En taida osata
Kiitos jo etukäteen asiallisesti vastaaville.
Olen 3 lapsen yh ja hyvin pahasti ihmissuhderintamalla itseni satuttanut. Olen hyvin herkkä, mutta toisaalta keskustelu- ja asioiden prosessointitaitoinen. En lähde riitelemään, vaan sovittelen ja joustelen, tosin saatan kyllä itkeä. Olenkin joustanut aiemmin loputtomasti ja täysin hukannut itseni.
Puoli vuotta sitten tutustuin mieheen, joka on ollut parasta mitä minulle ja lapsille on koskaan tapahtunut. Edes mitään hälytyskelloja ei ole soinut...
...kunnes nyt sitten,kun olemme olleet todella tiiviisti yhdessä - miehen toivomuksesta näin. Mies on tahallaan ilkeä, vittuilee ja vertaa minua eksäänsä niin,että olen samalla tavalla hankala, koska minulla(kin) on vaikea historia. Minä näen hänen reagointitavassaan samaa eksiensä ja minun kanssa: hän on ehdoton ja tottunut menemään omien päätöstensä mukaan. Hän ei niistä keskustele. Jos toisella on ehdotuksia, ne teilataan ja samalla toinen on tyhmä ja joustamaton jo ihan sen perusteella,että yritti ehdottaa muuta.
Nyt mies on kadonnut johonkin ja akku kuulema loppu, mutta viestitteli vielä rakastavansa minua. Minä historiani vuoksi en pysty luottamaan,vaan minulla on vahva olo,että hän on palannut eksänsä luokse,koska on havainnut,että en ollut minäkään häntä parempi ja kaikki me naiset käyttäydymme oudosti. Hänellä on ollut eksänsä kanssa kuukausien taukoja aiemminkin, ovat palanneet yhteen, riidelleet jälleen massiivisesti, eronneet, mies on "testaillut" muita ja palannut yhteen jälleen.
Miehessä on aivan mielettömän paljon kaikkea hyvää, mutta minusta edellä kuvatut ovat kynnyskysymyksiä minulle. Täytyy voida luottaa ja olla turvallinen olo,että toinen ei satuta.
Olenko liian herkkä, hölmö, typerä tms.vai kuulostaako jonkun toisenkin korvaan arveluttavalta?
Olen 3 lapsen yh ja hyvin pahasti ihmissuhderintamalla itseni satuttanut. Olen hyvin herkkä, mutta toisaalta keskustelu- ja asioiden prosessointitaitoinen. En lähde riitelemään, vaan sovittelen ja joustelen, tosin saatan kyllä itkeä. Olenkin joustanut aiemmin loputtomasti ja täysin hukannut itseni.
Puoli vuotta sitten tutustuin mieheen, joka on ollut parasta mitä minulle ja lapsille on koskaan tapahtunut. Edes mitään hälytyskelloja ei ole soinut...
...kunnes nyt sitten,kun olemme olleet todella tiiviisti yhdessä - miehen toivomuksesta näin. Mies on tahallaan ilkeä, vittuilee ja vertaa minua eksäänsä niin,että olen samalla tavalla hankala, koska minulla(kin) on vaikea historia. Minä näen hänen reagointitavassaan samaa eksiensä ja minun kanssa: hän on ehdoton ja tottunut menemään omien päätöstensä mukaan. Hän ei niistä keskustele. Jos toisella on ehdotuksia, ne teilataan ja samalla toinen on tyhmä ja joustamaton jo ihan sen perusteella,että yritti ehdottaa muuta.
Nyt mies on kadonnut johonkin ja akku kuulema loppu, mutta viestitteli vielä rakastavansa minua. Minä historiani vuoksi en pysty luottamaan,vaan minulla on vahva olo,että hän on palannut eksänsä luokse,koska on havainnut,että en ollut minäkään häntä parempi ja kaikki me naiset käyttäydymme oudosti. Hänellä on ollut eksänsä kanssa kuukausien taukoja aiemminkin, ovat palanneet yhteen, riidelleet jälleen massiivisesti, eronneet, mies on "testaillut" muita ja palannut yhteen jälleen.
Miehessä on aivan mielettömän paljon kaikkea hyvää, mutta minusta edellä kuvatut ovat kynnyskysymyksiä minulle. Täytyy voida luottaa ja olla turvallinen olo,että toinen ei satuta.
Olenko liian herkkä, hölmö, typerä tms.vai kuulostaako jonkun toisenkin korvaan arveluttavalta?