Mä taas
Kirjottelin jo tohon toiseen samaa aihetta käsittelevään ketjuun nimimerkillä "samassa junassa" mut kirjotetaan nyt tännekin ja vähän tarkemmin, kun te muutkin kohtalotoverit uskallatte "avautua" täällä...
Elikkäs olin 17-v kun menin ekan kerran gynelle,se otti normaalisti papan ja siitä viikon verran meni kun mulle tuli puhelu että heti varaat aikaa naistentautien polille kolposkopiaan. Olin ihan ulalla kun ei se hoitaja ees kertonu mitä koko toimenpide tarkoitti, ilmoitti vaan että "joitain muutoksia on löytynyt". Noh, siel polilla se lekuri otti koepalat ja dignoosina keskivaikeita solumuutoksia (eli 3)
Olin aika järkyttyny jo siellä kun niitä koepaloja otettiin kun se lääkäri selvensi että mitä siellä voi olla mut pahin järkytys oli silloin kun sitä pirun paperilappua pitelin käsissäni missä oli mustaa valkoisella...
Kolme vuotta oon nyt käyny puolenvuoden välein naistentautien poliklinikalla eikä tilanne oo muuttunu suuntaan tai toiseen,ja toivottavasti ei pahempaan enää... Tän asian kans kun on oppinu jotenkin elään vaikka vähän pelottaakin...
Kohta taas täytyis varata aikaa siihen puolivuotis kolposkopiaan mutta aina se ajan soittaminen on jonkinlainen kynnyskysymys vaikkei itse toimenpide oikeastaan satu...
Viime kerta oli kamalin mun historiassa kun sen tutkimuksen teki mies! (nyt kyllä aikaa varatessa sanon heti että tällä kertaa naislääkäri kiitos!)
olin ihan naama tomaattina siinä kintut leväällään, niin kyllä oli mun mieskin nolona siinä vieressä kun toinen ukko mun paikoissani häärää... Työtäänhän se vaan teki mut silti ;D ja oli muuten yllättävän helläkätinen!
Kyllä se nyt jo naurattaa mut sillon ei kyllä naurattanu! :b
(mut kai se on huumoria revittävä kipeistäkin asioista )
Elikkäs olin 17-v kun menin ekan kerran gynelle,se otti normaalisti papan ja siitä viikon verran meni kun mulle tuli puhelu että heti varaat aikaa naistentautien polille kolposkopiaan. Olin ihan ulalla kun ei se hoitaja ees kertonu mitä koko toimenpide tarkoitti, ilmoitti vaan että "joitain muutoksia on löytynyt". Noh, siel polilla se lekuri otti koepalat ja dignoosina keskivaikeita solumuutoksia (eli 3)
Olin aika järkyttyny jo siellä kun niitä koepaloja otettiin kun se lääkäri selvensi että mitä siellä voi olla mut pahin järkytys oli silloin kun sitä pirun paperilappua pitelin käsissäni missä oli mustaa valkoisella...
Kolme vuotta oon nyt käyny puolenvuoden välein naistentautien poliklinikalla eikä tilanne oo muuttunu suuntaan tai toiseen,ja toivottavasti ei pahempaan enää... Tän asian kans kun on oppinu jotenkin elään vaikka vähän pelottaakin...
Kohta taas täytyis varata aikaa siihen puolivuotis kolposkopiaan mutta aina se ajan soittaminen on jonkinlainen kynnyskysymys vaikkei itse toimenpide oikeastaan satu...
Viime kerta oli kamalin mun historiassa kun sen tutkimuksen teki mies! (nyt kyllä aikaa varatessa sanon heti että tällä kertaa naislääkäri kiitos!)
olin ihan naama tomaattina siinä kintut leväällään, niin kyllä oli mun mieskin nolona siinä vieressä kun toinen ukko mun paikoissani häärää... Työtäänhän se vaan teki mut silti ;D ja oli muuten yllättävän helläkätinen!
Kyllä se nyt jo naurattaa mut sillon ei kyllä naurattanu! :b
(mut kai se on huumoria revittävä kipeistäkin asioista )