Parisuhde + uusi ihastus = ?!?!?!

[looginen]

Jos onnistun vakuuttumaan siitä, että välini ihastukseeni vaarantaa suhteeni tai on siltä pois, katkaisen välit.

Olen käsittänyt niin että pohdit lähinnä seuraavia asioita:
- onko tässä kyseessä rakastuminen (ja jos on niin)
- onko se hallitsematonta (ja jos on niin)
- onko hallitsemattomuus vaarallista (ja jos on niin)
- onko vaara vältettävissä loogisesti pätevin syin ja perustelluin toimenpitein
Lisäksi niiden kohdistuminen suhteen katkaisemiseen on osoitettava ymmärrettävästi.
Perustelujen tulee horjuttaa argumenttia: Teot ovat täysin tahdonalaisia ja järjellä kontrolloitavissa, eikä siten vaaraan tarvitse erityisesti varautua.

 

[maraton1970]

Olen käsittänyt niin että pohdit lähinnä seuraavia asioita:
- onko tässä kyseessä rakastuminen (ja jos on niin)
- onko se hallitsematonta (ja jos on niin)
- onko hallitsemattomuus vaarallista (ja jos on niin)
- onko vaara vältettävissä loogisesti pätevin syin ja perustelluin toimenpitein
Lisäksi niiden kohdistuminen suhteen katkaisemiseen on osoitettava ymmärrettävästi.
Perustelujen tulee horjuttaa argumenttia: Teot ovat täysin tahdonalaisia ja järjellä kontrolloitavissa, eikä siten vaaraan tarvitse erityisesti varautua.

Nyt looginen, ymmärsin pointtisi, ymmärsin mitä tahdot sanoa, kaiketi kehitystä korvieni välissä, ja olen asiastasi samaa mieltä.

 

[Hei]

Minä en ymmärrä. Jos kirjoittaja kirjoittaa muille, niin miksi pitää ihan valtavasti pinnistellä, että löytää sieltä sen olennaisimman? Eikö voisi saada saman ilman savolaisaksenttia, jossa vastuu jää kuulijalle.

Siis yhdellä virkkeellä voi kertoa saman, siten että kuulija sen ymmärtää. Yksinpuheluita saa kyllä puhella yksinään. Tässä on loogisella kasvun paikka.

Looginen, älä jaarittele. Kolme sanaa. Vain kolme sanaa.

 

[looginen]

Minä en ymmärrä. Jos kirjoittaja kirjoittaa muille, niin miksi pitää ihan valtavasti pinnistellä, että löytää sieltä sen olennaisimman? Eikö voisi saada saman ilman savolaisaksenttia, jossa vastuu jää kuulijalle.

Siis yhdellä virkkeellä voi kertoa saman, siten että kuulija sen ymmärtää. Yksinpuheluita saa kyllä puhella yksinään. Tässä on loogisella kasvun paikka.

Looginen, älä jaarittele. Kolme sanaa. Vain kolme sanaa.

En valitettavasti osaa.

 

[maraton1970]

taisi alkuperäinen kyselijä lähteä jo ihastuksensa mukaan, kun on kadonnut linjoilta, mutta muille tuossa luettavaa:

Uskottomuus - Näin vältät syrjähypyt

 

[ajatuksia]

Jos olen ymmärtänyt oikein, monen mielestä henkisen pettämisen määritelmä on jotakuinkin seuraavanlainen: läheinen suhde, asioista avautuminen ja niiden jakaminen yhdistettynä fyysiseen himoon, ja koko paketti käärittynä salailuun omalta kumppanilta. Minun kohdallani noista toteutuu asioiden jakaminen ja fyysisen halun kokeminen, joista jälkimmäisestä en ole ollut rehellinen kumppanilleni. Olen siis salaa seksuaalisesti kiinnostunut toisesta ihmisestä. No, se tekee meistä molemmista pettäjiä, niin minusta kuin omasta miehestäni.

Muistaakseni sanoit aiemmin, että miehesi kertoi ollessaan ihastunut johonkin tyttöön. Hän ei siis salaillut kuten sinä teet. Samaa mieltä olen siitä, että jos viettää aikaa toisen miehen kanssa ja haaveilee, niin se on sekä pettämistä että pois siitä ajasta minkä voisi viettää oman miehen kanssa parantaen sitä suhdetta. Ei se parisuhde sillä parane, että riekutaan muiden kanssa päivät pitkät ja haaveillaan muista.

Minä määritelisin pettämisen sillä toiminnalla, jota toteuttaa tieten tahtoen, että se satuttaa toista. Tunteitaan ja halujaan ei voi kontrolloida, käyttäytymistään, tekoja ja sanoja sen sijaan voi. Menee ehkä saivarteluksi, mutta minusta minulla on yhtälailla oikeus tuoda mielipiteeni esiin. Jos minä petän fyysisesti viehättymällä toisesta miehestä ja silti tapaamalla niiden kohdetta, niin se tekee lähestulkoon kaikista ihmisistä pettäjiä. Ihminen kiihottuu muistakin kuin omasta kumppanistaan, ei tässä pitäisi olla mitään epäluonnollista tai väärää.

Ei minusta ainakaan saa tehtyä pettäjää tuolla tavalla. Minä en pitäisi koskaan yhteyttä mieheen jonka kanssa olisi jotain jännitettä, enkä flirttailisi. Tieten tahtoen flirttailet, jos miehesi tietäisi se satuttaisi häntä. Tieten tahtoen satutat siis miestäsi. Eli saivarteluapa hyvinkin.

Samoin voi myös sanoa, etten tieten tahtoen eksynyt sänkyyn jonkun kanssa, en siis halunnut satuttaa vaan olin vaan niin kännissä etten tajunnut mistään mitään, en siis pettänyt. Eikö?

 

[QFY]

Tilanne raukesi muutama päivä sitten, kun kerroin ihastumisesta miehelleni. Ennen kuin joku epäilee minun muunnelleen tai paljastaneen vain osan totuutta, voin kertoa, että luimme yhdessä tämän topikin läpi asioista pitkään keskustellen.

Ei loukkaantunut tai huolestunut. Sai hyvät naurut eritoten Maraton1970:n kommenteista, eikä kieltänyt tapaamasta ihastustani. Ainoastaan pyysi, että olisin jatkossa rehellinen ja toivoi, etten enää lähtisi tieten tahtoen flirttiin mukaan.

Ihastuksia tulee ja menee. Keskustelumme aikana ja jälkeen ajatuksia ja tunteita mittakaavalle asetellessani tulin taas huomanneeksi millainen helmi sitä viereltä löytyykään. Meidän sisäinen luottamuksemme on niin suuri, ettei sitä vähäpätöiset ihastukset romuta, päinvastoin.

Tunnen itseni niin typeräksi, että annoin muutamien kommenttien järkyttää mielenrauhaani, olisi pitänyt luottaa omaan intuitioon. No, tästä kenties jotain oppineena.. En aio palata tähän topikkiin enää kommentoimaan. Maraton1970 voi toki täällä rauhassa remuta ja jatkaa teorioitaan minusta ihastukseni käsivarsilla, täytyyhän hänellekin se elämän suola suoda

Kiitos ja anteeksi, mukavaa keväänodotusta!

 

[maraton1970]

Tilanne raukesi muutama päivä sitten, kun kerroin ihastumisesta miehelleni. Ennen kuin joku epäilee minun muunnelleen tai paljastaneen vain osan totuutta, voin kertoa, että luimme yhdessä tämän topikin läpi asioista pitkään keskustellen.

Ei loukkaantunut tai huolestunut. Sai hyvät naurut eritoten Maraton1970:n kommenteista, eikä kieltänyt tapaamasta ihastustani. Ainoastaan pyysi, että olisin jatkossa rehellinen ja toivoi, etten enää lähtisi tieten tahtoen flirttiin mukaan.

Ihastuksia tulee ja menee. Keskustelumme aikana ja jälkeen ajatuksia ja tunteita mittakaavalle asetellessani tulin taas huomanneeksi millainen helmi sitä viereltä löytyykään. Meidän sisäinen luottamuksemme on niin suuri, ettei sitä vähäpätöiset ihastukset romuta, päinvastoin.

Tunnen itseni niin typeräksi, että annoin muutamien kommenttien järkyttää mielenrauhaani, olisi pitänyt luottaa omaan intuitioon. No, tästä kenties jotain oppineena.. En aio palata tähän topikkiin enää kommentoimaan. Maraton1970 voi toki täällä rauhassa remuta ja jatkaa teorioitaan minusta ihastukseni käsivarsilla, täytyyhän hänellekin se elämän suola suoda

Kiitos ja anteeksi, mukavaa keväänodotusta!

Okei, kiitos kun olit miehellesi rehellinen, se on jo hyvä alku, siitä voi muodostua jotain, mutta mutta meitä on joka junaan, itse en sallisi vaimoni roikkkua jonkun miesihastuksen kanssa kaupugilla, siinä liikutaan kuitenkin normaalin vanhanaikaisen parisuhteen kannnalta vaarallisilla vesillä.
Teillä taas tuo suhde näyttäisi liikkuvan kohti avointa suhdetta, noh jos se teille sopii ja olette rehellisä toisillenne niin mikäs siinä.

Ja kiitoksia siitä kunniasta, että sain tarjota hyvät naurut, teille molemmille, mutta olen vain juuttunut tähän moraalinvartijarooliini koska en tahdo kenenkään särkevän toisten sydämiä.

Äläkä pyytele anteeeksi ja kirjoittele toki kuulumisia jatkossakin täällä.

Ja vaikka olen tällainen asennevammainen, niin hyvää kevään jatkoa sinullekkin.

 

[Hei]

Tilanne raukesi muutama päivä sitten, kun kerroin ihastumisesta miehelleni. Ennen kuin joku epäilee minun muunnelleen tai paljastaneen vain osan totuutta, voin kertoa, että luimme yhdessä tämän topikin läpi asioista pitkään keskustellen.

Ei loukkaantunut tai huolestunut. Sai hyvät naurut eritoten Maraton1970:n kommenteista, eikä kieltänyt tapaamasta ihastustani. Ainoastaan pyysi, että olisin jatkossa rehellinen ja toivoi, etten enää lähtisi tieten tahtoen flirttiin mukaan.

Ihastuksia tulee ja menee. Keskustelumme aikana ja jälkeen ajatuksia ja tunteita mittakaavalle asetellessani tulin taas huomanneeksi millainen helmi sitä viereltä löytyykään. Meidän sisäinen luottamuksemme on niin suuri, ettei sitä vähäpätöiset ihastukset romuta, päinvastoin.

Tunnen itseni niin typeräksi, että annoin muutamien kommenttien järkyttää mielenrauhaani, olisi pitänyt luottaa omaan intuitioon. No, tästä kenties jotain oppineena.. En aio palata tähän topikkiin enää kommentoimaan. Maraton1970 voi toki täällä rauhassa remuta ja jatkaa teorioitaan minusta ihastukseni käsivarsilla, täytyyhän hänellekin se elämän suola suoda

Kiitos ja anteeksi, mukavaa keväänodotusta!

Olen ilmeisesti eri ikäluokkaa, kun en tajua. Oma paha olo jakautuu tasaisemmin perheessä, jos siitä kertoo puolisolle, mutta ei se aina parisuhdetta pelasta varsinkin, jos pahaan oloon liittyy puolison loukkaamista.

Kaikenlaista tapahtuu, mutta puolison tyyneys on outoa, ilmeisesti hän puuhailee samaa omalla suunnallaan. Ja jos ei puuhaile, niin hän on täydellisen alistettu, jollakin tapaa..

 

[sukupolvien ero]

Olen maraton1970:n naispuolinen ikätoveri ja ymmärrän täysin hänen kommenttinsa. On ollut suorastaan ilo lukea hänen kommenttejaan, sillä hänen osoittamansa suoraselkäisyys ja kunnioitus kumppania ja parisuhdetta kohtaan on harvinaista ja ihailtavaa. Kai se on niin, että tähän ikään mennessä on jo ehtinyt nähdä niin paljon surullisia tarinoita ja kuullut mitä uskomattomimpia selityksiä ympärillään, että sinisilmäisyys on karissut jo aikoja sitten.

Parisuhteita on monenlaisia - yksi tykkää äitistä toinen tyttärestä. Itse vaadin niin parisuhteeltani kuin ystävyyssuhteiltani lujaa kunnioitusta ja luottamusta - suhteessa, jossa nämä asiat ovat kunnossa, on turvallinen olla ja rakastettu olo. Kuten moneen muuhunkin elämäntilanteeseen, myös tähän sopii mielestäni Raamatun lause "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille." Siunausta kaikille!

 

[maraton1970]

Olen maraton1970:n naispuolinen ikätoveri ja ymmärrän täysin hänen kommenttinsa. On ollut suorastaan ilo lukea hänen kommenttejaan, sillä hänen osoittamansa suoraselkäisyys ja kunnioitus kumppania ja parisuhdetta kohtaan on harvinaista ja ihailtavaa. Kai se on niin, että tähän ikään mennessä on jo ehtinyt nähdä niin paljon surullisia tarinoita ja kuullut mitä uskomattomimpia selityksiä ympärillään, että sinisilmäisyys on karissut jo aikoja sitten.

Parisuhteita on monenlaisia - yksi tykkää äitistä toinen tyttärestä. Itse vaadin niin parisuhteeltani kuin ystävyyssuhteiltani lujaa kunnioitusta ja luottamusta - suhteessa, jossa nämä asiat ovat kunnossa, on turvallinen olla ja rakastettu olo. Kuten moneen muuhunkin elämäntilanteeseen, myös tähän sopii mielestäni Raamatun lause "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille." Siunausta kaikille!

Kiitos!

Ja tuo raamatun opetus on oikein, jokaisen pitäisi moinen sisäistää, ehkä meillä kaikilla olisi sitten helpompaa.

 

[outoa]

Olen ilmeisesti eri ikäluokkaa, kun en tajua. Oma paha olo jakautuu tasaisemmin perheessä, jos siitä kertoo puolisolle, mutta ei se aina parisuhdetta pelasta varsinkin, jos pahaan oloon liittyy puolison loukkaamista.

Kaikenlaista tapahtuu, mutta puolison tyyneys on outoa, ilmeisesti hän puuhailee samaa omalla suunnallaan. Ja jos ei puuhaile, niin hän on täydellisen alistettu, jollakin tapaa..

Minäkään en ymmärtänyt oikein, tuntui hassulta että mies lukisi tämän ketjun ja nauraisi sille kun tyttöystävä unelmoi toisesta miehestä, haluaisi kokeilla ruohoa aidan toisella puolella, ei koe omaa miestään seksikkäänä vaan puhuu hänen paino-ongelmistaan jne jne.

Jos itse olisin kirjoittanut tuollaista tekstiä tänne ja näyttänyt miehelleni, ei mieheni olisi varmasti nauranut. Vaikka jotkut kommentit olisikin kokenut huvittaviksi, niin olisi kuitenkin enimmäkseen ollut loukkaantunut tuosta tekstistä... Eli minustakin tuntuu että mies ei välitä koska on jotain parempaa mielessä. Silloin yleensä ei loukkaannu tai ole mustasukkainen jos itsellä on joku muu katsottuna, sen uuden mielipide kiinnostaa enemmän.

Ja kuten jo edellinen totesi, jos ei ole mitään meneillään niin sitten on jotain muuta pielessä. Minä olen "vasta" 30-vuotias, mutta ei tuollainen käytös tunnu minustakaan normaalilta. Ehkä parikymppiset on sitten enemmän avoimen suhteen kannalla...

 

[outoa]

Olen maraton1970:n naispuolinen ikätoveri ja ymmärrän täysin hänen kommenttinsa. On ollut suorastaan ilo lukea hänen kommenttejaan, sillä hänen osoittamansa suoraselkäisyys ja kunnioitus kumppania ja parisuhdetta kohtaan on harvinaista ja ihailtavaa. Kai se on niin, että tähän ikään mennessä on jo ehtinyt nähdä niin paljon surullisia tarinoita ja kuullut mitä uskomattomimpia selityksiä ympärillään, että sinisilmäisyys on karissut jo aikoja sitten.

Minä olen kolmekymmentä ja olen samaa mieltä tästä. Koen tosin toisinaan, että olen henkisesti kai sitten hieman vanhemman sukupolven tasolla koska itseänikin harmittaa nykyinen meno jossa kumppania vaihdetaan lennossa ja useasti, eikä kukaan osaa enää sitoutua oikeasti. Ihan pahaa tekee, enkä oikein ymmärrä miten ihmiset jaksavat elää sellaisissa parisuhteissa jossa ei ole kunnioitusta, ei luottamusta, ei rajoja jne. Mitä vaan voi tehdä milloin vaan kun siltä tuntuu, kumppanista viis.

Eikö kukaan muu nykypäivänä enää haaveile elämänpituisesta kumppanuudesta jossa toisen voi todellakin luottaa pysyvän vierellä niin myötä kuin vastamäissä? Suhteesta jossa voi joskus olla huonolla tuulella, tai sairas, tai vaikka lihava, ilman että toinen alkaa heti katselemaan uutta?

 

[NieW]

Menee vähän asian vierestä, mutta minua ainakin ärsyttää tuo "henkisestä pettämisestä" jauhaminen, mitä se on? Minusta jokaisella on oikeus omiin tunteisiin ja ajatuksiin, eikä niistä tarvitse olla tilivelvollinen kenellekään. Minua ainakin kauhistuttaisi olla suhteessa, jossa näin olisi. En puhu pelkästään romanttisista ajatuksista, vaan ajattelun vapaudesta. On muutenkin aika naiivia ajatella, ettei pitkässä suhteessa kukaan muu koskaan kiinnostaisi.

En tiedä tästä suhteesta sen enempää, mutta täällä foorumilla tuntuu olevan ajatuksena se, että kaikenlaisissa suhteissa pitää pysyä vaikka hampaat irvessä, ja vaikka väkisin saada ne toimimaan. Minun mielestäni taas joissain tapauksissa eroaminen on ihan ok vaihtoehto, eikä siihen välttämättä tarvita aina juopottelua, väkivaltaa yms, yms. Esimerkiksi jos ollaan nuoria (kuten ap, 22!), juoksut on juoksematta eikä toinen millään tasolla seksuaalisesti kiinnosta, puhumattakaan muunlaisesta romanttisesta kiinnostuksesta. Tällä en nyt tarkoita alkuhuumaa vaan ihan normaalia parisuhteeseen kuuluvaa kipinää, jota ilman kyse on kyllä enemmän kaveruudesta. Tuskin liian laimeaa "parisuhdetta" saa juuri mitenkään tekohengitettyä.

 

[maraton1970]

Menee vähän asian vierestä, mutta minua ainakin ärsyttää tuo "henkisestä pettämisestä" jauhaminen, mitä se on? Minusta jokaisella on oikeus omiin tunteisiin ja ajatuksiin, eikä niistä tarvitse olla tilivelvollinen kenellekään. Minua ainakin kauhistuttaisi olla suhteessa, jossa näin olisi. En puhu pelkästään romanttisista ajatuksista, vaan ajattelun vapaudesta. On muutenkin aika naiivia ajatella, ettei pitkässä suhteessa kukaan muu koskaan kiinnostaisi.

En tiedä tästä suhteesta sen enempää, mutta täällä foorumilla tuntuu olevan ajatuksena se, että kaikenlaisissa suhteissa pitää pysyä vaikka hampaat irvessä, ja vaikka väkisin saada ne toimimaan. Minun mielestäni taas joissain tapauksissa eroaminen on ihan ok vaihtoehto, eikä siihen välttämättä tarvita aina juopottelua, väkivaltaa yms, yms. Esimerkiksi jos ollaan nuoria (kuten ap, 22!), juoksut on juoksematta eikä toinen millään tasolla seksuaalisesti kiinnosta, puhumattakaan muunlaisesta romanttisesta kiinnostuksesta. Tällä en nyt tarkoita alkuhuumaa vaan ihan normaalia parisuhteeseen kuuluvaa kipinää, jota ilman kyse on kyllä enemmän kaveruudesta. Tuskin liian laimeaa "parisuhdetta" saa juuri mitenkään tekohengitettyä.

Ihastuminen ei ole henkistä pettämistä, mutta kun ihastuksen kanssa ruvetaan pelaamaan, se muuttuu henkiseksi pettämiseksi ja ennenpitkää pettämiseksi.

Ja tuosta erosta, nykyään erotaan aivan liian helposti, väkivalta ja juopottelu, nyt ovat aivan luonnollisia syitä erolle, samin kumppanin pettäminen ja narsisimi, mutta muussa tapauksessa kannattaa kyllä rakentaa sitäomaa suhdetta kumppanin kanssa eikä kaiken maailman ihastuksien kanssa.
On parisuhdeterapeuttia, avioliittoleiriä, voi käydä matkoilla, tai järjestää treffejä kumppanin kanssa, tehdä jotain parisuhteen eteen, eikä rynnätä heti eromaan kun baarissa törmää siihen kiinnostavaan tummasilmään.

Ehkäpä joissain tapauksissa on menty yhteen liian äkkiä, liian lyhyen tai peräti olemattoman seurustelun takia, se on virhe, silloin on ero lähellä kun ei tunneta toista ennen liittoa.

Itse olen hämmästyttävää kyllä ollut naimisissa 22 vuotta ja kipinä on edelleen hengissä koska sitä on hoidettu.

siis hoitakaa suhdettanne, kun alkuhuuma on mennyt ohi ja arki astunut kuvaan.