Parisuhteesta- ( tyytymättömille vaatijoille ) miks ei muillekin

Minä taas ihmettelen TavisÄidin käytöstä, eka sivu oli uskomatonta luettavaa. TavisÄiti on melkoisen itseriittoinen ja empatiakyvytön.

 

Tästäkin keskustelusta huomaa minkälaisia nalkuttajia ja jankuttajia naiset on...asiasta kuin asiasta saadaan tappelu aikaiseksi ja jatketaan vaikka maailman tappiin asti. Ei voida keskustella asiallisesti ja kuten aikuiset, on ruvettava vaan vääntämään ja kääntämään veistä haavassa. Näin se on vissiin parisuhteessakin? Ehkä TavisÄiti muotoili kysymyksensä hieman liian syyllistävään sävyyn, mutta kertoi myöhemmin että ei ollut sitä niin tarkoittanut. Piti silti joidenkin vetää ne herneenpalot nenään? En ihmettele enää yhtään miksi niin moni parisuhde voi huonosti... niin, ja nainen olen muuten itsekin.

Tätä on kyllä pakko peesata. En edes jaksanut lukea ketjua tätä pidemmälle. Olikohan tämä sivulla 3? Mutta uskon, että TavisÄiti tarkoitti sitä, että jos voi ihan vilpittömästi sanoa tehneensä kaiken mahdollisen, yrittäneensä, joustaneensa, antaneensa ja tehnyt kompromisseja. Jos pystyy käsi sydämellä sanomaan, että mitään ei jättänyt tekemättä tai mitään ei kadu tai tekisi toisin, niin sillon jos ero tästä huolimatta tuli, niin ei voi kun syyttää toista osapuolta. Tämä koskee myös niitä pettämistapauksia. Yksin ei voi pitää suhdetta kasassa. Mutta koska toisen ihimisen käytökseen ei voi vaikuttaa (kun tiettyyn pisteeseen asti) sitä voi tarkastella ja miettiä sitä omaa käytöstä!

Tätä minäkin uskon Tavisäidin tarkoittaneen, ihmeellisiä väännöksiä täällä on jotkut saaneet tästä ihan kauniista ajatuksesta väännettyä...

 

TavisÄiti oli ketjussa itseriittoinen ja vailla empatiakykyä. Minun mielipiteeni.

Onhan hänen sanonnat esim. pettämisestä monen tiedossa.

 

Tästäkin keskustelusta huomaa minkälaisia nalkuttajia ja jankuttajia naiset on...asiasta kuin asiasta saadaan tappelu aikaiseksi ja jatketaan vaikka maailman tappiin asti. Ei voida keskustella asiallisesti ja kuten aikuiset, on ruvettava vaan vääntämään ja kääntämään veistä haavassa. Näin se on vissiin parisuhteessakin? Ehkä TavisÄiti muotoili kysymyksensä hieman liian syyllistävään sävyyn, mutta kertoi myöhemmin että ei ollut sitä niin tarkoittanut. Piti silti joidenkin vetää ne herneenpalot nenään? En ihmettele enää yhtään miksi niin moni parisuhde voi huonosti... niin, ja nainen olen muuten itsekin.

Tätä on kyllä pakko peesata. En edes jaksanut lukea ketjua tätä pidemmälle. Olikohan tämä sivulla 3? Mutta uskon, että TavisÄiti tarkoitti sitä, että jos voi ihan vilpittömästi sanoa tehneensä kaiken mahdollisen, yrittäneensä, joustaneensa, antaneensa ja tehnyt kompromisseja. Jos pystyy käsi sydämellä sanomaan, että mitään ei jättänyt tekemättä tai mitään ei kadu tai tekisi toisin, niin sillon jos ero tästä huolimatta tuli, niin ei voi kun syyttää toista osapuolta. Tämä koskee myös niitä pettämistapauksia. Yksin ei voi pitää suhdetta kasassa. Mutta koska toisen ihimisen käytökseen ei voi vaikuttaa (kun tiettyyn pisteeseen asti) sitä voi tarkastella ja miettiä sitä omaa käytöstä!

Tätä minäkin uskon Tavisäidin tarkoittaneen, ihmeellisiä väännöksiä täällä on jotkut saaneet tästä ihan kauniista ajatuksesta väännettyä...

Toki on niitäkin naisia jotka vaan antaa ja antaa ja antaa eikä koskaan saa muuta kun paskaa niskaan. Ilman muuta on. Mutta uskon, että tässä oli takana ajatus kiinnittää huomiota siihen että tällaisiakin naisia voi olla. Enkä mä usko, että se koskaan tekee kenellekään pahaa pysähtyä hetkeksi miettimään omaa käytöstä ja ajattelutapaa.

 

Tästäkin keskustelusta huomaa minkälaisia nalkuttajia ja jankuttajia naiset on...asiasta kuin asiasta saadaan tappelu aikaiseksi ja jatketaan vaikka maailman tappiin asti. Ei voida keskustella asiallisesti ja kuten aikuiset, on ruvettava vaan vääntämään ja kääntämään veistä haavassa. Näin se on vissiin parisuhteessakin? Ehkä TavisÄiti muotoili kysymyksensä hieman liian syyllistävään sävyyn, mutta kertoi myöhemmin että ei ollut sitä niin tarkoittanut. Piti silti joidenkin vetää ne herneenpalot nenään? En ihmettele enää yhtään miksi niin moni parisuhde voi huonosti... niin, ja nainen olen muuten itsekin.

Tätä on kyllä pakko peesata. En edes jaksanut lukea ketjua tätä pidemmälle. Olikohan tämä sivulla 3? Mutta uskon, että TavisÄiti tarkoitti sitä, että jos voi ihan vilpittömästi sanoa tehneensä kaiken mahdollisen, yrittäneensä, joustaneensa, antaneensa ja tehnyt kompromisseja. Jos pystyy käsi sydämellä sanomaan, että mitään ei jättänyt tekemättä tai mitään ei kadu tai tekisi toisin, niin sillon jos ero tästä huolimatta tuli, niin ei voi kun syyttää toista osapuolta. Tämä koskee myös niitä pettämistapauksia. Yksin ei voi pitää suhdetta kasassa. Mutta koska toisen ihimisen käytökseen ei voi vaikuttaa (kun tiettyyn pisteeseen asti) sitä voi tarkastella ja miettiä sitä omaa käytöstä!

Tätä minäkin uskon Tavisäidin tarkoittaneen, ihmeellisiä väännöksiä täällä on jotkut saaneet tästä ihan kauniista ajatuksesta väännettyä...

Toki on niitäkin naisia jotka vaan antaa ja antaa ja antaa eikä koskaan saa muuta kun paskaa niskaan. Ilman muuta on. Mutta uskon, että tässä oli takana ajatus kiinnittää huomiota siihen että tällaisiakin naisia voi olla. Enkä mä usko, että se koskaan tekee kenellekään pahaa pysähtyä hetkeksi miettimään omaa käytöstä ja ajattelutapaa.

Nimenomaan! Voit muuttaa ainoastaan omaa käytöstäsi! Ja jokainen voi miettiä onko omassa käytöksessään jotain parantamisen varaa, tämä tietysti koskee sekä miehiä, että naisia, Tavisäiti nyt osoitti tekstinsä meille naisille, sillä naisiahan täällä lähinnä palstailee. Jos omasta yrityksestä huolimatta parisuhde menee päin peetä, niin varmaan kannattaa alkaa miettimään eroa, yksin yrittämällä ei voi suhdetta pelastaa. Mutta toisaalta jo se yksin yrittäminenkin voi herättää myös toisen yrittämään (positiivisilla asioilla saa monesti positiivisia asioita aikaiseksi ).

 

Myönnän heti alkuun etten lukenut kuin ekan sivun tästä ketjusta, en jaksanut... Mutta kommentoinpa silti.

Myönnän myös, että olen itse ihan liian vaativa. Tiedän että mulla on hyvä, erinomainen, lähes täydellinen mies. Ei koskaan puhu rumasti, ei hauku, auttaa jos vaan kykenee, tekee paljon mun eteen. Mutta silti vaadin enemmän ja enemmän... Olen onneksi pääsemässä tästä "huonosta tavasta" eroon. Välillä kun olen kiukutellut syyttä, vaikka siksi että mies nyt ei lukenut ajatuksiani (jep.), niin jälkikäteen havahdun että HALOO, ei se tehnyt mitään väärää vaan mä itse tein (ajattelemalla että "KYLLÄ SEN PITÄISI ITSE TAJUTA", mutta sehän on mies ), ja sitten tulee huono omatunto, koska se on oikeasti tosi hyvä mies. Väsyttävää varmasti miehellekin, että välillä vähättelen sen apua, tyyliin "no sun KUULUU auttaa", no niin kuuluukin, tottakai, mutta siis kiitosta ansaitsisi hän enemmän. Tuo Tavisäidin eka kirjoitus siis osui ja upposi. Olen kyllä havahtunut jo aiemmin siihen että enemmän pitäisi kohdella miestä sen arvoisesti kuin hän oikeasti ansaitsee, tai pian saattaa olla niin että oikeasti olen entinen.

No en nyt mikään hirviö ole, mutta olen NAINEN. Vaativa ja vaikea tapaus välillä...

 

Myönnän heti alkuun etten lukenut kuin ekan sivun tästä ketjusta, en jaksanut... Mutta kommentoinpa silti.

Myönnän myös, että olen itse ihan liian vaativa. Tiedän että mulla on hyvä, erinomainen, lähes täydellinen mies. Ei koskaan puhu rumasti, ei hauku, auttaa jos vaan kykenee, tekee paljon mun eteen. Mutta silti vaadin enemmän ja enemmän... Olen onneksi pääsemässä tästä "huonosta tavasta" eroon. Välillä kun olen kiukutellut syyttä, vaikka siksi että mies nyt ei lukenut ajatuksiani (jep.), niin jälkikäteen havahdun että HALOO, ei se tehnyt mitään väärää vaan mä itse tein (ajattelemalla että "KYLLÄ SEN PITÄISI ITSE TAJUTA", mutta sehän on mies ), ja sitten tulee huono omatunto, koska se on oikeasti tosi hyvä mies. Väsyttävää varmasti miehellekin, että välillä vähättelen sen apua, tyyliin "no sun KUULUU auttaa", no niin kuuluukin, tottakai, mutta siis kiitosta ansaitsisi hän enemmän. Tuo Tavisäidin eka kirjoitus siis osui ja upposi. Olen kyllä havahtunut jo aiemmin siihen että enemmän pitäisi kohdella miestä sen arvoisesti kuin hän oikeasti ansaitsee, tai pian saattaa olla niin että oikeasti olen entinen.

No en nyt mikään hirviö ole, mutta olen NAINEN. Vaativa ja vaikea tapaus välillä...

Wau, joku osaa jopa keskittyä olennaiseen hienoa! :flower:

 

TavisÄiti oli ketjussa itseriittoinen ja vailla empatiakykyä. Minun mielipiteeni.

Onhan hänen sanonnat esim. pettämisestä monen tiedossa.

Mitkä sanonnat?

 

Osu ja uppos!

:ashamed:

 

Osu ja uppos!

:ashamed:

Siis jo toinenkin taitaa nyt allekirjoittaa
"Tuo Tavisäidin eka kirjoitus siis osui ja upposi. Olen kyllä havahtunut jo aiemmin siihen että enemmän pitäisi kohdella miestä sen arvoisesti kuin hän oikeasti ansaitsee, tai pian saattaa olla niin että oikeasti olen entinen."

Hienoa!

 

Kyllä mä ymmärsin TÄ:n pointin tuolla alkuperäsellä kirjotuksellaan.

Mun mielestä parisuhde kuitenkin perustuu 2 henkilön välille, joiden on tehtävä töitä suhteen eteen. Ei se aina ole sitä, että se nainen olis se tyytymätön, vaatis aina vain enemmän. Joskus kemiat ei synkkaa niin kuin pitäs.
Vaatinee aika paljon itsetuntemusta ja -kunnioitusta, sekä itsensä rakastamista, että kykenee hyvään parisuhteeseen, jossa voi antaa itsestään toiselle. Jos omatuntemus on mehtässä, niin ei voi vaatiakaan oikein mitään. Jos omat asiat eivät ole hyvin, kyllä ne jollain tavalla tuppaa heijastamaan parisuhteeseenkin.

 

TavisÄiti oli ketjussa itseriittoinen ja vailla empatiakykyä. Minun mielipiteeni.

Onhan hänen sanonnat esim. pettämisestä monen tiedossa.

Voi pientä, asiaahan hän puhui;kolahtiko?

 

Sitten kun teillä on elämänkokemusta ja sitä elämää pikkasen enmmän takana kuin esim. tällä tavisäidillä niin kannattaa puhua ja neuvoa toisia.
Tuolla elämänkokemuksella ei kannata suutaan rääpiä kun korvvantauset on vielä märät.

 

Aloittaja osui ihan oikeaan. Nää eukot tällä palstalla on ihan vitunmoisia nalkuttajia. Riittää kyllä ymmärrystä miehille, jotka sillon tällön käväsee moisia pettämässä tai jättämässä. Ei mies ole sitä varten olemassa, että saatte pitää täyttymättömien odotustenne sylkykuppina.

 

Myönnän heti alkuun etten lukenut kuin ekan sivun tästä ketjusta, en jaksanut... Mutta kommentoinpa silti.

Myönnän myös, että olen itse ihan liian vaativa. Tiedän että mulla on hyvä, erinomainen, lähes täydellinen mies. Ei koskaan puhu rumasti, ei hauku, auttaa jos vaan kykenee, tekee paljon mun eteen. Mutta silti vaadin enemmän ja enemmän... Olen onneksi pääsemässä tästä "huonosta tavasta" eroon. Välillä kun olen kiukutellut syyttä, vaikka siksi että mies nyt ei lukenut ajatuksiani (jep.), niin jälkikäteen havahdun että HALOO, ei se tehnyt mitään väärää vaan mä itse tein (ajattelemalla että "KYLLÄ SEN PITÄISI ITSE TAJUTA", mutta sehän on mies ), ja sitten tulee huono omatunto, koska se on oikeasti tosi hyvä mies. Väsyttävää varmasti miehellekin, että välillä vähättelen sen apua, tyyliin "no sun KUULUU auttaa", no niin kuuluukin, tottakai, mutta siis kiitosta ansaitsisi hän enemmän. Tuo Tavisäidin eka kirjoitus siis osui ja upposi. Olen kyllä havahtunut jo aiemmin siihen että enemmän pitäisi kohdella miestä sen arvoisesti kuin hän oikeasti ansaitsee, tai pian saattaa olla niin että oikeasti olen entinen.

No en nyt mikään hirviö ole, mutta olen NAINEN. Vaativa ja vaikea tapaus välillä...

Wau, joku osaa jopa keskittyä olennaiseen hienoa! :flower:

Juuri tätä tarkoitin.

 

Aloittaja osui ihan oikeaan. Nää eukot tällä palstalla on ihan vitunmoisia nalkuttajia. Riittää kyllä ymmärrystä miehille, jotka sillon tällön käväsee moisia pettämässä tai jättämässä. Ei mies ole sitä varten olemassa, että saatte pitää täyttymättömien odotustenne sylkykuppina.

kuinkas monen "eukon" kotona olet ollut kärpäsenä katossa?

 

Jokainen ihminen kohdelkoon toisia niinkuin toivoisi itseään kohdeltavan. Tämä toimii aina. Tavisäitin anteeksipyyntöä odotellessa.. (kun sellainen aito joskus kuuluu, pyydän omaa haista paska kommenttiani anteeksi.)

 

Jokainen ihminen kohdelkoon toisia niinkuin toivoisi itseään kohdeltavan. Tämä toimii aina. Tavisäitin anteeksipyyntöä odotellessa.. (kun sellainen aito joskus kuuluu, pyydän omaa haista paska kommenttiani anteeksi.)

No jos tälle linjalle lähdetään niin mun mielestä Nyynä voisi pyytää anteeksi turhasta suuttumistaan. Hän veti sen herneen aika turhasta nenään. Joten sitten kun Nyynä pyytää anteeksi, voi TavisÄiti pyytää anteeksi ja sitten sä voit pyytää anteeksi. Sopiiks kaikille? Jookos? :headwall:

 

Miestenne perseet vaikka nuolette puhtaaksi mutta toinen nainen on ruma, vaativa ja vastenmielinen ja on naisen syy jos mies pettää. Ja jos siitä sitten vihjaillaan niin on herkkänahkainen pelle? Aika moni on todennut tässäkin ketjussa, että kysymys oli asiaton ja vihjaileva=loukkaava. Miksi tämä "tavis" äiti ei sitä tajua? Vai eikö vain halua? Nuo asiat mitä aloituksessa pätee ihan naisiin ja miehiin.. Hyvä ihmissuhde lähtee toisen kunnioituksesta, muttei oman kunnioituksensa menetyksestä.

 

Miestenne perseet vaikka nuolette puhtaaksi mutta toinen nainen on ruma, vaativa ja vastenmielinen ja on naisen syy jos mies pettää. Ja jos siitä sitten vihjaillaan niin on herkkänahkainen pelle? Aika moni on todennut tässäkin ketjussa, että kysymys oli asiaton ja vihjaileva=loukkaava. Miksi tämä "tavis" äiti ei sitä tajua? Vai eikö vain halua? Nuo asiat mitä aloituksessa pätee ihan naisiin ja miehiin.. Hyvä ihmissuhde lähtee toisen kunnioituksesta, muttei oman kunnioituksensa menetyksestä.

Aivan, noi asiat pätee niin miehiin kun naisiin. Niin minkä takia sä täällä huudat että sovinisit?! Päteehän noi asiat myös naisiin! Ja ilman muuta miehiin. Mutta koska suurin osa meistä täällä on naisia, niin miksei tästä asiasta saa keskustella naisnäkökulmasta? Eihän se nyt v*ttu kenestäkään sovinistiä tee jos osaa myös kriittisesti katsoa omaa toimintaa tai naisten toimintaa ylipäätään! Varmasti on myös paskoja naisia ihan siinä missä on paskoja miehiäkin.

Kuten aikaisemmin jo sanoin JOKAISEN (niin miehen kun naisen) olisi hyvä tarkastella sitä omaa käytöstä ja ajattelutapaa. Mitä niin väärää tonkin ääneen sanomisessa on?!

Ja ap:n kommentti ei millään tavalla mua ainakaan loukannut vaikka mua joskus petetty onkin. Nyynä, olisi hermostumisen sijaan, voinut asiallisesti vastata että olen tarkastellut omaa käytöstä ja tullut siihen tulokseen että en voinut omalla käytöksellä siihen vaikuttaa. Ja piste. Mitään riitaa ei olisi tullutkaan. Eikä mun mielestä siinä ole mitään asiatonta kysyä ihmiseltä oliko sinulla mitään osuutta teidän parisuhteen kariutumiseen. Moneltako sun eronneelta tutulta olet kysynyt syytä eroon? Täysin samaa asiaa ajaa, sanamuoto on vaan hiukan eri.

 

Niin, ja ei tuossa ap:n aloituksessa puhuta sanallakaan pettämisestä! Minkä takia juuri pettäminen on vedetty tähän mukaan?! Lukekaa se teksti ja unohtakaa ne pirun pettämiset!!!

 

Jokainen ihminen kohdelkoon toisia niinkuin toivoisi itseään kohdeltavan. Tämä toimii aina. Tavisäitin anteeksipyyntöä odotellessa.. (kun sellainen aito joskus kuuluu, pyydän omaa haista paska kommenttiani anteeksi.)

Ihan jos joitakin muita ketjuja olet lukenut, niin pahoitteluni nyynälle esitin, mutta edelleen olen sitä mieltä että hän käsitti minut väärin.piste.

 

jatkossa miettiä miten sä sanojas asettelet jos et kerta sitten kestä, että sun sanomisia arvostellaan. Oikeasti sitten kun joku pettää sun luottamuksen täysillä kun olet vuosia ymmärtänyt, tukenut, rakastanut ja kaikkea hyvää ja kaunista toisesta ajatellut... sitten voidaan jutella lisää. Ehkäpä sitten ymmärrät miten törkeää on vihjailla, että hmm. katsoitko peiliin..? Yritä edes ymmärtää, se tekisi sinustakin kauniimman.

No minä olen kokenut. Pariinkin kertaan. Mutta siltikin mietin asiaa ja tietenkin myös omaa osaani siinä tapahtumassa. Se kuuluu paranemisprosessiin! Sen jälkeen on paljon helpompi antaa anteeksi ja jatkaa elämäänsä katkeroitumatta.

 

mutta kai se ottaa sitten sun luonteen päälle niin pyytää aidosti anteeksi.. Eikös se anteeksipyyntö juuri tähän ketjuun kuitenkin kuuluisi? En ole ainoa joka sinulta sitä odottaa.
Tuohon pettämiseen vielä, jos toinen pettää on minusta erittäin asiatonta mennä kysymään petetyltä " mikä oli sinun osuutesi, että toinen ajautui pettämiseen"? Sama kun eräs ihminen minulta kysyi, "miten sun mies ottaa sun masennuksen, mites hän jaksaa"? Tämän tyypin kysymykset nyt vaan kuullostavat herkästi syyllistämiseltä. Jokainen miettii näitä ilman ulkopuolisten kysymisiäkin. Tämän ainakin voimme oppia tästä ketjusa. Muuten aloituksen teksti oli aika yleispätevää diipadaapaa, jota jokainen miettii, mutta aina sekään ei auta.

 

mutta kai se ottaa sitten sun luonteen päälle niin pyytää aidosti anteeksi.. Eikös se anteeksipyyntö juuri tähän ketjuun kuitenkin kuuluisi? En ole ainoa joka sinulta sitä odottaa.
Tuohon pettämiseen vielä, jos toinen pettää on minusta erittäin asiatonta mennä kysymään petetyltä " mikä oli sinun osuutesi, että toinen ajautui pettämiseen"? Sama kun eräs ihminen minulta kysyi, "miten sun mies ottaa sun masennuksen, mites hän jaksaa"? Tämän tyypin kysymykset nyt vaan kuullostavat herkästi syyllistämiseltä. Jokainen miettii näitä ilman ulkopuolisten kysymisiäkin. Tämän ainakin voimme oppia tästä ketjusa. Muuten aloituksen teksti oli aika yleispätevää diipadaapaa, jota jokainen miettii, mutta aina sekään ei auta.

minusta se ei ollut aiheeton. ihan neutraali kysymys jonka ihmiset ymmärsivät väärin.