Päivää, olen insinööri

Enskiksi DI:n vaimolle ja äidille korjauksena, etteivät merkonomi ja tradenomi ole samoja tutkintoja. Merkonomeja valmistuu edelleen, ja heidän tutkinnon laajuus on 80 ov (kaksi vuotta lukiopohjalta), kun taas tradenomien 140 ov (3,5 - 4 vuotta lukiopohjalta). Eli kyseessä on kaksi eri tutkintoa.

Myöskään entiset opistoinssit ja nykyiset amk-inssit eivät ole sama asia, sillä jos "vanha" opistoinssi haluaa päivittää tutkintonsa amk-tasoiseksi, hänen pitää käydä parin vuoden lisäopinnot.

Rauhaa rakastava työläinen puhuu fiksuja, olen kanssasi täysin samaa mieltä! Omaan ystäväpiiriini kuuluu mitä moinaisin kirjo eri ammattialojen osaajista siivoojista lakimiehiin, ja kaikki ovat ystäviäni sen vuoksi, minkälaisia he ovat ihmisinä eivätkä sen vuoksi, mitä he tekevät työkseen.

 

Me saimme rakentamisoppitunnin laivan ravintolassa neljältä insinöörioppilaalta ihan ilmaiseksi ja vielä toiseltapuolen ravintolaa! Kyllä oli valistunut olo siinä syödessä, muutkin nauttivat oppitunnista. Nyt tiedän paljon kosteantilanrakentamisesta, perustusten tekemisestä ja poikien vanhempien varallisuudesta.

Sitä jäin ihmettelemään, että miten voi ruoka suussa puhua noin kovaa, opetetaanko sitäkin insinöörikoulussa?

 

Omaan tuttavapiiriini kuuluu rakennusalan ammattilaisia kaikilta tasoilta eli kirvesmiehiä, rakennusmestareita, rakennusinsinöörejä, rakennuspuolen DI:ä, rakennusarkkitehteja ja arkkitehteja, ja heitä kaikkia tuntuu yhdistävän se, että rakentaminen jatkuu myös vapaa-ajalla - aina ja kaikkialla Minkään muun ammattialan edustaja ei tunnu puhuvan työstään niin paljon kuin mitä rakennusalan ihmiset tekevät.

 

jahas ;-)

Vilkasta keskustelua ja hyvä niin. tarkoitus ei ollut aloittaa insinöörien mollausketjua, en itseasiassa ajatellut keskustelun sellaiseksi menevän. Mutta hauskoja näkökantoja monella. Rauhaa rakastavan työläisen kanssa olen samaa mieltä, kaikki rehellinen työ on ansiokasta ja kunnioitettavaa.

Exyh-elli, minäkin jotenkin veikkaan, että kyseinen ihminen hämmentyi jotenkin vaan kauheasti Jos olisikin ilmoittanut olevansa insinööri xxx, vähän kuten vastineen kertomuksessa, mutta ei kun pelkkä insinööri. Kuten joku totesikin, ei niin itseä esitellä oieasti missään. Sukunimen luin sitten postilaatikosta.

Mies1 ja rakennusala ihmisistä-nimimerkki, pakko oman kokemuksen perusteella olla kanssasi aivan samaa mieltä vaikutelmistani rakennuspuolen
insseistä ;-)

 

Omaan tuttavapiiriini kuuluu rakennusalan ammattilaisia kaikilta tasoilta eli kirvesmiehiä, rakennusmestareita, rakennusinsinöörejä, rakennuspuolen DI:ä, rakennusarkkitehteja ja arkkitehteja, ja heitä kaikkia tuntuu yhdistävän se, että rakentaminen jatkuu myös vapaa-ajalla - aina ja kaikkialla Minkään muun ammattialan edustaja ei tunnu puhuvan työstään niin paljon kuin mitä rakennusalan ihmiset tekevät.

Gynekologit eivät juuri puhu työstään.

Ai niin. Kävin juuri hammaslääkärissä ja sillä aikaa muija kävi gynellä. Kummallista, että molemmilla oli sama diagnoosi: "Kaksi aika pahannäköistä reikää"

 

......sain minäkin kun olin Kanadassa aikoinaan töissä.
Sanottiin heti että täällä ei sitten titteleitä ja koulutuksia tuoda esiin, ollaan kaikki vain reilusti omia persoonia

 

Suomessa koulutustaan, sivistystään ja älyään pitää hävetä. Jos näitä on, niistä pitää visusti vaieta ja ainakin vähätellä, mikäli asia tulee esille. Mikäli ei näin tee, saa leuhkan ihmisen maineen.

Tyhmyyttään, junttimaisuuttaan ja lukemattomuuttaan pitää vastaavasti korostaa. Jos voi kuuluvalla äänellä ja rehellisesti ilmoittaa lukeneensa elämänsä aikana vain yhden kirjan, on kunnioitus taattu: "Hyvä tyyppi! Reilu jätkä! Ei ole kusi noussut päähän!"

Hyvistä tuloistaan ja omaisuudestaan ei saa mainita sanaakaan, paitsi jos ne on ansaittu kiertämällä veroja ja kusettamalla viranomaisia - Herroja.

 

Ihan Suomessa asun ja suomalainen olen, enkä ole koskaan kuullut, että koulutusta, sivistystä tai älyä pitäisi hävetä - tosin ei niillä tarvitse leuhkiakaan, eikä mollata niitä, jotka eivät ole yhtä hyvin kouluttautuneita tai yhtä hyvässä työpaikassa kuin mitä itse on.

En ole myöskään koskaan törmännyt sellaiseen ilmiöön, että lukemista pidettäisiin huonona asiana ja sillä, ettei lue kirjoja, pitäisi ylpeillä. Minulla on laaja ystäväpiiri ja vielä laajempi tuttavapiiri, enkä tunne ketään, joka ei harrastaisi lukemista. Missä ihmeessä "Näin Suomessa" olet törmännyt mainitsemasi kaltaisiin ihmisiin?

 

Näin Suomessa.
Kirjoituksessasi on totuuden siemen. Joku muukin täällä vissiin viittasikin tähän jo aiemmin. Itse sinkkuna baareissa aikoinaan koin useinkin, että kun opiskelualani tuli ilmi, niin suhtautuminen minuun muuttui miesten puolelta kertaheitolla. Vaativilta tai ei kovin naisellisilta aloilta valmistuneet muutkin ystävättäreni ovat törmänneet samaan. Nykyään jos joku satunnainen tuttavuus kysyy koulutustani, sanon jotain yleistä. Tiedän tuttavapiiristäni muitakin, joiden tekisi mieli välillä valehdella olevansa vaikka sairaanhoitajia, lastentarhanopettajia tai edustavan muita tuttuja ja turvallisiksi koettuja ammatteja.

Joo, omituinen ilmiö.

Itse jaksan olla aina yhtä vaikuttunut, jos joku osaa todella hyvin asian, jota minä en hallitse alkuunkaan, niitä kun tässä maailmassa riittää karjalanpiirakanteosta napinläven ompelun kautta teoreettiseen fysiikkaan. Ammatista ja koulutuksesta huolimatta.

 

En ole myöskään koskaan törmännyt sellaiseen ilmiöön, että lukemista pidettäisiin huonona asiana ja sillä, ettei lue kirjoja, pitäisi ylpeillä. Minulla on laaja ystäväpiiri ja vielä laajempi tuttavapiiri, enkä tunne ketään, joka ei harrastaisi lukemista. Missä ihmeessä "Näin Suomessa" olet törmännyt mainitsemasi kaltaisiin ihmisiin?

Eikös se jonkun huonekalukauppaketjun perustaja (mikä nyt sitten nimeltään olikaan) ainakin kovasti lehdissä kehuskele sillä, että on lukenut vain yhden kirjan vapaaehtoisesti. Koulussa kai oli pari kirjaa pakko lukea Minä en kyllä kehtaisi tunnustaa tuollaista...

 

Pit:
"Itse jaksan olla aina yhtä vaikuttunut, jos joku osaa todella hyvin asian, jota minä en hallitse alkuunkaan, niitä kun tässä maailmassa riittää karjalanpiirakanteosta napinläven ompelun kautta teoreettiseen fysiikkaan. Ammatista ja koulutuksesta huolimatta."

Karjalanpiirakoiden ompelu ja napinlaven teko hoituu, teoreettinen fysiikka vähän hakusessa-käytännössä paremminkin. Kukka ja mehiläis jutut hallitsen. Viikolla vaihdoin autoon vetonivelen ja jarrupalat. Jos nyt vaikutuit.. niin voin puhdistaa korvasi...

 

En kyllä jaksa mainostaa koulutustani mitenkään. Jo opiskeluaikana oppi sen että mieluummin kannattaa naiselle sanoa että on työtön tai muusikko eikä mikään teekkari. Ja pirunko väliä sillä on. Kaikilla on insinööreistä tietynlainen mielikuva. Pikkutakin rintataskussa funktiolaskin ja paljon kyniä, vähän huumoria ja paskantärkeä asenne. Todellisuudessa työpaikalla ollaan yleensä farkuissa ja läppää heitetään aika paljon. Ja itselle osataan nauraa. (nyt puhutaan n. 30v DI-kunnasta kuten minä).

Kuka tahansa joka esitellessään mainitsee tittelinsä saa heti "paskantärkeä" leiman otsaansa minun normistolla.

 

Pit:

Karjalanpiirakoiden ompelu ja napinlaven teko hoituu, teoreettinen fysiikka vähän hakusessa-käytännössä paremminkin. Kukka ja mehiläis jutut hallitsen. Viikolla vaihdoin autoon vetonivelen ja jarrupalat. Jos nyt vaikutuit.. niin voin puhdistaa korvasi...

No niin. Olisit tullu vaan saunomaan kun kerran kutsuttiin. Sua kaivattiin.Paikalla oli nimittäin yksi teoreettisen fysiikan taitaja, olisitte täydentäneet toisianne..
Karjalanpiirakat ostimme torilta ja napinävet jäi ompelematta..

Terveissi muuten juhannusruuhkasta, olihan siinä yksi tapa viettää suviyötä siinäkin. Korvat on kyllä puhdistuksen tarpeessa ja raksuvaiset auton ilmastoinnin jäljiltä.

Mä olen muuten viettynyt yhden kesän mehiläisenä.. Topsipuikolla supsuttelin kukasta kukkaan. Eli turha mulle kehuu, mä kyllä hallitsen kukka ja mehiläinen -osaston mennen tullen!

Meillä muuten vaihdellaan jarrupaloja lähinnä polkupyöriin.

 

Vuosia sitten vastikään avioeronneena esittäydyimme erään minua vahemman herran kanssa. Nimet sanottuamme mies kysyi "Kenenkäs vaimo sinä olet?" Minä hämmästyin kysymystä sen verran, että sain jotenkin vastattua: "En kenenkään..." Johon herra lohduttavasti: "No ei se mitään."

Tämä nyt ei liittynyt insinööreihin mitenkään. Paitsi ehkä siten, että minä olen insinööri, mutta se tuntui olevan epäoleellista.

 

Insinööri käveli poikansa kanssa kadulla.
- Vastaantulija kysyi: Onko tuo teidän poikanne?
- On, vastasi insinööri!
- Olette siis hänen isänsä?
- En missään nimessä!

K: Miten tämä saattoi olla mahdollista?
V: Insinööri oli pojan äiti.

 

70-luvulla oli haastateltu ihmisiä liikuntatottumuksista. Eräs nainen hiihtämisestä: mitäs minä, naimisissa oleva nainen -hiihtämään.

 

Supsuttelit ja supsuttelit, ei se tuommonen tekopeli luonnon omalle vedä vertoja!
Minkäs vuoksi piti supsutella? Eikö ollut mehiläistä seudulla?

On se mullakin Tunturi. Ostin sen muutama vuosi sitten hemaisevalta myyjättäreltä ja sain vielä paidan kaupan päälle. Siinä lukee: Pyörällä päästään.

 

Voikos silti vapaasti käydä polkemassa, jos on pästään pyörällä?

 

Minun poikaystäväni on DI ja kaukana kaikista kliseistä. Hän on toki kiinnostunut tekniikasta ja kotimme onkin täynnä erinäisiä piuhoja ja viritelmiä tietokoneiden, tv:n, äänentoiston ja stereoiden välillä. Poikaystäväni on yksi hauskimmista ja sosiaalisimmista tuntemistani ihmisistä. Hän rakastaa hyvää ruokaa ja musiikkia, häntä ei tarvitse pakottaa teatteriin, konsertiin tai vaatekauppaan. Hänen dippainssiystäviensä kanssa pidämme usein musiikkipitoisia illan istujaisia, joissa lauletaan, nauretaan ja nautitaan hyvästä ruoasta. Kaikki ovat todella fiksuja ja kohteliaita nuoria miehiä ja naisia.

 

Supsuttelit ja supsuttelit, ei se tuommonen tekopeli luonnon omalle vedä vertoja!
Minkäs vuoksi piti supsutella? Eikö ollut mehiläistä seudulla?

On se mullakin Tunturi. Ostin sen muutama vuosi sitten hemaisevalta myyjättäreltä ja sain vielä paidan kaupan päälle. Siinä lukee: Pyörällä päästään.

Multa on jäänyt noi kieliopinnot vähemmälle, enkä puhu mehiläistä. En siis tiedä, miten olisin selittänyt, että nyt säilytetään nää työllä tehdyt geenilinjat ja pölytellään valikoiden. Lisäksi mehiläisparvi kasvihuoneessa kuulostaa jotenkin ikävältä muutenkin, en tiedä miksi.. Katsoin siis parhaaksi supsutella kukasta kukkaan ihan itse ;-)

Mun subjektiivisen mielipiteen mukaan tekopeli on kuules useinkin oikein mukava olemassa, vaikkei tietysti ihan vedä vertoja lounnolliselle vastineelleen. Mutta siinä on omat hyvät puolensa.

Olen muuten ihan varma, että lirkuttelit sille myyjättärelle ihan hävyttömästi ja siksi sua lahjottiin paidalla. Kai säkin nukut se pyörä kainalossa, vai onko tämä tapana ainoastaan meillä..?

 

Voikos silti vapaasti käydä polkemassa, jos on pästään pyörällä?

Veikkaisin, että polkeminen sujuu sitä paremmin, mitä enemmän on pyörällä päästään

 

Ahaa, nyt hokasin kyseessä olleen melkolailla pitkälti suljetun tilan jossa pöllyttelit. Liekkö kyseinen toimitus kantanut hedelmää?

E`hei, Tunturi on räystästipun alla, mutta myyjätär...No ei vaineskaan.

 

Minun poikaystäväni on DI ja kaukana kaikista kliseistä. Hän on toki kiinnostunut tekniikasta ja kotimme onkin täynnä erinäisiä piuhoja ja viritelmiä tietokoneiden, tv:n, äänentoiston ja stereoiden välillä. Poikaystäväni on yksi hauskimmista ja sosiaalisimmista tuntemistani ihmisistä. Hän rakastaa hyvää ruokaa ja musiikkia, häntä ei tarvitse pakottaa teatteriin, konsertiin tai vaatekauppaan. Hänen dippainssiystäviensä kanssa pidämme usein musiikkipitoisia illan istujaisia, joissa lauletaan, nauretaan ja nautitaan hyvästä ruoasta. Kaikki ovat todella fiksuja ja kohteliaita nuoria miehiä ja naisia.

Pointti onkin tämä:
Esitteleekö poikaystäväsi itsensä: xxxx xxxxx, diplomi-insinööri. ???
Tai joku hänen hauskoista DI ystävistään???
Pointti on se että ihminen joka esittelee itsensä (muissa kuin työyhteyksissä) tittelillään on MÖLÖ.
Sinä tiedät heidän olevan DI, he tietävät sen, mutta onko sillä väliä että vaikkapa kaupan kassa (tai uusi naapuri) sen tietää?

 

Selvästikin tässä keskustelussa on käynyt esiin, että tittelittömyys on nykypäivää ja jopa tavoiteltavaa. Tasa-arvoa parhaimmillaan. Kun olen lukenut noita muitakin elli-keskusteluja, aloin kehitellä ajatusta, millainen olisi nykyaikainen Musta Pekka-korttipeli.

Tavallisia ydinperheitä: isä-äiti-tyttö-poika olisi vain muutama, eikä henkilöillä saisi olla tietenkään titteleitä. Pakassa voisi olla esim. Jaakko Linssi, Lisbeth Tolvanen-Linssi, Jani-Petteri Linssi ja Miia-Carita Linssi. Näistä nyt saisi muodostettua jonkinlaiset parit.

Mutta sitten uusioperheet, joilla kaikilla jäsenillä olisi eri sukunimet: lapsilla molemmilla omien isiensä sukunimet, äidillä tyttönimi ja uusio-iskällä taas oma sukunimi. Teepä näistä sitten parit ja pino! Vaikeaksi menee.

Sitten YH-äidit, joiden lapsilaumassa jokaisella lapsella olisi eri sukunimi ja perheestä puuttuisi kokonaan isä.

Homopareilla perheeseen kuuluisi vain kaksi miestä, mutta lesbopariskunnalla voisi olla keinosiemennettyjä, hedelmällisyyshoidettuja tai ulkomailta adoptoituja lapsia useampiakin.

Pelin lopussa käteen jäisi jollekin Abdul (ent. Musta-Pekka) perheineen, johon kuuluisi neljä vaimoa, parikymmentä muksua, muutama serkku, kälyjä, lankoja ja pari vuohta.

Vaikea peli! Kannatan titteleiden käyttöä!

 

Tragikoomisin tilanne on insinöörien suhteen tullut vastaani, kun olin juuri kahdeksantoista vuotta täyttäneenä päässyt (silloin vielä kait päästiin) töihin pankin tiskin taa. Jostain syystä eteeni tulla tupsahti tili, jonka omistaja oli "insinöörien vaimot ry."! Lopun kesän ja kai oikeastaan tähän astisen elämäni olen ihmetellyt, mitä ihmeen arvoa on insinöörin vaimolla.

Ja löysin silloin senkin tiedon, että silloisen miesystäväni ja tulevan ekan mieheni äiti kuului ko. "klubiin" ilmeisen ylpeänä asiasta. Insinöörismiehensä oli jonkun suuren suomalaisen tehtaan johtaja, mutta lasteni isoäitikin on sentään eläkkeellä oleva farmaseutti.

Ja veljeni häissä morsiamen isä kuulutti suureen ääneen, että hänen tyttärensä oli saanut "sentään insinöörin"!