Täällä maan päällä me ihmiset asetamme toisillemme kovin ja liian vaikeita kyvsymyksiä. Raamattu on täynnä koviakin sanoja siitä miten meidän tulisi elää, mutta yksikään ihminen ei pysty lakia täyttämään, kaikki me erehdymme ja teemme joskus suuriakin virheitä. Tärkeintä mielestäni on se, että ei tee lähimmäiselleen pahaa, eipä tietenkään itselleenkään. Tästä näkökulmasta katsoen itsemurhaaja loukkaa syvästi lähimmäistensä elämää, jättää syvän surun heille, eikä voi sitä koskaan enää hyvittää, kun taasen elämän aikana tehdyt virheet voidaan useinkin korjata ja pyytää vaikkapa anteeksi, jos on tullut loukattua. Mutta aina täytyy muistaa se, että Jumala on Rakkaus, ja se, että toisen ihmisen vaikeata ratkaisua ei toinen voi koskaan täysin ymmärtää, voi vain kuvitella tuskaa, joka vie esim. itsemurhaan. Minulla on useampikin läheinen päättänyt elämänsä oman käden kautta, ja tiedän, että heidän suhteensa Jumalaan ei ainakaan ole ollut kunnossa, saati sitten muu elämä. Saatan vain kuvitella heidän kohtalonsa, mutta totuus on se, että Jumala kuitenkin antaa lopullisen tuomion, me emme voi sitä tehdä, joten, lohduttakaamme toisiamme, ettei kukaan yksin jäisi, ja armahtakaamme läheisiämme, niin silloin ainakin oma suhteemme kaiken Luojaan on aika kunnossa, eikä huolta ikuisuuskohtalostamme pitäisi olla.
