista) ja sitten vielä yhteistä tekemistä. Sillä lailla tulee vietettyä päivittäin hyvää, laadukasta aikaa puolison kanssa ja parisuhteessa pysyy vire korkealla.

(olemme myös keskustelleet ennalta, että jos seksi loppuu toisen haluttomuudesta, niin silloin toisella on vapaus mennä vieraisiin, kummankaan ei tarvtse kärvistellä seksittömyydessä. Tämä siksi, että me molemmat olemme hyvin seksuaalisia ja seksi on meille elämän toiseksi tärkein asia)
 

Yhteistyössä