[QUOTE="itku";25058416]oon 16[/QUOTE]
Tiedätkö, vaikka olisit tehnyt mitä "hullua", niin kaikki on
hyvin - jos asia on äitis mielestä "hullua", ei se välttämättä
sitä ole oikeasti. Sulla on oikeus, kuten kaikilla nuorilla, omiin
tekoihin sanoihin ja kokeiluihin.
Mulla oli itsellä aikoinaan oman isäni kanssa (oon mies; yleensä tyttäret
just riitelee äitiensä kanssa, pojat isiensä kanssa - tämä on sukupuolikysymys joka liittyy just siihen itsenäistymiseen ja jonkinlaiseen valtataisteluun psykologisesti) todella pahoja riitoja saman ikäisinä, ja olin varmasti juuri "hullu" hänen mielestään. Ei siinä auttanut muu kuin sanoa asioista suoraan mitä ajatteli, jos keskustelua syntyi. Muutin heti lukion
jälkeen pois kotoa (pari tuttua muutti jo 16-vuotiaana lukioon Helsinkiin
yksiöön itsekseen asumaan; niinkin voi tehdä) ja lähdin elämään suoraan
omaa elämääni omalla "hullulla" tavallani. Tein omia asioitani ja vähitellen - se vei vuosia - välit isäni kanssa alkoivat pehmetä. Vähitellen hän alkoi jopa kunnoittaa minua juuri siksi, että olin aina toiminut oman pääni mukaan ja vienyt teoillani omaa elämääni juuri sellaiseen suuntaan mihin ITSE halusin. Hän viimein tajusi, että olen sellainen kun olen, ja se on HÄN jonka tulee kasvaa henkisesti siinä ihmissuhteessa, ei minun. Uskoisin että äidilläsi on nimenomaan henkisen kasvun paikka nyt, kun hänen tyttönsä on kasvanut naiseksi. Se voi olla äidille piilotajuisesti/tiedostamattomalla tasolla uhkaavaa.
Tarvitset nyt voimia ja vahvuutta. Tämä voi kuulostaa ehkä oudolta, mutta lisää liikuntaa, joogaa - kaikkea tuollaista. Se vahvistaa sua fyysisesti ja sen myötä henkisesti. Tärkeää on myös että saat rentouduttua ja nukuttua kunnolla, kunnioita kehoasi ja anna sille mitä se tarvitsee. Kun olet vahva, vireä ja elämänvoiman läpitunkema, helpottuu kaikki tuollaiset kodin psykologiset kiistatkin. Tällä hetkellä äitisi ei vain ymmärrä/hyväksy sitä, että olet muuttumassa täysin omanlaiseksesi olennoksesi! Ja sinulla on oikeus olla SINÄ, juuri sillä tavalla miten sinä olet. Keskustelkaa asioista. Vaikka se olisi aluksi vaikeaakin. Mutta ei kannata lähteä liikaa syyttelemään tai repimään vanhojen riitojen haavoja auki. Yrittäkään puhua rakentavasti vaikka se on haastavaa. Jos päätät lähteä kotoa esim. kouluun johonkin toiselle paikkakunnalle, ota selvää mahdollisimman hyvin asioista. Olen itse joskus elänyt asuntolassa ja siellä oli kyllä aika levotonta meininkiä (ryyppäystä ihan jokainen päivä). Yksiö tai kämppiksen kanssa jaettu kaksio-kolmio voi olla parempi ratkaisu, ainakin se on enemmän "koti".
Voimia sulle yhä toivon, päätit sitten tehdä mitä vaan!
Ja muista: olet todella arvokas olento, koko universumissa ei ole ketään joka olisi sinun kaltaisesi; olet uniikki! Ota elämäsi omiin käsiisi ja ohjaa! Ja ennen kaikkea: nauti, opi, tutki, seikkaile turvallisesti!*
