Parisuhteesta- ( tyytymättömille vaatijoille ) miks ei muillekin

Minä puollan tässä ketjussa mm. ruusan, TheUnforgivenin ja Nyynän mielipiteitä. Itseä ei tietääkseni ole petetty, eli ei kannata kiljua että osui ja upposi. Minä vain huomasin näissä muissa empatiaa ja sympatiaa, mitä en huomannut TavisÄidissä. Ei siinä sen kummempaa ole.

Niin mutta mitä mieltä sä olit siitä alkuperäisestä tekstistä? Siitähän tässä PITÄISI olla kyse eikä jostain lapsellisista suuttumisista ja anteeksipyynnöistä ja itserakkaista empatiakyvyttömistä ihmisistä :headwall: EIKÖ KUKAAN MUISTA SITÄ VARSINAISTA ALOITUSTA?! |O

Ei, betoniseinä vastassa.

Näköjään valitettavasti. Jospa teet saman aloituksen uudestaan mutta laitat otsikoon maininnan et se on vaan niille jotka haluaa keskustella asiasta eikä asian vierestä

Musta tuntuu, että se ei kyllä toimis, kun ihmiset tuntuu tällaisten perusteella muodostavan pinttyneen kuvan kanssaihmisestä niin ei ne silloin myöskään lämpene saman henkilön jutuille kovin helpolla, mutta kiva huomata etä täällä jotkut oikeasti luki tekstin ja näki siinä sen ajatuksen.

 

Joo. Aloitus oli hyvä, ei siinä mitään. En voi kompata TavisÄidin mielipiteitä tai sanotaanko hänen tapaansa esittää ne. Mutta se on mielipide. Enkä sitä muuksi muuta. Se kuva, minkä ihminen luo jostakin, on tiukassa. Ja miksi sitä kuvaa pitäisikään muuttaa? Kaikkia ei voi miellyttää, sen tietää varmaan myös TavisÄiti.

Tottakai, enkä sellaista ole tietääkseni edes yrittänyt, mutta jos jotakuta ei miellytä niin ei tarvitse myöskään haistatella.En nyt sinua tarkoita.

 

Joo, olisi kiva tietää mistä se johtuu että osa porukasta otti asian niin henkilökohtaisesti ja olivat heti puolustuskannalla. Mulla on omat epäillykseni syystä mutta en viitti sitä sanoa

 

Joo. Aloitus oli hyvä, ei siinä mitään. En voi kompata TavisÄidin mielipiteitä tai sanotaanko hänen tapaansa esittää ne. Mutta se on mielipide. Enkä sitä muuksi muuta. Se kuva, minkä ihminen luo jostakin, on tiukassa. Ja miksi sitä kuvaa pitäisikään muuttaa? Kaikkia ei voi miellyttää, sen tietää varmaan myös TavisÄiti.

Tottakai, enkä sellaista ole tietääkseni edes yrittänyt, mutta jos jotakuta ei miellytä niin ei tarvitse myöskään haistatella.En nyt sinua tarkoita.

No se on totta, ei pidä haistatella.

 

Joo, olisi kiva tietää mistä se johtuu että osa porukasta otti asian niin henkilökohtaisesti ja olivat heti puolustuskannalla. Mulla on omat epäillykseni syystä mutta en viitti sitä sanoa

Taas tämä. Juu. Joku ostaa turkin, ja mä älähdän siitä, niin osu ja uppos, mä haluan turkin.


Oikeasti hei, asiaoista voi olla eri mieltä, ilman että osui ja upposi. Kovin on kapeakatseista elämäsi.

Itse en ole nalkuttaja, kunnioitan miestäni, minua ei ole petetty, en ole rupsahtanut, ymmärsin hyvin mitä TavisÄiti tarkoitti aloituksellaan,

MUTTA, en pitänyt hänen tyylistään ilmaista asioita, se tökki.

 

Joo, olisi kiva tietää mistä se johtuu että osa porukasta otti asian niin henkilökohtaisesti ja olivat heti puolustuskannalla. Mulla on omat epäillykseni syystä mutta en viitti sitä sanoa

Taas tämä. Juu. Joku ostaa turkin, ja mä älähdän siitä, niin osu ja uppos, mä haluan turkin.


Oikeasti hei, asiaoista voi olla eri mieltä, ilman että osui ja upposi. Kovin on kapeakatseista elämäsi.

Itse en ole nalkuttaja, kunnioitan miestäni, minua ei ole petetty, en ole rupsahtanut, ymmärsin hyvin mitä TavisÄiti tarkoitti aloituksellaan,

MUTTA, en pitänyt hänen tyylistään ilmaista asioita, se tökki.

Mä en tällä tarkoittanut että osu ja uppos vaan ihan mutta. Älä oleta.

 

Joo, olisi kiva tietää mistä se johtuu että osa porukasta otti asian niin henkilökohtaisesti ja olivat heti puolustuskannalla. Mulla on omat epäillykseni syystä mutta en viitti sitä sanoa

Nii'in...Sitäpä tuskin saa tietää kukaan kun ei ihmiset tosiaan osaa perustella kantaansa.

Hyvässä keskustelussa saa ja pitääkin olla ihmisiä jotka ovat eri mieltä ja keskustelun ylläpitämiseksi ihmiset sitten esittävät niitä perusteluita yms. Eikä vain tule peesailemaan, silloinkin vois sanoa *olen samaa mieltä, koska: ....* ja perustelut perään.

 

Joo, olisi kiva tietää mistä se johtuu että osa porukasta otti asian niin henkilökohtaisesti ja olivat heti puolustuskannalla. Mulla on omat epäillykseni syystä mutta en viitti sitä sanoa

Taas tämä. Juu. Joku ostaa turkin, ja mä älähdän siitä, niin osu ja uppos, mä haluan turkin.


Oikeasti hei, asiaoista voi olla eri mieltä, ilman että osui ja upposi. Kovin on kapeakatseista elämäsi.

Itse en ole nalkuttaja, kunnioitan miestäni, minua ei ole petetty, en ole rupsahtanut, ymmärsin hyvin mitä TavisÄiti tarkoitti aloituksellaan,

MUTTA, en pitänyt hänen tyylistään ilmaista asioita, se tökki.

Mä en tällä tarkoittanut että osu ja uppos vaan ihan mutta. Älä oleta.

No kerropa meille mitä tarkoitit

 

Sinulle on kyllä kerrottu mikä kysymyksessä mätti. Se, ettet näe toisen kantaa ja sitä, että tuollainen kysymys saattaa pahoittaa mieltä kertoo ihmisestä jotain. Kyllä ketjussa on mielestäni ihmiset ihan järjellisesti kertoneet miksi tuollainen kysymys on turha. Minulta tavisäidin ei tarvitse pyytää anteeksi, hullu ajatuskin mutta Nyynältä mielestäni voisi. Ja samainen ihminen joka ymmärsi minut väärin koki, että oli kaveriltani fiksuutta kysyä MINULTA miten mieheni voi kun minä sairastan. Jos olisi fiksu kysyisi sitä asianomaiselta, ei siltä sairaalta joka ei tosiaankaan tilanteelle mitään voi.

Toki meitä on moneen junaan, toiset kysyy ronskimmin asioita ja ihmettelee ääneen reilummin. On kuitenkin hyvä palautteesta (jota nettipalautekin on) vinkkiä siitä minkätyyppisistä kysymyksistä voi loukkaantua.

Netti on vaikea foorumi kommunikoida koska ei näe eleitä, ilmeitä äänensävyä jne. Täällä pitäisi aina olla vähän korostuneen varovainen jos liikutaan kipeillä alueilla elämässä.

Edelleen olen samaa mieltä Nyynän kanssa vain toinen petetyksi tullut voi ymmärtää toista, sanoisin myös että niin myös toinen sairastunutkin toista. Tuetaan naiset toinen toisiamme tässä monesti vielä niin miesten maailmassa. Kiitos.

 

Sinulle on kyllä kerrottu mikä kysymyksessä mätti. Se, ettet näe toisen kantaa ja sitä, että tuollainen kysymys saattaa pahoittaa mieltä kertoo ihmisestä jotain. Kyllä ketjussa on mielestäni ihmiset ihan järjellisesti kertoneet miksi tuollainen kysymys on turha. Minulta tavisäidin ei tarvitse pyytää anteeksi, hullu ajatuskin mutta Nyynältä mielestäni voisi. Ja samainen ihminen joka ymmärsi minut väärin koki, että oli kaveriltani fiksuutta kysyä MINULTA miten mieheni voi kun minä sairastan. Jos olisi fiksu kysyisi sitä asianomaiselta, ei siltä sairaalta joka ei tosiaankaan tilanteelle mitään voi.

Toki meitä on moneen junaan, toiset kysyy ronskimmin asioita ja ihmettelee ääneen reilummin. On kuitenkin hyvä palautteesta (jota nettipalautekin on) vinkkiä siitä minkätyyppisistä kysymyksistä voi loukkaantua.

Netti on vaikea foorumi kommunikoida koska ei näe eleitä, ilmeitä äänensävyä jne. Täällä pitäisi aina olla vähän korostuneen varovainen jos liikutaan kipeillä alueilla elämässä.

Edelleen olen samaa mieltä Nyynän kanssa vain toinen petetyksi tullut voi ymmärtää toista, sanoisin myös että niin myös toinen sairastunutkin toista. Tuetaan naiset toinen toisiamme tässä monesti vielä niin miesten maailmassa. Kiitos.

Amen.

 

mutta kai se ottaa sitten sun luonteen päälle niin pyytää aidosti anteeksi.. Eikös se anteeksipyyntö juuri tähän ketjuun kuitenkin kuuluisi? En ole ainoa joka sinulta sitä odottaa.
Tuohon pettämiseen vielä, jos toinen pettää on minusta erittäin asiatonta mennä kysymään petetyltä " mikä oli sinun osuutesi, että toinen ajautui pettämiseen"? Sama kun eräs ihminen minulta kysyi, "miten sun mies ottaa sun masennuksen, mites hän jaksaa"? Tämän tyypin kysymykset nyt vaan kuullostavat herkästi syyllistämiseltä. Jokainen miettii näitä ilman ulkopuolisten kysymisiäkin. Tämän ainakin voimme oppia tästä ketjusa. Muuten aloituksen teksti oli aika yleispätevää diipadaapaa, jota jokainen miettii, mutta aina sekään ei auta.

Mitä ihmeen pahaa tuollaisessa kysymyksessä on?! :headwall: Kyllähän jokainen ymmärtää, että masennus vaikuttaa koko perheeseen. Minusta on hienoa, että ajatellaan muutakin perhettä ja myös kysytään ääneen, miten muilla menee! Tuossa on kyllä syyllistäminen kaukana. Vaan nytpä ymmärrän paremmin sinunkin reaktiosi, esimerkiksi me olemme tuon syyllistämisen/syyllistymisen suhteen ihan eri aaltopituuksilla.

Tosta masennusesimerkistä vaan sellainen kommentti, ett kun ite olin masentunut niin suurin ahdistusta ja masennusta lisäsi huoli miehen jaksamisesta ja voi sitä syyllisyydentunnetta! Kysymykset miehen voinnista olisivat aiheuttaneet paranemisprosessille takapakkia.

Ihan oikeasti ihmiset, sitä voi miettiä ennen kuin kyselee/kommentoi tökerösti. Yrittäkää asettua toisen asemaan, niinhän ihmissuhteissa kuuluisikin tehdä. Jos on ilmiselvää, että toiselle aihe on herkkä, niin voi harkita niitä sanojaan. Vaikka mitään pahaa ei tarkoittaisikaan, niin aiheutettu mielipaha voi olla suuri.

 

No mutta eihän sitä pian uskalla kysyä keneltäkään yhtään mitään koska ei voi tietää mikä on kenellekin herkkä aihe!
Tyyliin jos kysyt joltain että "mitä sulle kuuluu?" Toinen vetää herneet nenään koska PITÄISIHÄN tuon ymmärtää olla kysymättä koska nyt kun mulla menee kaikki päin h*lvettiä se on kovin tökeröä kysellä mun vointia. Jotain rajaa sillä herkkyydelläkin.

Ja edelleenkin, mun mielestä aloituksessa ei ollut, perimmäinen ajatus, kyse siitä että naiset on paskoja ja miehet täydellisiä, vaan siitä että kukin IHMINEN voisi miettiä sitä omaa käytöstä. Mutta näköjään tätä eroa harva täällä ymmärtää.

 

mutta kai se ottaa sitten sun luonteen päälle niin pyytää aidosti anteeksi.. Eikös se anteeksipyyntö juuri tähän ketjuun kuitenkin kuuluisi? En ole ainoa joka sinulta sitä odottaa.
Tuohon pettämiseen vielä, jos toinen pettää on minusta erittäin asiatonta mennä kysymään petetyltä " mikä oli sinun osuutesi, että toinen ajautui pettämiseen"? Sama kun eräs ihminen minulta kysyi, "miten sun mies ottaa sun masennuksen, mites hän jaksaa"? Tämän tyypin kysymykset nyt vaan kuullostavat herkästi syyllistämiseltä. Jokainen miettii näitä ilman ulkopuolisten kysymisiäkin. Tämän ainakin voimme oppia tästä ketjusa. Muuten aloituksen teksti oli aika yleispätevää diipadaapaa, jota jokainen miettii, mutta aina sekään ei auta.

Mitä ihmeen pahaa tuollaisessa kysymyksessä on?! :headwall: Kyllähän jokainen ymmärtää, että masennus vaikuttaa koko perheeseen. Minusta on hienoa, että ajatellaan muutakin perhettä ja myös kysytään ääneen, miten muilla menee! Tuossa on kyllä syyllistäminen kaukana. Vaan nytpä ymmärrän paremmin sinunkin reaktiosi, esimerkiksi me olemme tuon syyllistämisen/syyllistymisen suhteen ihan eri aaltopituuksilla.

Tosta masennusesimerkistä vaan sellainen kommentti, ett kun ite olin masentunut niin suurin ahdistusta ja masennusta lisäsi huoli miehen jaksamisesta ja voi sitä syyllisyydentunnetta! Kysymykset miehen voinnista olisivat aiheuttaneet paranemisprosessille takapakkia.

Ihan oikeasti ihmiset, sitä voi miettiä ennen kuin kyselee/kommentoi tökerösti. Yrittäkää asettua toisen asemaan, niinhän ihmissuhteissa kuuluisikin tehdä. Jos on ilmiselvää, että toiselle aihe on herkkä, niin voi harkita niitä sanojaan. Vaikka mitään pahaa ei tarkoittaisikaan, niin aiheutettu mielipaha voi olla suuri.

Eli toisin sanoen on parasta olla hiljaa ja kysymättä keltään yhtään mitään, kun ikinä ei voi varmuudella tietää, millä perustein joku vetää herneen nenäänsä ja pitää toisen kysymystä törkeänä tai tahdittomana.

Iselläni on ystävä, jolla on diagnoosina vaikea masennus (on lääkitys ja käy mtt:ssa puhumassa asioista) ja me puhumme paljon asioista. Hän on sanonut minulle, että minä olen ainoa ihminen, jonka kanssa hän voi nauraa ja ei tunne oloaan vaivautuneeksi, sillä kaikki muut kohtelevat häntä toisella tavalla kuin aiemmin.

Ja vielä hittiläiselle. Minä en tiedä millaiset kaverisuhteet teillä on, mutta oletin, että kyseessä on SINUN kaverisi. Itselläni on ainakin paljon sellaisia ystäviä, joiden kumppaneita en nyt niin älyttömän hyvin tunne. Siinä kohtaa tuntuisi oudolta mennä kysymään tältä vieraammalta osapuolelta, että no miten sä nyt voit. Mun on ehkä sen tähden vaikea ymmärtää sinun näkemystäsi, koska omalta masentuneelta ystävältäni voin asiaa kysyä ja olemmekin puhelleet myös tuosta asiasta pitkät pätkät. Mutta kuten joku viisas jo sanoikin, ihmiset ovat erilaisia.

 

Ensin: ehkä ihmiset voi kuitenkin edelleen keskustella ja kommunikoida ei tarvitse trivialisoida. Jotkut sanoo, että vaikeneminen on kultaa ja sitä se usein myös on.

Ja vielä tuosta kaverin kysymyksestä koskien mieheni jaksuja kun sairastin: kyseessä oli sukulainen, kauempi kuitenkin. Kerroin kyllä hänelle, että loukkaannuin kysymyksestä. Koska tosiaan perheeni jaksaminen oli minullekin tärkein asia ja voin sanoa, ettei perheeni koskaan joutunut kärsimään sairaudestani, enemmänkin se verotti minun voimavaroja ja niin... ulkonäköä.. Tämä kun tuntuu monelle ihmiselle olevan se kaikkein tärkein : (

On myös eri tapoja esittää kysymyksiä ja jos sen todella tekee hyvä ystävä niin asiahan on eri, mutta vähän vieraamman kommentit monesti voi kokeakin loukkaavina kun ei tunne..

 

Ok, nyt tajuan paremmin tuon miehen jaksamista koskevan jutun. :hug:

Alkuperäisestä aiheesta olen edelleenkin kanssasi eri mieltä D jänkä, mikä jänkä ), mutta koska mulla ei ole tälle keskustelulle enää mitään enempää/uutta annettavaa (toisin sanoen olen sanottavani sanonut), niin lopetan omalta osaltani tähän.

Mukavaa loppukesää kaikille ketjulaisille, etenkin sinulle hittiläinen!

 

oodiparsakaalille siis tosi kivoja elokuisia päiviä! Kiva nimimerkki! : )