Parisuhde vai juosta karkuun

  • Viestiketjun aloittaja En taida osata
  • Ensimmäinen viesti
En taida osata
Kiitos jo etukäteen asiallisesti vastaaville.

Olen 3 lapsen yh ja hyvin pahasti ihmissuhderintamalla itseni satuttanut. Olen hyvin herkkä, mutta toisaalta keskustelu- ja asioiden prosessointitaitoinen. En lähde riitelemään, vaan sovittelen ja joustelen, tosin saatan kyllä itkeä. Olenkin joustanut aiemmin loputtomasti ja täysin hukannut itseni.

Puoli vuotta sitten tutustuin mieheen, joka on ollut parasta mitä minulle ja lapsille on koskaan tapahtunut. Edes mitään hälytyskelloja ei ole soinut...
...kunnes nyt sitten,kun olemme olleet todella tiiviisti yhdessä - miehen toivomuksesta näin. Mies on tahallaan ilkeä, vittuilee ja vertaa minua eksäänsä niin,että olen samalla tavalla hankala, koska minulla(kin) on vaikea historia. Minä näen hänen reagointitavassaan samaa eksiensä ja minun kanssa: hän on ehdoton ja tottunut menemään omien päätöstensä mukaan. Hän ei niistä keskustele. Jos toisella on ehdotuksia, ne teilataan ja samalla toinen on tyhmä ja joustamaton jo ihan sen perusteella,että yritti ehdottaa muuta.

Nyt mies on kadonnut johonkin ja akku kuulema loppu, mutta viestitteli vielä rakastavansa minua. Minä historiani vuoksi en pysty luottamaan,vaan minulla on vahva olo,että hän on palannut eksänsä luokse,koska on havainnut,että en ollut minäkään häntä parempi ja kaikki me naiset käyttäydymme oudosti. Hänellä on ollut eksänsä kanssa kuukausien taukoja aiemminkin, ovat palanneet yhteen, riidelleet jälleen massiivisesti, eronneet, mies on "testaillut" muita ja palannut yhteen jälleen.

Miehessä on aivan mielettömän paljon kaikkea hyvää, mutta minusta edellä kuvatut ovat kynnyskysymyksiä minulle. Täytyy voida luottaa ja olla turvallinen olo,että toinen ei satuta.
Olenko liian herkkä, hölmö, typerä tms.vai kuulostaako jonkun toisenkin korvaan arveluttavalta?
 
"A p"
Hän on ollut se tiiviimmin yhteyttäpitävä ja ikävöitsevä. Joka päivä olemme viestitelleen aina tiiviisti ja nyt kesällä olleet yhdessä lähes koko ajan. Pari päivää sitten meillä on vakavampi keskustelu erityisesti minun herkkyydestäni ja siitä, kuinka vahvasti tarvitsen perusturvaa. Mies yritti tehdä siitä vittuilevaa ja ilkeää keskustelua, mutta sain pidettyä itseni täysin rauhassa ja tuotua asiallisuutta keskusteluun. Ja kaiken piti olla ok. Sen jälkeen vain mies ei enää suunnitellut mitään ääneen jatkolomasta. Tänään on vain tullut pari viestiä, ettei voi puhua,kun akku loppumassa ja nähdään ensi viikolla jossakin vaiheessa...
 
rur
Älä hiivatissa sotkeennu tuollaiseen mieheen. Ilkeilyä ja vittuilua ei pidä sietää. Tottaksi joskus tulee sanottua vaikka riidellessä pahasti, mutta se on ihan eri asia kuin toisen tarkoituksellinen nälviminen. Jos hän vertaa sinua eksiinsä ja löytää vielä yhtäläisyyksiäkin, ennen kaikkea negatiivisia, kuten että olet "vaikea", on se merkki todennäköisyydestä, että suhteenne ajautuu samalle uralle kuin ne edellisetkin, sillä mies ei ole huomannut virheitään eikä siis osaa korjata niitä. Jos hänen mielestään edelliset suhteet ovat kaatuneet naisten "vaikeuteen" ja "historiaan" eikä hän näe, että suhteen MOLEMMILLA osapuolilla on osansa suhteen toimivuuteen, ei hän todellakaan ymmärrä, että hän itse ei ole täydellinen.

Lisäksi tuollainen katoileminen kertoo kunnioituksen puutteesta sinua kohtaan, samoin tuollainen nuorassa piteleminen, että sinä saat kärvistellä kotona ihmetellen, missä mies on ja peläten, että tämä on lähtenyt lätkimään, miehen samalla heitellessä rakkausviestejä armopaloiksi ja pitääkseen portin auki luoksesi. Johan se tyhmänä sinua pitää, jos se luulee, että yhdellä tekstarilla voi saada sinut (ja naiset ylipäätään) sokeaksi paskamaiselle tempulleen.

Lisäksi, mikä jumala mies luulee olevansa, jos luulee voivansa "testailla" naisia ja sitten vielä valita sen, joka itseä eniten miellyttää? Ihmisiähän te naiset olette, ettekä karjaa markkinoilla. Tuollainen on-offailu suhteessa kertoo myös itsekkyydestä. Jos tarjolla ei ole parempaa, palataan yhteen, mutta jos alkaa kyllästyttää, mennään etsimään uusia herkkupaloja. ja jos nämä(kään) eivät aio ryhtyä mielistelemään miestä, heivataan nuo riesat ja palataan kotikololle.

Oikeasti, älä herran tähden päästä miestä pompottelemaan noin. Heitä hänet ulos. Lastenkin takia, sillä et halua heille tuollaista parisuhdemallia kuin teidän suhteestanne on tulossa.

Anteeksi jos tungettelen, älä vastaa jos et halua, mutta kysyn silti, että millainen sinun edellinen suhteesi oli, jos tämä mies on edelliseen verrattuna niin mahtava?
 
  • Tykkää
Reactions: Pinki
rur
Puoli vuotta sitten tutustuin mieheen, joka on ollut parasta mitä minulle ja lapsille on koskaan tapahtunut. Edes mitään hälytyskelloja ei ole soinut...
Pakko kommentoida tähän, että vaaran merkki on myös se, jos kumppani tuntuu "liian hyvältä ollakseen totta". On ihmisiä, jotka koukuttavat muut aluksi liioitellulla ihanuudellaan, mutta totuus paljastuu vasta myöhemmin, tyypillisesti siinä vaiheessa, kun suhde on jo vakiintunut. Yhteenmuuton jälkeen, naisen tultua raskaaksi tms.
 
"A p"
Kiitos kaikille.

Toistaiseksi ei ole lisätietoa mistään, mutta olen rauhallisella mielellä. Olen ehkä oppinut jotakin aiemmista katastrofeistani :) Minulla on sellainen olo,ettei minun tarvitse sietää sellaista kohtelua,josta minulle tulee paha mieli.

Mitä eksään vertailuun tulee, niin hän vertasi juuri siinä asiassa,mikä johti siihen,että mies yhä uudelleen jätti naisen eli nainen ylireagoi asioihin ja sai kohtauksia niin,että tunnelma oli pilalla. Itse olen herkkä, mutta miehellä on tiedossa asiat, jotka ovat minulle vaikeita. Hän kuitenkin käytti niitä nyt aseena ja yritti saada provosoitua minua "kohtaukseen" tai siltä minusta tuntui ja etenkin siltä,että hän ei osaa kohdata ristiriitatilanteita. Minä olen varmasti haastava menneisyyksineni, mutta olen myös sovitteleva, keskusteleva ja valmis muuttumaankin. Hän ei.

Hyviä puolia miehessä ovat ymmärtäväisyys (tiettyyn rajaan asti näköjään), se,että hän hyväksyy ja rakastaa minua sellaisena kuin olen (tiettyyn rajaan asti näköjään), kiltteys ja huomioonottavaisuus (tarpeeton, tahallinen ilkeys puun takaa kumosi tätäkin nyt), keskustelukyky (taisi vähän vesittyä nyt tämäkin), vastuuntunto ja ahkeruus (no, vähän on jäänyt töitäkin nyt rästiin ja allergialääkkeet vaikuttavat vireystilaan...).

Tiedän, että liian hyvä ollakseen totta ei useinkaan ole totta. Ehkäpä tässäkin on paljastumassa näin.
 
[QUOTE="A p";28692406]Hyviä puolia miehessä ovat ymmärtäväisyys (tiettyyn rajaan asti näköjään), se,että hän hyväksyy ja rakastaa minua sellaisena kuin olen (tiettyyn rajaan asti näköjään), kiltteys ja huomioonottavaisuus (tarpeeton, tahallinen ilkeys puun takaa kumosi tätäkin nyt), keskustelukyky (taisi vähän vesittyä nyt tämäkin), vastuuntunto ja ahkeruus (no, vähän on jäänyt töitäkin nyt rästiin ja allergialääkkeet vaikuttavat vireystilaan...).[/QUOTE]

Tämän lukemalla ja kirjoittamalla varmaan itsekin alat huomata, että mies ei olekaan ihan sitä mitä kuvittelit. Kun suhde on vielä noin tuore kannattaa heti viheltää peli poikki, ei tuo tuosta ainakaan parempaan suuntaan muutu.
 
"A p"
Empatiaa ja kiltteyttä toivoisin ensisijaisesti ja sellainen nimenomaan olen itsekin. Teen kyllä kaikkeni, että muilla olisi mahdollisimman hyvä olla.

Mietin vain, että olenko nytkin vain yliherkkä ja tulkitsen liikaa, analysoin liikaa, teen liian nopeita johtopäätöksiä? Toisaalta meillä on lasten kanssa ollut sellainen yksi pelisäännöistämme kotona, että vihaisenakaan ei sanota mitä ei oikeasti tarkoita, eikä satuteta tahallaan. Osittain tämä tarkoittaa sitä myös,että ei saa vittuilla. En halua sitä kumppaniltanikaan ja jos nätisti siitä sanon,että nyt kuulostaa todella kurjalta, tuo ei auta asioita ollenkaan,eikä edes liity mihinkään, mutta toinen vain jatkaa ja yrittää ottaa siihen omia lapsiaankin mukaan, niin ei kai siinä paljon tulkinnan varaan jää?
 
[QUOTE="A p";28692437] Mietin vain, että olenko nytkin vain yliherkkä ja tulkitsen liikaa, analysoin liikaa, teen liian nopeita johtopäätöksiä? [/QUOTE]

Et ole. Jotkut ihmiset saattavat puhua ilkeästi edes tarkoittamatta sitä (tosin kirjoittamasi perusteella miehesi ei kuulu näihin vaan vittuilee kyllä ihan tarkoituksella), mutta jos se itsestä tuntuu ikävältä ei sitäkään pidä sietää.

Oleellisinta on miten miehesi reagoin kun hänelle kertoo, että hänen käytöksensä ei tunnu mukavalta. Fiksu, järkevä ja oikeasti empaattinen mies ymmärtää, että myös hänen toiminnassaan voi olla vikaa, eikä vain toisen 'yli herkkyydessä' ja vaikka kumppani olisikin sitä mieltä, että toinen ylireagoi, ei oikeasti mukava mies tee asioita, joiden tietää puolisoa loukkaavan ja satuttavan.

Ainoa asia missä analysoit liikaa on siinä, ovatko nämä asiat todella niin isoja, että niiden takia kannattaa lähteä. Kyllä ovat.
 
"ookoo"
Et ole tainnut ikinä olla hyvässä suhteessa? Usko vain, on niitä hyviä miehiä olemassa, jotka tekevät muuta kuin aiheuttavat sydänsuruja. Mies pystyi tähän asti tsemppaamaan alkuhuumassa mutta nyt näyttäytyy se oikea ihminen, jonka kanssa pitäisi pystyä elämään sitä arkea. Jos joku ihminen saa aikaan toistuvasti sinulle pahaa mieltä, hän ei ole sopiva sinulle. Siinä kohtaa on turha listata plussia ja miinuksia, koska ei pahoja miinuksia mitkään plussat pysty pyyhkimään.

Kun suhde on hyvä, se alkaa rullata "omalla painollaan" ja molemmilla on helppo ja hyvä olla toisen kanssa. Ei se ole jatkuvaa vääntämistä ja epäilyä sinne tänne.
 
"neponen"
Miksi sinun pitäisi kestää ideoidesi teilaamista, menneisyytesi riipimistä, vertailua hänen exiinsä yms.? Alkuhuuma kaiketi oli ja meni, nyt mies näyttää todellisen karvansa, eikä se vaikuta kovin tervehenkiseltä. Mies tuntuu toistavan samoja virheitä suhteesta toiseen.
jep.mutta niin tekee ap:kin! miten hän jokaisen exän kanssa on joutunut ns.kynnysmamton rooliin, siten mitä itsekkin kertoo joustamalla loputtomasti!

mut musta tuntuu että kaikki ne parisuhteet jotka on kestäneet 8-17vuotta ovat kestäneet koska vaimo vaan myöntyy ja mielistelee,eikä vaada mitään..

kielteinenkehä:

. Kun olette jumiutuneet kielteiselle kehälle, se muuttaa sitä kuvaa, joka teillä on toisistanne. Puoliso muuttuu rakastetusta ja luotetusta viholliseksi: ”Sinulla on minun elämäni onnen avaimet, mutta haluat minulle pahaa etkä halua tuoda minulle onnea ja hyvää oloa”. Tunne samaan leiriin kuulumisesta häviää.

syyllinen” on parisuhteen kielteinen kehä, joka on vienyt läheisyyden suhteestanne. Kaikissa parisuhteissa joudutaan kohtaamaan jossakin vaiheessa myös kielteinen kehä, sillä elämä ei ole pelkkää onnea ja auvoa. Läheisille suhteille on kuitenkin ominaista se, että parisuhteessa ei ole jääty jumiin kielteiselle kehälle, vaan hyvä läheisyys on pystytty saavuttamaan uudestaan. Yksi hyvän parisuhteen olennainen piirre on herkkyys olla jättämättä suhdetta oman onnensa nojaan.

Hyvässä parisuhteessa keskinäistä vuorovaikutusta ei päästetä sellaiseen tilaan, että siellä on vaara kokea loukkauksia, joiden yli ei voi päästä. Jos ajaa aluksen täysillä päin kalliota myrskyssä, voi aluksen pelastaminen olla lähes mahdoton tehtävä.

Rakkaus syntyy lähestyttävyydestä, vastaamisesta ja turvallisesta sitoutumisesta. Kun on yhteydessä omiin tunteisiinsa ja omaan tarvitsevuuteensa, ja voi ne toista arvostaen ilmaista, tämä antaa mahdollisuuden vastata kumppanin tarvitsevuuteen. Kaikkein merkityksellisintä maailmassa on tulla aidosti omana itsenään rakastetuksi.

kopsasin sen tosta linkistä mitä ylle laitoin,mutta tuo ns.kielteinen kehä voi oikeastaan tullla asiasta ku asiasta. molemmat yleensä ylläpitää sitä!

Mitä tehdä, kun mieheni haluaa ja minä en? - Väestöliitto
 
"neponen"
mut jos mies on yhden ekrran vetänyt överiksi,niin ei kai siitä kannata viel tehdä johtopäätöksiä mihinkään suuntaan.

jos samaa käytöstä tulee vielä uudelleen kysy että koetk sinä itsesi jotenkin uhatuksi? mikä tässä on se joka saa snut niin tuntemaan. tällä tavalla saadaan ehkä sitä oikeaa keskusteluyhteyttä auki,sekä sitä toista pois puolustusasemista.
 
"A p"
Terveessä, tasapainoisessa suhteessa en ole ollut koskaan. Se on totta. Minussakin on ollut paljon syytä ja erityisesti siinä,että olen jäänyt ja antanut kaiken pahan ja sairaankin tapahtua. Mutta en halua enää voida huonosti ja jos osaan sanoa selkeästi, että joku ei tunnu hyvältä ja jos kumppani ei halua tai voi yksinkertaista toimintatapaa muuttaa tms.,niin en aio enää turhan pahan olon kanssa yrittää tulla toimeen samalla kun itse kuitenkin yritän huomioida ja tehdä kompromisseja.
 
"A p"
Neponen, kiitos.

Juttelin miehelle juuri tuonkaltaisesti. Yritin olla menemättä sellaisiin tunteisiin tai käytöksiin, joissa olen aiemmin aina ollut: syyllistyminen ilman syytä, anteeksipyytely, oman olemassaoloni anteeksipyytely aidosti, itkeminen, luovuttaminen siksi,että olen epäonnistunut ja saanut toisen pettymään minuun. Keskustelin asiallisesti, koska en ollut tehnyt mitään väärin, meillä vain oli eri toimintamallit ja olimme hieman eri mieltä ja ilmeisesti miehellä oli stressitaso korkealla syystä tai toisesta. Juttelin, että hyvän suhteen merkki on se, että voidaan turvallisesti keskustella. Pyysin miestä "henkisesti lähemmäksi" siinä tilanteessa, koska hän oli julma ja tyly. Hän sanoi,ettei aio tulla ja että tämä on "taas sitä samaa"(kuin eksän kanssa) ja että "menee koko päivä hukkaan" (minä yritin lopettaa pienen ristiriidan nimenomaan lyhyesti oikaisemalla väärinkäsitykset ja pyytämällä tilaa omille mielipiteilleni ennen kuin ehkä osaan niitä muuttaa),
 
"neponen"
[QUOTE="A p";28692513]Neponen, kiitos.

Juttelin miehelle juuri tuonkaltaisesti. Yritin olla menemättä sellaisiin tunteisiin tai käytöksiin, joissa olen aiemmin aina ollut: syyllistyminen ilman syytä, anteeksipyytely, oman olemassaoloni anteeksipyytely aidosti, itkeminen, luovuttaminen siksi,että olen epäonnistunut ja saanut toisen pettymään minuun. Keskustelin asiallisesti, koska en ollut tehnyt mitään väärin, meillä vain oli eri toimintamallit ja olimme hieman eri mieltä ja ilmeisesti miehellä oli stressitaso korkealla syystä tai toisesta. Juttelin, että hyvän suhteen merkki on se, että voidaan turvallisesti keskustella. Pyysin miestä "henkisesti lähemmäksi" siinä tilanteessa, koska hän oli julma ja tyly. Hän sanoi,ettei aio tulla ja että tämä on "taas sitä samaa"(kuin eksän kanssa) ja että "menee koko päivä hukkaan" (minä yritin lopettaa pienen ristiriidan nimenomaan lyhyesti oikaisemalla väärinkäsitykset ja pyytämällä tilaa omille mielipiteilleni ennen kuin ehkä osaan niitä muuttaa),[/QUOTE]

hyvä että pidät asiallisesti ja ystävällisesti puoliasi.

Mies taitaakin näköjään olla kyvytön käsittelemään tunnepuolen asioita kun tolla tavalla ahdistuu asiasta. en tiedä kannattaako tollasen kanssa jäädä.. parisuhde leiri tms vois olla hyvä,mtuta voihan olla että mies ei sellaiseen suostu..kun pelkää.

minä kyllä saattaisin sanoa miehelle että jos sulla on sama ongelma jka naisen kanssa,niin voisiko ongelma ollakkin miehen oma asenne,tai tunteiden käsittely ongelma. tosin siinä vaiheessa mies pistää luukut kiinni ja pakenee lisää!

sitähän tuo näyttää tekevän pakenevan..ei niinkään sua,vaan sitä ettei itte osaa/pysty käsittelemään tunnepuolen juttuja...
 
Jos olisin yh niin en missään nimessä olisi kenenkään vähääkään arveluttavan ihmisen kanssa yhdessä. En haluaisi lasteni lähelle ihmistä joka olisi vähäkään huono roolimalli. Mielestäni sinulla ei ole edes mitään mietittävää tämän asian suhteen. Jätä se sikä.
 

Yhteistyössä