Paluu lapsettomuushoitoihin pikkukakkosta yrittämään, vol 2

Huh, mutta täältä tosiaan meinaa tippuu kärryiltä kun ei tiivisti seuraa

Täällä ollaan juhlittu pikku murun synttäreitä monta päivää, joten hulinaa on riittänyt. Fiilis on ollu hyvä negasta huolimatta tähän päivään asti, kunnes kaveri ilmoitti odottavansa toista (6kk sitten saanut ekan). Kuulemma ekasta yritys kerrasta pamahti jälleen paksuksi. Voi että mut alko mua sieppoo rinnasta prkle! Olin miehellekin niiiin vihainen asiasta ja hitto hän vaan tolaisi, oletko katkera. Voi hitto et sen jälkeen vasta ottikin päähän! Nyt vaan pitää täällä odotella tammikuuta kuin kuuta nousevaa ja tietenkin aika mateleeeeee... Onneks täällä tapahtuu

Ensinnäkin kiva saada uusia tänne mukaan. Toivottavasti kuitenkin kuitenkin täältä alkaisi väki kadota odottavien puolelle pian!

Neitoperholle pahoittelu halaus ja myöhästyneet synttäri onnittelut! Älä vaan luovuta vielä!

Athenais onnea pikkusen sykkeestä. Hyvin kaikki menee!

Melindakin tilanne kyllä muakin huolestuttaa Olen Aleksan kanssa samaa mieltä, että mä kanssa vähän liioittelisin tilannetta. Ei ne muuten vakavasti sua ota. Koitahan saada jotain selvyyttä huomenna. Vaadi ultraa!!!

Tsemppiä punktioon lähiaikoina menijöille!

Tiikun testausta täällä odotellaan

 

Joseliini: mä en voi sille mitään, että raskausuutiset (jotka yleensä ovat juuri noita "ekalla yrityksellä onnistuttiin") aiheuttaa mussa ihan samanlaisen reaktion kuin mitä kuvailit. Erityisesti jos ikäero on pieni, kun oma lapsi ei tule saamaan ainakaan missään määrin samanikäistä sisarusta. Varsinkin kun itellä on taas pitkä tauko, ettei voi edes yrittää ja toivoa ihmettä. Voi vain odottaa että aika kuluisi ja yrittää unohtaa kaikki vauvat. Katkeraa varmaan, mutta ihan sama mulle! Kukaan ulkopuolinen ei voi tajuta miltä tällainen yritys tuntuu.

Tuntuu että joka puolella puhutaan nyt vain vauvoista. Oltiin eilen kylässä, jossa keskustelu pyöri yhden vieraan vauvan ympärillä. Töissä lähin työkaveri on jäämässä äitiyslomalle tammikuussa ja valittelee koko ajan kuinka on niin kurjaa olla raskaana ja työkaverit pohtivat vauvalahjoja ja pitävät yllä keskustelua raskaudesta, vauvoista ja synnytyksestä. Tekee mieli lukkiutua omaan työhuoneeseen itkemään.

Joko Tiiku testasit?

Aleksalle tsempit punktioon!

 

Melinda pitäisi sinun päästä ultraan, ja ihan julkiselle puolelle jos kipuja ym! Vaadi nyt ennen pyhiä hoitoa!
Athenais, ihania uutisia ja kiva kun Frangipanilla kaikki ok
Neitoperho, pahoittelut negasta!

 

Nega tuli. Koko yö menikin menkkahikiklähmässä. Edelleenkään ei kyllä yhtään mitään muita oireita, ei edes alkavista menkoista.
Taitaa jäädä vauva haaveeksi vain. On niin ontto olo, ettei edes pettymys satu.

Tiiku13 pp14

 

Voi ihanat, kiitos huolenpidostanne! Mulla on yleensäkin aika kovat kuukautiskivut, niin en sitä kipua niin osaa pelätä. Yöllä vuoto yltyi jo niin paljon että tampooni piti laittaa eli jospa kohtu nyt tyhjentyisi ja puhdistuisi. Maanantaina jos tilanne jää edelleen roikkumaan aion olla hankala ja jopa v****mainen asiakas ja vaatia tutkimuksia. Jos tää olo tästä menee kivuliaanmaks kun yleensä kivut niin aion kyllä kävellä päivystykseen.

Tiiku olen niin pahoillani! Tiedän ton tyhjyys tunteen. Ei voi jotenkin uskoa, mutta samalla päässä pyörii, että olisihan tämä pitänyt tietää ='(

Mä luotan tammikuuhun. Sillon me onnistutaan! Paitsi te tietty jolla siirto kohta tulossa onnistutte jo joulukuussa.

On se mieliala ihme juttu. Juuri kun tuntuu eniten toivottamalta, eikä usko I K I N Ä onnistuvansa, seuraava yritys nostaa toivonkipinän ja toivossa saa leijua seuraavat pari viikkoa. Koskakohan tää vuoristoradan vaunu viimeistään poksauttaa pään :-D

Melinda pp23 tai kp1

 

Voi ei Tiiku :'( Jatkuuko teillä hoidot jotenkin? Mulle iski samanlainen ontto fiilis edellisen negan jälkeen. Itku tuli vasta parin päivän päästä.

Se on kyllä kumma, mistä se taistelutahto aina nousee. Nyt jo oisin valmis ottamaan vaikka lainaa, jotta voitaisiin vielä tehdä useita hoitoja ja aloittaa mahd. pian. Mutta yksi yritys vain on enää jäljellä ja sekin tosiaan vasta helmi-maaliskuussa. Kieltämättä alkaa oma pää pikku hiljaa hajota, vaikka oon kuvitellut kestäväni melko hyvin vastoinkäymisiä.

 

Neitoperholle ja Tiikulle terveisiä sinne masennuksen alhoon. Enköhän löydä sinne perässä maanantaina.

Punktoitiin seitsemän solua. Kaikki meni hyvin. Särkylääkettä en ole tarvinut tälläkään kertaa ja olo on ihan normaali. Ja siittiöitten sulatus ja pesu oli sujunut kuulemma myös hyvin. Yleensä meidän soluista useimmat ovat myös hedelmöittyneet ok. Väliaikatietoja saan kuitenkin vasta maanantaina puoliltapäivin. Ja eivät tosiaan tee siirtoja siinä jakaantumisvaiheessa jossa maanantaina pitäisi olla, vaan on odotettava tiistaille.

Tämäkin lääkäri oli vankkumattomasti sitä mieltä, että ne alkiot, jotka olisivat jatkaneet normaalia jakautumista kohdussa, tekevät sen sitten labraoloissakin, eli että ei ole väliä milloin siirretään, lopputulos on sama. Jos yhdestäkään ei saada blastokystiä viljelyssä, siitä ei olisi saatu sitä aikaisemmalla siirrolla kohtuunkaan.

Tässä nyt ei ole mulla tasan yhtään mitään tehtävää enää, joten jos vaikka sais viikonlopun aikana ajateltua vähän jotain muitakin elämän osa-alueita.

 

Masensinko mä nyt kaikki tuolla edellisellä viestilläni, vai eiks täällä ole muilla kuin Briitalla juuri nyt mitään erityistä meneillään..?

Vai onkohan muilla kuin mulla se ns. elämä?

Mitkä Briitalla olot, onko tukalaa? Pari päivää pitäisi vielä jaksaa… Entä Melinda, mitä siellä mahtaa olla tilanne nyt?

Oltiin eilen lakkiaisissa ja sukuloinnin saldo oli kaksi uutta raskausuutista sen lisäksi, että ykköskierroksen piiniskaverini testailee haamua, kun sillä on maanantaina testipäivä. Vähän semmoinen olo kuin jossain olisi päätetty, että kiristetään nyt tuon muijan ruuvia nyt kaikki oikein urakalla.

 

Taitaa suurin osa olla siinä välivaiheessa, jossa hoidot yritetään unohtaa Mä en vaan jostain syystä osaa pysyä täältä poissa! Tulee kyllä pitkät 3kk, jos meinaan joka päivä täällä käydä fiilistelemässä :ashamed:

Hyvältähän toi Aleksan munnissaldo kuulostaa. Jospas siitä jokunen selviäisi tiistaille! Se on kyllä kumma, miten noi raskausuutiset osuu aina pahimmille mahdollisille hetkille. Tai sitten niitä pahoja hetkiä vain on jatkuvasti =)

 

Täällä kans yks, jolta se muu elämä näyttää puuttuvan. Hyvä saldohan Aleksalle tuli, nyt pidetään peukkuja, että maanantain uutiset on hyviä. Jostain muuten olen lukenut, että siirtoja tosiaan tehtäisiin vaan 2-, 3- tai 5-päiväisinä alkioina. Jakaantuminen on päivänä 4 vissiin siinä vaiheessa, että on riskaabelia lähteä ronkkimaan, ennenkuin tilanne taas rauhoittuu vuorokaudessa.

Briittan oloja kans utelen...?

Tämän aamun horoskooppi: "Älä anna pelkojen hidastaa menoasi. Tällä viikolla sydämen äänen kuunteleminen tuo elämääsi myös uuden ihmisen ja menestystä". Siis mistä ne voi tietää

F 6+4

 

Hih-hiii, onpas Frangipanilla ollut loistava horoskooppi. Kyllä tähdet tietää Eikös sulla ole tulevalla viikolla se ensimmäinen ultra? Tulethan sitten meille kertomaan kuulumiset?

Aleksa, nyt on sun palluroille peukut pystyssä, että ne nyt muhivat siellä labrassa tehokkaasti ja saat tiistaina loisto blaston kyytiin. Voi kumpa kaikki menisi nyt hyvin!

Mikähän tilanne Melindalla??

On kyllä tosi tympeetä, kun ei voi iloita toisten raskausuutisista. Ensin ahdistaa se, että miksi ei meille ja sitten se, että miksi olen näin itsekäs, etten voi toisten ilosta olla hyvilläni. Meillä ei nyt ole tullut pariin kuukauteen uusia uutisia, mutta tiedän parikin tapausta, joista ne voivat tulla millä hetkellä hyvänsä. Suoraan sanottuna ei edes huvita nähdä näitä kyseisiä ihmisiä.... Kamalaa, että tämä alkaa vaikuttamaan jo tässä määrin elämään!

Oma olotila alkaa olemaan aika paksu. Jos jonkinmoista kivistystä ja kolotusta tuntuu munasarjoissa. Minun kroppa kyllä reagoi näihin hoitoihin aika vahvasti ja viimeksi punktion jälkeen olin monta päivää kipeänä. Torstaina oli ultra ja siellä näkyi 5-7 ihan ok munista - riippuen siitä saadaanko vasemmalta mitään. Limakalvo oli kuulemma lähes täydellinen ja jopa lähes harvinainen tämän tason endoa sairastavalle. Se on se akupuntio (x3) ja vyöhyketerapia (x3) Lääkärinä oli se sama, jonka kanssa otin reilu kuukausi sitten yhteen. Nyt hän oli oikein inhimillinen ja vastaili kärsivällisesti kysymyksiin. Huomenna irroituspiikki, tiistaina puktio ja torstaina laitetaan 1-2 alkiota (jos on mitä laittaa).

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Yritetään nautta elämästä =)

-Briitta, tiistaina puktioon

 

Briitalle tsempit tiistain punktioon!

Meillä keskiviikkona se suunnittelukäynti. Jännitän jo valmiiksi päästäänkö alottamaan uusintakierros ja saanko reseptit jo nyt ett sais tän vuoden maksukattoon. Saa nähä mitä laitetaan hoidossa uusiks vai pienennetäänkö määriä... ei malttais millään oottaa...

 

Minäkin täällä taas ilmoittaudun joukkoon..

Parit limisultrat takana ja maanantaina pitäis viimeisten toivojen selvitä sulatuksesta, niin tiistaina päästäis siirtoon. Pelottaa kovasti, et kuinka tässä käy, selviikö ne sulatuksesta ja päästäänkö ees siirtoon.

Lupaan yrittää olla hieman aktiivisempi taas ja tsempata hengessä mukana!!

 

Vuoren kokoinen ahdistus. Luulen, että mulla on hyperi taas.

Eilen iltapäivällä huomasin, että vatsa oli turvoksissa ja alavatsassa tuntui tietyissä liikkeissä nesteen hölskyntää. Edellisiltana olin ottanut ensimmäisen tuki-Pregnylin, joka altistaa hyperille. Tällainen olo viimeksikin oli. Sama jatkuu tänään. Yritän tietysti juoda kuin sieni, paukkuu lääkärin ohjeistus 2,5 litran juomisesta kevyesti rikki eikä riitä lähellekään, mutta ei hyperiä sillä konstilla pois saa.

Viimeksi hyperi iski kymmenen päivää siirron jälkeen. Silloin oli punktoitu yli kaksinkertainen määrä folleja, ja Puregonin annostus oli yhteensä 500 yksikköä enemmän kuin tällä kerralla. Ylipäätään kaikkia aineita olin silloin pistellyt päivän enemmän. Kahdella ensimmäisellä kerralla ei ollut mitään viitteitä hyperistä, olen itse asiassa kaikin tavoin epätodennäköinen hyperin saaja.

Tietysti tämä on vasta oma diagnoosi, mutta eipä tämän elämän aikana ole samanlaista nestepussi vatsassa -oloa ollut.

Ajatelkaa, jos vastoin kaikkea todennäköisyyttä tapahtuisi se ylösnousemukseen verrattava ihme, että meillä olisi tiistaina siirtokelpoinen blasto. Mitään ei ole meillä koskaan voitu pakastaa, tuskin sitäkään. Ne eivät siirtäisi hyperin takia. Hyperin takia se menisi roskiin.

En tiedä mitä teen ja mitä enää toivon.

 

Voi ei Aleksa, kylläpä sinua nyt koetellaan Pahinta on odottaminen, epävarmuus tulevasta, omien olojensa joka hetkinen tunnustelu. Toivottavasti käy hyvin eikä hyperi iske! Ainakin olet tehnyt kaikkesi, että siirto toteutuisi. Pidän peukkuja pystyssä tiistaita varten! Onko sinulla lääkärikäyntiä huomenna vai selviääkö kaikki vasta tiistaina?

Tein eilen taas uuden clearblue digin ja nyt se ilmoitti minun olevan raskaana 1-2 viikkoa. Selvyys siitä, että hcg alkaa laskea tuli sitten siinä. Lopetin lääkkeet eiliseen ja annan vuotaa. Tosin olenkin jo vuotanut kovasti melkein viikon. Pari klimppiä olen bongannut ja ajatellut, että nyt ne alkion rippeet sieltä poistuivat. Eilisen testin jälkeen iski toivoton väsymys, enkä millään olisi jaksanut nousta aamulla sängyn pohjalta. Jos tuota lasta ei olisi, makaisin varmaan sängyssä viikon mässäten ja masistellen.

Huomenna vielä verikoe ja SITTEN saan toivottavasti vihdoin kääntä katseen tulevaan. Hirmuisesti ahdistaa, kun seuraava yritys venyy. Mutta sitten ajattelen, että eihän nämä muutama kuukausi tunnu miltään verrattuna niihin vuosikausiin, mitä ensimmäistä lasta odotettiin ja yritettiin. Silti tunnen jotenkin pettäneeni mieheni sekä 1 vuotiaani. Toivoimme mahdolliselle sisaruksille pientä ikäeroa. Siksi ryhdyimmekin hoitoihin pian kun kuukautiset synnytyksen jälkeen alkoivat.

Mutta! Nyt aion nauttia joulusta ja lääkevapaasta kropasta. Katsotaan mitä tulokset huomenna sanovat. Saankin sitten jännittää teidän muiden onnistumisia


Briitalle onnea punktioon, sinä se jaksat aina olla positiivinen

 

Täällä minäkin päivittäin pyörin ihan ku ei ois muuta elämää..Joulua koittanut vähön laitella, aikalailla saanut pidettyä ajatuksiakin joulussa mutta pikkuhiljaa alkaa taas täyttyä seuraaviin hoitoihin liittyvillä jutuilla kalenteri sekä mieli. Huomenna ois labrat, suurin osa on voimassa vain kuukauden ja pitää ottaa uudet kokeet ennen hoitoja...
Neitoperho, pankissa on käyty hattu kourassa kertaalleen ja varmaan pitää uudestaan mennä..ei tää ole tällasten normipalkkaisten hommaa tää lapsen yrittäminen..lainaa siihen tarvitaan..meillä siis lahjoitetuilla munasoluilla 5500e per kierros ja kyllähän se ottaa päähän ku mitään ei jää pakkaseen niin sama summa uudelleen. Ja tossa ei ole ultrat ja labrat jotka kaikki yksityisellä. Pitää nyt varoa että tajuaa myös lopettaa ajoissa, vaikka tämä onkin se mitä eniten elämästä vielä haluaa.

 

Briitalle Tsemppiä punktioon. Pitäisiköhän munkin testata noita vyöhyketerapioita yms...

Melinda: ihan sama fiilis täälläkin - tuntuu kuin olisin pettänyt esikoisen. Olisin halunnut sisaruksen järkevällä ikäerolla, mutta nyt se on hyvällä onnella 4 vuotta, todennäköisesti enemmän. Mutta alkaa olla ihan sama kunhan vain ylipäätään onnistuttaisiin! Esikoinen puhuu jatkuvasti vauvoista ja on jo sen verran vanha, että odotan vain sitä hetkeä kun kysyy miksei hänellä ole sisarusta kun kaikilla muilla on

Iitu: hyvin tuttua täälläkin toi rahan meno, juurikin kun mitään ei jää pakkaseen ja jokainen siirto tarkoittaa koko hoitoa alusta astia. Vähän halvemmalla päästään kun on omat munasolut "vaan" 3500€/yritys. Ite oisin ihan valmis kokeilemaan vielä luovutetulla siittiöillä, mutta mies ei suostu enää kuin yhteen hoitoon. Ehkä se on hyvä että jompi kumpi meistä osaa laittaa lopun tälle. Alunperin puhuttiin vain yhdestä ivf:stä ja nyt on jo kolmas lähdössä käyntiin... Mutta kun ottaa vain niin päähän että suurin osa saa samalla summalla ties kuinka monta yritystä ja meidän pitää joka kerta aloittaa alusta!

Kiva kuulla taas Mizzestä! Pidetään peukkuja, että sulatus onnistuu.

Aleksalle tsemppiä toipumiseen. Jospa kuitenkin vielä välttäisit hyperin. Vieläkö sun pitää niitä pregnyleitä ottaa? Voisiko kysyä niiden lopettamisesta, jos sillä välttäisi hyperin?

 

Mielialavuoristorata kääntyi vaihteeksi just jyrkkään nousuun! Felicitaksen labra kertoi, että seitsemästä punktoidusta munasolusta kuusi oli hedelmöittynyt normaalisti ja että KAIKKI NIISTÄ OVAT EDELLEEN PELISSÄ MUKANA!!! Jo nyt siis parempi tulos kuin ekan kierroksen kolmella yrityksellä kaksi vuotta sitten kertaakaan..!

Tietenkään ei ole sanottua, että huomiseen asti niistä selviää yksikään, mutta ainakin toivoa on vielä, ylipäätään - tämähän oli ensimmäinen ykköskierroksen jälkeinen arvio mun munasolujeni laadusta kahta vuotta vanhempina.

Labra korosti, että just nyt 4. päivänä niitten laadun arviointi on kaikkein vaikeinta. Mutta silti - edellisillä jokaisella kolmella kerralla nippa nappa kaksi siirtokelpoista on selvinnyt edes kolmanteen päivään.

Nyt sit soittelemaan tuonne lähiklinikalle, jos tän hyperitilanteen sais tarkistettua tänään, tai ainakin kuulis kannattaako mun tänään illalla ohjelman mukaisesti pistää se seuraava tuki-Pregnyl, joka hyperiä lisää ja tänkin arvattavasti laukaisi.

Briitalle peukkuja punktioon!

 

Vuoristorata kääntyi tasaiselle… Heti perään paluu ruotuun. Punktion tehnyt lääkäri soitti väliaikatietoja, vaikkei sellaisesta ollut puhetta. Sillä oli antaa erilaista tietoa, eli että ei siellä nyt mitään kuuden solun tasavahvaa rivistöä ole kasvamassa. Pari on laatunsa vuoksi pois pelistä, muutamat hidastuneet niin, että ovat vasta 6- tai 8-soluvaiheessa. Mutta kaksi lupaavaa kuulemma on, ja lääkärin sanoin voin ruveta henkisesti valmistautumaan siihen, että siirto huomenna tehdään, että se on todennäköisempi vaihtoehto kuin se että ei tehtäisi. Tämä kuulosti jo uskottavammalta tulokselta, mutta yhtä kaikki sinne siirtoon pääsyähän tässä näin alkuun onkin eniten jännitetty ja se näyttäis nyt ihan todennäköiseltä jo. Huh huh.

Sit kymppitonnin kysymys: yksi vai kaksi alkiota, jos sitä kysytään?

 

Nopea kommentointi täältä työn keskeltä:
Aleksa, ensinnäkin hienoa, että siirrettävää on! Ja toivottavasti hyperi ei tule kiusaksi! Huomenna sitten jännätään meidän molempien puolesta. No sitten tuo ”yksi vai kaksi”. Tyhmä kysymys: mitä sille toiselle tehdään? Pysytyykö sen pakastamaan, kun on käytetty pakastettuja siimahäntiä? Mulle laitettiin viime IVF:ssä kaksi – tulos nolla. Ratkaisu piti tehdä ex-tempore siinä vaiheessa, kun makasin jo haarat levällään. Olen tyytyväinen ratkaisuun, vaikka mitään ei jäänytkään pakkaseen. Tekisin saman ratkaisun uudestaan…. ehkä. Menkää fiilispohjalla. Sitten siinä käy niin kuin kuuluu käydä.

ON: Kiitos kaikille tsempityksistä! Huomenna sitten punktioon. Minnuu kyllä vähän huolettaa, että oireet ovat vähentyneet. Housut kyllä kiristää (eihän ne muuten) mutta se ”juilinta” on loppunut. Toivottavasti jotain kuitenkin on tapahtunut.

 

Hienoja uutisia Aleksa! Pidetään peukkuja, että vähintään kaksi ovat siirtokuntoisia huomenna. Onkin jo aika, että tähän ketjuun tulee hyviäkin uutisia. Meillä on toisessa oljessa kaksi alkiota ja olemme jo miehen kanssa päättäneet, että molemmat siirretään tarvittaessa. Toki meillä toinen on huonolaatuisempi verrattuna kahteen blastoon ja olemme aina haaveilleet kolmesta lapsesta. Esikoisen jälkeen kaksoset ovat varmasti kyllä haastavat, mutta siitä huolimatta. Mutta teidän täytyy vain miettiä tilannetta omalla kohdallanne. Kuten Briitta sanoi, siinä käy niin kuin kuuluu käydä.

Onnea Briitalle huomiseen punktioon! Mulla kävi itselläni samalla lailla. Pregnyl-pistoksen jälkeen kaikki oireet hävisivät ja pelkäsin, että kaikki munasolut olivat jo karanneet. Mutta tallella olivat. Lääkärikin ihmetteli, kun yleensä irrotuspiikin jälkeen oireet vaan pahenevat.

Mukava kuulla, Melinda, että tilanteeseen on tullut joku selvyys, vaikka parasta tietenkin olisi ollut onnistunut raskaus. Inhottavaa kuitenkin tuollainen epätietoisuus.

Mizzelle myös peukkuja siirtoon pääsyn puolesta!

Täällä vain odotellaan keskiviikon ultraa. Viikonloppuna lähipiiristä tuli raskausuutisia ja eiköhän ole onnistuttu taas ensimmäisestä kierrosta... Ihana asia heille, mutta ottihan se koville. Kyllä te tiedätte.

 

Tervehdys täältä alhosta :wave: täälläkään ei ole muuta elämää :ashamed:

Aleksalle kaikki peukut, varpaat ja korvannystyrät pystyssä huomiseen siirtoon!
Briitalla myötätuulta punktioon!
Jauhopeukalolle tsemppiä suunnittelukäynnille!
Ja Iitulle!
Meille kaikille tsemppiä!

ON: jotain vuodonoloista havaittu vasta nyt, kun lopetin tukilääkkeet torstaina. Viime viikko ja vkl on ollut ihan peestä. Mä sain melkoisia oireita vapinoineen, sydämentykytyksineen ja painerenkaineen ohimoilla. Tuntui että räjähdän paineesta. Onko teillä muilla ollut tämmöistä lääkkeistä? Vai onko tää stressistä? Ihan hirvittää jos mun terveys ei kestä näitä hoitoja!!! Mun kroppa pettäis mut tälläkin tapaa.. Lepäilin koko vkl ja nyt melko normi olo. Pitäisi varata uusi suunnittelukäynti jos vielä yhden kierroksen kattois, ja jos sais siihen lääkekattoon. Mietityttää kyllä samalla kovasti että jos saan kylkiäisenä burnoutin tai verenpainetaudin, kääk: on kuitenkin kullanmuru jolle olen vastuussa terveydestä ja hyvinvoinnista, ja jolle toivottavasti saan olla äiti vielä 50 vuotta

 

Hienoa, että Aleksa on saanut hyviä uutisia :heart: Onnea huomiseen siirtoon! Meilläkin pohdittiin viimeksi tuota yksi vai kaksi kysymystä, mutta se oli silloin suht. helppo ratkaisu niiden huonon laadun takia. Eli kaksi siirrettiin. Kyllä se vähän hirvitti varsinkin kun jäin miettimään esikoisen tunteita ja saamaa huomiota jos olisikin yhtäkkiä "kolmas pyörä", mutta kyllä kai kaikesta selviää. Mutta eipä siihen kukaan muu oikein voi antaa neuvoja. Kukin miettii tahollaan, mikä on järkevintä omassa tilanteessa. Itse panikoin vielä vikoina piinapäivinä, entä jos siellä onkin kaksi... Just.

Briitta: kyllä meillä ainakin pystyi pakastetuista soluista tulleita alkioita pakastamaan. Kuulemma sulatettuja siittiöitäkin pystyy nykyään uudelleenpakastamaan

Tiiku: ei mulla ihan tollaisia oireita oo ollut mutta jotakin kyllä Lugejen lopetuksen jälkeen. Mutta vaikea sanoa, onko harmituksesta, stressistä vai hormonihuuruista. Kyllä tuota on itsekin miettinyt, että kestääkö kroppa tai pää enää näitä hoitoja. Ja pystynkö huomioimaan kaiken stressin ja murheen keskellä esikoista riittävästi. Kuitenkin kolmasosa esikoisen elämää ollaan mietitty näitä hoitoja ja muita isoja ongelmia. Miksei voisi vain viettää onnellista elämää miehen ja lapsen kanssa ja unohtaa yhden ison huolen kokonaan :ashamed: Ja silti tiedän, että haluan itsekkäästi käydä tämän tien loppuun asti ennen kuin luovutan.

 

Aleksa, hienoa että pääset siirtoon! Mun oma henk.koht mielipide on että otan aina mielummin kaksi alkiota jos mahdollista..se lisää raskauden onnistumisprosenttia kolmanneksen ja kaksosraskauden riski pyörii siinä 10-15% onnistuneista raskauksista. Sitte taas ku alkioita on "vaan" kaksi, ja toisen jättäisi pakkaseen, on riski ettei se selviä sulatuksesta..ja meneekin sitten hukkaan. Mutta itse tietenkin arvioit lähinnä varmaan sen mukaan kuinka paljon pelkäät kaksosraskauden riskiä. Mulla on siirretty 1+2+2 ja tosta tokasta siirrosta ainut lapsi on syntynyt.
Neitoperho, varotus vaan, ei se vauvan kaipuu katoa vaikka se esikoisen ja vaavin ikäero ois suurikin.. mun tyttö on 14v jos seuraavsta hoidosta vauva ensi lokakuussa syntyisi. Sellaista erilaista sisaruutta, olisi mukana hoitelemassa pientä ja saisi itsekin olla "vähän lapsi" touhutessaan pienen kanssa, kiehtovaa sekin=)

 

Aleksa minulle lääkäri ei halunnut siirtää kahta alkiota, vaikka itse olisin alkuun ollut sen kannalla. Perusteli sen sillä, että kaksosraskaus on aina riskiraskaus. Siitä siirrostahan esikoinen sai alkunsa. Koko raskauden ajan pelkäsin keskenmenoa ym. muita mahdollisia ongelmia, joten olin erittäin onnellinen siitä, että alkoita siirrettiin vain yksi. Kuitenkin se on loppupeleissä jokaisen oma päätös.

Briitta tsemppiä huomiselle!

ON: Nyt on aloitettu estrogeeni, loppuviikosta varmaankin lugesteroni. Tavoitteena on ensi viikolla päästä siirtoon. Minullehan ei ole tehty kuin se yksi ainoa siirto, josta esikoinen siis sai alkunsa. Jotenkin ei jaksa usko riittää, että niin hyvä tuuri olisi tämänkin siirron suhteen. Vielä mielessä on se, että tällä kertaa ei pettymys epäonnistumisesta ole niin suuri, koska yksi lapsi on jo saatu, mutta taitaa olla harhaluulo. Toiveissa kun kuitenkin on ainakin se kaksi lasta... Piinailukin kestää sinne ensivuoden puolelle, toivottavasti ei koko joulu mene sitä miettiessä.