Parisuhdepohdintaa... Miksi niin monet parit tarvitsevat laatulomia ilman lapsia, jotta suhde pysyy kunnossa?

Ööö, kutsuisin niitä nimillä "harrastukseni", "työni" ja samalla periaatteella eteenpäin.Silloin se tuntuu neutraalimmalta, tämä tosin minun mielipiteeni, muut voivat kokea täysin toisin, semantikko olen. Myöskään tuo oma aika ei tökkää yhtä paljon, mutta onhan se hieman hupaisaa, että omana itsenään olemista ilmaisevista sanonnoista on tullut synonyymejä yksin ololle.

Joskus olen kuullut arvostelua, että joku henkilö on kokonaan "kadonnut" ja "hänellä ei ole enää ollenkaan omaa elämää", silloin olen miettinyt, että luultavasti hänellä on, kyseiset valittajat eivät vaan juuri nyt kuulu siihen.

No joo, oma harrastus vs. harrastukseNI - ehkä menee vähän hiusten halkomiseksi.

Mutta toi oma aika nyt on vaan näppärä tapa (minulle) ilmaista niitä juttuja, joita teen omin ehdoin enkä lasten/perheen ehdoin. En siis välttämättä yksin, mutta ne poikkeavat ns. normielämästä juuri siksi, että perhe ei niihin kuulu. Toiset sellaisia eivät edes tarvitse, minä tarvitsen. En silti aio nyt aloittaa ketjua otsikolla "Oman elämän pohdintaa... miten ihmeessä niin monet äidit eivät muka tarvitse omaa aikaa ollenkaan?"

 

[QUOTE="Jenis";30028316]No joo, oma harrastus vs. harrastukseNI - ehkä menee vähän hiusten halkomiseksi.

Mutta toi oma aika nyt on vaan näppärä tapa (minulle) ilmaista niitä juttuja, joita teen omin ehdoin enkä lasten/perheen ehdoin. En siis välttämättä yksin, mutta ne poikkeavat ns. normielämästä juuri siksi, että perhe ei niihin kuulu. Toiset sellaisia eivät edes tarvitse, minä tarvitsen. En silti aio nyt aloittaa ketjua otsikolla "Oman elämän pohdintaa... miten ihmeessä niin monet äidit eivät muka tarvitse omaa aikaa ollenkaan?" [/QUOTE]

Näin juuri. En itse edes ajattele, että "nyt minulla on OMAA AIKAA". Vaan esimerkiksi luen kirjaa, katson elokuvaa tai tv-sarjaa, lenkkeilen, juttelen ystävän kanssa kahvilassa... jne jne. Ihmettelen niitä, jotka julistavat, etteivät enää kaipaa ollenkaan mitään muuta kuin lapsia ja lasten kanssa tehtyjä juttuja. He eivät siis koskaan lue muuta kuin kuvakirjoja? Eivät halua ikinä katsoa aikuisille suunnattuja elokuvia tai ohjelmia? Eivät juttele ystävien kanssa henkilökohtaisista asioista tai muista aikuisten jutuista - kaikista asioista en ainakaan itse puhuisi lasten kanssa? Eivät urheile? Harrasta mitään muutenkaan?

Tuntuu vähän ankealta.

 

Todellakin tarvitsisin reissun ilman lapsia,viikonloppukin,tai edes yksi päivä olisi ok. Nyt ei onnistu,kun ei ole lapsenvahteja,edes isovanhempia eikä rahaakaan niin paljon. On, ankeeta, silti emme brakaa tai eroa tämän takia. Tämähän on resurssi,lähinnä fyrkkakysymys. Perseaukisille vissiin erojakin tapahtuu useimmin,kun lähtökohdat ovat eri kuin keskiluokan ja koulutuksen omaaville ihmisille,jotka järkkää rahalla mukavuuksia ja aikaa itselle. Osittain tekopyhää hommaa. Hajuraon pystyy järkkäämään mun ja sun välille iisisti..

 

Näin juuri. En itse edes ajattele, että "nyt minulla on OMAA AIKAA". Vaan esimerkiksi luen kirjaa, katson elokuvaa tai tv-sarjaa, lenkkeilen, juttelen ystävän kanssa kahvilassa... jne jne. Ihmettelen niitä, jotka julistavat, etteivät enää kaipaa ollenkaan mitään muuta kuin lapsia ja lasten kanssa tehtyjä juttuja. He eivät siis koskaan lue muuta kuin kuvakirjoja? Eivät halua ikinä katsoa aikuisille suunnattuja elokuvia tai ohjelmia? Eivät juttele ystävien kanssa henkilökohtaisista asioista tai muista aikuisten jutuista - kaikista asioista en ainakaan itse puhuisi lasten kanssa? Eivät urheile? Harrasta mitään muutenkaan?

Tuntuu vähän ankealta.

Niin - kirjoja voi lukea, elokuvia katsoa, lenkillä käydä niiden lasten kanssakin, mutta aika erilaista se on yksin ja/tai aikuisessa seurassa. Kun mä käyn lapsen kanssa lenkillä, lapsi pyöräilee vieressä ja puhuu kuin papupata. Kun mä käyn yksin lenkillä, keskityn ihan muihin asioihin kuin lapsen kanssa kommunikointiin. Sama pätee lapsen kanssa syömiseen vs. aikuisen kanssa tai yksin syömiseen, jne. Kaikkea tätä mahtuu samaan elämään, eikä se ole keneltäkään pois. Paitsi palsta-mielensäpahoittajilta

 

Juu en mä viikon etelänmatkaa miehen kanssa tartte jotta tuntisin olevani taas vaimo enkä äiti. Mulle riittäisi viikonloppu kahdestaan jossain mökillä tai kaupunkilomalla, ehtii siinäkin kuhertelemaan.

Mutta jos jollain on varaa heittää etelänmatkoja sekä kahdestaan että lasten kanssa niin siitä vaan. Olisi meilläkin, mutta meillä ne rahankäyttökohteet on toisenlaisia.

 

Juu en mä viikon etelänmatkaa miehen kanssa tartte jotta tuntisin olevani taas vaimo enkä äiti. Mulle riittäisi viikonloppu kahdestaan jossain mökillä tai kaupunkilomalla, ehtii siinäkin kuhertelemaan.

Mutta jos jollain on varaa heittää etelänmatkoja sekä kahdestaan että lasten kanssa niin siitä vaan. Olisi meilläkin, mutta meillä ne rahankäyttökohteet on toisenlaisia.

Millä oikeudella sä määrittelet, että se mistä sä nautit ja mitä sä tarvitse ja mikä on sulle riittävää, on hyväksyttävämpää ja "oikeampaa" kuin se mistä joku toinen nauttii?

 

Muuhun kantaa ottamatta, tietyssä iässä oli ihanaa matkustella perheenä lapsen kanssa. Nyt teini ei enää tahdo meidän mukaan, ja on tosi kiva tehdä pieniä reissuja ihan kahdestaankin

Eiköhän tuo ole niitä asioita, joissa toisille sopii paremmin toiset, ja toisille toiset käytänteet. Mitä niistä muiden kannattaa pahoittaa mieltään, toimii niinkuin omassa perheessä on parasta.

 

Mä en ole koskaan miettinyt että pitäisi matkustaa parantaakseen tai pelastaakseen parisuhteen. Me ollaan matkusteltu paljon ennen lapsia, lasten aikana ja lasten kanssa sekä nyt lasten jälkeen. Lasten kanssa matkustetaan kohteisiin joissa lapset viihtyy ja mennään lasten ehdoilla, kaksin mentiin sitten paikkoihin joihin ei lasten kanssa haluttu mennä

Me ollaan aina oltu työn takia muutenkin paljon erillään joten kyllä se normi kotiarki oli ihan yhtä antoisaa

 

Kyllä mä tarvitsen lomaa tästä arjen pyörityksestä, olla vaan ilman että on vastuussa kenestäkään.

 

Ei varsinaisesti tarvita laatulomia ilman lapsia, nautitaan niistä kyllä. Parisuhteen perusta on se toimiva arki, mutta toki se ylimääräinen piristys loman, illanvieton, illallisen tms seurassa aina hyvää tekee. Irtiottoa voi tehdä ihan kotonakin lasten nukkuessa, mutta mukava on joskus olla ihan kaksin. Meillä yleensä kahdenkeskinen mökkiyö on sitä luksusta.

 

[QUOTE="vierasvieras";30028609]Millä oikeudella sä määrittelet, että se mistä sä nautit ja mitä sä tarvitse ja mikä on sulle riittävää, on hyväksyttävämpää ja "oikeampaa" kuin se mistä joku toinen nauttii?[/QUOTE]

Edelleenkään, kuten toisessa ketjussa kirjoitin niin pariskunnan omat reissut on ok kunhan lapsetkin joskus pääsevät reissuun.

Mä vaan joskus mietin tämmöisistä pareista "pakko ottaa viikon loma etelässä parisuhteen takia" että kuinka huonossa jamassa heidän parisuhde on, jos vasta viikon lomalla pystyy paikkailemaan suhteen säröjä. Siis saahan sitä kuka tahansa mennä siippansa kanssa vaikka maailman ympäri, mutta jos se matkan syy on suhteen pelastaminen niin heikoissa kantimissa se on muutenkin.

 

Eipä se ero tuu vaikka ei pääsis. Ja ei meidän arki ole rakkaudetonta eikä edes lspset pyöri jaloissa vaan osaavat ihan kävellä ja toimia itse.


Mutta me haluamme kahdenkeskistä aikaa. Me halutaan olla joskus vaikka viikko ihan vaan toisillemme. Onko se niin vaikeaa ymmärtää?

 

Jos mä olisin äiti niin tarvitsisin omia lomia ilman ketään

 

Jos mä olisin äiti niin tarvitsisin omia lomia ilman ketään

Minä tiesin tämän jo ennen äidiksi tuloa, että tarvitsen aikaa ihan vain itselleni, yksin, ILMAN KETÄÄN! Ja ne onkin ihania iltoja ja aamuja ne. Ja siinä on yksi syy miksi meille ei tule enempää lapsia, olen "uhrannut" aikaani jo tarpeeksi.

 

Totta. Mutta et sä matkailulla voi "tekohengittää" suhdetta tai perustaa sitä niihin. Se oli pointtini. Hyvä suhde lähtee ajatuksesta ja tunteesta enemmän kuin teoista tai maisemista. Esimerkiksi annettu tinasormus, joka on annettu oikealla tunteella ja ajatuksella, on kovempaa kamaa kuin annettu kymppitonnin kultasormus väärällä ajatuksella ja tunteella.

Ihan totta? Voi että sä menit nyt keksimään jotain tosi uutta ja fiksua. Luoja, että oot lapsellinen, naiivi, pinnallinen ja tekopyhä.

 

Minä tiesin tämän jo ennen äidiksi tuloa, että tarvitsen aikaa ihan vain itselleni, yksin, ILMAN KETÄÄN! Ja ne onkin ihania iltoja ja aamuja ne. Ja siinä on yksi syy miksi meille ei tule enempää lapsia, olen "uhrannut" aikaani jo tarpeeksi.

Nii juu, jos ihan yksin olemisesta on kyse niin sitten mullakin sama juttu.

 

Minä tiesin tämän jo ennen äidiksi tuloa, että tarvitsen aikaa ihan vain itselleni, yksin, ILMAN KETÄÄN! Ja ne onkin ihania iltoja ja aamuja ne. Ja siinä on yksi syy miksi meille ei tule enempää lapsia, olen "uhrannut" aikaani jo tarpeeksi.

Mä niin ymmärrän.:hug: Toiset tarvii säännöllisesti sitä omaa aikaa, oli miten onnellista ja ihanaa elämä hyvänsä. Mä oon melkein katkera siitä että meidän yhteiskunta "pakottaa" kaikkia olemaan ektrovertteja ja niin hemmetin sosiaalisia joka hiton hetki.. Toivottavasti jokainen äiti ja isä saa ilman selitysvelvollisuutta omaa aikaa vaikkei mitään erityistä menoa olekaan!

 

Ja miten niin ei ympäristö vaikuta!! Todellakin vaikuttaa ympäristö, kyllä mä oon tyytyväisempi jos saan olla lämpimässä joku nätti hellemekko päällä vs että oon täällä räntäsateessa ja villahousut on seksyintä mitä keksin sään puitteissa päälleni. Ihan varmana on rennompaa vaikka mennä kävelylle +27 asteessa kuin -1 asteessa.

Alottajan tapasia harmittaa vaan ku ei oo fyffee lähtee mihinkään.

 

No hei älä viitti...kerran kolmeen vuoteen nyt sois ees yhden viikonlopun saavan viettää sitä kuuluisaa kahdenkeskistä laatuaikaa...tai edes 2h...

Kun ei koskaan saa olla eikä jutella kahdestaan. Aina joku kykkimässä vieressä. Juu ja illalla ei jaksa valvoa niin myöhään, että kaikki kolme olis simahtaneet.

Meillä laatuaikaa on ollut viimeisen seitsemän vuoden aikana 2x viikko Lontoossa ja yksi risteily ja that's it.. Toki se on enemmän kuin joillain...

 

Mä niin ymmärrän.:hug: Toiset tarvii säännöllisesti sitä omaa aikaa, oli miten onnellista ja ihanaa elämä hyvänsä. Mä oon melkein katkera siitä että meidän yhteiskunta "pakottaa" kaikkia olemaan ektrovertteja ja niin hemmetin sosiaalisia joka hiton hetki.. Toivottavasti jokainen äiti ja isä saa ilman selitysvelvollisuutta omaa aikaa vaikkei mitään erityistä menoa olekaan!

Näin juuri.

 

On se kiva matkustaa ilman lapsiakin.

 

Tuo ekstroverttiys muuten voi olla monenlaista. Se ei ole sidottu sosiaaliseen aktiivisuuteen, joka on yleinen virhekäsitys. Esim. itse olen sekä intro- että ekstrovertti, sillä pohdiskelen ja viihdyn omin päin, mutta myös ilmaisen itseäni voimakkaastikin ja suht avoimesti ulos päin ja kommunikointi on hyvin keskeistä. Eli dynaamisesti olen toiminnaltani ekstrovertti, mutta samalla itsenäinen ja asioihin uppoutuva introvertti. Tämä ehkä antaa minulle myös tavallista suuremmat voimavarat tunne-elämässä ja ihmissuhteissa. Olen sitä mieltä laajemminkin, että persoonan "moninapaisuus" on yksilölle huomattava voimavara - vaikken diggaakaan, jos naisella maskuliinisuus _hallitsee_.

Kuvauksesi vastaa selkeästi introverttiä (myös tuo itsesi ilmaiseminen ja kommunikoinnin tarve) tämän sivun kuvausten mukaan: Harhaluuloja introverteista

Ja erityisesti tarpeesi kääntää keskustelu kuin keskustelu naisten häiritsevään maskuliinisuuteen istuu tähän lauseeseen: "Jos löydät jonkin puheenaiheen, josta introvertti on oikeasti kiinnostunut, on häntä vaikea saada lopettamaan puhumista siitä."

 

Ketjua pitkälle lukematta vastaisin, että ei sitä laatuaikaa ilman lapsia tarvita sen takia, että suhde pysyy kunnossa, vaan juuri siksi, että on se suhde! Ja sille haluaa antaa hetken ihan 100-prosenttisesti. Meillä ollut aikoja, jolloin ei ollut mitään mahdollisuuttakaan olla kahdestaan, ja silloin se kestettiin ja yhdessä pysyttiin..Kun on ollut tilaisuus, niin miksei saisi käyttää hyväkseen ja antaa täysin aikansa sen rakkaimpansa kanssa oleiluun? Meille laatuaikaa voi olla se, että käymme kahdestaan saunassa, mutta kyllä mä väitän, että meidän parisuhde ja koko perhe voi paremmin silloin, kun oomme kahdestaan ollut viettämässä viikonloppua/yötä mökillä ja vielä ihan ilman telkkaria ja tietsikoita..Me kaksi ja ympäröivä hiljaisuus..Kummasti antaa näkökulmaa siihen puolisoon ja suhteeseen se, että saa vain olla huolehtimatta muista ja voi keskittyä vaikka pussailuun, halaamiseen, rauhassa heräämiseen ja pitkän kaavan mukaan tehtyyn ja nautittuun illalliseen <3

 

Lapset voivat yhtä hyvin kuin vanhempien parisuhde. Kannattaa satsata suhteeseen, jos haluaa lastensa parasta. Ensin parisuhde, sitten lapset, niin kaikki voi hyvin.
Nauttikaa puolisoistanne ja voikaa hyvin! Voiko lapsilla olla mitään parempaa, kuin onnelliset vanhemmat...

 

Ollaan erottu ja meillä ei varsinkaan viimeisiin 7 vuosiin, montaa ns. parisuhde aikaa ollut. Lapsia oli pieniä rintaruoalla olevia ja isoja koululaisia / teinejä. Eli ei myöskään ollu iltaisin aikaa, jolloin kaikki olisi nukkuneet ja olisi ollut aikaa parisuhteelle.

kun on isoja lapsia, ei voi missään vaiheessa kunnolla keskustella parisuhdeasioista tai lasten kasvatuksesta yms. Näin ollen olisi ollut hyvä järjestää enemmin edes yhteisiä iltoja.

Miksi matkalle tai ulos syömään, eikä lapset pellolle ja itse kotona? Koska kotona se olisi mennyt kotihommien tekoon eikä lepoon. Mies olisi myös kaivannut enemmän sitä vapaata vaimoa, eikä äitiroolissa olevaa vastuun kantajaa.