S
"surku"
Vieras
Kemiallisesta raskaudesta keskenmeno käynnissä. Ensimmäinen elämässäni, tähän saakka joko en ole plussannut lainkaan tai sitten olen tullut raskaaksi. Surettaa, vaikka ehdin olla raskaana vain vajaan viikon, niin jotenkin elin jo niin täysillä raskausaikaa ja tulevaa vauva-aikaa, että menetys tuntuu isolta 
Omien vanhempien kanssa ongelmia, miehen vanhempien kanssa ongelmia. Hain unelmatyöpaikkaani, en saanut.
Tuntuu, että liu'un aina vain syvemmälle masennukseen. Aiemmin olin ainakin ylpeä kotiäitiydestäni, jaksoin touhuta lapsen kanssa, antaa virikkeitä ja lapsi kehittyikin mahtavasti.
Sitten alkoi alamäki. En ole ollut viime aikoina läsnä lapsen kanssa, en silleen oikeasti niin kuin ennen.
Positiivisten raskaustestien jälkeen virkistyin, tuntui että elämässä on sittenkin jotain järkeä, masennus kaikkosi totaalisesti, jaksoin nämä pari päivää lapsenkin kanssa ihan eri tavalla pahoinvoinnista huolimatta. Siitäkin olin vain onnellinen.
Ja nyt tämä uusi romahdus.
Ajatella, että vajaa puoli vuotta sitten tunsin itseni maailman onnellisimmaksi ihmiseksi enkä ymmärtänyt masentuneita...
Omien vanhempien kanssa ongelmia, miehen vanhempien kanssa ongelmia. Hain unelmatyöpaikkaani, en saanut.
Tuntuu, että liu'un aina vain syvemmälle masennukseen. Aiemmin olin ainakin ylpeä kotiäitiydestäni, jaksoin touhuta lapsen kanssa, antaa virikkeitä ja lapsi kehittyikin mahtavasti.
Sitten alkoi alamäki. En ole ollut viime aikoina läsnä lapsen kanssa, en silleen oikeasti niin kuin ennen.
Positiivisten raskaustestien jälkeen virkistyin, tuntui että elämässä on sittenkin jotain järkeä, masennus kaikkosi totaalisesti, jaksoin nämä pari päivää lapsenkin kanssa ihan eri tavalla pahoinvoinnista huolimatta. Siitäkin olin vain onnellinen.
Ja nyt tämä uusi romahdus.
Ajatella, että vajaa puoli vuotta sitten tunsin itseni maailman onnellisimmaksi ihmiseksi enkä ymmärtänyt masentuneita...
