Huomenta kaverit. Tää on kauheeta kun on niin koukussa teihin. On se kumma vaikka en ole koskaan teitä nähnyt, niin silti huoli sekä ilo teistä on suuri.
Viime yön sain nukuttua tunnin pätkissä. Mitään tuntemuksia ei ainakaan vielä ole ollut ja päässä liikkuu vaikka mitä.
Eilen kohdalleni sattui vielä asiakas jolla oli kaksi adoptiolasta. Lapset eivät olleet mukana, mutta näin heidän kuvat hänen kukkarostaan. Mainitsin kauniista lapsista ja hän kertoi heidän adoptoineensa heidät kymmenen vuotta sitten toinen oli vuoden ja toinen olisikohan ollut 10kk siinä vaiheessa. Eri vuosina kuitenkin.
Olin iloinen lasten sekä hänen puolestaan. Hän kuitenkin jatkoi juttuaan ja sanoi ettei hän koskaan saanut lapsia, sanoin että onhan hänellä nyt lapsia ja hän on äiti nyt.
Hän sanoi että hän on kyllä äiti, mutta hän tulee aina olemaan hedelmätön nainen.
En ymmärtänyt häntä ollenkaan. Hän jätti minulle vaikutelman että hän vain kasvattaa lapsia, mutta on silti katkera kaikesta.
Hän ei ole vieläkään käsitellyt asiaa ja se on minusta surku.
Itse en meinaa täällä luovuttaa helpolla, mutta jos niikseen tulee niin adoptioon lähdemme ja olen varma rakastavani adoptoituja lapsia yhtä paljon kuin olisi biologisia.
Mitkään lapset, ovat he sitten biologisia taikka adoptoituja eivät ole meidän omaisuutta.
Me kasvatamme heidät ja annamme turvaa ja rakkautta ja tukea, mutta he ovat meillä lainassa. Heistä kasvaa toivottavasti vahvoja itsenäisiä ihmisiä.
Sori taas tää purkaus kaverit, nyt on vähän pinnalla.
Oliskos oire?