Pelottaa, mä käyn ihan samoja pelkoja läpi tällä hetkellä. Löydös oli ASC-H (Hsil-mahdollisuutta ei voida poissulkea). Olen 28.vuotias ja eka papa-koe ikinä, koska suunnittelin kuparikierukan ottoa.
Aiemmin gyne ei ottanut papaa (olin silloin 25.vuotias), koska kaikki oli niin siistiä ja ei ollut mitään oireita mistään. Nyt kismittää, koska tosiaan ei mitään hajua, koaka muutokset tullut ja kuinka vakavia voi olla.
Sain tänään ajan kolposkopiaan ja näytteiden ottoon, 17.2 asti pitää odotella ja niin saamarin tuskasta ja ahdistavaa. Papa-kokeen tulosten jälkeen lähdin kesken työpäivän pois, niin järkyttynyt olin.
Mielialat vaihtelee, ajatukset heittelee, että mulla on varmasti syöpä, joka on levinnyt laajalle ja taas siihen, että tästä kyllä selvitään oli mikä oli. Ja nyt listailen ajottain pääni sisällä kaikkia mahdollisia vähäisiäkin menneitä oireita, jos onkin merkkiä levinneestä syövästä.
Ärsyttää kanssa, kun kolposkopian kanssa joutuu odotteleen niin perkuleesti. Mietin, että tuleekohan omakantaan jo aiemmin tulonset kuin kirjeellä ja uskaltaako niitä edes katsoa, jos sinne päivittyvätkin parissa viikossa, niin sittenhän sitä pelottaa vielä enemmän, että on syöpä. Tai siinä jo kohti kuvittelisin olevani satavarma asiasta.
On tää kyllä aika pysäyttävää. Ja kuinka yksinäiseltä voi tuntua. Vaikka asiasta tulee puhuttua, niin siitä huolimatta, sitä on tässä täysin yksin. Kukaan ei voi oikein lohduttaa. Eniten just pelottaa se, että eka papa koskaan ja vakavia muutoksia, ellei peräti syöpää. Saamari soikoon. Ja tähän ei ehkä sovi edes sananlasku, että "parempi myöhään, kun ei milloinkaan".
Tuntuu, että koko tulevaisuus on kortilla. Ja pelottaa, että jos joudutaan kohtu poistaan. Koska juuri ikinä ekaa kertaa elämässäni olen löytänyt ihmisen rinnalleni, jonka kanssa voisin haluta lapsia. Ja nyt kaikki on vaakalaudalla. Niin epäoikeudenmukainen olo.
Mut tässä avautumista kerrakseen. Tulen varmaan hajoileen tänne jatkossakin, koska odottelu ja epätietosuus on niin sietämätöntä.