Siinä on sellanen juttu että vaikka kuinka pelkäisit mennä juttelemaan kellekään niin mä olen varma että sellainen ratkaisu auttaisi.
Mä uskalsin puhua vasta myöhemmin, sen jälkeen kun olin jo pistänyt koko elämäni paskaksi. Se olikin kamalaa, ja hiton pelottavaa mutta nyt mulla on kaikki jo paremmin.
Aiemmin toivoin että mun äiti olisi tehnyt abortin enkä olis koskaan edes nähnyt tätä maailmaa. En enää, vaikka välillä tuntuu tosi pahalta vieläkin vaikka olen jo 27-vuotias, mutta enemmän tuntuu hyvältä kuin huonolta.
Ole kiltti ja mene juttelemaan jollekin, vaikka terkkarille, opettajalle, kuraattorille... Oikeestaan kelle vaan, kaikki mitä sanot ääneen, auttaa. Aluksi se on tosi rankkaa mutta ajan myötä se on helpompaa ja helpompaa.