Painonhallintaketju

En halunnu käyttää laihdutus-enkä dieetti-sanaa, koska sit joku urputtais että "pitää olla elinikäinen ja pysyvä muutos blaablaa urputiurputi." Juu, eiköhän se ole kaikille jo selvää. :D

Mutta siis, tässä voi kertoa vinkkejä ja tarinaa omasta painonhallinnasta:mikä on auttanu, miks repsahdit, mikä ruokavalio on hyvä? Kehu/hauku ketoosisi ja Dashit sun muut.
Reseptejä voi mieluusti jakaa :p

Entä liikunta? Kahvakuula, suossa rämpiminen vai crossfithiitcircuitbodypumpmikälie pump ja pomp?
 
Viimeksi muokattu:
Aloitan.
Latasin toukokuun puolivälissä huvikseni Yazio-ohjelman, noudatin sitä 3 viikkoa suht tarkkaan, ja kilot alkoi karista. Nyt en tarvitse sitä, koska muistan suunnilleen ulkoa tiheäenergiset ja terveellisemmät ruuat.
Nyt vajaan 2 kk aikana lähteny 9 kg. Ok osa on turvotusta, mutta kaipa osa alkaa olla jo rasvanpoistoa.

Syön 5 aterialla ja napsin jääkaapista vähän väliä, mut syömiset on kohtuudessa. Väsymys on kaikonnu (tosin käytän B-vitamiinia ja samaan aikaan on lääkärin määräämä rautakuuri), ja makeanhimo ei ole niin hurja (no, äsken selasin suklaa-banaanikakun ohjeita :p).

Mut osan tästä tsempistä pistän kesäjaksamisen piikkiin:tuleva talvi tulee punnitsemaan sen, kestääkö mulla tsemppi, vai nukunko talviunta pulla suussa.
 
Sitten siihen liikuntapuoleen...Yazio laskee siis sulle päivittäisen kalorimäärän, iän ja pituuden perusteella. Jos syöt sen verran etkä kuluta kauheesti, paino ei tipu eikä nouse.
Mun lukema on 1807 kcal/vrk.

Mut laihtumiseen tarvitaan sen päivittäinen alittaminen. Mutta mikä on sopiva tahti?

Luin netistä että rauhallinen laihtumistahti (puoli kiloa viikossa tai kilo kuukaudessa) vaatii oman lukeman alittamista 500 kcal:lla joka päivä, tai toinen laskutapa: 3500 kalorin vaje viikossa.

No sit luin että oikea, tai tehokkaampi laihtuminen vaatii 1000 kalorin vajetta päivässä tai 7000 kalorin vajetta viikossa. No mä kokeilin sitä, ja kilot tippui ropisemalla.
Mut sitten alkoi päänsärky ja rytmihäiriöt, ja huomasin että totuus löytyy noiden keskeltä, ehkä 700-800 kalorin vaje.

Mutta miten pitää yllä hurjalta kuulostavaa kalorivajetta? 2 vaihtoehtoa:
-syöt tosi tarkkaan
-rehkit päivittäin ja syöt rennommin.

Mä herkkusuu valitsin jälkimmäisen, eli urheilijoiden mallin:syö paljon mut liiku paljon. Ihminen on luotu liikkumaan.

4-6 km hikilenkki ja 10 minuutin olohuonetreeni päivässä takaa sen, että ei tartte panikoida ruuista sinä päivänä. Jos en ehdi treenaamaan, katson sinä päivänä syömiset tarkemmin.
Ja juhlissa/kahvitarjoilupäivinä napistan jostain ateriasta - ei oo terveellistä, mut satunnaisesti se on ok.
 
Viimeksi muokattu:
Sit: laihduttaja, älä pelkää viljoja nimeltä ruis ja kaura. :)

Tämänpäiväistä Hesaria...

Suomalaisilla on kaapissaan tuttu ihmeaine, jonka käyttöä moni painoa tarkkaileva karsastaa – Asiantuntija kertoo, miksi kuituja ei kannata karsia lautaselta


Kuitu hillitsee painonnousua, alentaa kolesterolia ja hellii suoliston mikrobistoa. Uusi tutkimus kertoo, miten ruis ja kaura hyödyttävät kehoa.


Rukiin ja kauran sisältämä kuitu paransi tutkimuksessa hiirten terveyttä monin tavoin.
Rukiin ja kauran sisältämä kuitu paransi tutkimuksessa hiirten terveyttä monin tavoin. Kuva: JUHA METSO JA MARJAANA MALKAMÄKI

Anni Gullichsen HS
Julkaistu: 10:49, Päivitetty 11:59
MONET PYRKIVÄT laihtumaan ja kohentamaan terveydentilaansa vähentämällä leivän ja muut hiilihydraatit minimiin ruokavaliostaan. Ei kuitenkaan kannattaisi, kertovat kuitua käsittelevät tutkimukset.

Kuidun lisääminen ruokavalioon voi hillitä painonnousua ja vähentää maksan rasvoittumista. Uusi tutkimus selvitti, mitä suolistossa tapahtuu, kun ruis- ja kaurakuidun määrä ruokavaliossa lisääntyy.


Ruisleivän kuitu hellii suolistoa.
Ruisleivän kuitu hellii suolistoa. Kuva: JUHANI NIIRANEN / HS

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan kaura- ja ruiskuiduilla on monia positiivisia vaikutuksia erityisesti suolistolle. Ne lisäävät hyödyllisten mikrobien määrää suolistossa ja parantavat kolesteroliaineenvaihduntaa sekä alentavat maksan tulehdustilaa. Kuitujen lisääminen hiirien ruokavalioon myös hillitsi niiden painon nousua.

TUTKIMUKSEN tärkein havainto onkin professori Marjukka Kolehmaisen mukaan se, että kuiduista saatavat hyödyt ovat hyvin monipuolisia. Kaura- ja ruiskuidut vaikuttavat mikrobistossa eri tavoilla, mutta molemmat tuovat terveyshyötyjä. Tässä tutkimuksessa ne alensivat muun muassa kolesterolia.

”Kun kuituja syödään monipuolisesti, erilaiset terveyttä edistävät aineenvaihduntareitit aktivoituvat ja saamme elimistössämme laajakirjoisemmin terveyshyötyjä.”

Hän neuvoo syömään joka päivä 25–35 grammaa kuitua eri lähteistä, kuten nykyinen ravitsemussuosituskin suosittaa. Hyviä lähteitä ovat esimerkiksi täysjyväleipä, puuro, mysli, monet vihannekset ja marjat.


Kaurapuuro, tuoreet marjat ja ruisleipä ovat hyviä kuidun lähteitä.
Kaurapuuro, tuoreet marjat ja ruisleipä ovat hyviä kuidun lähteitä. Kuva: ANU SALO

Hiirillä tehdyssä kokeellisessa tutkimuksessa eläimiä ruokittiin terveyden näkökulmasta epäedullisella ruokavaliolla eli sellaisella ruualla, jonka tiedettiin tässä koe-eläinmallissa lihottavan ja aiheuttavan rasvamaksaa. Paljon rasvaa ja vähän kuitua sisältävä energiatiheä ruokavalio on niin sanottu tyypillinen länsimainen ruokavalio.

Tutkijat lisäsivät hiirten energiatiheään ruokavalioon kaura- tai ruiskuitua. He seurasivat, miten hiirten paino kehittyi ja minkälaisia vaikutuksia kuidulla oli hiirten aineenvaihduntaan ja suolistomikrobistoon.

Tutkijat havaitsivat, että kuidut lisäsivät terveydelle edullisten mikrobien kasvua suolessa. Kaurakuitu lisäsi Lactobacillus-suvun ja ruis Bifidobacterium-suvun mikrobien kasvua. Mikrobien kasvu paransi kolesteroliaineenvaihduntaa, mikä johtui kuitujen erilaisesta vaikutuksesta sappihappojen ja lyhytketjuisten rasvahappojen aineenvaihduntaan. Kuitujen käyttö myös hidasti energiatiheään ruokavalioon liittyvää painonnousua.

”LÄNSIMAINEN ruokavalio yksipuolistaa suolissa asuvien mikrobien lajikirjoa, ja se monesti edesauttaa terveyden kannalta epäedullisten mikrobien kasvua”, Kolehmainen sanoo.

Energiatiheä ruokavalio esimerkiksi kohottaa matala-asteisen tulehduksen riskiä. HS kirjoitti ruokavalion vaikutuksesta matala-asteiseen tulehdukseen heinäkuun alussa. Paljon energiaa sisältävä ruokavalio vaikuttaa myös painonnousuun.

Kuitupitoinen ruokavalio vaikuttaa Kolehmaisen mukaan siihen, että kuituja hyödyntäville bakteerilajeille syntyy paremmat elinolosuhteet. Se tarkoittaa monipuolisempaa bakteerilajistoa suolistossa, jolloin sinne pääsee kotiutumaan myös terveyden kannalta edullisempia bakteereja.

Niiden aineenvaihdunta kehittää tuotteita, jotka edesauttavat suolen seinämän hyvinvointia ja vahvistavat solujen liitoksia. Epäedulliset aineenvaihduntatuotteet eivät silloin pääse soluista läpi yhtä helposti kuin vähäkuituisessa ruokavaliossa. ”Erityisesti rasva-aineenvaihdunta muuttuu edullisemmaksi”, Kolehmainen sanoo.

HIIRILLE tehdystä tutkimuksesta ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä kuidun vaikutuksesta ihmisten suolistobakteeristoon. Kolehmainen toteaa kuitenkin, että myös ihmisille tehdyissä kokeissa kuidulla on havaittu olevan positiivisia terveysvaikutuksia.

”Kun vapaaehtoiset koehenkilöt ovat syöneet paljon ruista, olemme nähneet heidän sokeriaineenvaihduntansa parantuneen, matala-asteisen tulehduksen lieventyneen ja vyötärön kaventuneen”, Kolehmainen luettelee.

Jotta kuitujen hyvät vaikutukset saataisiin parhaiten hyödynnettyä, kannattaa niitä syödä mahdollisimman monipuolisesti. Viljatuotteiden lisäksi esimerkiksi marjat, hedelmät ja vihannekset ovat hyviä kuidunlähteitä.

Suomessa kuitua saadaan Kolehmaisen mukaan tehokkaasti etenkin täysjyväviljasta, joka sisältää suhteessa enemmän kuitua esimerkiksi hedelmiin ja marjoihin verrattuna. Suomalaiset syövät paljon täysjyväleipää, mutta täysjyväviljoja voi käyttää myös vaikka puuron ja myslin muodossa.

Koska suomalaiset ovat alttiita korkealle verenpaineelle, Kolehmainen kehottaa kiinnittämään leivän kohdalla huomiota suolan määrään. Hän suosittelee valitsemaan tuotteita, jotka sisältävät maksimissaan gramman suolaa sataa grammaa kohden.

”Ne tuntuvat pieniltä määriltä, mutta koska syömme paljon leipää, on siitä saatava suola pitkällä aikavälillä merkittävää”, Kolehmainen sanoo.

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikön, VTT:n Elintarvikeratkaisut-tiimin ja Hongkongin yliopiston yhteistyönä tehdyn kokeellisen tutkimuksen tulokset julkaistiin Molecular Nutrition and Food Research -lehdessä.
 
  • Tykkää
Reactions: Kais
r0s
Me ei olla mitään aamupalaihmisiä niin meillä toimii aamu-smoothie.

Useimmiten siinä on pakastepussillinen puolukoita tai herukoita (200gr) ja sen verran kiehuvaa vettä että sulavat ja rahkaa tai piimää tai maustamatonta jogurttia ja ehkä jokin makea hedelmä.

Mut se voi olla myös pussillinen babypinaattia, pari sellerinvartta ja sitruunanmehu kuten tänä aamuna. -juu, oli tosi pahaa.

Mut sen saa hörpättyä ja sit päivä onkin jo startannut terveellisesti.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Me ei olla mitään aamupalaihmisiä niin meillä toimii aamu-smoothie.

Useimmiten siinä on pakastepussillinen puolukoita tai herukoita (200gr) ja sen verran kiehuvaa vettä että sulavat ja rahkaa tai piimää tai maustamatonta jogurttia ja ehkä jokin makea hedelmä.

Mut se voi olla myös pussillinen babypinaattia, pari sellerinvartta ja sitruunanmehu kuten tänä aamuna. -juu, oli tosi pahaa.

Mut sen saa hörpättyä ja sit päivä onkin jo startannut terveellisesti.
Onhan tuo jo aamupala. (y) Mulle kahvinkeitto ja leivän pupeltaminen on helpompaa kuin smoothien tekeminen, koska oon laiska pesemään blenderin osia :notworthy:
 
vierailija
Olen laihduttanut muutaman kerran erilaisilla ketoosi eli karppausruokavalioilla. Parhaiten toiminut yhdistettynä pätkäpaastoon, joka tulee ainakin itselleni aika luonnollisesti tiukalla karppausruokavaliolla. Ruokailujen välit vain alkavat kasvaa ja sitten jättääkin jo päivän kokonaan välistä kun ei ole niin hirveä nälkä kuitenkaan.

Laihduttaminen diettaamalla on helppoa kunhan vaan pääsee alkuun, mutta se on nimenomaan se painonhallinta mikä on ongelmallista. Pienet liikakilot ovat ehkä eri asia, mutta kun puhutaan oikeasti lihavista ihmisistä, ei kukaan ole vahingossa siihen tilaan päätynyt. Taustalla on aina jonkinlainen syömiseen liittyvä ongelma. Todennäköisesti syömishäiriö. Eikä se syömishäiriö korjaannu sillä, että paino putoaa.

Sen takia itsekin olen aina lihonut uudestaan ja sen takia jojoilu liittyy laihduttamiseen melkein aina. En sinänsä vastusta laihduttamista erillisellä laihdutuskuurilla enkä varsinkaan, jos pudotettavana on kymmeniä kiloja. Mutta koko prosessissa tavoitteena pitäisi olla siirtyminen loppuelämän kestävään elämäntapaan, joka estää lihomisen uudestaan. Eli kun on pudottanut sen 60 kg niin sitten prosessi vasta alkaa.

Ja sen suhteen sanoisin, että se lopullinen ruokavalio olisi vähähiilihydraattinen ja säännöllinen. Aamupala ja lounas pitäisi syödä, vaikka ei mieli tekisikään. Sen ei tarvitse olla paljon, vaan yksi kananmunakin riittää, mutta oleellista olisi estää varsinaisen näläntunteen tuleminen. Jokainen syöty ateria on pieni. Jos yhdestä lautasesta jää nälkä, syö sitten uudestaan 2 tunnin kuluttua, mutta ei niin, että syö heti perään toisen lautasellisen.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777 ja Echo
vierailija
Keto...ei tarvii nähdä nälkää, liikkuu sikana, ja paljon sairaan hyvää sapuskaa mitä syödä.
Itse pudottanut yli 40kg.
Virkeä ja energinen olo.
Mut sekin täytyy tehdä oikein. Ei pelkköä kananmunaa ja juustoa.
 
Olen laihduttanut muutaman kerran erilaisilla ketoosi eli karppausruokavalioilla. Parhaiten toiminut yhdistettynä pätkäpaastoon, joka tulee ainakin itselleni aika luonnollisesti tiukalla karppausruokavaliolla. Ruokailujen välit vain alkavat kasvaa ja sitten jättääkin jo päivän kokonaan välistä kun ei ole niin hirveä nälkä kuitenkaan.

Laihduttaminen diettaamalla on helppoa kunhan vaan pääsee alkuun, mutta se on nimenomaan se painonhallinta mikä on ongelmallista. Pienet liikakilot ovat ehkä eri asia, mutta kun puhutaan oikeasti lihavista ihmisistä, ei kukaan ole vahingossa siihen tilaan päätynyt. Taustalla on aina jonkinlainen syömiseen liittyvä ongelma. Todennäköisesti syömishäiriö. Eikä se syömishäiriö korjaannu sillä, että paino putoaa.

Sen takia itsekin olen aina lihonut uudestaan ja sen takia jojoilu liittyy laihduttamiseen melkein aina. En sinänsä vastusta laihduttamista erillisellä laihdutuskuurilla enkä varsinkaan, jos pudotettavana on kymmeniä kiloja. Mutta koko prosessissa tavoitteena pitäisi olla siirtyminen loppuelämän kestävään elämäntapaan, joka estää lihomisen uudestaan. Eli kun on pudottanut sen 60 kg niin sitten prosessi vasta alkaa.

Ja sen suhteen sanoisin, että se lopullinen ruokavalio olisi vähähiilihydraattinen ja säännöllinen. Aamupala ja lounas pitäisi syödä, vaikka ei mieli tekisikään. Sen ei tarvitse olla paljon, vaan yksi kananmunakin riittää, mutta oleellista olisi estää varsinaisen näläntunteen tuleminen. Jokainen syöty ateria on pieni. Jos yhdestä lautasesta jää nälkä, syö sitten uudestaan 2 tunnin kuluttua, mutta ei niin, että syö heti perään toisen lautasellisen.
Juu toi on totta, että laihduttamisen jälkeen alkaa se vaikein osio eli painon ylläpitäminen.
Jossain Iltiksen artikkelissa oli että n. 4/5 pysyvästä painonhallinnasta epäonnistuu sen takia, että ihminen ei osaa suhteuttaa pienentynyttä energiantarvetta ja elää loppuelämää sen mukaan. Keho kuulemma tarvitsee pitkän ajan totutellakseen uusiin, pienempiin määriin.

Ikäkin vaikuttaa määriin, koska elimistön aineenvaihdunta hidastuu: pitäisi syödä leipälautasellisia pääruokaa ja luopua isoista lautasista.

Ongelma on paljolti korvien välissä. Syönkö kokonaisen perhepizzan koska tein niin joskus koko lapsuuteni ja nuoruuteni (turvallinen, opittu malli jonka parissa tuli hyvä ja lohdullinen olo muiden kanssa mässätessäni), vai riittääkö mulle vain puolikas/neljännes pizzaa?
 
Viimeksi muokattu:
Itse huomaan että pitkään nukkuminen laihduttaa myös. Tänään vetelin tuonne 10 asti ja vaaka näytti jo kapoisia lukemia.

Sit kun alkaa työrupeama ja muksujen koulut ja väsykierre, niin painoa saa tarkkailla enemmän. Ja tulee mässytettyä kaikkea epämääräistä kiireessä ja väsymyksessä. :unsure:
 
Olen laihduttanut muutaman kerran erilaisilla ketoosi eli karppausruokavalioilla. Parhaiten toiminut yhdistettynä pätkäpaastoon, joka tulee ainakin itselleni aika luonnollisesti tiukalla karppausruokavaliolla. Ruokailujen välit vain alkavat kasvaa ja sitten jättääkin jo päivän kokonaan välistä kun ei ole niin hirveä nälkä kuitenkaan.

Laihduttaminen diettaamalla on helppoa kunhan vaan pääsee alkuun, mutta se on nimenomaan se painonhallinta mikä on ongelmallista. Pienet liikakilot ovat ehkä eri asia, mutta kun puhutaan oikeasti lihavista ihmisistä, ei kukaan ole vahingossa siihen tilaan päätynyt. Taustalla on aina jonkinlainen syömiseen liittyvä ongelma. Todennäköisesti syömishäiriö. Eikä se syömishäiriö korjaannu sillä, että paino putoaa.

Sen takia itsekin olen aina lihonut uudestaan ja sen takia jojoilu liittyy laihduttamiseen melkein aina. En sinänsä vastusta laihduttamista erillisellä laihdutuskuurilla enkä varsinkaan, jos pudotettavana on kymmeniä kiloja. Mutta koko prosessissa tavoitteena pitäisi olla siirtyminen loppuelämän kestävään elämäntapaan, joka estää lihomisen uudestaan. Eli kun on pudottanut sen 60 kg niin sitten prosessi vasta alkaa.

Ja sen suhteen sanoisin, että se lopullinen ruokavalio olisi vähähiilihydraattinen ja säännöllinen. Aamupala ja lounas pitäisi syödä, vaikka ei mieli tekisikään. Sen ei tarvitse olla paljon, vaan yksi kananmunakin riittää, mutta oleellista olisi estää varsinaisen näläntunteen tuleminen. Jokainen syöty ateria on pieni. Jos yhdestä lautasesta jää nälkä, syö sitten uudestaan 2 tunnin kuluttua, mutta ei niin, että syö heti perään toisen lautasellisen.
Nä jutut on aina niin siitä kiinni, mikä kenellekkin sopii. Jos tykkää urheilla ja liikkua, on vähähiilihydraattinen ruokavalio kamala. Tästä syystä sellainen ei tulisi kuuloonkaan minulle. Se torppaa myös lihaskasvua, mikä on mielestäni huono juttu. Lihakset tarvitsee hiilareita voidakseen hyvin.

Oma kokemukseni on myös se, että kun syö "aamu ja päivä" painotteisesti, jää ne illan nälkä- väsy ohisyömiset vähemmälle. Itse myös koen, että on parempi syödä vatsa kunnolla täyteen, jolloin seuraavaan nälkään kuluu aina pidempi aika. Aamupäivisin olen nälkäisempi ja se nälkä himmaantuu iltaa kohden, kun syö riittävästi aamupäivällä. Tiedän kyllä, että on trendikästä syödä 48 (hehe) pientä ateriaa päivässä ja olla koko ajan nälässä, mutta itselleni sellainen ei sovi alkuunkaan.

Lisäksi muistuttaisin, että vaaán tuijottamisen sijaan kannattaa keskittyä kehon koostumukseen. Oma näkemykseni on, että on parempi omata vaikka vähän ylimääräistä rasvakerrosta, kunhan lihaskunto on kondiksessa. Sensijaan laiha- läski kropasta ei ole mitään hyötyä hyvinvoinnin kannalta. Rappeutunut lihaskunto on syy moniin vaivoihin ja mielestäni tähän pitäisi keskittyä enemmän kuin varsinaisesti painoon. Eritoten silloin, kun puhutaan silmämääräisesti "suht normikokoisista ihmisistä". Tietysti, jos on merkittävän ylipainoinen, niin tottakai on hyvä pyrkiä pääsemään eroon kaikesta siitä ylimääräisestä rasvasta.
Yksi suuri ongelmaindikaattori naisilla on myös keskivartalolihavuus. Perserasva saanee hyllyä ihan rauhassa, mutta vatsanseudunkasvu kertoo terveydellisistä riskeistä.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Nä jutut on aina niin siitä kiinni, mikä kenellekkin sopii. Jos tykkää urheilla ja liikkua, on vähähiilihydraattinen ruokavalio kamala. Tästä syystä sellainen ei tulisi kuuloonkaan minulle. Se torppaa myös lihaskasvua, mikä on mielestäni huono juttu. Lihakset tarvitsee hiilareita voidakseen hyvin.

Oma kokemukseni on myös se, että kun syö "aamu ja päivä" painotteisesti, jää ne illan nälkä- väsy ohisyömiset vähemmälle. Itse myös koen, että on parempi syödä vatsa kunnolla täyteen, jolloin seuraavaan nälkään kuluu aina pidempi aika. Aamupäivisin olen nälkäisempi ja se nälkä himmaantuu iltaa kohden, kun syö riittävästi aamupäivällä. Tiedän kyllä, että on trendikästä syödä 48 (hehe) pientä ateriaa päivässä ja olla koko ajan nälässä, mutta itselleni sellainen ei sovi alkuunkaan.

Lisäksi muistuttaisin, että vaaán tuijottamisen sijaan kannattaa keskittyä kehon koostumukseen. Oma näkemykseni on, että on parempi omata vaikka vähän ylimääräistä rasvakerrosta, kunhan lihaskunto on kondiksessa. Sensijaan laiha- läski kropasta ei ole mitään hyötyä hyvinvoinnin kannalta. Rappeutunut lihaskunto on syy moniin vaivoihin ja mielestäni tähän pitäisi keskittyä enemmän kuin varsinaisesti painoon. Eritoten silloin, kun puhutaan silmämääräisesti "suht normikokoisista ihmisistä". Tietysti, jos on merkittävän ylipainoinen, niin tottakai on hyvä pyrkiä pääsemään eroon kaikesta siitä ylimääräisestä rasvasta.
Yksi suuri ongelmaindikaattori naisilla on myös keskivartalolihavuus. Perserasva saanee hyllyä ihan rauhassa, mutta vatsanseudunkasvu kertoo terveydellisistä riskeistä.
Just näin. Jos harrastaa liikuntaa yhtään tehokkaammin, on hiilarit pakollisia.

Ja itse tykkään aerobisen eli lenkkeilyn lisäks vähän kiinteytyäkin, eli siksi olkkaritreeniä (vatsat, punnerrus, reidet, jne). Ettei allit lepata tuulessa. :D

Selkäkivut on lähteneet kivasti liikunnalla, ja uni on sikeää. (y)
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
vierailija
Juu toi on totta, että laihduttamisen jälkeen alkaa se vaikein osio eli painon ylläpitäminen.
Jossain Iltiksen artikkelissa oli että n. 4/5 pysyvästä painonhallinnasta epäonnistuu sen takia, että ihminen ei osaa suhteuttaa pienentynyttä energiantarvetta ja elää loppuelämää sen mukaan. Keho kuulemma tarvitsee pitkän ajan totutellakseen uusiin, pienempiin määriin.

Ikäkin vaikuttaa määriin, koska elimistön aineenvaihdunta hidastuu: pitäisi syödä leipälautasellisia pääruokaa ja luopua isoista lautasista.

Ongelma on paljolti korvien välissä. Syönkö kokonaisen perhepizzan koska tein niin joskus koko lapsuuteni ja nuoruuteni (turvallinen, opittu malli jonka parissa tuli hyvä ja lohdullinen olo muiden kanssa mässätessäni), vai riittääkö mulle vain puolikas/neljännes pizzaa?
Pienet lautaset auttavat tutkitusti. Ja syömisen pitää olla rytmitettyä. Moni on varmaan omassa elämässään huomannut sen kuinka jostain syystä laihat ihmiset ovat koko ajan syömässä. Työpaikalla he valittavat nälkäänsä, jos lounas vähän viivästyy ja itse usein ajattelevat syövänsä "ihan sikana". Eivät he kuitenkaan syö määrällisesti paljon, mutta he syövät tasaisesti. Se auttaa painonhallintaan ja varsinkin ihmisillä, joilla on ahmimishäiriön piirteitä kuten lihavilla melkein aina on. Rytmitys tuo ruokailuun tietoisuutta. Vähän samalla tavalla kuin kalorien laskeminen, mutta huomattavasti helpommin ja stressittömämmin. "Ai, nyt pitäisikin taas syödä, vaikka ei ole yhtään nälkä. No syön tämän avokadon, niin onpahan sekin hoidettu". Verensokeri ei pääse romahtamaan eikä synny sitä massiivista nälkää, jonka sitten kuittaa isolla spagettiannoksella.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777 ja Echo
Pienet lautaset auttavat tutkitusti. Ja syömisen pitää olla rytmitettyä. Moni on varmaan omassa elämässään huomannut sen kuinka jostain syystä laihat ihmiset ovat koko ajan syömässä. Työpaikalla he valittavat nälkäänsä, jos lounas vähän viivästyy ja itse usein ajattelevat syövänsä "ihan sikana". Eivät he kuitenkaan syö määrällisesti paljon, mutta he syövät tasaisesti. Se auttaa painonhallintaan ja varsinkin ihmisillä, joilla on ahmimishäiriön piirteitä kuten lihavilla melkein aina on. Rytmitys tuo ruokailuun tietoisuutta. Vähän samalla tavalla kuin kalorien laskeminen, mutta huomattavasti helpommin ja stressittömämmin. "Ai, nyt pitäisikin taas syödä, vaikka ei ole yhtään nälkä. No syön tämän avokadon, niin onpahan sekin hoidettu". Verensokeri ei pääse romahtamaan eikä synny sitä massiivista nälkää, jonka sitten kuittaa isolla spagettiannoksella.
Mä napostelisin kotona vaikka kuinka, aterioiden välissäkin. Mut otan jonkun kirsikkatomaatin tai kurkunpalan naposteluhimoon...ainut että vaikka siitä kasvisten napostelemisesta ei paino nouse, niin hampaat on kovilla jos napsii koko ajan jotain.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
vierailija
Hampaat kärsii tosiaan napostelusta eikä napostelu muutenkaan ole hyvä tapa, vaan nimenomaan säännöllinen syöminen. Toki se on vähän rajanvetoa, että mikä on ateria ja mikä on napostelua. Mutta jos asiaa lähestyy esim. siltä kantilta, että yksi avokado sisältää n. 220 kcal, mutta sitten taas tomaattia pitäisi syödä kilo saman energian saamiseksi. Avokado muodostaa siis helposti kevyen aterian, mutta tomaatti on vain naposteltavaa, jos ei siitä valmisteta ateriaa.

Aterioita voi syödä sen 5-6 päivässä, mutta siinä välissä ei pitäisi syödä mitään. 16 tunnin päivärytmillä ateriaväli olisi siis 2-3 tuntia. Jos pyrkimyksenä on saada vaikkapa 1800 kcal energiaa päivässä, yksi ateria saisi olla maksimissaan 300 kcal tai sitten niin, että lounas ja päivällinen ovat luokkaa 400 kcal ja muuta ateria sitten sen 250 kcal maksimissaan. Aika vaatimattomia lautasellisia siis, mutta toki tässä on kyseessä sellainen syömäkoulu, joka on nimenomaan lihaville ihmisille tarpeen. Siis heille, joilla ei nälänsäätely toimi normaalilla tavalla, vaan se pitää opetella uudestaan. Silloin säännöllisyys on oleellisen tärkeää.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo ja Elena777
Pienet lautaset auttavat tutkitusti. Ja syömisen pitää olla rytmitettyä. Moni on varmaan omassa elämässään huomannut sen kuinka jostain syystä laihat ihmiset ovat koko ajan syömässä. Työpaikalla he valittavat nälkäänsä, jos lounas vähän viivästyy ja itse usein ajattelevat syövänsä "ihan sikana". Eivät he kuitenkaan syö määrällisesti paljon, mutta he syövät tasaisesti. Se auttaa painonhallintaan ja varsinkin ihmisillä, joilla on ahmimishäiriön piirteitä kuten lihavilla melkein aina on. Rytmitys tuo ruokailuun tietoisuutta. Vähän samalla tavalla kuin kalorien laskeminen, mutta huomattavasti helpommin ja stressittömämmin. "Ai, nyt pitäisikin taas syödä, vaikka ei ole yhtään nälkä. No syön tämän avokadon, niin onpahan sekin hoidettu". Verensokeri ei pääse romahtamaan eikä synny sitä massiivista nälkää, jonka sitten kuittaa isolla spagettiannoksella.
Pienet lautaset auttavat. Se on aivan totta.

Sinällään vastustan syvästi sitä, että syödään kun ei ole nälkä. Ihmisten pitäisi oppia enemmän kuuntelemaan kehoaan ja syömään silloin, kun keho pytää ravintoa. Omasta näkökulmastani koen, että ne, jotka syövät liikaa tai liian vähän, ovat oppineet olemaan huomioimatta oman kehonsa tarpeita.

Olen syönyt pitkään terveellisesti ja monipuolisesti. Minun ei tee mieli rasvaista ruokaa tai hillitöntä määrää sokeria (paitsi joskus, liittynee hormonitoimintaan). Syön, kun nälättää. Nälkäni tulee melko säännöllisesti ja on aamupäiväpainotteista. Kun vedän sen 400 kalorin aamiaisen ja 600 kalorin lounaan, syön seuraavaksi iltapalan. Kun nipsin pieniä määriä pitkin päivää, olen nälkäinen, väsynyt, turhautunut ja mieleni tekee koko ajan jotain makeaa.

Tästä syystä koen, että ei pitäisi antaa neuvoja, jotka sopii itselle. Jokaisen tulisi kuunnella omaa kehoaan ja keskittyä siihen miten se toimii. Aivan ythälailla kuin ruumiinrakenteemme näyttää erille on oman kehon tarpeet erilaisia. Siksipä sanon, että pitää oppia kuuntelemaan itseään!
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Just näin. Jos harrastaa liikuntaa yhtään tehokkaammin, on hiilarit pakollisia.

Ja itse tykkään aerobisen eli lenkkeilyn lisäks vähän kiinteytyäkin, eli siksi olkkaritreeniä (vatsat, punnerrus, reidet, jne). Ettei allit lepata tuulessa.

Selkäkivut on lähteneet kivasti liikunnalla, ja uni on sikeää.
Kuulostaa hyvälle.
Jos tykkäät touhuta kotona, niin vinkkaan, että netistä on ostettavissa joogaa. Esim. yogaia maksaa muistaakseni n. 100€ vuosi ja se on täynnä erilaisia kahvakuula- lihaskunto ja joogatreenejä eritasoisille harrastajille. Itse olin vielä joitakin vuosia sitten sitä mieltä, etten missään nimessä joogaa ikinä, mutta nyt en enää voi luopua siitä.

Suosittelen lämpimästi, koen sen korvaamattomaksi avuksi omaan kehonhuoltoon. Venytykset ovat huomaamattomia ja kevyitä, mutta silti se tekee ihan ihmeitä. Et ehkä huomaa sen tehoa liikkuvuuden parantuessa, mutta kun sitä on oman aikansa tehnyt ja se "unohtuu", sen kyllä huomaa!
 
r0s
Pienet lautaset auttavat. Se on aivan totta.

Sinällään vastustan syvästi sitä, että syödään kun ei ole nälkä. Ihmisten pitäisi oppia enemmän kuuntelemaan kehoaan ja syömään silloin, kun keho pytää ravintoa. Omasta näkökulmastani koen, että ne, jotka syövät liikaa tai liian vähän, ovat oppineet olemaan huomioimatta oman kehonsa tarpeita.

Olen syönyt pitkään terveellisesti ja monipuolisesti. Minun ei tee mieli rasvaista ruokaa tai hillitöntä määrää sokeria (paitsi joskus, liittynee hormonitoimintaan). Syön, kun nälättää. Nälkäni tulee melko säännöllisesti ja on aamupäiväpainotteista. Kun vedän sen 400 kalorin aamiaisen ja 600 kalorin lounaan, syön seuraavaksi iltapalan. Kun nipsin pieniä määriä pitkin päivää, olen nälkäinen, väsynyt, turhautunut ja mieleni tekee koko ajan jotain makeaa.

Tästä syystä koen, että ei pitäisi antaa neuvoja, jotka sopii itselle. Jokaisen tulisi kuunnella omaa kehoaan ja keskittyä siihen miten se toimii. Aivan ythälailla kuin ruumiinrakenteemme näyttää erille on oman kehon tarpeet erilaisia. Siksipä sanon, että pitää oppia kuuntelemaan itseään!

Tätä mä peesaan.


Jos haen joskus lounasaikaan pitseriasta pitsan, otan sen aina mukaan. Koska jaksan syödä siitä noin kolmanneksen. Lopun tarjoan miehelle tai vaikka työkavereille, ei jää tunnetta että rahat meni hukkaan tai ei tuu otettua vielä yhtä palaa koska tästä on jo maksettu...

Kotona taas on helppo annostella.

Ja sekin, että jos tekee mieli (vaikka yllämainittua) pitsaa, niin syön pitsaa. Ku muuten se himo säilyy ja "nälkä" ei mene minnekään vaikka ahtaisi kolme lautasellista makkarasoppaa.

Tänään aamupalana oli ruispuuro voisilmällä ja maidolla. -Sinällään huono valinta, ettei aamupuuro pidä mulla nälkää kovin hyvin ja aamukahviaikaan on jo hirmu iso nälkä mutta korjaanpa senkin ongelman syömällä joko raejuustoa tai jotain kalasäilykettä purkillisen ja seurana kourallisen minitomaatteja niin lounasaikaan on yhä suht kylläinen olo ja voi valita kaupassa lounaaksi salaatin kun ei ole nälkähimoja.

Taukotuvassa meitä usein katsotaan ihmetellen kun me syödään koko ajan mutta jos mä sit joinkin aamuvarhaisella smoothien, söin aamukahviaikaan vaikka sen raejuuston ja lounaalla on itetehtyä liha-vihannespataa niin jäävät mun kokonaiskalorini ihmettelijän lihapiirakka kahdella makkaralla-lounaan varjoon -ja kunnolla.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama