Paluu lapsettomuushoitoihin pikkukakkosta yrittämään, vol 2

Tervetuloa pikkumyy! Kiva saada uusia mukaan! Täältä kun tietty lähdetään tonne raskauspuolelle niin nopeasti kuin mahdollista. Onnea vaan Eemiliina tästäkin etapista.

Prinsessatytölle isot tsempitykset iltapäivälle että kaikki menisi sujuvasti. Tule sitten kertomaan miten kävi.

MestariMuumi, tsemppiä eloon kaksplusvee uhmisenkelin kanssa. Laatuaikaa nyt vielä tättähäärän kanssa, kyllä hän vielä pääsee harjoittelemaan sitä ison sisaruksen elämää. Pitää uskoa niin!

 

Tervetuloa Pikku Myy! En tiedä onko muut samaa mieltä, mutta minusta ne itse hoidot, IVF siis, on pieni askel verrattuna tähän kaikkeen toivomiseen ja odotteluun, eli siinä mielessä sanoisin, että älä turhaan hermoile sitä asiaa. Muuten tässä toki on hermot heikolla yhdellä sun toisella :kieh:, mutta yritetään parhaamme mukaan pysyä järjissämme ja nauttia elämästä ja lapsista!

Mestarimuumi kaivaudu kaivaudu!

Prinsessatyttö toivottavasti olet jo siellä siirrossa ja kaikki menee niin hyvin kuin voi! Onko sun äidille niin vieras aihepiiri, ettei osaa sanoa mitään järkevää? Itse en ole koskaan yrittänytkään äidille tarkemmin selostaa, joten siitä sinulle hatun nosto kyllä. Tsemppiä siis!!

Kukka pidän mielessä tuon löllöttelyn tulevia piinailuja (toivottavasti) varten.

Eemiliina ja pikkuinen ihanaa odotusta teille! Toivottavasti ehditään mukaan..

 

siirrossa käyty ja nyt on yks pikkuinen prinsessa/prinssi matkassa sanoivat että oli tosi hyvän näkönen alkio mut ei paljo mun hermoja auttanut, piinapäiviä se tieto ei helpota.

Pikkymyylle täältä kans tervetuloa

 

Voi Annabell… siellä pohjamudissa ollaan varmasti jokainen rämmitty ja aina sieltä on pois tultu eli sure ihan rauhassa ja anna itsellesi aikaa levätä ennen seuraavaa kierrosta.

Tervetuloa Pikku Myy. Hoidot voi tuntua ajatuksena kamalalta, mutta kuten Paiju sanoi niin kyllä ne kestää. Tämä odottelu ja piinailu se enemmän hermoja kiristää ja mielialat menee vauhdilla joka suuntaan niin ettei itsekään aina tiedä missä mennään.

Kukalla onkin testipäivä sit ihan kohta. Teetkö testin itse vai menetkö labraan? Meillä täytyy mennä aina labraan. Olen siis julkisella puolella.

ON: Me mennäänkin Prinsessatytön kanssa samoissa eli eilen haettu alkio kyytiin. Oli 8-soluinen yksilö ja tälla kertaa ei mennyt sulatuksessa yhtään hukkaan, harvinaista meillä. Heillä oli vaikeuksia saada alkiota sisään, en ymmärrä miten siitä on tuon synnytyksen jälkeen tullut niin hankalaa. Hiukan oli sen jälkeen tullut sellaista limaista ja rusehtavaa vuotoa, toivotaan et se johtui heidän ronkkimisesta eikä kaveri nyt heti pudonnut matkasta.

 

Samaa mieltä kuin Tiihkis ja Paiju. Kamalinta näissä hoidoissa on se toistuva odottelu, jännnittäminen, toiveiden nostatus ja pettymys. Vaikkakin meillä kaikilla on onneksi myöd kokemus siitä ettei tämä ihan tuhoontuomittua yritystä ole. Punktio jännitti kovasti ekalla kerralla mutta hiukan vähemmän jo seuraavilla. Se varmaan vähän kuuluu asiaan. Ja sitten sitä taas huomaa että tuostakin taas selvittiin.

Mä testailen itsekseni, sikäli mikäli kuukautiset ei taas ilostuta tulollaan ennen testipäivää. Kävinkin pari testiä hakemassa kaappiin jo odottelemaan. Lugeista aikamoiset kuumat aallot, villapaitaa päälle ja pois tiheään tahtiin. Hentoista yökötyksen tunnetta eilen ja tänään, mut muistuttelen itselleni että sitä mulla esiintyy välillä aina ennen normimenkkojakin. Nostattaahan se varovaista toivoa kuitenkin. Mutta jäitä hatussa vielä vähän aikaa. Eli piinaillaan.

 

Ja hei, onnea Prinsessatyttö ja Tiihkis kyytiläisistä!

 

Hei kaikki kohtalotoverit!
Pikkumyyn esimerkistä rohkaistuneena ajattelin minäkin hypätä tähän junaan... Olen siis parivuotiaan pojan 31-vuotias äiti, jolla on riesana PCO ja siitä johtuva ovuloimattomuus. Esikoinen sai alkunsa OI-hoidosta (tripla-annos clomeja+puregon+pregnyl+luget) ja nyt sitten on samalla kaavalla yritetty toista lasta viime huhtikuusta lähtien. Ensimmäinen hoito piti keskeyttää kystan takia, seuraavat kaksi oli tuloksettomia, sitten tuli kemiallinen raskaus, sitten oli taukokierto ja viikko sitten sain taas tuijotella yhtä viivaa raskaustestissä. Olen yksityisellä hoidoissa ja sovittiin, että koska tuo kemiallinen raskaus saatiin alkuun, siirrytään ivf-hoitoihin vasta jos kuusi seuraavaa hoitokertaa ei tärppää. Kem. raskauden jälkeen minulla todettiin haavainen paksusuolentulehdus, joka varmasti vaikuttaa raskauden alkamiseen negatiivisesti ainakin oireillessaan (eli esim. viime kierrossa). Eli kaikenlaista sontaa sitä on niskaan kasaantunut ja olen viime aikoina ollut aika masentunut ja yksinäinen. Lisäksi clomit tekevät minusta jonkun zombien; nukun huonosti, itken kaikelle, tiuskin, murheilen jne. Mielestäni ei ennen tuota esikoista tällaisia sivuvaikutuksia tullut... Onneksi oireet helpottavat aina clomikuurin loputtua.

Olen mielenkiinnolla seurannut taustalla teidän jännitysnäytelmiänne jo pidemmän aikaa.Toivon, että saan täältä lohtua ja tukea tälle kuoppaiselle matkalle. Sitkeitä sissejä olemme me! <3 Tsemppitä kaikille!

 

Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista!

Minua ihan jännitti tulla lukemaan viestejä sen jälkeen, kun olin rohkaistunut kirjoittamaan ja kuinka ihanaa olikaan lukea viestejänne, joissa minut oli huomattu uudeksi tulokkaaksi.

Myysi: Kiva, että kirjoitukseni rohkaisi sinutkin mukaan!

Seuraavassa vähän tietoja vielä itsestäni. Olen 32-vuotias ja ongelmana PCO. Lasta olemme toivoneet pian vuoden verran, mutta tuleva hoito vasta mahdollistaa raskautumisen, koska kaksi edellistä inseminaatiota jäivät toteutumatta. Ensimmäinen hoito alkoi huhtikuussa.

Toiveet tulevaa hoitoa kohtaan ovat hyvin positiiviset, koska onhan onnistumisprosentti aika hyvä, tosin pian sekään ei varmaan tunnu enää niin hyvältä, jos tässä pitää tarpoa pitkäänkin. Puregonin piikittelyt on ihan ok, mutta poissaolot työpaikalta vähän mietityttävät, koska joudun hankkia sijaisen joka hetkeksi. Esimieheni tietää poissaolojen syyn ja yksi työkaverini, mutta muiden toivon pitävän kyselyt ihan vaan omassa päässään.

Onnea piinailuun ja kaikenmoiseen odotteluun! Pidetään lippu mahdollisimman korkealla

 

Huomenia, täällä näyttää alustavasti siltä ettei tarvitse testailla vaan alkaa asennoitumaan uuteen hoitoon. Riittääköhän yksi välikierto? Mitenhän se viimeksi meni…

 

Tuli pakottava tarve testata kuitenkin. Plussaa näyttää. Mutta vuotelee, saas nähdä miten käy.

 

Plussaa, kukka! Voihan jehna! Jännäks menee, onko tuhrua vai ihan punaista? Voihan se olla ihan normaaliakin. Mikä pp sulla oli nyt?

 

Mä en oikein tiedä mistä noi pp:t lasketaan, mut punktiosta 13pv, siirrosta 10. Virallinen testipäivä on vasta ma, mut normikierrossa menkat alkais tänään. Helakkaa punaista on mutta pysynyt kyllä vielä kohtalaisen niukkana. Kieltämättä, aika jännää Kuinkas siellä menee Viu? Milloin sulla ar ultra?

 

Ok, piinapäivät lasketaan siirrosta niin et siirtopäivä on pp0. Eli aika aikaisin sulla näkyy plussa, jos on selkeä viiva, niin pitäisin sitä hyvänä merkkinä. Hirmu hailakat aikaiset plussat voi olla just kemiallisia.

En ole oikein rohjennut kirjoitella, kun on jotenkin musta tympeetä, jos plussannut hoitopinossa valittaa, mutta tiukasti olen seuraillut sivusta. Meillä on ar-ultra ens keskiviikona, 7+0, ja tuntuu ihan etten oo raskaana. Oireita ei juuri ole, paitsi ihan kamala olo ja väsymys. Tulin testin jälkeen kipeäksi ja kohta kolme viikkoa olen ollut kuumeessa, korvatulehdus, sit pari päivää ok ja nyt taas kurkku kipeä ja lämpöä. Tyttökin on ekaa kertaa elämässään kuumeessa ja kipeä ja oma olo on aivan nuutunut. Ja jotenkin tää tunne että ei ole kohdussa elämää, olen yrittänyt kuvitella sitä hetkeä, kunultrassa sanotaan että ohi on...

Ei ole ollut mitään vuotoja ym, testejä en ole uskaltanut tehdä enempää, kun oon ihan varma että tulos olis synkkä. Ihan surkeeta, ja mie niin lupasin olla positiivinen, jos vaan plussaisin, mut minkäs teet. Mistähän mä luin, et kun normaali ihminen tekee positiivisen raskaustestin, he ajattelee että meille tulee vauva, ja kun hoitolainen tuijottaa plussaa, he miettii et mitähän kauheeta seuraavaks tapahtuu.

Voimia tytöt, ootte ajatuksissani!

 

Älähän Viu vaivu epätoivoon! Kaikki on mahdollista ja varmasti asiat on kunnossa, mutta mihinkäs sitä meikäläiset huolistamme pääsisimme...

Ja onnea kukka73! Kaverillani tuli myös tuhrua ja silti on terve tyttö tulossa kuukauden päästä. Itselläni ei ole ikinä, myöskään kemiallisen raskauden aikana tullut mitään vuotoa ennen kuin vasta viikko lugejen lopettamisen jälkeen. Tein haamutestin joskus pp 12, varsinaisena testipäivänä oli vahva + ja sitten pari päivää myöhemmin viiva alkoi heiketä.

Mun pitäis tästä lähteä apteekkiin vinguttamaan Visaa Puergonin takia. Huomenna alkaa pistelyt ja ma katsotaan kasvaako sisuksissa muuta kuin sammalta...

 

Kiitti tsempeistä Viu ja Myysi, yritän ottaa ihan rauhallisesti vaan. Ei tää ainakaan normivuodoksi ole yltynyt joten toivoa on. Vähän ehdin jo pillittää ennen testiä mutta nyt on taas aika rauhallinen olo, hetken aikaa ainakin. Mullakin on ystävä joka ihan normaalissa raskaudessaan vuoteli pitkälle, joten itsesuggestiota vaan peliin, kaikki voi olla ihan hyvinkin. Mutta ei uskalla ihan hillumaan ruveta vielä. Viiva oli kyllä ihan selvä vaikkei kontrolliviivan vahvuinen vielä.

Kiva musta ainakin on kuulla teistä hiljattain plussanneista, älä suotta Viu piilottele siellä jos tuntuu että haluat kirjoitella muttet uskaltaudu vielä plussapuolelle. Tää alku on kuitenkin niin herkkää aikaa aina. Isot peukut ultrapäivälle! Tulet ainakin sieltä kertomaan kuulumiset sitten, eikös?

 

No jos viiva oli selkeä, niin kyllä mie ainakin onnittelen sua sit plussasta, kukka! Ja tuun toki kertoo ultrakuulumiset, kaikki ruumiinosat ristissä, että ne on hyviä. Tsemppiä myysi piikkirupeamaan!

 

Tiihkis mulla kans tänään oli pientä rusehtavaa vuotoa, soittelin sit lääkärilleni ja sano et normaalia siirron jälkeen kun limakalvoja voi rikkoutua siirrossa. Eli tuskin tarvitsee huolissaan olla Kiva piinailla yhdessä

ON: itellä tänään ollut pistävää kipua alamahalla mut vissii lugeista johtuvaa.. tuntuu että päivät siirron jälkeen menee niin hitaasti ettei koskaan. tässä onneks muutto meillä menossa vlopulla tavarat poijes eli ei oo niin ehtiny koko ajan asiaa miettiin mut liikaa kuitenkin. Tuntuu että viimes ei hermoillu näin paljon.

 

Saanen liittyä seuraan... Pikku kakkonen olisi täälläkin haaveissa! Esikoinen on nyt vuoden ja sai alkunsa IVF:llä. Pakkaseen meille jäi huimat 12kpl tulokkaita (PCO:n tuotoksia). Hoidoissa oltiin NKL:lla enkä enään edes muista mitä siellä sanottiin hoitoihin palaamisesta, muuta kun sen että pitää olla vuosi synnytyksestä ja imetys loppunut.

Osaiskos joku kertoa miten hommat etenee PASin osalta? PCO:n takia kierto on mitä sattuu, joten lääkkeelliseen rupeamaan varmaan matkataan..

 

Minäkin voisin liittyä tänne

Meillä on ihana 2-v poika, joka sai alkunsa aikoinaan toisen IVF:n tuoresiirrosta. Sitä ennen kolme inssiä ja kolme alkionsiirtoa tuottivat aina vain negaa. Viime talvena jatkettiin jo hoitoja ja tulinkin raskaaksi heti ensimmäisestä PASista, mutta pikkuinen lensi enkeliksi rv 21 :'(

Nyt kuitenkin on aikomus yrittää uudelleen paremmalla onnella. Viime viikolla käytiin suunnittelukäynnillä ja seuraavaan kiertoon tehtäisiin lääkkeellinen PAS. Meillä on vielä kaksi alkiota pakastettuna samaan olkeen, toivottavasti selviävät sulatuksesta! Me ollaan virallisesti selittämättömiä, mutta mulla ovulointi on mitä sattuu ja kierrot tyyliin 16-37 päivää, joten lääkkeellisesti mennään. Sovittiin lisäksi, että jos siirtoon ei päästä, tehdään heti seuraavaan kiertoon lyhyen kaavan hoito, ehditään ehkä vielä ennen joulua
Ai niin, olen 34-v mutta pakastimessa olevat alkiot vielä 31-v

Mizze77, mulla lääkkeellinen PAS ainakin menee niin, että Kp 2 alan syömään Progynovaa ja kasvattamaan limistä, Kp 12 on ultra ja sen perusteella päätetään koska on siirto. Pari päivää ennen siirtoa aloitetaan lisäksi Luget ja niitä käytetään testiin asti.

Onnea plussasta Kukka!! Raskaana olet kunnes toisin todistetaan!

 

Mizze ja PikkuKarhu, tervetuloa! Pikkukarhu, sulla onkin raskas kokemus taustalla. Voimia ja hirveästi onnea uuteen yritykseen.

Anteeksi että tulen marisemaan, mutta kovasti pelottaa että tämä plussa valuu vessanpöntöstä alas. Kirkasta veristä vuotoa on ollut koko ajan, hyvin niukkana yleensä mutta välillä lorahtelee ja kertaalleen wc käynnillä pönttö jo punaiseksi. Testailin aamulla uudestaan. Plussa näkyy edelleen muttei ole yhtään vahvistunut edellisestä. Pahoinvoinnit on hävinneet. Pessimisti nostaa päätään ja surettaa. Yritän kovasti pitää toivoa yllä, mutta aika vaikealta se tuntuu. Sorry vuodatus... Pitäisi iloita vaan tästä plussasta vaikka kuinka kävisi, koska onhan se jo kuitenkin yhden alkion saaliista pienoinen ihme. En vaan millään haluaisi luopua tästä.

 

Kukka73 Älä turhaan pyytele anteeksi, että kirjoittelet huolestasi tänne. Ymmärrän, että olet kovasti huolissasi, mutta yritä jaksaa uskoa raskauteen. Muistan kans alkuraskaudessani päivän, jolloin verta hulahti housuihin oikein kunnolla ja olin ihan varma, että nyt käy huonosti. Menin heti töiden jälkeen ultraan ja sain kuulla sydänäänet, jolloin helpotus oli suuri. Pieni veren tulo jatkui varsinkin silloin, jos olimme olleet yhdynnässä. Pääsin myös tutkimuksiin, joissa todetteiin istukan olevan kohdunsuun edessä, joka voi aiheuttaa vuotoa.

Itse odotan jo kovasti aikaa, jolloin pääsemme tositoimiin ja pääsen purkamaan tuntojani tänne teidän kanssa!

Kiva, että uusia liittyy joukkoomme koko ajan lisää. Olisi kiva, jos saisimme tämän ketjun vielä vähän aktiivisemmaksi. Käyn monesti lukemassa "hoidot jatkuu 2012" -ketjua, joka on tosi aktiivinen.

Tänään juuri ristittiin sukulaisvauva ja mietin papin puheen aikana, että voi kun mekin saatais vielä viettää tällaisia juhlia.

Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon!

 

Kiva että tänne tulee lisää porukkaa! Minäkin olen lueskellut noita muitakin ketjuja, mutta tämä on se kaikista omin ketju, vaikka täällä ei kovin montaa OI-hoidoissa olevaa ole tullut vielä vastaan. Olin folliultrassa tänään ja oikeassa munasarjassa köllötteli 18 mm:n kokoinen rakkula. Clomit ja pistokset ovat siis tehneet tehtäväänsä kiitettävästi. Aloitin ovis-testailutkin tänään, mutta uskoisin että pregnylin pistämiseen päästään aikaisintaan ke.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

 

Heippa Myysi, avaappa tyhmälle vähän tuota OI hoitoa. Ilmeisesti siis lääkkeillä pyritään saamaan ovulaatio aikaan, mutta toimitetaankos siittiöt perille sitten ihan perinteisin menoin? Sorry tyhmä kysymys. Ton tyyppiset hoidot on jäänyt mulle ihan vieraaksi.

ON taas... Kävin veritestissä ja hcg on viitealueella. Pe kontrolli koska vuoto on jatkuvaa ja runsautuu koko ajan. Tänään vähän menkkamaisia kramppejakin. Sisäinen pessimisti on vahvasti voitolla.

 

Hirveesti voimahaleja kukka73! Toivotaan, että kaikki on kuitenkin hyvin, vaikka nyt ei niin ruusuiselta näytä. Itselläni kemiallisen raskauden aikana viivan alettua haalistua oli hcg-arvot viitearvoissa, jotain 97, kun ne olisi voineet olla tuhansia, mikäli raskaus olisi kunnolla alkanut. Silti minulla kesti viikko ennen kuin vuoto alkoi. Mulla on niin outo kroppa...

Nuo ovulaation induktiohoidot ovat juuri sitä mitä arvelitkin niiden olevan. Eli kp 3-7 popsin clomeja kuin karkkia (3 tabua/pvä) ja kp 10 aloitan puregonin piikittelyt (50 IU n. kuutena päivänä). Folliultrassa nähdään hoidon teho ja sitten kun ovistestiin pärähtää plussa, pistän pregnylin. Tosin esim. siinä kierrossa, josta esikoinen alkunsa sai, ei ovistestiin pärähtänyt plussaa ollenkaan, mutta minun piti silti pistää pregnyl tiettynä päivänä. Sitten nelisen päivää pregnylistä otetaan luget kehiin, ihan niin kuin ivf:ssä. Siittiöt olisi tarkoitus saada perille sillä perinteisellä konstilla. Tosin usein tuntuisi, että helpompi olisi tehdä hedelmnöitysyritys klinikalla, kun miehelläni on ilmeisesti niin kovia suorituspaineita, että ei meinaa petipuuhat onnistua...

Ivf on meillä edessä näillä näkymin keväällä? Osaatteko sanoa kuinka kauan ensikäynnistä kestää ivf:n alkuun? Jos siis lapsettomuuden syyt on selvillä.

 

Tsemppiä kukka, voi kurjuus tuota tilannettasi. Valitettavasti pelkään seuraavani sinua, sillä äsken täälläkin alkoi verinen vuoto, ei nyt mitenkään valtava, mutta kuitenkin ihan selkeä. Alavatsassa menkkakramppeja, näinpä taitaa valua meidän kesävauva pyttyyn. Ultra olis ylihuomenna, ajattelin soittaa aamulla, jos saatais se jo huomiseksi. Tuntuu niin pahalta ja itkettää.
Viu 6+5, ehkä viimeistä kertaa.