paha papa HSIL auttakaa

Kiitos sinulle nim. voimia. Lohdullista luettavaa oli, kiitos, että kerroit, että tässä voi selvitä ihan hyvinkin.

Itse aloin miettiä sellaistakin, että kaikki vuoto-oireet loppuivat kuin seinään sen kolposkopian jälkeen. Kertakaikkiaan kaikki loppuivat. Sitten luin jostain, että se kolposkopia osalle antaa sysäyksen siihen parantumiseen, eli solomuutokset alkavatkin parantua. Voisikohan olla mahdollista, että olisi käynyt vähän niin? Kolme koepalaa otettiin minulta, tai itseasiassa neljä, mutta yhden niistä lääkäri tiputti lattialle (?)

Minun lääkäri sairaalassa oli nainen, aika ronski kaikintavoin jotenkin. Toivon, että tulevan Loop-hoidon tekisi mies. Miesgyneistäkin on pelkästään positiivista sanottavaa mutta vielä en ole sellaista naista tavannut, joka ei olisi yhtään tyly. Olipas rumasti sanottu..anteeksi

 

Mä näin yöllä ihan kamalaa painajaista, olin kasvanut täyteen syöpää siinä ajassa kun odotin loop-hoitoon pääsyä. Ennuste oli huono. Jäi todella paha mieli tuon unen jälkeen :`( itku..
vielä reilu kuukausi leikkaukseen. Pelottaa ihan hulluna! Ja se pelottaa kans, että jos mun kk kierto sattuu niin huonosti, että leikkausta joudutaan siirtämään. Mä olen joutunut olemaan jo sairaslomalla tän takia, kun pelottaa niin hulluna että vatsa on mennyt kramppitilaan.

Mun perheenjäsen oli tosi kannustava... kertoi tutustaan, joka leikattiin ja kaiken piti olla hyvin, noh, puoli vuotta leikkauksen jälkeen kontrollissa selvisi että kaikkia solumuutoksia ei saatu pois -syöpä. Kamalaa. Ja kamalaa, että on perheenjäsen kertoo heti tollasen..

 

Kauhea tarina fififi Tuollaista juuri pelkään. Aion sitten LOOP-hoidon jälkeen jossain vaiheessa käydä yksityisellä ja siellä papassa ja pyytää, että tarkistavat tilanteen myös siellä.

Muuten, nukutusta ei tarvitse pelätä ollenkaan. Minulla on katkennut harrastuksen takia muutama luu ja jouduttu myös leikkaamaan molemmat jalat. Joten minut on nukutettu 4kertaa. Sitä ei ihan käsi sydämellä tarvitse pelätä.

Sinut otetaan ensin sinne osastolle, jossa saat vaihtovaatteet yllesi. Yleensä sellainen selästä avoinna oleva paita. Sitten saat jo esilääkityksen ja olet siitä jo ihan tokurassa. Sellainen rauhoittava, eli et enää edes pelkää, kun sinua viedään leikkaussaliin. Siellä sinua moikkaavat nukutuslääkäri ja yleensä leikkavaa lääärikin. Sinut siirretään leikkaus pöydälle (minut on aina nostettu, koska esilääkitys vie jalkojen toiminnan ja on ihan pihalla siitä.

Sen jälkeen saat nukutusaineen suoneesi ja nukahdat muutamassa sekunnissa. Kymmeneen ei ehdi laskea, niin nopeasti nukahtaa. Heräät sitten heräämössä peiton alta. Siellä on kokoajan hoitaja joka tarkkailee milloin heräät. Nukutuksen jälkeen on edelleen aika tokkurassa, eikä huoleta melkein lainkaan. (nukutus + rauhoittava) saavat sinut olemaan ihan rauhallisin mielin. Sieltä sinua sitten viedään takaisin osastolle ja luultavasti torkut siellä vielä jonkin aikaa ihan unisena. Saat kevyttä syömistä, koska ennen nukutustahan ei saa syödä.

Itse aion pyytää, että minullekin LOOP-hoito tehdää nukutuksessa. Nukutus on ihan miellyttävä toimenpide ja toivon koko sydämestäni, ettet sitä ainakaan jännittäisi. Ennemmin itse ainakin menisin nukutettavaksi kuin vaikkapa hammaslääkärille.

 

Jos ette luota poliklinikan lääkäreihin, niin varmistakaa sitten yksityiselle mennessä, että kyseinen lääkäri ei vain missään tapauksessa työskentele jossain sairaalassa. Yli puolet nimittäin työskentelee.

Keskussairaalassa, jossa minulle on tehty loop-hoito pari kertaa ja muutama muu laserhoito alapäähän, on ihan vakio, että jälkitarkastus tehdään 3-6 kuukautta hoidon jälkeen. Seuranta poliklinikalla on jatkunut. Kaksi 1-luokan papa-tulosta pitää tulla peräkkäin ennen kuin ohjaavat jatkoseurannan muualle.

 

nostan tämän, vielä pari viikkoa pitää odottaa leikkaukseen. Jännittää ja pelottaa.. Ajattelin kysyä sairaalasta että voisinko saada jo ennen sairaalaan menoa jotakin rauhoittavaa, koska luultavasti muuten pyörryn välittömästi sairaalan ovista sisään astuessani/saan hysteerisen paniikkikohtauksen.

 

Hei fififi.

Kuule. Pelkäätkö edelleen sitä nukutusta vai niitä solumuutoksia? Ihan totta, voin täysin käsi sydämellä kertoa, että nukutusta ei tarvitse pelätä ollenkaan. Itseasiassa se on ihan miellyttäväkin kokemus. Ja tosiaankin saat rauhoittavaa jo ennen leikkausta ja nukutusta siellä sairaalassa. Voi kun voisin ottaa sen pelon sinulta pois, koska pelkäät nyt asiaa, jota ei oikeasti tarvitsisi panikoida

Minulla on vasta noin kahde viikon päästä kassa se toimenpide loophoito. Siitä kolposkopiasta jäi sellaiset traumat, että aion soittaa kanssa sairaalaan ja kysyä voisinko puudutuksen lisäksi saada jonkun rauhoittavan.

Ja itse pelkään tässä sitäkin, että sen loop hoidon jälkeen paljastuukin syöpä. En ole pystynyt lopettamaan tupakointia vaikka koen siitä ihan hirveää ahdistusta ja pahaa mieltä. Se olisi itänyt heti lopettaa, mutta nyt stressaantuneena en mukamas pysty. se kostautuu sitten varmasti.

 

Itsekin "kolposkopoituna" osallistun... ensinnäkin, ihan hirveitä kokemuksia teillä! miten ajattelematonta lääkäreiltä jättää asioita kertomatta ja selittämättä, ja nuo kipu+verikokemukset kolposkopiassa kuulostavat ihan joltain kauhuelokuvalta. Voimia!!

Syövän pelosta kärsin itsekin 3 vuotta sitten kun kuulin, että papassa huomattu solumuutos on tyyppiä dysplasia gravis (ns. syövän esiaste). Kannattaa kuitenkin muistaa, että tuokin tyyppi on kuitenkin vain esiaste siksi, että se on vain limakalvon pinnassa oleva paikallinen mutaatio. Syöväksi solumuutokset muuttuvat, kun ne lähtevät leviämään syvemmälle ihon pinnasta ja tämä lääkärieni mukaan tapahtuu n. 10 - 20 vuoden kuluttua jos solumuutosta ei lainkaan seurata ja hoideta. Varsinaiseen kohdunkaulan syöpään sairastuu Suomessa n. 160 naista vuodessa (naisia on kumminkin 2,5 miljoonaa eli todennäköisyys on 0,00006 %!)

Tajuan siis mitä käytte läpi (itse saan jo huokaista helpotuksesta sillä solumuutokset on todettu hyvänlaatuisiksi, luojan kiitos!), mutta kohdunkaulan syövän todennäköisyys on kuitenkin häviävän pieni. Se ei tietenkään vähennä sitä, että itse hoidot voivat olla tympeitä. Ja seurannassa joutuu tosiaan käymään puolen vuoden välein ensimmäiset 2-5 vuotta solumuutostyypistä riippuen, sen jälkeen kerran vuodessa. Normi-papakoetta ja seurantaa en pidä kuitenkaan pahana, pitäisihän papassa käydä joka tapauksessa vähintään kahden vuoden välein.

Jaksamista kaikille!

 

sellainen asia tuli mieleen, että jos alkuperäinen kirjoittaja tämän papilloomaviruksen sai entiseltä avomieheltään, mikä on todennäköistä, jos miehiä on ollut vain kaksi, niin eikö kannattaisi kertoa tälle miehelle asiasta, että tietää mitä on tulossa muille naisille?
siis kysehän on viruksesta, joka aiheuttaa solumuutoksia.
Papilloomaviruksia on erilaisia, ja tod näk tämä mies nyt kantaa siis tätä erittäin pahanlaatuista virustyyppiä.Ajatte, kuinka monta muuta naista tämä mies tartuttaa!
Ainakin osaavat varautua asiaan.

 

sellainen asia tuli mieleen, että jos alkuperäinen kirjoittaja tämän papilloomaviruksen sai entiseltä avomieheltään, mikä on todennäköistä, jos miehiä on ollut vain kaksi, niin eikö kannattaisi kertoa tälle miehelle asiasta, että tietää mitä on tulossa muille naisille?
siis kysehän on viruksesta, joka aiheuttaa solumuutoksia.
Papilloomaviruksia on erilaisia, ja tod näk tämä mies nyt kantaa siis tätä erittäin pahanlaatuista virustyyppiä.Ajatte, kuinka monta muuta naista tämä mies tartuttaa!
Ainakin osaavat varautua asiaan.

En kertoisi. Kukaanhan ei voi tietää kummalta mieheltä nainen on tartunnan saanut. Kondylooma ei kuulu sairauksiin, joissa seksipartnerit selvitetään.
Mies, jolla ei itsellään ole oireita, vain nauraisi mokomalle. Mahdollisesti miehellä ei enää ole virusta elimistössään.

 

Mies jonka kanssa elin tietää kyllä asiasta. Onpa ollut mukana kuuntelemassa tästä asiasta seuranneita itkuja. Muistakaa silti, että ei se kumi anna 100% suojaa. Se on tosi asia.

 

Nyt se on takana, siis se leikkaus! Ja oikeasti, se ei ollut yhtään paha! Nukutus toi ihanaa lepoa mun päälle ja stressaantuneelle kropalle Nyt ei pelota enää mennä tuohon operaatioon, tai nukutukseen yleensäkään.
Ainoa mikä pelottaa aika paljonkin, on uusi kolposkopia koepaloineen, se kun on aikas ikävä kokemus. Mutta en jaksa sitä murehtia enää

 

Hienoa! Hyvä homma..eikö olekin nukutus ihan hassu juttu.. Oikeastaan jopa miellyttäväkin. EI ollenkaan paha. Itselleni on ensiviikolla lOoP... soitin ja kyselin rauhoittavaa esilääkitykseksi..käskivät syödä buranaa. Eli se siitä...pakko mennä sitten vaan näin. törkeetä palvelua taas. Hirvee stressi

 

Kyllähän niitten on pakko antaa sulle rauhoittavaa, jos sä oikeasti olet paniikissa!
Mullekin sanoi hoitaja siinä alussa (hoitsu ja lääkäri juttelee ennen operaatiota), että ei anneta rauhoittavia, mutta kun minä oikeasti pillitin koko ajan, ja sanoin että enkö voi saada kun pelottaa niin paljon, niin sitten se hoitaja toi mulle 10mg diapamin.
Siinä sitten kerkesin n.40 minsaa rauhoittua, ennenkuin menin saliin. Kysyt vaan rohkeesti, ja tuot ilmi pahan olon!

 

Kävin kolposkopiassa viime maanantaina,25.8. Ja lohdutukseksi ehkä joillekkin kerron että se ei todellakaan ollut niin pahaa MINUN KOHDALLANI. Koepalojen otto nipisti mutta ei pahaa...Oi kylläkin ottanut buranan tunnen ennen toimenpidettä. Ehkä se myös auttoi että mulla oli ihana lääkäri.
hän sanoi että vastaukset tulevat 3 viikon kuluessa.Jutteli jo Loop-konisaatiosta mulle sillee että "jos löytyy jotain"....Papereissa luki HSIL ja papa 4.
Olen ollut ihan tavallinen kolposk. jälkeen mutta tänään...rupesi päässä kiertää pelot...Ja en tiedä lohduttaako vai lisääkö pelkoa tässä netissä roikkuminen...
Ei oo kivaa....itku on lähellä...
Miten aloittelijan jutut nyt menee mietin....

 

Mullekin on tehty toimenpide jossa kohdunsuulta otettiin pois iso pala. hoito tehtiin naistenpolilla. Ei mitään nukutuksia tms. En tuntenut mitään kipua. outoa miten joillakin on ollut kipuja. iso pala lähti. Minulle ei annettu ohjeita kuin että puole vuoden päästä uusi papa. Se oli puhdas. Sen jälkeen ei mitään kontrolleja määrätty. normaaleja papa seurantoja. Nyt olen käynyt ja kokeet ovat olleet puhtaat. Mutta vaikka toimenpiteestä on vuosia on gynellä tänä vuonna sanottu että kohdunsuu on punainen/limakalvo koepalan kohdalta punainen. Mitähän se meinaa? Tuli pelko että ettei vaan syöpä leviäisi nyt..pelkään hulluna. Menen tänä vuonna uudestaan gynelle selvittämään asiaa, koska jäin epätietoisuuteen. Kohdallani lääkärit eivät ole ohjeistaneet eikä mitään tietoa mistään anneta. Miksi näin arassa asiassa ollaan niin tylyjä. Ihan kuin olisimme saastaisia potilaita-ammatillisuutta, huomaavaisuutta kaipaisi potilaana. Ei ole henkisesti hienoa tällainen. Ja sitä kun lapsiakin haluaisi, eikä tiedä kuinka tässä edes niitä sitten saa tällaisen sairauden kantajana.

 

No tässähän se menee, kun on pakko mennä.

kävin siellä lOOP-hoidossa. Se oli ihan iisi homma, ei siis mitään pelottavaa ollutkaan siinä. Puudutuspiikit sattui jonkun verran ja piti aina piikien välissä odottaa hetki, että syke tasoittuu. Siinä puudutusaineessa oli jotain ainetta, joka nostaa sykettä niin sen vuoksi.

Pala otettiin kanssa veks. Lääkäri sanoi, että näyttää siltä, että se saatiin ehkä kaikki pois, mutta patalogin lausunto kertoo sitten totuuden. Vastaukset noin 4viikon kuluttua.

Tällähetkellä koitan olla ajattelematta asiaa. Välillä iskee pakokauhu, että entä jos kolposkopian vastaus muuttuukin tämän loopin koepalasta ja sieltä tuleekin diagnoosi syöpä. Se pelottaa ihan hitosti. Pelkään, että soitetaan, et pitäisi tulla sairaalaan heti..et nyt onkin kyseessä vakava asia. Joka päivä haen taas postia sydän kurkussa. Voi hitto, että mua tympii tää asia.

Jos se saatiin pois kokonaa, niin kuulemma 6kk päästä on uusi kolposkopia, jossa katsotaan onko ne uusineet. Jos on niin, sittenkö uusi loop? Niin kauan, ettei enää ole muuta poistettavaa kuin kohtu ja saan sanoa heipat lastenteolle?

Pelkään, että muutokset uusivat kuitenkin, koska olen aina niin huonotuurinen. Enkä tajua miten jaksan kaiken alusta, jos todella niin käy vielä. Enkä tajua oikein missä mennään. koepaloja otettiin kolposkopiassa 4 vai 5 ja ainoastaan yhdessä oli CIN 3 tason muutos. Muissa krooninen tulehdus.

Mun tekis tässä odotellessa käydä ties millä poppamiehellä kyselemässä apua. Yksi vaihtoehto hoitomuoto joka kiinnosti oli tällainen otsoni-hoito. Mm. pamela anderson käyttää hepatiittiinsa sitä, tai käytti ja sai itsensä kondikseen.

Sitä käytetään suomessa myös jossain sairaaloissa ilmeisesti reuman (?) hoidossa...JKL:ssä ja Helsingissä on klinikat, jotka antavat näitä hoitoja. Soitinkin sinne vastaanotolle ja vastasi erikoissairaanhoitaja. Kärsivällisesti selitti kaikenlaista ja vastasi kysymyksiin. Hirveän mukava nainen. ennen hoitoa on lääkärin vastaanotto.

Minä ajattelin, että testaan tässä nyt asioita, joista voisi olla ehkä hyötyä. Ihan ekana muutin ruokavaliota ja aloitin pidemmät aamu ja iltalenkit. Aloin syömään kalaöljyä (e-epa) ja sanasolia... heh, pakko se on hädissään jotain yrittää.

Lisäksi pelkään, että onko niitä muutoksia esim. suussa? HPV voi tulla suuhunkin kait ja siellä lisätä joidenkin syöpien syntyä.

En minä tiedä. Mitä meiltä siellä lOOPISsa edes poistettiin? sen hpv:n aiheuttamat muutokset? siltikö se hpv jäi yhä meidän elimistöön niinkö? No eikö se tee uudestaan niitä muutoksiaan jyllätessään pitkiinsä? Miten hitossa sen saa pois elimistöstä?

Masentaa koko juttu

 

^mä oon kans miettinyt tuota, että kerta se virus on elimistössä, niin sehän voi uusia koko ajan. Ja taisin tätä keväällä kolposkopian jälkeen kysäistä, ja muistaakseni se lääkäri sanoi että joka kymmenennellä uusiutuu seuraavana vuonna.. siis näin muistelisin, on aika tokkuraisessa muistissa tuo kevät kun olin niin järkyttynyt tästä kaikesta Mutta siis joo, kai sitä joutuu loppuelämänsä tarkkailemaan itseään ja tän kanssa on elettävä.
Mulla on ollut nyt tosi outo olo ton loop:n jälkeen, jotenkin helpottunut tottakai, mutta samalla sellainen tuomittu! Siis sellainen, että edelleen on siellä pimeässä putkessa, tosin ilman surua, mutta olo tyhjänä ja onttona. Ihan tunnoton ja turta olo, vähän sellanen, että mikään ei tunnu miltään.

 

Kauheen kiva fififi, että kirjoittelet tänne. ei ole kiva, että kukaan on samassa jamassa, mutta se lohduttaa jotenkin, ettei ole yksin ja joku tietää miltä tuntuu.

Mullakin on alkanut olemaan sellainen tunnoton olo. Tuntuu vaan, että koko elämä on pysähtynyt paikoilleen. En osaa tehdä mitään, en keskittyä mihinkään enkä suunnitella mitään. Sitä vain on tässä. Välillä iskee hetkittäin pelko, mutta muuten on aika tympeä olotila. Ei oikein iloitse mistään, eikä surekaan oikein mitään.

Mulle se lääkäri antoi lapulla tietoa tästä, voin kirjoittaa tähän:

Suomessa näitä hoitoja tehdään vuosittain 2500 ja se on yksi tavallisimmista naisille tehtävistä kirurgisista toimenpiteistä. Hoitoon kuuluu myös seuranta, koska muutokset voivat uusiutua, ei kuitenkaan useammin kuin 5-8%:lla. Ensimmäinen seurantakäynti on n. 6kk hoidon jälkeen. Silloin tehdään kohdunkaulan tähystys ja otetaan papa-koe. Sen jälkeen seurantakäyntejä on 6-12kk välein 2-5 vuotta riippuen esiastemuutoksen vaikeusasteesta.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hoidon jälkeen HPV:tä on havaittavissa hoidetulla alueella enää noin 20-30%:lla hoidetuista. Jos HPV:tä ei enää ole, vaivan uusiutuminen on erittäin epätodennäköistä. Tällöin seurantakäyntejä voidaan harventaa turvallisuutta vaarantamatta.

Voi että kun kävisi niin kivasti, että sitä hpvtä ei enää olisi.

Hitto ku olin päättänyt, etten lue mitään cancer sivustoa ja taas piti siellä käydä hädissään pyörimässä. Nyt on sitten taas ihan paska olo suoraansanottuna.

Milloin saat fififi ne loopin tulokset? Mulla olis jäljellä noin 3viikkoa odottelua...

 

Kiitos, minusta on kans kiva kirjoittaa ja kuulla sun kuulumisia. jotenkin se helpottaa.
En tiedä yhtään millon ne tulokset tulee, ei hoitaja sanonut mitään (en tavannut lääkäriä toimenpiteen jälkeen). Mutta kaipa ne tulee kuukauden kuluessa. En ees jaksa odottaa koko tuloksia, on niin plaaaaah- olo. Mutta informoin sitten sinua kun saan ne käsiini. Yäk mua inhottaa se uus kolposkopia.... taidan ottaa jotain troppia ennen sitä, oli se niin hirveää viimeksi. yh.

 

No mieti mua kanssa kun menin sinne loop-hoitoon.... Ei vitsi nyt jo naurattaa se, enkä jaksa edes hävetä koko juttua...

Kaveri anto 3 kappaletta 15mg opamoxia...(rauhoittavaa) ja en ole sellaisia käyttänyt. Edellisenä yönä otin yhden, sitten nukuin 6tuntia. Heräsin, otin toisen siinä. Meikkasin ja kävin suihkussa ja otin kolmannen just ennenkuin äiti tuli hakemaan mua.

Muahan vaan nauratti autossa ja olin vähä hilpeellä tuulella. Ihme lääkkeitä kyllä koska normaalisti olisin oksentanut pelkästään jännityksestä monta kertaa ja ihan paniikissa ollut. Sitten äiti jätti siihen sairaalalle, koska halusin mennä yksin.

En muista itse sitä, miten ilmottauduin tiskille. Sen muistan kun istuin siellä odotushuoneen aulassa ja katselin jotain naista, joka oli hirveen lihava, siis todella lihava ja mua jotenkin nauratti vaan kauheesti.

Sitten se lääkäri huusi mun nimeä ja tuli hakemaan..kätteli ja sanoi, että taas tavataan. Muistan, et oli askel siinä vaiheessa aika hakusassa ja sai tosissaan keskittyä siihen kävelyyn. Yhtään ei hermostuttanut kyllä niinkuin kolposkopiassa.

Sanoin sitten, että täytyy varmaan kertoa, et otin vähä rauhoittavaa kaverilta niin se vähän vaikuttaa nyt. Lääkäri ja hoitaja vaan naurahti ja sanoi, et no pääasia, ettei pelota.

Melkein nukahdin siihen pöydällekkin... Sitten pääsin pois ja hoipparoin sieltä osastolta oottaa äitiä, mut unohdin, että mun piti soittaa kun se tulee hakemaan. Soitin ja tuntu et se tuli samantien...

Se vähän hävettää, et pakotin äitin ajamaan mäkkärin kautta ja hoipertelin sinne sisälle tilailemaan jotain ateriaa, enkä kauheesti muista miten tokkurassa olin...

Noh, pääasia, ettei ollut samanlainen kokemus kuin se kolposkopia. Ensikerrallakin kun menen siihen, otan kyllä sen verran rauhoittavaa, että on hyvä mieli mennä sinne, eikä tarvitse sydän syrjällään siellä pelätä.

Pärjäillään.

 

hihihihiihih, vähän mua nauratti tuo sun tokkurakertomus Joo siis mä otan kyllä diapamia ennen kolposkopiaa, se on ihan satavarma, en mee sinne itkemään ja pyörtymään. yhhhh....

Mutta nyt ällöjuttuja; mitenkähän pitkään tää vuotaminen on "normaalia". Mä kun käsitin, että kun se rahka n. viikon kuluttua irtoaa, sitten voi tulla runsaahkoa vuotoa. Mutta kun mulla on jo kestänyt viikon tämä niin että joudun pitämään kksuojaa! Eihän sen nyt pitäs näin paljoa vuotaa..Ja mua on alkanut huippaamaan, siis että veri katoo päästä jos nousee esim. nopeeta. Yöks.

 

En mä tiiä kanssa. Muistaakseni se lääkäri sanoi, että joo just se rupi irtoaa viikon päästä, niin sitten voi vuotaa vertaa. Mulla on siis 8päivää loop-hoidosta nyt kulunut. Verta ei ole valunut kertaakaan, mutta sellaista ihan vaalean ruskeaa valkovuotoa valuu ihan tajuttomasti ja pakko pitää suojaa... Sitä ite aloin tänä aamuna miettimään, et onkohan se ihan normaalia...?

Kannattaiskohan sun soittaa sinne polille ja kysyä onko toi normaalia? Mulle sanottiin siellä, että sinne saa soittaa milloin vaan ja kysyä, jos tulee jotain mieleen. Ja jos verinen vuoro on runsasta, pahanhajuista tai nousee kuume niin pitäis soittaa sinne. Koska jos olet viikon jo vuodellut siinä, niin kohta on joku anemia sitten pian

Nyt sit aloin minä pohtii, et miksen minä ole vuotanut verta ollenkaan...Onkohan se normaalia sitten. Tosiaan valkkaria kuitenkin tulee ihan älyttömästi, ikinä ei siis tällaista ole ollut....

On tää kyllä yhdenlaista. Kävin äsken kattomassa postia, niin ei ollut tuloksiakaan vielä tullut. Tulis nekin nyt ni sais toivottavasti puoli vuotta sit olla rauhassa, ennen sitä uutta paska kolposkopiaa.

 

eikun nyt alku se verinen vuoto äsken... OOn vähä hermona, koska veri on ihan kirkasta ja täysin punaista.. eli ei muistuta yhtään esim. kuukautisvuotoa, vaan on kuin haavasta tulisi verta... Sitä tulee aika paljon...

Fififi onko sulla tällaista??

 

eikun nyt alku se verinen vuoto äsken... OOn vähä hermona, koska veri on ihan kirkasta ja täysin punaista.. eli ei muistuta yhtään esim. kuukautisvuotoa, vaan on kuin haavasta tulisi verta... Sitä tulee aika paljon...

Fififi onko sulla tällaista??

Ota yhteys poliklinikkaan. Jos rupi on irrotessaan avannut haavan uudelleen. Sellaista tapahtuu joskus. Voimakasta vuotoa ei pitäisi olla, mutta tihkuvuotoa voi olla.

 

Mulla on just viikon verran ollut sellasta, että alkoi ihan kirkkaana verenä, sitten parissa päivässä muuttui niin että tuli sellasta klönttimäistä (se rahka kai) ja sitten taas ihan kirkasta. Tosin tämä päivä on jo ollut aika erilainen, vuoto on vähäistä ja muuttunut sellaiseksi rusehtavammaksi ja vetiseksi. Veikkaisin että se ruven irtoaminen sai aikaan tuon ihan veri-veren vuotamisen, se klönttimäinen oli sitä rupea jota irtoili, ja tämä uusi litku on sitten sellaista haavatihkunestettä...

Vieläkin on muuten välillä ihan kunnon vihlaisuja ja jomotusta alavatsalla, vaikka siis jo kaksi viikkoa loopista. Ei nyt onneksi ihan niin kamalaa, että koko ajan koskisi ja täytyisi syödä buranaa, mutta sellaista pientä jomotusta lähes koko ajan. Myöskin aika turvonnut tuo alavatsa.