Mulla ei ole elämää ilman lastani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mulla ei ole kavereita, siksi olen aivan riippuvainen lapsesta. Yksin en lähde harrastamaan kun olen arka.

Minulla sama. Olen yh ja lapsi on aina kanssani. Nyt lapsi on ollut 2 yötä mummolla ja olen jopa hiukan nauttinut. Ja lapsi on 7-v.

Minusta tämä ei ole tervettä. Joka päivä mietin kauhulla että jos jotain sattuu. Minunkin elämä varmaan päättyy siihen, koska lapsi on koko elämäni...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiina:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mulla ei ole kavereita, siksi olen aivan riippuvainen lapsesta. Yksin en lähde harrastamaan kun olen arka.

Minulla sama. Olen yh ja lapsi on aina kanssani. Nyt lapsi on ollut 2 yötä mummolla ja olen jopa hiukan nauttinut. Ja lapsi on 7-v.

Minusta tämä ei ole tervettä. Joka päivä mietin kauhulla että jos jotain sattuu. Minunkin elämä varmaan päättyy siihen, koska lapsi on koko elämäni...

Minäkin liityn porukkaan. Mulla ei ole elämää, jos lapset ei ole kotona. Olen tottunut siihen, että ovat vauvasta saakka olleet kanssani 24/7.. Nyt viimeiset pari vuotta ovat joka toinen vkl pois, enkä mä oikeastaan vieläkään osaa tästä nauttia mitenkään. Odotan vain sitä hetkeä, kun tulevat taas kotiin.

Mä oon miettinyt, miten ikinä selviän siitä, kun tulevat aikuisiksi ja muuttavat pois kotoa :( Musta tulee varmaan just sellainen höösäävä äiti, joka ei anna poikiensa aikuistua vaan meen edelleen viemään ruokaa ja pesemään pyykit ja tiskaamaan ja kaikkea.. huoh.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei helppoo:
Mä oon miettinyt, miten ikinä selviän siitä, kun tulevat aikuisiksi ja muuttavat pois kotoa :( Musta tulee varmaan just sellainen höösäävä äiti, joka ei anna poikiensa aikuistua vaan meen edelleen viemään ruokaa ja pesemään pyykit ja tiskaamaan ja kaikkea.. huoh.

Tuon takia kannattaa alkaa etsimään elämään muutakin sisältöä kuin lapset. Aikuistuvalle lapselle takertuva äit voi olla ahdistava ja lapsi voi haluta etäisyyttä entistä enemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ei helppoo:
Mä oon miettinyt, miten ikinä selviän siitä, kun tulevat aikuisiksi ja muuttavat pois kotoa :( Musta tulee varmaan just sellainen höösäävä äiti, joka ei anna poikiensa aikuistua vaan meen edelleen viemään ruokaa ja pesemään pyykit ja tiskaamaan ja kaikkea.. huoh.

Tuon takia kannattaa alkaa etsimään elämään muutakin sisältöä kuin lapset. Aikuistuvalle lapselle takertuva äit voi olla ahdistava ja lapsi voi haluta etäisyyttä entistä enemmän.

Ja se etäisyyden haku voi tulla sit aika rajuna murrosiässä...
 
Tuo murrosiässä irtaantuminen on varmasti mietittävä asia. Tosin minä itse koin rajun murrosiän lähinnä juuri rajojen puutteen vuoksi.

Yh:na minulla ei ole vapaata aikaa kuin max. 3 kuukauden välein 1-2 iltaa eli oman ajan löytäminen tai uusien kavereiden etsiminen on vaikeaa.

Ehkä lääke voisi olla löytää jokin kiva harrastus ym. lapsen kanssa, jolloin lapsestakin yhdessäolo on mukavaa eikä koe sitä äidin takertumisena.
Pakkohan sitä tilaa on lapselle antaa ja omia kavereita. Vaikka juuri silloin minusta tuntuu pahalta ja yksin jätetyltä, vaikka se ei ole hyvä tunnetila ja silloin se on vain nieltävä.

Kyllä minusta lapsen kanssa on hyvä olla paljon, mutta omassa päässä se kai olisi selvitettävä, miten se ei ala mennä takertumiseksi. Vaikeaa se on ja välillä tuntuu tarvitsisiko jonkun ammattiauttajan apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei helppoo:
Alkuperäinen kirjoittaja Tiina:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mulla ei ole kavereita, siksi olen aivan riippuvainen lapsesta. Yksin en lähde harrastamaan kun olen arka.

Minulla sama. Olen yh ja lapsi on aina kanssani. Nyt lapsi on ollut 2 yötä mummolla ja olen jopa hiukan nauttinut. Ja lapsi on 7-v.

Minusta tämä ei ole tervettä. Joka päivä mietin kauhulla että jos jotain sattuu. Minunkin elämä varmaan päättyy siihen, koska lapsi on koko elämäni...

Minäkin liityn porukkaan. Mulla ei ole elämää, jos lapset ei ole kotona. Olen tottunut siihen, että ovat vauvasta saakka olleet kanssani 24/7.. Nyt viimeiset pari vuotta ovat joka toinen vkl pois, enkä mä oikeastaan vieläkään osaa tästä nauttia mitenkään. Odotan vain sitä hetkeä, kun tulevat taas kotiin.

Mä oon miettinyt, miten ikinä selviän siitä, kun tulevat aikuisiksi ja muuttavat pois kotoa :( Musta tulee varmaan just sellainen höösäävä äiti, joka ei anna poikiensa aikuistua vaan meen edelleen viemään ruokaa ja pesemään pyykit ja tiskaamaan ja kaikkea.. huoh.

Kyllä selviät. Minäkin selvisin ja tytär 20v muutti vuosi sitten kotoa,enkä ole yhtään riippuvainen hänestä eikä tyttökään ramppaa kotona ,saati että minä heillä :) Minä olen ollut ikäni yh ja ajattelin kuten te. Meillä on hyvät ja lämpimät välit tyttäreni kanssa ja nyt kun tiedän,että hän selviytyy elämästä. Voin minä puolestani aloittaa sen. Tsemppiä naiset :)
 
Mä saan lapsen ollessa kotona tehtyä vaikka mitä. Mutta kun olen yksin, en tee mitään. Tänäkin viikonloppuna olen peräti pessyt yhden koneen pyykkiä. Kun lapsi palaa, teen ruokaa, leivon ja siivoan. :)
 

Yhteistyössä