Paluu lapsettomuushoitoihin pikkukakkosta yrittämään, vol 2

Aleksa2, meillä tämä nyt siirretty ja tärpännyt oli blastokysti. Keräys tehtiin keskiviikkona ja alkio siirrettiin seuraavana maanantaina. Kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina, sain soiton klinikalta, jossa ilmoitettiin kuinka monta alkioita oli selvinnyt eteenpäin ja minkälaisia olivat. Olin siis koko ajan hyvin kartalla missä mennään. Sanoivat mulle klinikalta, että vaikka viiisipäiväisissä kato käy tietysti enemmän kuin parin päivän viljelyssä, pidemmässä viljelyssä näkee ne alkiot, jotka todella ovat niitä elinkelpoisimpia. Multa kerättiin 28 munasolua, lopussa siirrettiin yksi ja neljä meni pakkaseen. Eli kato todella kävi mutta toisaalta raskaus alkoi, joten en valita. Muuten, tämä siirretty kaveri ei ollut kolmannen päivän kohdalla niitä nopeimpia kehittyjiä mutta oli siitä sitten kirinyt oikein kunnolla. Siksi valikoitui siirrettäväksi alkioksi. Lääkäri sanoi että jos olisi tehty siirto silloin toisen tai kolmannen päivän kohdalla, olisi todennäköisesti valittu toinen alkio, jonka kehitys olikin hyytynyt viidenteen päivään mennessä. Että onhan tuo pitkä viljely aikamoinen jännitysnäytelmä mutta tämän kokemuksen perusteella kannatan sitä kyllä.

 

Melinda84: Mulla on Pco ja metformiinit. Ylipainoo mul on mut en tän avulla oo saanu pois, mutta munsarjat on ollu hieman paremmat tän avulla. Aika helposti sain metformiinit.

 

Mukava vilske täällä jatkuu =) Tervetuloa Joku_raja mukaan mukavaan porukkaan. Toivottavasti vierailusi on lyhyt, kun pas tuottaa tuloksen jo tässä kuussa. Tämä on mahtava paikka, kun on saman kokeneita ja kaikki tunteet on sallittu.

Kirsi, kiitos tuosta Kuopion infosta. Otan sen ylös, jos keväällä sitä tarvitaan.

Melinda, tuo sinun tilanne on kyllä todellinen jännitysnäytelmä! No minä en sinun suhteen vielä luovuta. Toivoa tuo ainakin antaa, että jotain tapahtuu ja kaikki on mahdollista.

Aleksa, sinulle on tulossa hieno saalis! Jännittää kyllä saat, mutta toiveet on korkealla siinä vaiheessa, kun blastokysti siirretään.

Minulla oli tänään väliultra. Ihan ok käynti. Tällä kertaa paikalla oli suosikkilääkärini joka murahtelee keskimäärin n. 3 sanaa koko vastaanottokäynnin aikana. Kun kysyin, että miltäs se tilanne näyttää oli vastaus "etenee, hoito jatkuu suunitellusti." Se oli siinä määrin tyhjentävästi sanottu, että en viittinyt kysellä enempää. Totesin miehelle, että keskimäärin meidän klinikalla asiat on hyvin, kun kaksi lääkäriä puhuu mitä sylki suuhun tuo ja yksi ei juurikaan sano mitään. Torstaina on seuraava ultra, jossa ratkeaa ensi viikon punktiopäivä.

 

Melinda, musta olis kohtuullista, että saisit jonkun muunkin kuin hoitajan komentoimaan tuota sun tilannetta. Eihän se hCG oikeasti voi olla noin korkea ja testi antaa plussaa ilman mitään. Vaikkei raskaus olisi alkanut, niin ihan normi menkkojako sun vaan pitää muka odotella..?

Athenais, sun viesti lohdutti kovasti, mutta meillä tämä munissaldo on niin paljon pienempi ja mikä tärkeintä, alkioitten laatu on todella heikko. Teille tuli kyllä aikamoinen sato, ja blastoja pakkaseen asti, huh huh! Mulla ei ole edes mitään millä itse voisin yrittää vaikuttaa munisten laatuun joittenkin lisävitamiinien ja jonkun akupunktion lisäksi, vaan ihmeen toivominen jää ainoaksi vaihtoehdoksi.

Hyvä että Briitalla etenee normaalisti ja että saitte entisen lääkärin takaisin. Meidän lääkäri on just samanlainen, iso osa käynneistä on sitä, kun se tuijottaa monitoria edessään, huokailee ja puhisee. Ja aina sillä on nenä tukossa, jo kolmatta vuotta mun havaintojeni mukaan… Harmi, että Helsingin päässä lääkäri on meillä tällä kertaa eri, en tiedä miksi. Sille mä olen vain joku ennalta tuntematon kollegan potilas, joka pitää hoitaa omien ohella.

Kiitän tsempeistä, mutta relistisin vaihtoehto on ehdottomasti se, että me ei päästä mihinkään siirtoon asti. Mulla on tallella vanhat hoitopäiväkirjat ja sieltä löytyy karua tekstiä siitä, miten kolmestatoista munasolusta oli kolmipäiväisenä hengissä yksi. Siis kolmipäiväisenä. Ainoa toivo olisi siinä, että juuri näissä yhdeksässä piilisi jollain käsittämättömällä tuurilla se voittoarpa. Se, että saataisiin useampi alkio saati jotain pakkaseen (ekaa kertaa ikinä) vastaa luomuraskauden mahdollisuutta tässä tilanteessa, jossa mun mieheni keho ei tuota sukusoluja lainkaan.

Päivä päivältä ällistys siitä, että mun soluillani on jo saatu maailmaan lapsi, kasvaa yhä suurempiin mittoihin. Miten se on mahdollista näistä lähtökohdista? Viidestä tähän mennessä siirretystä alkiosta yksi on johtanut keskenmenoon ja yksi raskauteen - sehän on huima, ihan normaali prosenttimäärä. Silti nippa nappa on päästy edes kolmipäiväisenä siirtoon koskaan, alkioitten laatu on alta asteikon ja tilanne on ollut lääkäreitten mukaan toivoton alusta asti.

 

Melinda, eikös hcg tuplaannu 2 vrk välein, eli viikko sitten arvo 14 olisi nyt noin 114?
En tosin tiedä miten kauan sulla on siirrosta, mutta hormoninousu mun mielestä näyttää ihan normaalilta.

 

Aleksalle paljon tsemppiä ja pidetään peukkuja, että teidän kaverit sinnittelee tiistaille! Meillä on melko sama tilanne, että alkaa näyttää siltä, että hoitojen kautta me ei onnistuta munisten määrän ja siittiöiden laadun takia ja luomuna yrittäminen ei ole mahdollista. Juuri eilen päädyin googlailemaan ketjuun, jossa puhuttiin IVF hoitojen päättymisestä epäonnistuneena ja tottakai melkein joka toinen viesti kertoi, kuinka luomuihme oli sittenkin vielä tullut hoitojen jälkeen. Meillä vain luomuihmettä ei ole tulossa ja kun hoidot päättyvät haave toisesta lapsesta on todella haudattava.

Tiputteluvuoto alkoi eilen, ja vaikka en tosissani uskonut enää raskauden mahdollisuuteen, silti oon itkeskellyt koko illan. Tänään testaan sen lopullisen negan ja lopetan hoitojen ajattelemisen taas muutamaksi kuukaudeksi. Tosi kiva 30-vuotissynttärilahja.

 

Sain luvan lopettaa lääkkeetkin kun ei nousu ollut tarpeeksi suuri. Siirrosta on nyt tasan 3 viikkoa. Onhan toi hcg aika matala.

Olis varmaan taas pitänyt olla vaativampi ja tiedustella enemmän. Puhelimen toisessa päässä taas kyllästynyt hoitaja..

Lääkkeet siis lopetettu ja menkkajuilinnat loppuivat niiden myötä. Megavuotoa odotellessa

 

Hoitopaikkaan soitettu eikä ovulaatio saa myöhästyä päivääkään tai siirto jää joulutauon takia tekemättä. Onneksi nyt oli mukava hoitaja puhelimessa, niin uskalsi kyselläkin vähän enemmän. Välillä tuntuu, että saa heti hankalan potilaan leiman, jos uskaltaa jotain kysellä tai olla kiinnostunut OMASTA hoidosta. Todellakin usein tuntuu siltä, että liukuhihnalla ollaan. En voi ymmärtää, koska kuitenkin niin isoista ja tunnepitoisista asioista on kyse.

Erikoinen tilanne kyllä sulla Melinda. Hyvin noussut tuo hcg, mutta onhan se päiviin nähden vähän matala. Kuitenkin kemialliseksi se on noussut melkoisen korkealle. Onneksi aika monella ainakin luomupuolella on tärppäysyrityksen jälkeen helpommin onnistunut oikea raskaus. Toivotaan samaa sullekin.

Aleksan puolesta pidetään peukkuja täälläkin! Vain yksi hyvä tarvitaan.

Neitoperholle syntymäpäiväonnittelut ja toivottavasti seuraava syntymäpäivä olisi onnellisempi ja raskautuneempi.

 

Hei! Päivittäin täällä lueskelen miten teillä hommat etenee. Olen niin pahoillani negoista! Mä olin niin varma, ett saadaan kunnon plussajuna nyt! No, tammikuussa sitten???
Mäkin hämmästelen Melindan kemiallista. Mulla kemiallisessa oli hcg pp12 jotain 13 ja viikko siitä se oli 0. Mulla siinä välissä ehti olla menkatkin. Mutta outoja on kropat!
Täällä alkaa olemaan enempi oireita. Pientä jatkuvaa kuvotusta, turvotusta mahassa ja jatkuva menkkamainen kipu. En enään ole uutta testiä tehnyt, kun tajusin vihdoin, ettei se asioita muuta, eli jos raskaus ei etene, niin testillä ei auta asiaa. Viikon päästä mulla ois eka ultra. Siihen asti ihmetellään, onko masussa eloa. En oo ees soitellut neuvolaan... En muista millo pitäis.. En ees tiiä kuinka pitkällä rv:t on... 5 ja jotain?????

Pihalla oleva Smirg

 

Melinda84, minäkin ihmettelen tuota, eivätkö aio ollenkaan seurata että mihin suuntaan sinun hcg on menossa?

Kerronpa oman tarinani kahden vuoden takaa. Meidän ensimmäisen siirtoon päätyneen hoidon jälkeen tein positiivisen testin pp10, aika hailukka mutta selvä viiva. Samana päivänä alkoi kuitenkin tuhru, jota kesti viisi päivää kunnes hanat aukesivat. Vuosin aivan järkyttävästi, kävin ultrassakin alavatsakipujen takia, todettiin että kemiallinen raskaus niin runsaan vuodon takia. No, vuoto siitä vihdoin hiipui, ihmettelin vain kun mulla alkoi aamuisin olemaan etovaa oloa. Tein huvikseni testin, viiva oli selkeästi vahvistunut. Tein vielä digitestin, raskaana 2-3. Soitin klinikalle että mitä ihmettä nyt, sain lähetteen verikokeeseen. Rv 5+0 hcg 224 eli aivan liian matala. Sanoivat että kyllä se tuosta laskee mutta käy kuitenkin vielä parin päivän päästä verikokeessa. No kävin ja hcg oli noussut, en muista enää sitä lukua. Lähete Kättärille ja siellä seurattiin hcg-arvoja jotka koko ajan nousivat, olivat vain liian alhaisia koko ajan eivätkä ihan kunnolla tuplaantuneet. Epäilivät kohdunulkoista mutta sitten löysivätkin raskauspussin ja lopulta rv 7+2 löytyi alkio ja syke. Alkio oli tosin liian pieni viikkoihin nähden mutta selkeä syke näkyi. Ikävä kyllä viikon päästä klinikalla tarkistusultrassa syke oli jo hiipunut, jouduin siis taas seuraavana päivänä Kättärille, tällä kertaa keskeytykseen.

Sellainen ikävä tarina. Tuosta vain olen oppinut, että jos hcg nousee, vaikka samalla vuotaisi kuin seula, kaikki ei ole kunnossa, jokinhan sitä siellä nostaa! Toivottavasti sinun se jokin on tiukasti kiinni tarttunut alkio, joka vain nostaa hcg:ta hitaasti.

 

Melinda84, ihmettelen mäkin tuota, että tarkastamatta tilannetta antavat ohjeet lopettaa tukilääkitys? Mullakin on kokemus matalasta raskaushormonista: mun raskaus ei näkynyt testissä kuin vasta rv5 kuin todella haaleana haamuna. Että vaikka on käyriä ja lukuja maailmassa niin on ihmiset kuitenkin yksilöitä kaikkine vaihteluineen.

Ihana kuulla Smirg että juna kulkee

Neitoperho, isosti pahoittelut :-(

Aleksa, ihan kamalaa että lääkäritkin ovat toivottomia! Vaikea siinä on silloin olla itsekään toiveikas. En tiedä tuosta pitkästä viljelystä? Milloin sellaiseen hoitomuotoon päädytään?

Briitta, teidän lääkäri on kyllä varsin tiivis ilmaisussaan!

Niinkuin joku_raja sanoi, jotenkin toivoisi että ihmisinä, joilla on valtavasti toiveita ja pettymyksiä sekä pelkoja, voisi tulla kohdatuiksi. Ihan yksilöinä. On vaikea luottaa hoitoon jos ei tule kohdatuksi yksilönä.

ON:täällä ei tapahdu mitään. Ei mitään mainittavia oireita. Ihan ihmetyttää, ettei edes lugeista mitään tavanomaista... Heikottaa ja hikoiluttaa ehkä kyllä aika tavalla, mutta luulen että se johtuu tuosta kortisonista. Testipäivä on ylihuomenna, ja hermostuttaa ihan kamalasti että taas on nega. Mulla ei siis tuota ongelmia olla testaamatta testipäivään mennessä; pikemminkin en testais ollenkaan, ettei totuus paljastuisi. Pelottaa pettyä taas, että miten siitä sitten nousta jälleen. Eli en ole kovin toiveikas ja yritän olla ajattelematta asiaa, mikä on vaikeaa kun täytyy sählätä noitten lugejen ja alkkarisuojien kanssa kaiken päivää

Tiiku13 pp12

 

Kiitos tarinoiden jakamisesta! Jäin miettimään tota odottava73:sen kommenttia hcg:n tuplaantumisesta joka toinen päivä - itse ajattelin kokoajan että pitäisi tuplaantua joka päivä. Niin kyllähän toi arvo sitten on ihan ok.

Teidän ihmettelyistä reipastuneena soitin Naikkarille ja esitin kysymyksiä johon hoitajat eivät osanneet vastata ja vaadin saada puhua minua hoitavan lääkärin kanssa. Se minulle luvattiinkin tälle tai huomiselle.

Kohta puhelu tulikin, mutta toisessa päässä oli hoitaja jolle lääkäri oli sitten jotain vastaillut. Ja kas kumma, lääkäri oli katsonut arvojani ja sanonut että hyvin pieni mahdollisuus vielä on ja lääkitystä on jatkettava. Ensi maanantaina taas uuteen verikokeeseen. En saanut edelleenkään kysymyksiini vastausta. Onko alkio voinut kiinnittyä myöhässä, mitä tämä hcg:n nousu tarkoittaa, paljonko arvon olisi pitänyt olla? Puolen päivän Lääketauolla ei kuulemma pitäisi olla vaikutusta, mutta onpa mystinen tilanne.

Piina siis jatkuu ja menkkakivut palasivat heti lääkkeiden oton jälkeen. Vuoto on taas punaisempaa kuin eilen. Mutta katsotaan tämä nyt loppuun asti.

Melinda pp21

 

Vihdoin pääsin koneelle kirjoittamaan.

Neitoperho: Niin pahoillanu negasta, paskinta paskin ajankohta, kun sinulla synttäritkin Oletko ihan testannut?

Joku_raja: Onko sinulla ovulaation tukemiseksi irrotuspiikkiä?

Smirg&Athenais: Ihana kuulla, että teillä raskaudet jatkuu hyvin :heart:

Hapsuliini: Oletko hoidoissa, missä tilanteessa? Mullehan määrättiin ensimmäisen epäonnistuneen IVF:n jälkeen Metforemit, jotka auttoivat painonpudotuksessa ja myös olojen tasapainoittamisessa. Jostain syystä en nyt saanut niitä tähän yritykseen. Ymmärrän, että suurempi vaikutus niillä olisi munasoluihin, mutta eikai niistä haittaa olisi ollut? Harmittaa kun lääkärin kanssa en ole päässyt asiasta puhumaan ja vaatimaan kunnolla. Pistivät tosiaan minut vain verensokeritestiin, joka tietenkin on kunnossa kun eihän minulla diabetestä ole vaan pco.

Briitalla ja Aleksalla on vielä kaikki toivo edessä! Älkää luovuttako! Ja varsinkaan uskoko lääkäreiden negatiivisa arvioita Minäkään en kohta usko enää mihinkään

Tiiku voi että täällä jännitetään nyt sinun puolestasi! Tämä ketju kaipailee vihdoin sitä plussaa!

 

Melinda: Jep, testattu on ja nega mikä nega. Voisin skipata koko synttärit, nekin tuntuvat vain muistuttavan siitä, miten aika kuluu ja onnistumisen mahikset pienenee. Mahtavaa, että sulla elää vielä pieni toivonkipinä! Toivottavasti tarinalla olisi onnellinen loppu

Tiiku: eikös oireettomus ole yleensä se paras oire Pidetään peukkuja!

 

Melinda84: Taustaani: Ensimmäisen lapsen sain vuoden yrittämisen jälkeen ja terolut-kuurin avulla. Toista lasta on tehty noin neljä vuotta. Tästä neljästä vuodesta kaksi vuotta meni kun multa leikattiin kilpirauhanen pois ja arvoja on tasattu paikalleen. Olen saanut clomifenit kolmeen kertaan ja letzoralit. Meillä vaan tuppaa kohta hoidot loppumaan koska teemme vuorotyötä ja vaikeampien hoitojen sovittaminen elämään tuntuu mahdotomalta koska ei miehen työnantaja lupaa lähteä kesken päivän pois töistä. Halu ois kova kokea ivf mutta nyt tuntuu ettei siihen lähetä ja lisäksi sairaalaan on matkaa n 100 km. Metfominit sain reilu vuos sitten kun lääkäri kehotti pudottaa painoa, että pco saattaisi korjaantua sillä. Metforminit olisi sitten tukena. Mä sain reseptin ja sit jälkeen päin täyty tarkistaa vaan sokeri-arvot. Kuitenkin painon pudotus tuntuu suurelta ponnistukselta. Mutta siihen tulee kohta keskittäytyä kun ei taida muuta vaihtoehtoa.

 

Aleksa, meillä oli 5pv ikäiset alkiot ja blastoja molemmat. Kai ne sitten on vahvempia ja pitäis olla hyvää laatua, mutta katohan siinä käy kun alunperin 16 munista, 9 hedelmöittyi ja 2 oli jäljellä siirtoon..eikä raskautta. Onnistuneessa siirrossa aikanaan mulle siirrettiin kaksi kolmepäiväistä alkiota. Että ota siitä nyt sitte selvä mikä ois se paras. Seuraavassa hoidossa on kans 5pv viljely, ku klinikka ny haluaa viljellä sen 5pv..saa nähdä mikä kato käy ja mitään ei varmaan taas jää pakkaseen.
Melinda, on kyllä kummallista tuo...mä varmaan menisin vaikka yksityiselle ultraan tai jotain että ois varmaa. Jossain HcG taulukossa vaihteluväli oli kuitenkin tyyliin 5-kymmeniätuhansia noilla viikoilla. Ihme että ne ei siellä varmista asiaa kunnolla, eikö kuitenkin voi olla esim.kohdunulkoisen mahdollisuus jos arvo noussut..

 

Melinda: Ei ole mitään irrotuspiikkiä, ihan luomuna mennään paitsi luget sitten siirron jälkeen. Tässä linkissä on hcg-tasoja 23 päivää ovulaation jälkeen eli pp21, jos sulle on kolmipäiväinen alkio siirretty. Ja tuo listaus koskee siis naisia, joilla sikiön sydämensyke on todettu, tosin jatkosta ei sitten ole mainittu mitään. Ja tähän kun syöttää sun arvot viikon välein, niin ihan normaalisti hcg on noussut. Lähtöarvo vain on matala.

 

Anteeksi olen hiljaiseloa viettänyt. Puhelin oli yli kaksi viikkoa huollossa enkä ole koneella istuja. Täällä käynnistyi vkloppuna taas uusi kierto ja ensi viikolla olisi suunnittelukäynti. Odotan enemmän tai vähemmän innolla. Loppuu ainakin tämä junnailu.

Sen verran selasin pinoa lähi jotta plussia oli tullut, onnea niistä ja pahoittelut myös negan saaneille, se on nii syvältä.

 

Aleksa2, kieltämättä tuo teidän tilanne kuulostaa hankalalta, mutta kuten itse totesit yksi lapsi (ja yksi keskenmeno) on todella hyvä tulos. Eli tämäkin voi aivan yhtä hyvin onnistua. Huomenna minä kuljen koko päivän peukut pystyssä sinun puolesta, kun olet punktiossa! Millainen olotila sulla on? Tuntuuko piikittämisen vaikutukset?

Tiiku13, voi jospa oireettomuus olisi juuri se oikea oire! Miten hienoa olisi saada tähän pinoon jouluplussa. Me voitaisiin sitten Aleksan kanssa hypätä sinun kyytiin…

Melinda84, minä ihmettelen myös tuota, että sinä saat noin kovin nihkeästi tietoa. Eikö ne nyt tosiaan voisi ottaa sitä ultraa kauniiseen käteensä ja katsoa, että missä se alkio on?? Mitä jos vielä kovistelisit niitä, ja vaatisit ultran vielä tälle viikolle. Saisit itse helpotuksen, kun ruskuaispussi löytyisi (ehkä jo sykekin) ja mikäli se sijaitsee väärässä paikassa ei pahempaa vahinkoa pääsisi syntymään (esim. munanjohtimille). Minäkin niii-iiiiiiin toivon, että teidän pieni siellä kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Tuo testien vahvuus on muuten mystinen juttu. Minulla oli siitä elämäni ainoasta ja ensimmäisestä raskaudesta, josta tytär syntyi, selvästi kontrolliviivaa hailakampi viiva, tyyliin raskausviikolla 15. Muistan, että tein naureskellen kaappiin jääneen testin ja arvatkaa mikä paniikki tuli, kun viiva ei ollutkaan vahva. Ehkä kaikilla ei testit toimi siten kuten pitäisi?

Näitä lapsettomuusjuttuja, tai meidän tapauksessa hedelmöitysongelmia, tuntuu nyt tulevan joka tuutista. Eilen oli tuli joku apteekin lehti, jossa oli juttu aiheesta ja samoin Hyvä terveys –lehdessä oli artikkeli. Jotenkin tuntui lohduttavalta, kun jutussa haastateltava kertoi tunteistaan ja siitä, miten kuukautiset olivat aina valtava pettymys, joihin ei lohdutukset auttaneet, vaan suru piti saada surra sekä se, miten epäreilua oli se, että mies pääsi fyysisesti helpolla. Tuossa juuri yksi ilta paasasinkin hormoonihuuruissani miehelle siitä, että miehen tehtävä on kestää naisen kiukuttelut SEKÄ hoitojen ETTÄ raskauden aikana – se on pieni pieni paha kaiken sen rinnalla, mitä nainen joutuu kestämään. Mihinkähän ihmeeseen minä sitten vetoan, kun lapset on tehty eikä tätä ruljanssia voi käyttää tekosyynä. Noooh, onhan sieltä vaihdevuodet tulossa, ja viidenkympin villitys.

ON, piikittelyt jatkuu ja hyvin selkeät oireet ovat. Tuntuu kuin ovulaatio tapahtuisi tai menkat alkaisi. Vähän huolestuttaa, että mihin tämä olo tästä vielä kehittyy, kun punktio on vasta viiden päivän päästä! Onko teillä muilla ollut jomotuksia jo hyvissä ajoin ennen puktiota? Viimeksi (lyhyellä kaavalla) oireet olivat tämmöiset kaksi päivää ennen punktiota. Onneksi huomenna on vielä ultra ja sieltä sitten toivottavasti tulisi jotain arviota. Pikkuhiljaa tässä toiveet alkaa nostaa päätään.

-Briitta, piikittelypäivä 8

 

Kiitos kaikille jotka jaksoivat blastojuttujaan tänne kirjoittaa. Mulla on huomenna punktiossa eri lääkäri kuin viimeksi ja kun googletin tyypin, se onkin joku ylipomolääkäri, väitellyt ja julkaissut ja kaikkea hienoa ja ansiokasta. Ajattelin viimeisenä korttinani yrittää ruinata siltä sen hypoteettisen siirtoajan aikaistamista maanantaille, jos se pystyisi sellaisen jutun tekemään. En luottaisi siihen että siellä enää silloinkaan mitään siirrettävää on, mutta ainakin todennäköisemmin kuin tiistaina.

Kysehän on pitkälti siitä, uskooko lääkäri siihen, että alkioilla on kohdussa paremmat mahdollisuudet kuin labrassa vai ei. Täkäläinen lääkäri on sitä koulukuntaa, jonka mielestä molemmat paikat ovat yhtä todennäköisiä. Sitten on lääkäreitä, joitten mielestä se kohtu on kuitenkin se alkion oikea ympäristö, ja siellä todennäköisyydet selviämiseen ovat suuremmat. Kukaan ei pysty viljelemään yhtä ja samaa alkiota molemmissa paikoissa yhtä aikaa, joten vastausta ei ole eikä tule.

Lääkärit tosiaan eivät ole osanneet meidän munasolujen tilanteesta mitään sanoa muuta kuin että huonolta näyttää, mutta nämä arviotpa annettiin ennen kolmatta siirtoa, jolloin molemmat kiinnittyivät ja raskaus alkoi. Sen jälkeen asiaa ei kukaan olekaan pohtinut ennen kuin nyt.

Briitta, mulla ei ole oikein mitään tuntemuksia, vähän sellainen pullottava olo alavatsasta vain, mutta senkin saatan kuvitella. Ei mulla ole ennenkään ollut, eikä mun tarvinut punktion jälkeen edes käyttää särkylääkettä, ja siirto ei tunnu missään, sitä lääkärikin ihmetteli… Että jos nyt jonkun täytyy aina käydä nämä saamarin manööverit läpi alusta asti joka ikinen kerta niin hyvähän se on että se olen sitten minä, jolle ne eivät oireita ja ongelmia aiheuta. Ekassa siirrossa sössötin lääketokkurassa lääkärille, että "mieluummin mä tässä olen näillä lääkkeillä kuin papa-kokeessa selvin päin".

Nyt sit tietysti hirveät tuskat ja kiputilat huomenna, kun tässä näin maalailen. Nyt tuli vain omaa napaa, sori.

 

Huhheijaa, mikä urakka, kun koitin päästä jyvälle ah-niin-ihanan-aktiivisesta pinosta! =)

Pahoittelut kaikille negan testanneille. Tyhjää ruutua ihan omiksi kiintiöikseni tuijotelleena voin kyllä helposti samaistua siihen pettymyksen ja epätoivon määrään. Iso halaus teille kaikille ja tsemppiä seuraavaan koitokseen. Vaikka meillä meni kaikki 9 passia pipariksi, niin jotenkin uskoin aina uuteen hoitoon enemmän kuin edellisiin. Olihan mulla elävä todiste siitä, että se on kuitenkin mahdollista. :hug: Onneksi kaikilla teillä on kuitenkin vielä hoitokuvioita tulossa, haaveen toteutuminen ehkä siirtyi, mutta kyllä sitä toivoa vielä tulevaisuudessakin on! Lupaan sen. Eikun taisteluun siskot, entistä vahvempana!

Tosi outo juttu tuo Melindan hcg-tason kehitys. Raja-arvoissa kuitenkin liikutaan, niin onneksi sitä seurataan. Ja varhaisultrassa sitten viimeistään voidaan olla varmoja. Jostain luin, että kun alkio on 25pv, sydän alkaa lyödä. Eli siis 5+ viikoilla ultra voitaisiin jo tehdä. Peukutan täällä, että kaikki on hyvin. :heart:

Kiva, että tänne on myös tullut uusia juttuihin mukaan! Lämpimästi tervetuloa :flower: Toivottavasti visiittinne on pikainen.

Oliko Aleksalla tänään punktio? Mites meni, montako kerättiin? Mulla ei ole blastoviljelystä muuta kokemusta kuin kaksi kaveria, jotka ovat kolmesti yhteensä tuoresiirtona onnistuneet. Oma kokemus on kahden pas-alkion sulattelusta, josta vain toinen siirrettiin ja toista jatkoviljeltiin uudelleen pakastettavaksi. Hyvin kasvoi ja selvisi uudelleensulatuksestakin. Sanomattakin selvää, ettei kuitenkaan tarttunut kiinni. =(

Entäs Briittan olot? Joko on tukalat oltavat? Muista juoda paljon, ei pelkkää vettä vaan sokereita ja suoloja, niin turvotus pysyy aisoissa!

Tiikulla tais olla virallinen testipäivä huomenna? Ootko malttanut olla koskematta vielä testeihin? Tsemppiä viimeiseen piinapäivään!

Athenaisin varhaisultran kuulumisia jännäilen...?

Piiiiiiitkiä on päivät, varhaisultraan vielä viikko. Jos nyt erityisiä tuntemuksia pitäisi listata, on ne ehkä kolme veetä: väsymys, vilu ja vatsajuilinnat. Rinnat toisinaan arat, mutta siinäpä ne. Kuvotusta mulla ei ollut viime raskaudessaan.

Smirg mietiskeli neuvolaan ilmoittautumista. Mä ajattelin tehdä sen vasta, kun katkarapu on todistettavasti nähty. Tosin kattelin kalenterista, että joulunpyhien ja lomamatkan vuoksi onkin sitten jo kiirus saada aika nt-ultraan ohjeajankohtana...

Lueskelen kyllä ahkeraan, pitäkäähän lippu korkealla.

F 6+1

 

Täällä kans lueskelen..ei voi kun odotella seuraavia menkkoja. Mulla hoito aloitetaan e-pillereillä..sitte vuoto tiettyyn aikaan ja limiksen kasvatus, kun tehdään pakastemunasoluilla ja tuorespermalla alkiot. Menkkojen pitäis alkaa tossa puolentoista viikon kuluttua..sitten taas pyöritys alkaa. Toivottavasti jotain tulostakin saisi:stick:

 

Ultrassa tänään löytyi ihan oikeasta paikasta yksi pieni ihme, jonka sydän pamppaili innokkaasti. Kai se on pikkuhiljaa uskottava että neljän vuoden odotus ja uurastus on vihdoin tuonut tuloksen. Tosin hyvin alussahan tässä ollaan enkä varmasti usko että meille tulee vauva ennen kuin synnytyslaitoksella. Mutta nyt ainakin näyttää sangen hyvältä!

Athenais rv 7+0

 

Ihanaa Athenais, onnea! <3 ja Frangioanikin saa kohta varmistuksen pallerostaan.

Tänään clearbluen digi taas 2-3 viikkoa. Ei tässä hyvin käy, mutta toivottavasti ei huonosti. Meinasin jo käyttää veronpalautuksen yksityisen klinikan hcg-mittaukseen ja ehkä sen jälkeen ultraan. Mutta olkoot, ei olis muutenkaan varaa laittaa senttiäkään raskaustesteihin. Vielä kun vuoto taas yltynyt ja kivut koventuneet. Piina jatkuu maanantaille, toivottavasti ei sitä pidemmälle. Pää ei varmaan kestä.

 

Minä olen nyt tuosta Melindasta huolissani. Jos sulla on koviksi luokiteltavia kipuja niin ota nyt hyvä ihminen vielä huomenna yhteyttä sinne omalle klinikallesi. Jos se sattuisikin olemaan joku kohdunulkoinen, niin kohta sulla on kolmen päivän viikonloppu edessä ja silloin ei soitella enää yhtään mihinkään. Ei mikään testi anna tulokseksi 2-3 vkoa jos sieltä olis normaalit menkat tulossa. Herran tähden mitä vastuuttomuutta sun klinikalta! Soita sinne ja vaikka liioittelet kipuja jos niitä ei just sillä hetkellä sattuisi olemaan ja itket puhelimessa! Pitäähän niitten testata jos ovat siirron tehneet!

Mulla on ekalta kierrokselta myöskin lapsettomuudesta kärsinyt odotusajan tuttu, jonka äiti meinasi aikanaan kuolla kohdunulkoiseen raskauteen sen silmien edessä. Ei sellaisen kanssa ole leikkimistä.

Anteeksi, en yritä lietsoa paniikkia. Olen ihan vilpittömän huolissani susta.