pahoinpitelin lastani, kukaan ei auta väsynyttä äitiä!

[väsynyt äiti]

oletko sanonut neuvolassa etä olet väsynyt vai oletko puhunut tuosta pahoinpitelemisestä??

???oletko???

Olen. Ei ole resursseja

 

[ursa]

[quote="
Sori, jos ajauduimme hieman hakosalle alkuperaisesta aiheesta![/quote]

jep, niin taisimme tehdä, mutta toiv ap ei suutu.
itse en sopisi kotiäidiksi vaan töissäkäynti pitää järjen edes jossain kuosissa.

 

[vieras]

oletko sanonut neuvolassa etä olet väsynyt vai oletko puhunut tuosta pahoinpitelemisestä??

???oletko???

Olen. Ei ole resursseja

otappa yhteyttä lastensuojeluun ja kerrot sinne

 

[katti sun kanssas]

neuvolan tädille yhtenä kertana hieman asiasta avauduin niin vastauksena tuli, että otapa yhteyttä omaan työterveyshuollon psykologiin, kun meillä ei täällä saa kirjoittaa lähetteitä sinne, kun siellä on ihan täyttä!! Että sellaista apua.

Pitää jaksaa! Aina sanotaan vaan, että pitää jaksaa! Vittu, vauvat on erilaisia tempperamentiltaan ja jos on koliikkia ja allergiaa ja nla:ssa ei haluta edes niitä selvittää, niin sen muksu huutaa sen 10 h/vrk ja sä kuuntelet sitä 4 kk:n ajan ja lepäät sen 15 min kerrallaan, minkä se muksu nukkuu, siis 4 kk:n ajan. Meillä ei ole nukuttu mitään 4 tunnin unia, hyvä jos nukkut puoli tuntia kerrallaan. Että pitää jaksaa. Helvetti sanon minä. Sitten on niitä äitejä, joiden lapsi itkee illassa kaksi tuntia ja se on ihan kauheeta, ihan kauheeta. Siellä kun nla:ssa väsyneenä kerrot asiasta etkä jaksa pitää puoliasi, niin milläs siellä sitten erottavat että kuka on oikeasti väsynyt, kun tämä "kaksi tuntia illassa valvovan" lapsen äiti on IHAN poikki.

Meillä molemmat valvotti ensimmäiset 4 kk, enkä maininnut neuvolassa mitään asiasta. Ensimmäinen vuosi 2 tuntia maksimi unet. Ei kaikki valita neuvolassa.
Sinulla on asennevika. Luet liikaa lehtiä ja mietit miten pitäisi olla. Lopeta vertailu toisiin ja elä normaalia elämää ja mieti vähemmän lastasi. Näin ennen vanhaan tehtiin ja jaksettiin hyvin lasten kanssa.

Hölmö. Älä tuo typeriä kommenttejasi tähän, se että SINÄ olet jaksanut, ei tarkoita sitä, että muiden tarvitsee jaksaa. Ja kuka meistä tietää jätätkö ison osan kertomatta. Kuinka olet väsyneenä karjunyt lapselle ym? Ehkä sulla on tukiverkko ollut apuna? NIIN oli ennen vanhaan. Oli koko suku auttamassa!!!!
Nykyisin asutaan pitkillä välimatkoilla suvusta, isolla osaa perheistä ei ole ketään tukemassa. Ja meillä muuten valvottiin ekat 3v lapsen kanssa. Turha kait mainita, miten meillä oltiin väsyneitä? Apua ei mekään saatu neuvolasta vaan yksityiseltä. Lapsella todettiin sairaus jota neuvolan täti ei halunnut uskoa lapsella olevan.
Vika oli muka vanhempien asenteessa, koska "kaikki lapset valvottaa ja itkee".
Jätä aapee rauhaan kun en tiedät mistä puhut!

 

[HUOM AAPEE]

Ei ole normaalia tai lapsen temperamentista johtuvaa, että 1 v. on jatkuvasti itkuinen, kärttyisä yms. Musta tuntuu että lapsella on fysiologisia vaivoja.

AP: Kirjoitit, että lapsella on jo todettu allergisuutta. Lapsi voi oireilla suolisto-, vatsakipuja tai refluksivaivoja itkuisuudella ja jatkuvalla tyytymättömyydellä ja huonoilla unilla.

Tähän kirjoitukseen on helppo yhtyä. Aapee, olisiko mahdollista käydä yksityisellä lastenlääkärillä pikkuisen kanssa? Kerro siellä koko historia, sitä kautta avun pitäisi löytyä.

 

[coatrack]

:hug:

Kuulostat mun mielestä tosi väsyneeltä. Entä jos nyt viikonloppuna luovuttaisit lapsen hoitovastuun miehelle ja vaan lepäisit itse, vaikka tehden kasvonaamion saunassa tms rentoutumista. Ja oisko mahdollista pitää lasta jatkossa väliaikaisesti hoidossa myös vapaapäivinä, ei ole kummankaan etu jos vapaapäivä sujuu huonoissa merkeissä. Saisit vähän ladattua akkuja yksin kotona..

 

[Juu]

neuvolan tädille yhtenä kertana hieman asiasta avauduin niin vastauksena tuli, että otapa yhteyttä omaan työterveyshuollon psykologiin, kun meillä ei täällä saa kirjoittaa lähetteitä sinne, kun siellä on ihan täyttä!! Että sellaista apua.

Pitää jaksaa! Aina sanotaan vaan, että pitää jaksaa! Vittu, vauvat on erilaisia tempperamentiltaan ja jos on koliikkia ja allergiaa ja nla:ssa ei haluta edes niitä selvittää, niin sen muksu huutaa sen 10 h/vrk ja sä kuuntelet sitä 4 kk:n ajan ja lepäät sen 15 min kerrallaan, minkä se muksu nukkuu, siis 4 kk:n ajan. Meillä ei ole nukuttu mitään 4 tunnin unia, hyvä jos nukkut puoli tuntia kerrallaan. Että pitää jaksaa. Helvetti sanon minä. Sitten on niitä äitejä, joiden lapsi itkee illassa kaksi tuntia ja se on ihan kauheeta, ihan kauheeta. Siellä kun nla:ssa väsyneenä kerrot asiasta etkä jaksa pitää puoliasi, niin milläs siellä sitten erottavat että kuka on oikeasti väsynyt, kun tämä "kaksi tuntia illassa valvovan" lapsen äiti on IHAN poikki.

Meillä molemmat valvotti ensimmäiset 4 kk, enkä maininnut neuvolassa mitään asiasta. Ensimmäinen vuosi 2 tuntia maksimi unet. Ei kaikki valita neuvolassa.
Sinulla on asennevika. Luet liikaa lehtiä ja mietit miten pitäisi olla. Lopeta vertailu toisiin ja elä normaalia elämää ja mieti vähemmän lastasi. Näin ennen vanhaan tehtiin ja jaksettiin hyvin lasten kanssa.

Onpa kylmää kyytiä! Mitä jos hän onkin masentunut. Nainen on toiselle susi, toden totta. "Elä normaalia elämää" Kas kun ei olla sitä aiemmin keksitty.

puuttumatta Niinun muuhun vastauksen osaan, haluaisin ihmetellä sitä, miten aina aletaan puhua masennuksesta, kun äiti on VÄSYNYT koska ei ole pitkään aikaan saanut levätä tarpeeksi. Kroppa ja mieli käyvät ylikierroksilla. Mutta väsymyksen kun saa nukuttua ja levättyä pois (vie kauan aikaa, yleensä vähintään saman verran kuin valvomiseen on mennyt) palaa ihminen olemaan oma itsensä. Aapee on yliväsynyt, ja tarvitsee apua jotta pääsee siitä irti. Lepoa ja unta, ihan ilman keskeytyksiä.

 

[larvae]

Väsymys on subjektiivinen kokemus. Toinen väsyy helpommin kuin toinen, etkä siitä tarvitse tulla tilittämään, että kyllä sinunkin pitää jaksaa, kun minä jaksoin. Sitä paitsi, jos nukkuu pienissä pätkissä 8 tuntia, ei siinä saa levättyä niin hyvin kuin jos nukkuisi sen 8 h vaikkapa kahdessä 4 tunnin erässä.

Meilläkään ei neuvolantäti osaa muuta sanoa kuin "lapset itkee". Nyt on sitten allergiaepäily. Vähänkö suutun sille tädille, jos lapsella on joku allergia/sairaus ja sitä on tässä sitten itkeskelty :kieh:

Ap:lle voimia, lyö vaikka nyrkkiä pöytään neuvolassa, että tekevät jotakin. Suosittelen myös lapsen viemistä yksityiselle, kannattaa tutkia, onko jotain fyysisesti vialla.

 

[Ja lehmätkin lentää]

Kyllähän se lapsi stressaantuu kun ei saa yhtään rauhassa olla, kun kaksi vanhempaa säheltää vieressä ja muskaria ja hyvää päivää ja puhetta ja virikettä 24/7.

Nyt käyt töissä ja et reagoi mitenkään joka inahdukseen etkä koko ajan vertaile toisiin tai valita normaaleista asioista.

Muskari kerran viikossa ei stressa ketään. Itse sähellät näiden typerien vastaustesi kanssa. Et tiedä aapeen perheen elämästä mitään, joten älä tule arvostelemaan. Apua ja neuvoja hän tuli hakemaan, ei turvansoittoa kaltaiseltasi itsekkäältä ja omahyväiseltä vanhaltapiialta.

 

[Vieras]

Älä pidä itseäsi huonona äitinä. Varmasti jokainen on ottanut tiukemman otteen lapseensa, joka kiukuttelee ja pistää vastaan kaiken mahdollisin tavoin. Ei se äidinkään pinna loputon ole ja sellainen äiti olisi kiinnostavaa nähdä arjen tohinoissa, joka väittää hänen pinnansa olevan katkeamaton. Toki pahoinpitelylle ei ole minkäänlaista oikeutusta tai selitystä, mutta tuo jos lapsen pidit istuimessa väkisin ei minusta nyt pahoinpitelyltä kuullosta, MUTTA jos tunnet noin niin hae ehdottomasti apua joko neuvolasta vaatimalla apua ja kertomalla tunteesi avoimesti tai jostain muualta ettei tilanne mene pahemmaksi. Kai olet puhunut tunteistasi ja olotiloistasi miehesi kanssa? Toki voi olla ettei miehet aina ymmärrä, mutta hänen kanssaan puhuminen kannattaa aloittaa koska hän jakaa arjen kanssanne. Jos epäilet lapsellasi olevan allergiaa, niin tilaa kunnon lääkäriaika hänelle jotta asia menisi eteenpäin ja sekin mahdollisuus tutkittaisiin. Kun meidän poika oli aivan pieni vastasin välittömästi hänen itkuunsa jollakin tavalla, syöttämällä tai sylittelemällä, mutta nyt kun meidän poikakin lähentelee vuotta, niin jos hän huutaa kiukuttelee eikä mikään tunnu auttavan, niin annan hänen kiukutella kiukkunsa ja teen vaikka omia hommiani vieressä. Kun kiukku laantuu, otan sitten syliin ja juttelen. Tiedän itse olleeni pienenä samanlainen. Joten ääntäkin mahtuu maailmaan eikä hän enää ole niin pieni, että pienestä huutamisesta nyt traumoja aikuisikään jäisi. Tietysti jokainen lapsi on yksilönsä eikä samanlainen toiminta sovi jokaisen lapsen kanssa. Lasta ei sinulta pois oteta jos itse apua haet, sehän vaan näyttää sen että välität lapsestasi eli hae apua nyt ettei tilanne mene pahemmaksi.

 

[kolmen lapsen äiti]

Nyt soitat neuvolaan ja sanot, että sieltä on nyt löydyttävä tänään teille aika. Kerrot rehellisesti, että pahoinpitelet lastasi ja haluat apua. Ei mikään neuvola sano, ettei ole resursseja, jos yksivuotiasta lasta pahoinpidellään. Voimia sulle! Ja sen jälkeen, kun pääset neuvolaan niin valjastat ne mummot ja kummit hoitamaan lasta, että saat itsesi kuntoon.

 

[Outi]

Hei Väsynyt Äiti, tunsin empatiaa, kun luin kirjoituksiasi. Toivottavasti tilanteenne helpottuu edes hieman, jotta jaksaisit paremmin. Mitä kirjoituksistasi irti sain, tuli minulle vahvasti tunne, että huono äiti et ole, vaan äiti, joka haluaa kasvattaa lapsensa mahdollisimman hyvin ja niin, että lapsen perusturvallisuus ja elämän pohja olisi vahvalla pohjalla.

Itselläni on 10,5kk vanha poika, jolla on voimakas temperamentti ja oma tahto.. Esim. eilen illalla rakkaani itki sen mainitsemasi 2 tuntia (tai itse asiassa vähän alle), kun heräsi kesken unien ja olisi halunnut äidin viereen nukkumaan. Ei auttanut tassuttelukaan tällä kertaa, ei lääkesuppo (ajattelin, että jos oisi kiukkunen ja kipeä hampaiden teosta), ei tutti, ei syli, jonka jälkeen takas vuoteeseen, ei mikään. Itku alkoi aina vain uudestaan, kun lähdin sängyn viereltä olohuoneeseen. Poika ehti myös oksentaa kaiken sen itkemisen seurauksena (vaihdoinpa eilen juuri puhtaat lakanat..). Lopulta 1,5h itkemisen jälkeen otin viereeni sängylle syliini ja annoin pojan rauhoittua ja nukahtaa siihen. Samalla aloin itse itkemään ja sitä itkua riitti. Siirsin lapsen omaan sänkyyn ja lähdin saunaan, joka oli ollut 2 tuntia päällä.. Kaiken tuon väsytystaistelun aikana mun oli pakko paukauttaa kämmenellä seinään, koska niin kiukutti ja väsytti! Välillä laitoin pojan liian voimakkaasti takaisin pitkälleen. Hänhän on vain lapsi. Viaton, joka tahtoo vain äidin vierelleen. Mutta, lapsi nukahti lopulta ja aamulla hän hymyili heti, kun heräsi. Mun vierestäni! Enkä muista, milloin olen hänet yöllä viereeni siirtänyt.. Mä koen hirveän tärkeäksi tarkkailla omia tunteitani ja selvittää ne, mistä johtuu ja miksi. Ja tehdä päätöksiä, en lyö lastani jne.. En saisi edes laittaa häntä liian kovaa takaisin (suhteellinen käsite mikä on liian kovaa, jollekin vähäinenki on liian kovaa, kuten mulle..) pitkälleen ja sen päätöksen, että enää en tee niin, TEEN tänään.

Paaperolla on just nyt hyvin voimakas eroahdistus-vaihe menossa, joten tää unilevottomuus johtuu osittain varmasti siitäkin. Ja siitä, että hampaita on tehty ja uusia varmaanki tulossa ja kaikki uudet opit mitä päivien mittään opitaan.

Mutta nyt mä koitan antaa jotain vinkkejä sulle. Jos ne edes hitusen helpottais teidän arkea, koska se, että Äiti voi hyvin, tarkoittaa sitä, että lapsi voi hyvin.

Oletko antanu lapsen kiukuta ihan rauhassa ja odottanut, että menee ohi? Tiedän, että se on vaikeaa, kun pitäisi lähteä ulos tai jatkaa matkaa, mutta kannattaisko kokeilla? Lapsen on (kaikkien lehtien ja kasvatusoppaiden mukaan) tärkeää saada näyttää tunteensa, myös kiukkunsa niin, että vanhempi kestää sen. Lapsi opettelee näin eri tunteita ja niiden hallintaa. Ja sanoisit vaikka samalla, että Äiti huomaa, että sinua nyt kiukuttaa joku asia. Näin lapsi saisi tunteilleen myös nimen. Ja sit menisit ite vaikka nurkan taa puremaan hampaita yhteen ja kiroamaan mielessäs, jotta saat oman kiukun purettua. Koska ei sitä voi padota sisään, se purkautuu ulos joskus ja jotenkin.

Omalle lapselleni on vaikeaa, hyvin vaikeaa joskus esim. vaipan vaihto ja sitä auttaa, kun hänelle antaa jonkun lelun käteen tai alan lauleleen ja luritteleen. Hän unohtaa, että ei tykänny tekeillä olevasta hommasta ja koht on vaippa vaihdettu. Tosin aina tämäkään ei toimi ja sit se vaippa vaihdetaan itkun säestyksellä..

Lapsen vyöhyketerapiasta saattais myös olla apua niin allergioihin kuin muutenki lapsen vointiin. Sillon vaan pitää olla tarkkana, että vie lapsen nimenomaan sellaiselle vyöhyketerapeutille, joka on kouluttautunut myös lasten ja vauvojen hoitoon ja tehnyt sitä.

Ja koita saada aikaa itelles. Vaikka se ois vaan tunti viikossa, niin se on mielettömän tärkeää. Että pääset tekeen jotain, jonka avulla pääset irti siitä kodista. Mulla toimii kuntonyrkkeily, saan samalla tehtyä agressioilleni jotain! Mielettömän ihanaa! Ja jos tilanne alkaa käydä tosi väsyttäväksi niin oisko teillä toisella mahdollista jäädä kotiin tai tehdä lyhyempää työpäivää. Lapset on kuitenkin niin vähän aikaa niin pieniä Toisaalta se työ voi olla se henkireikä, mut auttasko sillon vaik lyhennetty työviikko eli osittainen hoitovapaa?

Ja omasta kokemuksesta tiedän, että mtt:n antama keskusteluapu on korvaamaton jelppi. Siellä saa purettua pahaa oloa, tuskaa, väsymystä ja saa hyviä vinkkejä arkeen. Mä kannustasin sua kuitenki sinne työterveyshuoltoon tai omalle lääkärille. Lyö nyrkki pöytään ja sano, et meillä ei jakseta. Annatteko apua nyt vai sit ku se on jo liian myöhästä?? Oikeasti raivostuttavaa, että apua ei saa jos sitä hakee!!

Ja sitte vaikka se, että pura sitä sydäntäs tänne. Anna kaiken sen kiukun tulla ulos, me kyl jaksetaan kuunnella se!

Terv. 5 niin ja näin nukuttua tuntia viime yönä

 

[väsynyt äiti]

mikä sairaus lapsellanne todettiin?

KIITOKSET KAIKILLE!!!!!!

 

[levottomat jalat]

Ei ole normaalia tai lapsen temperamentista johtuvaa, että 1 v. on jatkuvasti itkuinen, kärttyisä yms. Musta tuntuu että lapsella on fysiologisia vaivoja.

AP: Kirjoitit, että lapsella on jo todettu allergisuutta. Lapsi voi oireilla suolisto-, vatsakipuja tai refluksivaivoja itkuisuudella ja jatkuvalla tyytymättömyydellä ja huonoilla unilla.

Tähän kirjoitukseen on helppo yhtyä. Aapee, olisiko mahdollista käydä yksityisellä lastenlääkärillä pikkuisen kanssa? Kerro siellä koko historia, sitä kautta avun pitäisi löytyä.

:hug:


Nostan tätä vastausta.

Mulla/meillä oli samantapaista kun esikoinen oli vähän alle vuoden. Oltiin juuri muutettu, minä olin aloittamassa/aloittanut uudessa työpaikassa, lapsi aloitti mitä kamalimmassa päiväkodissa ja sillä oli loputon korvatulehduskierre mitä ei saatu hoidettua. Puolen vuoden kuluttua lapsemme pääsi uuteen hoitopaikkaan ja korvat putkitetiin ja asiat oli taas paremmin.

Käy vaikka lapsen kanssa yhdessä lääkärissä ja teidät molemmat tutkitaan ja hoidetaan. Ja lääkäri on ainakin asiallinen kuuntelija.

 

[Satu]

En ehtinyt lukea ihan koko keskustelua, mutta onko teillä mahdollista ottaa mll-hoitaja tai joku nuori auttamaan? Meillä oli samanlaista helvettiä ensimmäinen vuosi, oltiin miehen kanssa kahdestaan eikä kukaan kuunnellut tai auttanut, ja lopulta todettiin että me ei yksinkertaisesti jakseta, alettiin etsimään ulkopuolista (maksullista) apua, ja löydettiin ihana luotettava tyttö, johon lapsi tykästyi ja hänestä on ollut niin iso apu meille jo kaksi vuotta.. Ei kenenkään tarvitse pärjätä yksin!

 

[coatrack]

Mietin vielä että auttaisko jos listaisit ne vaikeat tilanteet paperille ja sit tarkastelisit niitä, nehän voi olla helpostikin ratkaistavissa ainakin väliaikaisesti, kunnes sulla on enemmän voimia. Noi allergiatutkimukset sun muut voi tuoda avun mutta niihin joutuu varmaan jonottamaan, ja olis tärkeetä saada hommat sujumaan sillä aikaa hyvin. Jos tosiaan ongelmia syntyy vapaapäivinä kun mies on töissä, oisko mahdollista pitää lasta hoidossa vapaapäivän aikana? Tai jos hoitoonvientimatkoilla meinaa mennä hermot lapsen kiukutellessa, voisiko mies viedä ja hakea hoidosta? Näin sulle tulisi onnellisia hetkiä lapsen kanssa ja mieliala ja tunteet lasta kohtaan voisi parantua. Synttärien järjestelyistä ei tarvitse ottaa stressiä; leivonnaiset ja keksit saa valmiina kaupasta ja valmiskakunkinhan (vaikka jätskikakun) saa persoonallisemmaksi heittelemällä karkkeja ja kynttilät päälle.

 

[Pilkettä]

Tässä linkki mistä saisit varmasti apua nopeastikin. Soita ensikodin babyblues päivystykseen. Puhelmiessa jo kartoittavat tilannetta tarkkaan, eikä varmasti mitään syyllistämistä. Voimia!

http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/baby_blues/

 

[Pilkettä]

Huomasin että päivystys onkin ti ja ke ( helsingissä), mutta ihan varmasti voi soittaa linkissä olevaan ohjaajien numeroon päivystysajan ulkopuolellakin.

 

[Miili harmailee]

Jos yhtään lohduttaa niin et oo ainoo. Neuvolasta oon ihan samaa mieltä, turha paikka, ei tuu apua silloin kun sitä tarvis. Mulla on jo kaks lasta, ekan vauva-aika oli yhtä tuskaa ja tää toinen, kohta kaks vee, on muuten vaan hankala tapaus. Mut voimia, jaksetaan vielä, kyllä kai tää joskus helpottaa.

 

[kattia kanssa]

mikä sairaus lapsellanne todettiin?

KIITOKSET KAIKILLE!!!!!!

refluksi. Ruoan takaisin virtaus ruokatorveen. eli makuuasento kaikki pahin. Vauvaiässä nukkui päivällä 20-30 min pätkiä ja sitten alkoi huuto ja kanniskelu. Yöt yhtä huutoa, "herätys" 15 kertaa yössä pahimmoillaan. Itse sain nukutuksi muutaman tunnin, pätkissä, yöllä, päivälevosta ei tietoakaan. Vuosia mentiin näin.

 

[Hopeinen Kuu]

:hug:

 

[Onnellinen Villasukka]

Mitä tarkoitat kukaan ei auta???
oletko varannut ajan itsellesi mielenterveystoimistoon tai terv.keskuksen psykologille?
sanoivatko he että eivät suostu auttamaan sinua??

 

[väsynyt äiti]

meidän kunnassa on näköjään rahat niin helvetin vähissä, että soitit mihin tahansa, niin kun käy ilmi, että olen työelämässä mulle sanotaan, että ota yhteys työterveyteen. En mä siellä asti rupea käymään asiasta, jota pitäisi mun mielestä hoitaa tässä kunnassa, jotta tieto tästä meidän perheen ja varskin mun tilastani kiirisi heillekin.

Olen siis puhunut asiasta neuvolassa ja soittanut mielenterveystoimistoon. Eli sieltä kehotettu ottamaan yhteyttä omaan tthon, kun resurssit on niin vähissä, että heillä ei ole lupaa kirjoittaa lähetettä.

 

[väsynyt äiti]

:hug:

KIITOS

 

[väsynyt äiti]

:hug:

KIITOS