pahoinpitelin lastani, kukaan ei auta väsynyttä äitiä!

[Peppari]

Mitä tarkoitat kukaan ei auta???
oletko varannut ajan itsellesi mielenterveystoimistoon tai terv.keskuksen psykologille?
sanoivatko he että eivät suostu auttamaan sinua??

Kuis nopeesti sä oot saanu aikaa tonne mielenterveystoimistoon tai TK.n psykologille? Meneekö siinä keskimäärin kauan? Kauanko teillä meni että pääsitte?

 

[vieras]

meidän kunnassa on näköjään rahat niin helvetin vähissä, että soitit mihin tahansa, niin kun käy ilmi, että olen työelämässä mulle sanotaan, että ota yhteys työterveyteen. En mä siellä asti rupea käymään asiasta, jota pitäisi mun mielestä hoitaa tässä kunnassa, jotta tieto tästä meidän perheen ja varskin mun tilastani kiirisi heillekin.

Olen siis puhunut asiasta neuvolassa ja soittanut mielenterveystoimistoon. Eli sieltä kehotettu ottamaan yhteyttä omaan tthon, kun resurssit on niin vähissä, että heillä ei ole lupaa kirjoittaa lähetettä.

Nyt täytyy myöntää, että oon jo ihan pihalla...siis sä käyt töissä ja et muutamaan tuntia illassa jaksa lapsesi kanssa, sekä nukut 8 tunnin yöunet?

Tuo sun väsymys ei kyllä enää liity mihinkään lapsen allergiaan, itkuun tms vaan sä olet masentunut ja tarvitset apua ja mahdollisesti lääkettä, jota voi määrätä ihan kuka vaan lääkäri(siis tk-lekuri).

Mä ymmärtäisin jos olisit kotiäiti ja kuuntelet lapsen itkua 24 h ja olisit tähän väsynyt...toki kyllähän sitä haluaisi viettää aikaa iloisen lapsen kanssa töiden jälkeen, mutta sun lapsi on pieni ja varmaan kiukuttelee elämän muutosta (siis mennyt hoitoon) ja muutenkin munkin toinen lapsista reagoi kaikkeen itkulla, hampaiden tuloon, uhmaan, kipuun jne. Ja ei siihen mitkään lääkkeet auta tai mikään muukaan...se on vaan luonteeltaan erilainen, ollut syntymästä asti. Mutta kyllä meilläkin on kuitenkin ihaniakin aikoja ja kun kotona olen, niin toki suurimman osan ajasta olen hymyilevän ja iloisen lapsen kanssa.

 

[Kyy]

Haluan toivottaa sinulle oikein paljon voimia! :hug:

En tiedä kuinka voisin auttaa, tilanteenne on todella paha. Muista kuitenkin, että vaikka nyt tunnet lasta kohtaa lähinnä vihaa, et voi vihata ketään ellet myös rakasta. Viha on niin voimakas tunne, että siellä on aina väkisinkin rakkaus taustalla.

Vaikka nyt tuntuu vaikealta hakea apua sieltä omasta työterveyshuollosta, niin eikö kuitenkin lapsesi takia kannattaisi sinne hakeutua? Jos kerran apua et muualta saa. Ajattele nyt lastasi (mitä varmasti teetkin), älä mieti sitä mitä muut työpaikallasi asiasta ajattelevat.

Kuka muuten hoitaa lasta kun olet töissä? Huutaako lapsi koko päivän hoidossakin? Vai hoitaako mies lastasi kotona? Jos teillä ei ole vielä hoitopaikkaa lapselle (vaan mies hoitaa), hae sellaista. Vaikka lapsi on pieni, niin ulkopuolisesta hoitopaikasta voisi olla apua. Ainakin siinä mielessä, että jos lapsi huutaa sielläkin, voisit paremmin saada asiaa eteenpäin.

Ja sinne lääkäriin (yksityiselle) kannattaa myös hakeutua ja vaatia kunnon tutkimuksia. Kela (ja sairausvakuutus) korvaavat kuluja, ainakin osittain.

Toivottavasti saatte apua! Ja jos kerrot paikkakuntasi/läänin missä asut, niin tämän palstankin kautta voisit varmasti tutustua ihmisiin, jotka voisivat tarvittaessa hoitaa lastasi. Saisitte sitä omaa aikaa miehesi kanssa.

 

[väsy]

meidän kunnassa on näköjään rahat niin helvetin vähissä, että soitit mihin tahansa, niin kun käy ilmi, että olen työelämässä mulle sanotaan, että ota yhteys työterveyteen. En mä siellä asti rupea käymään asiasta, jota pitäisi mun mielestä hoitaa tässä kunnassa, jotta tieto tästä meidän perheen ja varskin mun tilastani kiirisi heillekin.

Olen siis puhunut asiasta neuvolassa ja soittanut mielenterveystoimistoon. Eli sieltä kehotettu ottamaan yhteyttä omaan tthon, kun resurssit on niin vähissä, että heillä ei ole lupaa kirjoittaa lähetettä.

Nyt täytyy myöntää, että oon jo ihan pihalla...siis sä käyt töissä ja et muutamaan tuntia illassa jaksa lapsesi kanssa, sekä nukut 8 tunnin yöunet?

Tuo sun väsymys ei kyllä enää liity mihinkään lapsen allergiaan, itkuun tms vaan sä olet masentunut ja tarvitset apua ja mahdollisesti lääkettä, jota voi määrätä ihan kuka vaan lääkäri(siis tk-lekuri).

Mä ymmärtäisin jos olisit kotiäiti ja kuuntelet lapsen itkua 24 h ja olisit tähän väsynyt...toki kyllähän sitä haluaisi viettää aikaa iloisen lapsen kanssa töiden jälkeen, mutta sun lapsi on pieni ja varmaan kiukuttelee elämän muutosta (siis mennyt hoitoon) ja muutenkin munkin toinen lapsista reagoi kaikkeen itkulla, hampaiden tuloon, uhmaan, kipuun jne. Ja ei siihen mitkään lääkkeet auta tai mikään muukaan...se on vaan luonteeltaan erilainen, ollut syntymästä asti. Mutta kyllä meilläkin on kuitenkin ihaniakin aikoja ja kun kotona olen, niin toki suurimman osan ajasta olen hymyilevän ja iloisen lapsen kanssa.

Olen palannut pari kuukautta sitten työelämään, mutta takana on rankka jakso vauva-vauva-aikaista koliikkia ja allergia-aikaa. Tämän jälkeen ripulitautia pari kertaa ja kolme kertaa otiitti ja taas ripulitauti. Tuona aikana on nukuttu tosi huonosi. Vauva-aikana tosiaan n. 4 tuntia/vrk (tarkoitin tuolla 8 t:lla eli mies ja minä nukuttiin yht. 8 tuntia). Pitkään olen saanut nukkua jo 8 tunnin unet. Ymmärrän itsekin, että kyse on masennuksesta, koska menätän malttini pienestä, itkua ei jaksaisi kuunnella,kun sitä sai kuunnella muutaman kuukauden ihan putkeen ympäri vuorokauden (koliikki/allergia-aika). Ja se itku ei ollut sellaista pientä vaan lapsi huusi ja itki sylissä ei mikään konsti maan ja taivaan väliltä auttanut. Ennen kuin äälöit neuvolassa uskoivat, että kyseessä on allergia!! Mä en vaan jaksa tätä enää, pienikin lapsen kiukku saa aikaan agression ja montaa kertaa enemmän viikossa ns. vihaan lastani kuin rakastan. Aattelen, että olet nyt hiljaa. Jatkuva kitinä päällä ja viimeisen pari viikkoa nukkuu vaan koko ajan. Kait se raukka on jo näiden parin kuukauden aikana on huomannut millainen paska äiti sillä on. Vetäytyy lapsikin ja kiukuttelee minulle. Töihin menon jälkeen tuntuu paskamaiselta, kun muut äidit hakevat lapsiaan, niin lapset hymyilevät ja ovat iloisia, niin tämä meidän neiti vaan istua möllöttää rattaissa eikä hymyile. Ja tämä oli jo alusta lähtien. Muutenkin se hymyn saaminen on melkoisen yrityksen takana.

 

[väsy]

meidän kunnassa on näköjään rahat niin helvetin vähissä, että soitit mihin tahansa, niin kun käy ilmi, että olen työelämässä mulle sanotaan, että ota yhteys työterveyteen. En mä siellä asti rupea käymään asiasta, jota pitäisi mun mielestä hoitaa tässä kunnassa, jotta tieto tästä meidän perheen ja varskin mun tilastani kiirisi heillekin.

Olen siis puhunut asiasta neuvolassa ja soittanut mielenterveystoimistoon. Eli sieltä kehotettu ottamaan yhteyttä omaan tthon, kun resurssit on niin vähissä, että heillä ei ole lupaa kirjoittaa lähetettä.

Nyt täytyy myöntää, että oon jo ihan pihalla...siis sä käyt töissä ja et muutamaan tuntia illassa jaksa lapsesi kanssa, sekä nukut 8 tunnin yöunet?

Tuo sun väsymys ei kyllä enää liity mihinkään lapsen allergiaan, itkuun tms vaan sä olet masentunut ja tarvitset apua ja mahdollisesti lääkettä, jota voi määrätä ihan kuka vaan lääkäri(siis tk-lekuri).

Mä ymmärtäisin jos olisit kotiäiti ja kuuntelet lapsen itkua 24 h ja olisit tähän väsynyt...toki kyllähän sitä haluaisi viettää aikaa iloisen lapsen kanssa töiden jälkeen, mutta sun lapsi on pieni ja varmaan kiukuttelee elämän muutosta (siis mennyt hoitoon) ja muutenkin munkin toinen lapsista reagoi kaikkeen itkulla, hampaiden tuloon, uhmaan, kipuun jne. Ja ei siihen mitkään lääkkeet auta tai mikään muukaan...se on vaan luonteeltaan erilainen, ollut syntymästä asti. Mutta kyllä meilläkin on kuitenkin ihaniakin aikoja ja kun kotona olen, niin toki suurimman osan ajasta olen hymyilevän ja iloisen lapsen kanssa.

Olen palannut pari kuukautta sitten työelämään, mutta takana on rankka jakso vauva-vauva-aikaista koliikkia ja allergia-aikaa. Tämän jälkeen ripulitautia pari kertaa ja kolme kertaa otiitti ja taas ripulitauti. Tuona aikana on nukuttu tosi huonosi. Vauva-aikana tosiaan n. 4 tuntia/vrk (tarkoitin tuolla 8 t:lla eli mies ja minä nukuttiin yht. 8 tuntia). Pitkään olen saanut nukkua jo 8 tunnin unet. Ymmärrän itsekin, että kyse on masennuksesta, koska menätän malttini pienestä, itkua ei jaksaisi kuunnella,kun sitä sai kuunnella muutaman kuukauden ihan putkeen ympäri vuorokauden (koliikki/allergia-aika). Ja se itku ei ollut sellaista pientä vaan lapsi huusi ja itki sylissä ei mikään konsti maan ja taivaan väliltä auttanut. Ennen kuin äälöit neuvolassa uskoivat, että kyseessä on allergia!! Mä en vaan jaksa tätä enää, pienikin lapsen kiukku saa aikaan agression ja montaa kertaa enemmän viikossa ns. vihaan lastani kuin rakastan. Aattelen, että olet nyt hiljaa. Jatkuva kitinä päällä ja viimeisen pari viikkoa nukkuu vaan koko ajan. Kait se raukka on jo näiden parin kuukauden aikana on huomannut millainen paska äiti sillä on. Vetäytyy lapsikin ja kiukuttelee minulle. Töihin menon jälkeen tuntuu paskamaiselta, kun muut äidit hakevat lapsiaan, niin lapset hymyilevät ja ovat iloisia, niin tämä meidän neiti vaan istua möllöttää rattaissa eikä hymyile. Ja tämä oli jo alusta lähtien. Muutenkin se hymyn saaminen on melkoisen yrityksen takana.

 

[viivi]

meillä on nyt kuunneltu huutoa ja taistelua kohta 2,5 vuotta.. onhan se jo hieman hellittänyt, mutta kyllä mä edelleen räjähdän ja olen ehkä joskus liian kovakourainen suuttuessani. eipä ole meillekään koskaan mitään apua tarjottu, tosin en sitä sitten niin ole hakenutkaan. ehkä juuri koska on pelännyt mikä reaktio sieltä tulee takaisin päin. Meillä kun on kyseessä liikuntavammainen lapsi ja tuntuu että meiltä vaaditaan vielä enemmän jaksamista ja kärsivällisyyttä ettemme vaikuttaisi julmilta ja ettei asiantuntijat ajattelisi ettemme välitä lapsesta ja ota häntä ja vammaa huomioon.

mutta jaksamista, ja tosiaan yritä saada lapsi hoitoon säännöllisesti johonkin. mahdollisuushan olisi vaikka laittaa ihan hoitoon päiväksi pariksi viikossa niin olisi omaa aikaa. meilläkin nyt tyttö on ollut 1-vuotiaasta päiväkodissa ja on vähän auttanut asiaan.
mummoja ollaan saatu myös jonkinverran avuksi, mutta jos sellaista mahdollisuutta ei ole niin olisiko joku MLL:n lastenvahti mahdollisuus palkata välillä että pääsisitte vaikka yhdessä miehen kanssa illalla rentoutumaan johonkin.


Jaksamista, ja uskaltaudu hakemaan apua ja etsimään uusi ratkaisuja :hug:

 

[Onnellinen Villasukka]

Mitä tarkoitat kukaan ei auta???
oletko varannut ajan itsellesi mielenterveystoimistoon tai terv.keskuksen psykologille?
sanoivatko he että eivät suostu auttamaan sinua??

Kuis nopeesti sä oot saanu aikaa tonne mielenterveystoimistoon tai TK.n psykologille? Meneekö siinä keskimäärin kauan? Kauanko teillä meni että pääsitte?

Kannattaa ihan rehellisesti kertoa mikä on tilanne, ihan totta silloin kyllä saa akuuttiapua.
Kannattaa uskaltaa haluta sitä apua.
Jos ei mitään akuuttia niin voihan siihen 2-3 viikkoa mennä.
Mutta, apua saa nopeasti jos todella haluaa sitä. :heart:

 

[väsynyt äiti]

Mitä tarkoitat kukaan ei auta???
oletko varannut ajan itsellesi mielenterveystoimistoon tai terv.keskuksen psykologille?
sanoivatko he että eivät suostu auttamaan sinua??

Kuis nopeesti sä oot saanu aikaa tonne mielenterveystoimistoon tai TK.n psykologille? Meneekö siinä keskimäärin kauan? Kauanko teillä meni että pääsitte?

Kannattaa ihan rehellisesti kertoa mikä on tilanne, ihan totta silloin kyllä saa akuuttiapua.
Kannattaa uskaltaa haluta sitä apua.
Jos ei mitään akuuttia niin voihan siihen 2-3 viikkoa mennä.
Mutta, apua saa nopeasti jos todella haluaa sitä. :heart:

No, minä en ainakaan ole saanut. Äsken soitin tk:n psykologille ja puhelu meni vaihteeseen josta kerrotaan ,että psykologeille on soittoajat ja kerran viikossa. Ja tosiaan tthon yhteys.

 

[Hankey]

Yleensä jos aikuisella tai lapsella on jotain vaivaa, pitäisi tutkia, onko ruumiillista. Vaikka itsun syy olisi vain kivi kengässä näin kärjistetysti sanottuna. Helpoimmalla pääset, jos varaat ajan yksityislääkäriin. Kannattaa varmaan aikaa varatessa sanoa, että on paljon asiaa.

Toinen juttu mitä voisit tehdä, on kysellä, miten lapsi on hoidossa. Sitä se lääkärikin kysyy. Meillä on lauantai ollut ajoittain ihan-helvetti-päivä. Lapset ovat olleet viikon kilttejä ja reippaita ja sitten nollataan tilanne. Teillä tuskin on tuosta kyse.

Mutta siis- ensin lääkäriin.

 

[Onnellinen Villasukka]

Mitä tarkoitat kukaan ei auta???
oletko varannut ajan itsellesi mielenterveystoimistoon tai terv.keskuksen psykologille?
sanoivatko he että eivät suostu auttamaan sinua??

Kuis nopeesti sä oot saanu aikaa tonne mielenterveystoimistoon tai TK.n psykologille? Meneekö siinä keskimäärin kauan? Kauanko teillä meni että pääsitte?

Kannattaa ihan rehellisesti kertoa mikä on tilanne, ihan totta silloin kyllä saa akuuttiapua.
Kannattaa uskaltaa haluta sitä apua.
Jos ei mitään akuuttia niin voihan siihen 2-3 viikkoa mennä.
Mutta, apua saa nopeasti jos todella haluaa sitä. :heart:

No, minä en ainakaan ole saanut. Äsken soitin tk:n psykologille ja puhelu meni vaihteeseen josta kerrotaan ,että psykologeille on soittoajat ja kerran viikossa. Ja tosiaan tthon yhteys.

voitko soittaa tuolloin soittoaikana?

 

[ellapuu]

Koita jaksaa lyödä nyrkki pöytään ja VAATIA että allergiat tutkitaan!
Kuulostaa aivan samalta kuin meillä,tytöllä lopulta todettiin (siis kun oli korvatulehduskierre ja astma tullut hoitamattomasta maitoallergiasta) maitoallergia,jota olin itse jo epäillyt tovin.
Meillä vaan tytöllä on epätyypilliset oireet,mutta maitoallergiaa anyway. Meillä se löytyi altistamalla,ei kokeilla..mutta kokeet vaaditaan kuitenkin.
Eli käytännössä kaikki maitotuotteet,ja kaikki joissa maitoproteiinia pois ruokavaliosta kahdeksi viikoksi ja katsotaan auttoiko. Jos ei niin sitten viljat jne.

Jostain tuo huutaminen ja paha olo johtuu,pitää vaan selvittää. Jos haluat,mielelläni vaihdan kanssasi sähköpostia ja olen tukena,että jaksat pienen huutajan kanssa. Tiedän,mitä jatkuva vauvan huutaminen /huono oma nukkuminen tekee. Se tekee hulluksi.
Ja jos asut lähellä niin lähdetään vaikka kahville.

 

[vieras]

meidän kunnassa on näköjään rahat niin helvetin vähissä, että soitit mihin tahansa, niin kun käy ilmi, että olen työelämässä mulle sanotaan, että ota yhteys työterveyteen. En mä siellä asti rupea käymään asiasta, jota pitäisi mun mielestä hoitaa tässä kunnassa, jotta tieto tästä meidän perheen ja varskin mun tilastani kiirisi heillekin.

Olen siis puhunut asiasta neuvolassa ja soittanut mielenterveystoimistoon. Eli sieltä kehotettu ottamaan yhteyttä omaan tthon, kun resurssit on niin vähissä, että heillä ei ole lupaa kirjoittaa lähetettä.

Nyt täytyy myöntää, että oon jo ihan pihalla...siis sä käyt töissä ja et muutamaan tuntia illassa jaksa lapsesi kanssa, sekä nukut 8 tunnin yöunet?

Tuo sun väsymys ei kyllä enää liity mihinkään lapsen allergiaan, itkuun tms vaan sä olet masentunut ja tarvitset apua ja mahdollisesti lääkettä, jota voi määrätä ihan kuka vaan lääkäri(siis tk-lekuri).

Mä ymmärtäisin jos olisit kotiäiti ja kuuntelet lapsen itkua 24 h ja olisit tähän väsynyt...toki kyllähän sitä haluaisi viettää aikaa iloisen lapsen kanssa töiden jälkeen, mutta sun lapsi on pieni ja varmaan kiukuttelee elämän muutosta (siis mennyt hoitoon) ja muutenkin munkin toinen lapsista reagoi kaikkeen itkulla, hampaiden tuloon, uhmaan, kipuun jne. Ja ei siihen mitkään lääkkeet auta tai mikään muukaan...se on vaan luonteeltaan erilainen, ollut syntymästä asti. Mutta kyllä meilläkin on kuitenkin ihaniakin aikoja ja kun kotona olen, niin toki suurimman osan ajasta olen hymyilevän ja iloisen lapsen kanssa.

Olen palannut pari kuukautta sitten työelämään, mutta takana on rankka jakso vauva-vauva-aikaista koliikkia ja allergia-aikaa. Tämän jälkeen ripulitautia pari kertaa ja kolme kertaa otiitti ja taas ripulitauti. Tuona aikana on nukuttu tosi huonosi. Vauva-aikana tosiaan n. 4 tuntia/vrk (tarkoitin tuolla 8 t:lla eli mies ja minä nukuttiin yht. 8 tuntia). Pitkään olen saanut nukkua jo 8 tunnin unet. Ymmärrän itsekin, että kyse on masennuksesta, koska menätän malttini pienestä, itkua ei jaksaisi kuunnella,kun sitä sai kuunnella muutaman kuukauden ihan putkeen ympäri vuorokauden (koliikki/allergia-aika). Ja se itku ei ollut sellaista pientä vaan lapsi huusi ja itki sylissä ei mikään konsti maan ja taivaan väliltä auttanut. Ennen kuin äälöit neuvolassa uskoivat, että kyseessä on allergia!! Mä en vaan jaksa tätä enää, pienikin lapsen kiukku saa aikaan agression ja montaa kertaa enemmän viikossa ns. vihaan lastani kuin rakastan. Aattelen, että olet nyt hiljaa. Jatkuva kitinä päällä ja viimeisen pari viikkoa nukkuu vaan koko ajan. Kait se raukka on jo näiden parin kuukauden aikana on huomannut millainen paska äiti sillä on. Vetäytyy lapsikin ja kiukuttelee minulle. Töihin menon jälkeen tuntuu paskamaiselta, kun muut äidit hakevat lapsiaan, niin lapset hymyilevät ja ovat iloisia, niin tämä meidän neiti vaan istua möllöttää rattaissa eikä hymyile. Ja tämä oli jo alusta lähtien. Muutenkin se hymyn saaminen on melkoisen yrityksen takana.

Hei lapsesi vaan reagoi suureen muutokseen elämässä ja monilla kestää tottua hoidossa käymiseen, kyllä se hymykin sieltä irtoaa kun säkin opit hymyilemään ja tiedän mistä puhun...just lopettemassa masennuslääkitystä ja kerrankin elämä hymyilee. Todettiin synnytyksen jälkeinen masennus, joka voi myös tulla silloin kun lapsi on yli vuodenkin vanha. Nyt vaan yritän opetella elämään tätä elämää ilman lääkkeitä.

Selaileppas tukiasema.net sivuja. Sieltä löytyy apua, kuten äimä ry:n sivuilta. Sitten soitat sille työterveyslekurille ja sanot, että sulla on masennus ja et jaksa enää...ota sieltä apu ensin vastaan ja mene sit oman alueen tk:n mielenterveyspuolelle.

Onko sun paikkakunnalla omaa mielenterveyspuolta?

 

[vieras]

meidän kunnassa on näköjään rahat niin helvetin vähissä, että soitit mihin tahansa, niin kun käy ilmi, että olen työelämässä mulle sanotaan, että ota yhteys työterveyteen. En mä siellä asti rupea käymään asiasta, jota pitäisi mun mielestä hoitaa tässä kunnassa, jotta tieto tästä meidän perheen ja varskin mun tilastani kiirisi heillekin.

Olen siis puhunut asiasta neuvolassa ja soittanut mielenterveystoimistoon. Eli sieltä kehotettu ottamaan yhteyttä omaan tthon, kun resurssit on niin vähissä, että heillä ei ole lupaa kirjoittaa lähetettä.

Nyt täytyy myöntää, että oon jo ihan pihalla...siis sä käyt töissä ja et muutamaan tuntia illassa jaksa lapsesi kanssa, sekä nukut 8 tunnin yöunet?

Tuo sun väsymys ei kyllä enää liity mihinkään lapsen allergiaan, itkuun tms vaan sä olet masentunut ja tarvitset apua ja mahdollisesti lääkettä, jota voi määrätä ihan kuka vaan lääkäri(siis tk-lekuri).

Mä ymmärtäisin jos olisit kotiäiti ja kuuntelet lapsen itkua 24 h ja olisit tähän väsynyt...toki kyllähän sitä haluaisi viettää aikaa iloisen lapsen kanssa töiden jälkeen, mutta sun lapsi on pieni ja varmaan kiukuttelee elämän muutosta (siis mennyt hoitoon) ja muutenkin munkin toinen lapsista reagoi kaikkeen itkulla, hampaiden tuloon, uhmaan, kipuun jne. Ja ei siihen mitkään lääkkeet auta tai mikään muukaan...se on vaan luonteeltaan erilainen, ollut syntymästä asti. Mutta kyllä meilläkin on kuitenkin ihaniakin aikoja ja kun kotona olen, niin toki suurimman osan ajasta olen hymyilevän ja iloisen lapsen kanssa.

Olen palannut pari kuukautta sitten työelämään, mutta takana on rankka jakso vauva-vauva-aikaista koliikkia ja allergia-aikaa. Tämän jälkeen ripulitautia pari kertaa ja kolme kertaa otiitti ja taas ripulitauti. Tuona aikana on nukuttu tosi huonosi. Vauva-aikana tosiaan n. 4 tuntia/vrk (tarkoitin tuolla 8 t:lla eli mies ja minä nukuttiin yht. 8 tuntia). Pitkään olen saanut nukkua jo 8 tunnin unet. Ymmärrän itsekin, että kyse on masennuksesta, koska menätän malttini pienestä, itkua ei jaksaisi kuunnella,kun sitä sai kuunnella muutaman kuukauden ihan putkeen ympäri vuorokauden (koliikki/allergia-aika). Ja se itku ei ollut sellaista pientä vaan lapsi huusi ja itki sylissä ei mikään konsti maan ja taivaan väliltä auttanut. Ennen kuin äälöit neuvolassa uskoivat, että kyseessä on allergia!! Mä en vaan jaksa tätä enää, pienikin lapsen kiukku saa aikaan agression ja montaa kertaa enemmän viikossa ns. vihaan lastani kuin rakastan. Aattelen, että olet nyt hiljaa. Jatkuva kitinä päällä ja viimeisen pari viikkoa nukkuu vaan koko ajan. Kait se raukka on jo näiden parin kuukauden aikana on huomannut millainen paska äiti sillä on. Vetäytyy lapsikin ja kiukuttelee minulle. Töihin menon jälkeen tuntuu paskamaiselta, kun muut äidit hakevat lapsiaan, niin lapset hymyilevät ja ovat iloisia, niin tämä meidän neiti vaan istua möllöttää rattaissa eikä hymyile. Ja tämä oli jo alusta lähtien. Muutenkin se hymyn saaminen on melkoisen yrityksen takana.

Hei lapsesi vaan reagoi suureen muutokseen elämässä ja monilla kestää tottua hoidossa käymiseen, kyllä se hymykin sieltä irtoaa kun säkin opit hymyilemään ja tiedän mistä puhun...just lopettemassa masennuslääkitystä ja kerrankin elämä hymyilee. Todettiin synnytyksen jälkeinen masennus, joka voi myös tulla silloin kun lapsi on yli vuodenkin vanha. Nyt vaan yritän opetella elämään tätä elämää ilman lääkkeitä.

Selaileppas tukiasema.net sivuja. Sieltä löytyy apua, kuten äimä ry:n sivuilta. Sitten soitat sille työterveyslekurille ja sanot, että sulla on masennus ja et jaksa enää...ota sieltä apu ensin vastaan ja mene sit oman alueen tk:n mielenterveyspuolelle.

Onko sun paikkakunnalla omaa mielenterveyspuolta?

Niin ja jatkoa...mun pienin lapsi on itkenyt (ei tietty tauotta =) )yli kaks vuotta, eli syntymästä asti. Katkonaista yöunta oon nukkunut siitä asti ja ehkä jopa 20 kertaa kahden vuoden aikana oon nukkunut 7 tuntia heräämättä kertaakaan. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottamaan...kun kaikki hampaat tulleet...tosin tilalle on sitten tullut yöpainajaiset. Että tämmöstä tämä elämä lasten kanssa on ja on ollut kova tie oppia siihen, että elämä tosiaan menee nyt aika paljon lasten ehdoilla ja se pitää vaan oppia hyväksymään ja ottaa aikaa välillä vain itselleen ja miehen kanssa kaksin.

 

[Purkausta]

Mä oon kans ihan loppu totaallisesti!!!!

3-vuotta jo kotona, 2lasta ja mä en jaksa, kerta kaikkiaan en jaksa, mun on pakko päästä töihin. En oo lyönyt lapsia, mutta huudan sitäkin enemmän. Oon totaalisesti poikki.

Joka stanan päivä vaan 4 seinän sisällä oloa kun täällä käpykylässä ei vittu oo mitään ja mies on autolla päivät töissä! Sit kun illalla pääsis johonkin niin on niin totaallisen poikki etten jaksa lähteä mihinkään vaan meen mieluummin nukkumaan.

En tunne tältä paikkakunnalta ketään lapsiperheitä, sillä oon muuttanut tänne n.1vuosi sitten ja ainoa missä täällä voi lapsien kanssa käydä on perhekerho, mutta sekin on TÄYNNÄ!! JOka päivä mä vaan itken ja siivoan, itken ja teen ruokaa..

Sitä niin kaipaa aikuista ystävää ympärille, jolla on lapsi. Onhan mulla mies, mutta ystävä on eri juttu.

 

[minä kokenut]

Hae ihmeessä allergialääkettä lapsellesi, ei oo normaalia et koko ajan itkee. Ellei se ole sitten eroahdistusta tai väsymystä hoitopaikan vuoksi. Siitepölyaikakin on jo alkanut, allergiselle lapselle siitä voi tulla oireena justiinsa esim. raivokohtauksia.

 

[:(]

Mä oon kans ihan loppu totaallisesti!!!!

3-vuotta jo kotona, 2lasta ja mä en jaksa, kerta kaikkiaan en jaksa, mun on pakko päästä töihin. En oo lyönyt lapsia, mutta huudan sitäkin enemmän. Oon totaalisesti poikki.

Joka stanan päivä vaan 4 seinän sisällä oloa kun täällä käpykylässä ei vittu oo mitään ja mies on autolla päivät töissä! Sit kun illalla pääsis johonkin niin on niin totaallisen poikki etten jaksa lähteä mihinkään vaan meen mieluummin nukkumaan.

En tunne tältä paikkakunnalta ketään lapsiperheitä, sillä oon muuttanut tänne n.1vuosi sitten ja ainoa missä täällä voi lapsien kanssa käydä on perhekerho, mutta sekin on TÄYNNÄ!! JOka päivä mä vaan itken ja siivoan, itken ja teen ruokaa..

Sitä niin kaipaa aikuista ystävää ympärille, jolla on lapsi. Onhan mulla mies, mutta ystävä on eri juttu.

Voi voi, inhottava tilanne. Mulla oli noin ennen, mutta sitten me muutettiin. Nykyään asumme paikassa, missä on tosi paljon äitejä ja lapsia, ja puistot on ihan täynnä. Jaksamista!

 

[Purkausta]

Mä oon kans ihan loppu totaallisesti!!!!

3-vuotta jo kotona, 2lasta ja mä en jaksa, kerta kaikkiaan en jaksa, mun on pakko päästä töihin. En oo lyönyt lapsia, mutta huudan sitäkin enemmän. Oon totaalisesti poikki.

Joka stanan päivä vaan 4 seinän sisällä oloa kun täällä käpykylässä ei vittu oo mitään ja mies on autolla päivät töissä! Sit kun illalla pääsis johonkin niin on niin totaallisen poikki etten jaksa lähteä mihinkään vaan meen mieluummin nukkumaan.

En tunne tältä paikkakunnalta ketään lapsiperheitä, sillä oon muuttanut tänne n.1vuosi sitten ja ainoa missä täällä voi lapsien kanssa käydä on perhekerho, mutta sekin on TÄYNNÄ!! JOka päivä mä vaan itken ja siivoan, itken ja teen ruokaa..

Sitä niin kaipaa aikuista ystävää ympärille, jolla on lapsi. Onhan mulla mies, mutta ystävä on eri juttu.

Voi voi, inhottava tilanne. Mulla oli noin ennen, mutta sitten me muutettiin. Nykyään asumme paikassa, missä on tosi paljon äitejä ja lapsia, ja puistot on ihan täynnä. Jaksamista!

Meillä on talon osto edessä ja mä niin toivon että pääsisin takas paikkakunnalle mistä tänne muutettiin, eikä miehelläkään ole onneksi sitä mitään vastaan, nytkö vaan löytyis talo, niin sitten taas kaikki on hyvin, ystävät ja kerhot lähellä

 

[tytönjapojanmamma]

Etää jos joku on tiukassa tilanteessa ja todella väsynyt, niin eikö vaan muut sitten kilvan pätemään ja "kääntämään veistä haavassa" tyyliin: mulle riitti vain tunnin unet ja mun vauvani ol vielä vaikeampi...jne. typerää sanoa ihmiselle, jolla muutenkin juuri sillä hetkellä vaikeaa. pitäis muistaa, että ei me kukaan olla täydellisiä (paitsi haaveissamme..tällä palstalla..) Ap lle toivon jaksamista ja hae tosiaan apua

 

[mm]

Nopeasti tätä ketjua selailin..
Tuntuu, että ongelma on ns. sinulla itselläsi. Olet väsynyt, kenties masentunut.
Jos epäilet lapsellasi olevan jokin sairaus, vaadi tutkimuksi, oletko saanut allergiaan hoito-ohjeet, kenties lääkkeet?
Ihan yleisesti tuon ikäinen on liikkeelle lähtenyt, se on suuri muutos pienen elämässä, hampaita tulee, hoitopaikka on uusi.. Eli on paljon ihan normaaleja syitä miksi pieni on kärttyinen, ja ihan päällimmäisenä, lapsi vaistoaa vanhempien levottomuuden ja pahan olon, ja heijastaa sitä. Eli kun sinulla menee hermo lapsen pieneenkin itkuun, kiukkuat hänelle, ja hän takaisin. Kierre on valmis. Ja sinä menetät hermosi turhan takia, koska olet vähintäänkin väsynyt.
Olet töissä taas. Tth on sinun ensisijainen hoitopaikkasi. En vain ymmärrä miksi mielestäsi työterveyslääkärillä käynti on hankala, sinähän käyt töissä..?
Mene sinne, kerro raatorehellisesti raivostasi, väsymyksestäsi jne. Sanot tiukasti, ettet enää jaksa.
Saat sairaslomaa, lääkityksen ja hoitoa masennukseen.
Neuvolassa pitää joskus olla hyvin tiukka ja täsmällinen, ei vain varovasti sivulauseessa anteeksi pyydellen kertoa väsymyksestä.
Sitten vielä, yleensä mielenterveystoimistosta ei saa aikaa jos sinne itse soittaa, sinne pääsee lähetteellä, ja lähetteen antaa joko työterveyslääkäri tai terveyskeskuslääkäri.
Mutta on totta, ettei neuvola ole vastuussa väsymyksestäsi, ja valitettavasti kun on todella rikki, joutuisi itse hakemaan apua itselleen ja olemaan vahva ja osattava vaatia.
Viimeiseksi vinkki viiden koliikkilapsen äidiltä; nukkukaa miehesi kanssa vaikka vuoroöin, antakaa toisillenne päiväunia, mutta älkää missään nimessä valvoko yhtäaikaa!
Ota puhelin käteen, tilaa aika työterveyslääkärille, ja siitä se lähtee.

 

[vieras]

meidän kunnassa on näköjään rahat niin helvetin vähissä, että soitit mihin tahansa, niin kun käy ilmi, että olen työelämässä mulle sanotaan, että ota yhteys työterveyteen. En mä siellä asti rupea käymään asiasta, jota pitäisi mun mielestä hoitaa tässä kunnassa, jotta tieto tästä meidän perheen ja varskin mun tilastani kiirisi heillekin.

Olen siis puhunut asiasta neuvolassa ja soittanut mielenterveystoimistoon. Eli sieltä kehotettu ottamaan yhteyttä omaan tthon, kun resurssit on niin vähissä, että heillä ei ole lupaa kirjoittaa lähetettä.

Nyt täytyy myöntää, että oon jo ihan pihalla...siis sä käyt töissä ja et muutamaan tuntia illassa jaksa lapsesi kanssa, sekä nukut 8 tunnin yöunet?

Tuo sun väsymys ei kyllä enää liity mihinkään lapsen allergiaan, itkuun tms vaan sä olet masentunut ja tarvitset apua ja mahdollisesti lääkettä, jota voi määrätä ihan kuka vaan lääkäri(siis tk-lekuri).

Mä ymmärtäisin jos olisit kotiäiti ja kuuntelet lapsen itkua 24 h ja olisit tähän väsynyt...toki kyllähän sitä haluaisi viettää aikaa iloisen lapsen kanssa töiden jälkeen, mutta sun lapsi on pieni ja varmaan kiukuttelee elämän muutosta (siis mennyt hoitoon) ja muutenkin munkin toinen lapsista reagoi kaikkeen itkulla, hampaiden tuloon, uhmaan, kipuun jne. Ja ei siihen mitkään lääkkeet auta tai mikään muukaan...se on vaan luonteeltaan erilainen, ollut syntymästä asti. Mutta kyllä meilläkin on kuitenkin ihaniakin aikoja ja kun kotona olen, niin toki suurimman osan ajasta olen hymyilevän ja iloisen lapsen kanssa.

Olen palannut pari kuukautta sitten työelämään, mutta takana on rankka jakso vauva-vauva-aikaista koliikkia ja allergia-aikaa. Tämän jälkeen ripulitautia pari kertaa ja kolme kertaa otiitti ja taas ripulitauti. Tuona aikana on nukuttu tosi huonosi. Vauva-aikana tosiaan n. 4 tuntia/vrk (tarkoitin tuolla 8 t:lla eli mies ja minä nukuttiin yht. 8 tuntia). Pitkään olen saanut nukkua jo 8 tunnin unet. Ymmärrän itsekin, että kyse on masennuksesta, koska menätän malttini pienestä, itkua ei jaksaisi kuunnella,kun sitä sai kuunnella muutaman kuukauden ihan putkeen ympäri vuorokauden (koliikki/allergia-aika). Ja se itku ei ollut sellaista pientä vaan lapsi huusi ja itki sylissä ei mikään konsti maan ja taivaan väliltä auttanut. Ennen kuin äälöit neuvolassa uskoivat, että kyseessä on allergia!! Mä en vaan jaksa tätä enää, pienikin lapsen kiukku saa aikaan agression ja montaa kertaa enemmän viikossa ns. vihaan lastani kuin rakastan. Aattelen, että olet nyt hiljaa. Jatkuva kitinä päällä ja viimeisen pari viikkoa nukkuu vaan koko ajan. Kait se raukka on jo näiden parin kuukauden aikana on huomannut millainen paska äiti sillä on. Vetäytyy lapsikin ja kiukuttelee minulle. Töihin menon jälkeen tuntuu paskamaiselta, kun muut äidit hakevat lapsiaan, niin lapset hymyilevät ja ovat iloisia, niin tämä meidän neiti vaan istua möllöttää rattaissa eikä hymyile. Ja tämä oli jo alusta lähtien. Muutenkin se hymyn saaminen on melkoisen yrityksen takana.

Kyllä nuo unet kuulostavat normaaleilta ja jopa runsailta, ja sairasteluakin on ihan tavallinen määrä, jopa vähän.

olet vain masentunut, tai sitten teillä on pallo hukassa lapsen suhteen, ja luulette pienen lapsen tarvitsevan koko ajan sirkushuveja. Jos ei kaksi aikuista jaksa muutamaa tuntia illassa olla lapsen kanssa, normaalisti, ottaa mukaan kotitöihin tai käydä ulkona (toisellahan on aina lepoa), niin täytyy olla jotain vialla teidän toiminnassa.

 

[vieras]

Suuri osa pienistä lapsista sairastaa lähes koko ajan, on korvatulehdusta tai nuhaa. Käypäs päiväkodissa, niin yli puolellla lapsista valuu vähintään räkä. Ei teidän lapsi ole sairastanut paljonkaan. Pienten lasten vanhemmat ovat töistä pois paljon.

 

[toisenlainen kokemus]

ota yhteys lastensuojeluun...ja ennenkuin joku älähtää KERRON ETTÄ EI LAPSIA OLLA HUOSTAANOTTAMASSA!!! Kun itse hakeutuu apua pyytämään siellä ollaankin aivan ihania ja apua todellakin sai. jälkeenpäin harmittelin miksen uskaltautunut ajoissa sieltä sitä hakemaan ja ei, en ole narkki tai alkoholisti tai lapsen pahoinpitelijä, masennus ja henkinen väsymys iskivät rajuina erosta ja tyäpaikan menetksestä sekä kaikesta muusta niidenmukanaan tuomasta.

pääsimme perheleirille jossa sai ruuat nenän eteen jne...ei tarvinnut ite tehä muuta ku olla lasten kanssa ja halutessaan hoitoapua järjestyi jos halus vaikka metsään käveleen yksin.
perhetyöntekijöitäkin meilläkävi jonkin aikaa. sain vain positiivista palautetta siitä että hain itse apua eikä niin että olisin väsyneenä vain kärvistellyt lasten kanssa ja joku muu sen olisi sitten varmasti ajan kanssa tehnyt.
Ihmiset pelottelevat suotta apua tarvitsevia lastensuojeluviranomaisista, oikeasti he ovat mukavia kun itse olet oikealla asenteella mukana.

Minulla on ihan toisenlainen omakohtainen kokemus, ja ap:lle neuvo onkin, että älä missään nimessä kerro mitään järkyttävän suorasainaista, ja pelko että lapet otetaan huostaan ei ole aiheeton.

Omassa tapauksessani kerroin raskaasta elämäntilanteestani, ja HUOM! en ollut uupunut omiin lapsiini, jaksoin hoitaa heidät todella hyvin eikä ollut aikomusta tai vaaraa, että vahingoittaisin lapsiani. Meillä ei ollut tukkapöllyjä tms. käytössä.
Ja neuvolan tarjoama apu oli se, että saimme huostaanottouhan päällemme. En päässyt mihinkään perheleirille lastenhoitavun kera, vaan jouduin turvataloon, missä olin tarkkailun alla noin viikon päivät ja jousuin hoitamaan yksin lapseni, osittain myös laittamaan ruokaa ja siivosin, kun siellä oli niin helkutin likaista !!!
ja jos olisin lähtenyt aikaisemmin, en olisi saanut lapsiani mukaan ja jos olisin lähtenyt lasteni kanssa, ne olisi viety välittömästi. Ja HUOM en ollut uupunut lapsiini, lasten hoitoon, enkä ollut semmosta sanonut. <Perheessämme ei myöskään ollut alkoholia, väkivaltaa, isä oli ja on ihan hyvä ja vastuullinen, oli vain paljon asioita, jotka koin raskaana, ja itkin sen kaiken neuvolassa.

 

[käpykylän asukki]

Mä oon kans ihan loppu totaallisesti!!!!

3-vuotta jo kotona, 2lasta ja mä en jaksa, kerta kaikkiaan en jaksa, mun on pakko päästä töihin. En oo lyönyt lapsia, mutta huudan sitäkin enemmän. Oon totaalisesti poikki.

Joka stanan päivä vaan 4 seinän sisällä oloa kun täällä käpykylässä ei vittu oo mitään ja mies on autolla päivät töissä! Sit kun illalla pääsis johonkin niin on niin totaallisen poikki etten jaksa lähteä mihinkään vaan meen mieluummin nukkumaan.

En tunne tältä paikkakunnalta ketään lapsiperheitä, sillä oon muuttanut tänne n.1vuosi sitten ja ainoa missä täällä voi lapsien kanssa käydä on perhekerho, mutta sekin on TÄYNNÄ!! JOka päivä mä vaan itken ja siivoan, itken ja teen ruokaa..

Sitä niin kaipaa aikuista ystävää ympärille, jolla on lapsi. Onhan mulla mies, mutta ystävä on eri juttu.

Kuulostaa meidän käpykylältä!
Minkä ikäinen olet ja missä päin suomea, noin karkeasti ottaen?
Samantyyppinen tilanne täällä nimittäin.

 

[vieras]

Onko lasta tutkittu? Mistä johtuu nämä huudot ja oletko siitä puhunnut neuvolassa?Mitä ovat sanoneet.Kuitenkin jatkuva itku/huuto yms. ei ole kovinkaan normaalia ja entä, jos lapsi onkin se avun tarpeessa?Jos hän saisi apua, niin ehkä sinunkin olo helpottuu.

Te, keillä lapsilla koliikkia yms. ongelmia... niin kokeilkaa/hakekaa energiahoidon kautta apua.

 

[Peppari]

Mitä tarkoitat kukaan ei auta???
oletko varannut ajan itsellesi mielenterveystoimistoon tai terv.keskuksen psykologille?
sanoivatko he että eivät suostu auttamaan sinua??

Kuis nopeesti sä oot saanu aikaa tonne mielenterveystoimistoon tai TK.n psykologille? Meneekö siinä keskimäärin kauan? Kauanko teillä meni että pääsitte?

Kannattaa ihan rehellisesti kertoa mikä on tilanne, ihan totta silloin kyllä saa akuuttiapua.
Kannattaa uskaltaa haluta sitä apua.
Jos ei mitään akuuttia niin voihan siihen 2-3 viikkoa mennä.
Mutta, apua saa nopeasti jos todella haluaa sitä. :heart:

Niin tota sä et vastannu kysymykseen?