Ovatko vanhemmat niin laiskoja nykyään?????????

  • Viestiketjun aloittaja Sivusta seurannut
  • Ensimmäinen viesti
Alalla
Sanoisin, että hirveetä suorittamista toi vanhemuus nykyään monelle. Perusturvallisuus ja rakkaus lapselle tärkeintä, aito läsnäolo ja ymmärrys. Monikaan ei ole liikunnallisesti lahjakas vaan esim. motorisesti kömpelö. Turhaan luodaan paineita kaikille näillä, pitää sitä ja pitää tätä.
Toki on hyvä asia, jos yhdessä harrastetaan ja lajeihin tutustutaan. Ei se kuitenkaan ehtona hyvälle vanhemmuudelle ole. Eikä kaikilla ole edes tässä hyvinvointivaltiossa varaa lapselleen joka vuosi varusteita hankkia vaan kouluun vasta saa jotkut vehkeet. Näin olen omin silmin nähnyt.
 
Aika lista. Eka vaatimus varsinkin kohtuuton, eikä edes suotava.
Hyvin on eka "kohtuuton" vaatimus saavutettu jo ennen kouluikää. Ja kaikki tytön kaveritkin osasi olla yksin kotona ekalla luokalla. Mitä pelkäämistä siinä edes oikeastaan olisi, omassa kodissa olemisessa?

Miksi ei ole suotavaa? Helpottaa arkea kummasti kun voi itse lähteä seiskalta aamulla, ja lapsi osaa lähteä 7:45 kohti bussipysäkkiä. Tai kun lapsi kotiutuu kello 14 koulun ja kerhon jälkeen, ja pärjää hienosti kunnes äiti tai isä tunnin päästä kotiutuu.

Kännykän käyttötaitoa pidän tärkeänä lapselle, joka liikkuu yksin. Känny on tärkeä yhteydenpitoväline. On kivaa, että lapsi saa itse otettua viilin tai banaanin välipalaksi, sen sijaan että kärvistelisi nälässä kunnes vanhemmat tulevat kotiin. On hyvä oppia itse huolehtimaan siitä että läksyt tulee tehtyä ja reppu pakattua - vanhemmat toki tarkistavat jos siihen on tarvetta. Eipä opettajat koulussa kengännauhojakaan enää taida sitoa, se taito on jo eskarissa opeteltu täälläpäin viimeisen 30 v ajan. Päiväkodissa annostellaan ruoka lautaselle, koulussa se osataan tehdä itse. Jne. Minusta ihan perusoletuksia kouluikäiselle. Mun kouluikäisilleni siis.

En minä lapsistani avuttomia ole halunnut kasvattaa. Mutten liian isojakaan liian aikaisin. Kun tuttavaperheitä katsoo, niin samat systeemit on 99% heilläkin olleet.
 
maissihiiri
Itseasiassa, mietin tarkemmin tätä asiaa, ja onhan se kyllä parempi että laitetaan esim. luistelukouluun jos ei vanhempi itse halua/osaa opettaa. Kamalaa on minusta se, jos ei anneta lapselle mahdollisuutta edes tutustua eri liikuntamuotoihin.
 
"lunni"
[QUOTE="vieras";25496258]Siis mä en ymmärrä miks vanhemmat ei opeta lapsiaan ratsastamaan?! Ku mä tykkään hevosista ja meillä on niitä kaks ja mun naapurilla kolme,niin kyllä vaan meillä penskat sinne selkään lykättiin heti kun oppi ryömimään. Se on tärkee taito kun täällä hevosten keskellä asuu. En ymmärrä semmosia laiskiaisia jotka vie pentunsa jonnekin ratsastuskouluun,hommatkaa hevonen ja opetelkaa kotona! Sama jossain yleisurheilussa. Koulussa on aina yleisurheilua ja kyllä sen verran pitää olla kanttia että opettaa muksunsa työntämään kuulaa ja hyppäämään pituutta,kun koulussa kuitenkin joutuu niin tekemään. Tai lentopallo. Sitäkin pelataan, ja pesistä. Nyt vaan koko perhe pihalle pallottelemaan ettei sitten joudu koulussa naurunalaiseksi. Kun se on pakko ny.[/QUOTE]

:D
 
[QUOTE="vieras";25496299]Mun mielestä suomalaisen kuuluu osata pelata pesäpalloa,kun se kuitenkin kansallislaji.[/QUOTE]
No mä olen oikeasti vähän samaa mieltä, ja olen ihan "järkyttynyt" siitä ettei tokaluokkalaisellani ole ollut vielä pesistä tai mitään sen suuntaistakaan koulussa. Kyllä meillä oli...

Ollaan me mökillä palloa lyöty mutta kahdestaan tai kolmestaan se ei ole niin kivaa kuin isommalla porukalla.
 
"vieras"
Hyvin on eka "kohtuuton" vaatimus saavutettu jo ennen kouluikää. Ja kaikki tytön kaveritkin osasi olla yksin kotona ekalla luokalla. Mitä pelkäämistä siinä edes oikeastaan olisi, omassa kodissa olemisessa?

Miksi ei ole suotavaa? Helpottaa arkea kummasti kun voi itse lähteä seiskalta aamulla, ja lapsi osaa lähteä 7:45 kohti bussipysäkkiä. Tai kun lapsi kotiutuu kello 14 koulun ja kerhon jälkeen, ja pärjää hienosti kunnes äiti tai isä tunnin päästä kotiutuu.

Kännykän käyttötaitoa pidän tärkeänä lapselle, joka liikkuu yksin. Känny on tärkeä yhteydenpitoväline. On kivaa, että lapsi saa itse otettua viilin tai banaanin välipalaksi, sen sijaan että kärvistelisi nälässä kunnes vanhemmat tulevat kotiin. On hyvä oppia itse huolehtimaan siitä että läksyt tulee tehtyä ja reppu pakattua - vanhemmat toki tarkistavat jos siihen on tarvetta. Eipä opettajat koulussa kengännauhojakaan enää taida sitoa, se taito on jo eskarissa opeteltu täälläpäin viimeisen 30 v ajan. Päiväkodissa annostellaan ruoka lautaselle, koulussa se osataan tehdä itse. Jne. Minusta ihan perusoletuksia kouluikäiselle. Mun kouluikäisilleni siis.

En minä lapsistani avuttomia ole halunnut kasvattaa. Mutten liian isojakaan liian aikaisin. Kun tuttavaperheitä katsoo, niin samat systeemit on 99% heilläkin olleet.
Useissa perheissä ekaluokkalaisen koulu loppuu klo 12-13. Vanhempien työpäivä loppuu taasen klo 16. Onneksi on iltapäiväkerhoa tarjolla.

Eikö miehesi ole kotona aamulla laittamassa lapsia kouluun? Meillä ekaluokkalaisen lapsen koulu alkaa useimmiten vasta klo 9, joskus jopa 10.
 
alalla
Hyvin on eka "kohtuuton" vaatimus saavutettu jo ennen kouluikää. Ja kaikki tytön kaveritkin osasi olla yksin kotona ekalla luokalla. Mitä pelkäämistä siinä edes oikeastaan olisi, omassa kodissa olemisessa?

Miksi ei ole suotavaa? Helpottaa arkea kummasti kun voi itse lähteä seiskalta aamulla, ja lapsi osaa lähteä 7:45 kohti bussipysäkkiä. Tai kun lapsi kotiutuu kello 14 koulun ja kerhon jälkeen, ja pärjää hienosti kunnes äiti tai isä tunnin päästä kotiutuu.

Kännykän käyttötaitoa pidän tärkeänä lapselle, joka liikkuu yksin. Känny on tärkeä yhteydenpitoväline. On kivaa, että lapsi saa itse otettua viilin tai banaanin välipalaksi, sen sijaan että kärvistelisi nälässä kunnes vanhemmat tulevat kotiin. On hyvä oppia itse huolehtimaan siitä että läksyt tulee tehtyä ja reppu pakattua - vanhemmat toki tarkistavat jos siihen on tarvetta. Eipä opettajat koulussa kengännauhojakaan enää taida sitoa, se taito on jo eskarissa opeteltu täälläpäin viimeisen 30 v ajan. Päiväkodissa annostellaan ruoka lautaselle, koulussa se osataan tehdä itse. Jne. Minusta ihan perusoletuksia kouluikäiselle. Mun kouluikäisilleni siis.

En minä lapsistani avuttomia ole halunnut kasvattaa. Mutten liian isojakaan liian aikaisin. Kun tuttavaperheitä katsoo, niin samat systeemit on 99% heilläkin olleet.
En nyt ota kantaa sinuun tai tuttaviisi, mutta yleisesti lapsi tuossa iässä on vielä liian kypsymätön ja pieni olemaan yksin kotona. Suurin kysymys toki on aika, kauanko kotona joutuu olemaan. Jos kyse vaikka tunnista lienee se ok, jos lapsi osaa toimia esim. tulipalon sattuessa tms. Tuntien yksinolo taas on ihan tutkimustenkin perusteella vahingoksi lapsen psyykkelle ja tämä yleisesti, en puhu nyt teistä :)
 
[QUOTE="vieras";25496315]Useissa perheissä ekaluokkalaisen koulu loppuu klo 12-13. Vanhempien työpäivä loppuu taasen klo 16. Onneksi on iltapäiväkerhoa tarjolla.

Eikö miehesi ole kotona aamulla laittamassa lapsia kouluun? Meillä ekaluokkalaisen lapsen koulu alkaa useimmiten vasta klo 9, joskus jopa 10.[/QUOTE]
Meillä lapsen koulu alkaa kasilta aina, mikä on hyvä juttu minusta nimenomaan arjen sujuvuuden kannalta.

Mies voi olla kotosalla, mutta klo 5 nukkumaan päässyt EI ehkä joka aamu herää kello 7 laittamaan lapselleen aamupalaa ja lähettämään tätä kouluun. Minä oon useimpina aamuina ollut kotona, aina en, joten joskus lapsi lähtee yksin. Ja meillä kun on toinen vanhemmista opiskelija ja toinen vuorotyössä niin ei ole tuota 8-16 työaikaa eikä iltapäiväkerhon tarvetta, vaan yleensä jompikumpi vanhemmista (ellei jopa molemmat) on kotona kun lapsi tulee koulusta, ja jos ei ole niin kotiutuu piakkoin. Lapsella on harrastekerhoja koulun jälkeen lähes päivittäin, ne lyhentää iltapäivää kivasti.
 
"mona"
Miten niin nykyään?? Mulla on ikää 30v ja kävin pienenä sekä uima että luistelukouluissa. Ja katos vaan oli heti ekalla luokalla paras ko. taidoissa ja innostunut lajeihin on säilynyt siitä asti.

Ei mikään laji ole mielekästä jos sitä ei osaa. Jos vanhemmilla ei ole aikaa/taitoa opettaa kunnolla niin opetuskoulut on huippujuttu!
 
Sanoisin, että hirveetä suorittamista toi vanhemuus nykyään monelle. Perusturvallisuus ja rakkaus lapselle tärkeintä, aito läsnäolo ja ymmärrys. Monikaan ei ole liikunnallisesti lahjakas vaan esim. motorisesti kömpelö. Turhaan luodaan paineita kaikille näillä, pitää sitä ja pitää tätä.
Toki on hyvä asia, jos yhdessä harrastetaan ja lajeihin tutustutaan. Ei se kuitenkaan ehtona hyvälle vanhemmuudelle ole. Eikä kaikilla ole edes tässä hyvinvointivaltiossa varaa lapselleen joka vuosi varusteita hankkia vaan kouluun vasta saa jotkut vehkeet. Näin olen omin silmin nähnyt.
Vähän kummastuttaa, kun silloin ennen ei pitänyt osata mitään kun ensimmäiselle luokalle mentiin. Sitten opeteltiin ne, mitä osata piti, siellä koulussa.
 
Itse en edes osaisi opettaa oikeaa hiihto- enkä luistelutekniikkaa.
Luistelun ehkä osaisin, mutta hiihtoa en. Mies ja hänen vanhemanpans tai viimeistään miehen kummit kyllä osaisivat. (Ostin kyllä itselleni uudet luistimet muutama viikko sitten, että kyllä sitä varmaan tule opetettua yhtä sun toista, mutta miksipä ei antaisi toisten opettaa? Sieltähän voi lapsi saada vaikka kavereita, omg).
 
"Sanna"
[QUOTE="miima";25495778]Joo, olen kokenut vähän hankalaksi tämän hiitämisen ja luistelun opettelun meidän 3 veen kanssa, kun tuo pienempikin (1½ v) on tuossa pyörimässä. Meidän isommat lapset oli isommalla ikäerolla, niin helposti sai opetettua näitä taitoja, mutta nyt tuntuu NIIN hankalalta :D Ja sekin kun mulla ei edes ole suksia, ja ladulle ei saisi mennä saapastelemaan :kieh:

Eli nämä opettamiset pitäisi tehdä ilta-aikaan, että toinen vanhemmista vahtisi pienintä ja toinen opettaisi 3 veetä - mutta niin se aika vaan katoaa, tuntuu ettei iltaisin kerkee mitään, pienin rupee iltapalalle jo klo 19. :([/QUOTE]

Hei haloo - ei noin pienelle vielä näitä taitoja tarvitsekaan opettaa. 4-vuotiaana kerkeää ihan hyvin.
 
"yyhoo"
Olen itse aina vihannut hiihtämistä, vaikka tällä mun lapsuudessa lunta oli pitkälti toista metriä, eli mahdollisuus hintämiseen on ollut. Mun lapsella on sukset ja hiihtää jos tahtoo, mutta en häntä hiihtämään pakota, koska en siitä tykkää itsekään, eli oma valinta. Koulussa on valitettavasti pakko, mutta se on sitten sen ajan murhe. Luistimet kaivoin tuolta jostain kätköistä ja niitä aion käyttää nyt, kun tenavakin oppi hiukan pysymään pystyssä, eli luistella aiomme yhdessä, mutta toi hiihto on mulle delleen myrkkyä... :x Uimaan opettelu on edelleen vähän hakusessa, kun lapsi "sekoo totaalisesti" kun pääsee veteen, eikä jaksa keskittyä vielä siihen varsinaiseen opetteluun. Mistään hienoimmista tekniikoista en ole mitenkään kärryillä, joten ne saa opettaa ne, jotka sen hallitsee paremmin. Perusliikkeet tietysti osaan, mutta "kroolausta" sun muita hienoja jippoja en ole itsekään koskaan opetellut kunnolla, niin turha sellasia sitten itse opettaakaan.
 
[QUOTE="vieras";25495883]Hiihtotaito on perustaitoja kuten puhuminenkin. Kyllä tytön täytyy osata hiihdon perustekniikat jo ennen kouluikää.[/QUOTE]

Onneksi ei asuta Suomessa. :D

Itse kyllä pidän puhumista huomattavasti tärkeämpänä perustaitona kuin hiihtämistä, koen että puhumattomuus rajoittaa ja hankaloittaa tuon eskarilaisen elämää monin tavoin, hiihtotaidon puuttumista en ole edes ajatellut enkä usko hänen siitä kärsivän.

Ei minulla mitään varsinaisesti hiihtoa vastaan ole, parina vuonna olen jo harkinnut itsekin suksien hankkimista mutta en ole saanut aiksiseksi. Tosin tänä talvena ei vieläkään tullut hiihtokelejä eli ei noista hirveästi iloakaan olisi. Mutta enemmän kuin näistä "pakkolajeista" (=vastentahtoiset vanhemmat raahaavat vastentahtoisia lapsia ladulle) tykkään että olisi hyvä jos perheet löytäisivät sellaisia liikuntamuotoja joista kaikki tykkää.

Vaikka ne sukset tai luistimet saisin joskus hankittua, niin mielihyvin nakitan opetuspuolen ammattilaisille/lajin harrastajille. Ihan jo siitä syystä että omat taitoni ovat heikot ja parissakymmenessä vuodessa ruostuneet niin etten haluaisi edes tehdä lapsille karhunpalvelusta opettamalla heitä ihan väärin. Uiminen on oma harrastukseni mutta sitäkään en osaa opettaa, en vaikka lapsia on paljon uimassa käytetty.

Muuten, jos pitäisi valita niin mielummin toivoisin lapsilleni ratsastustaidon kuin hiihtotaidon. Uskoisin siitä olevan huomattavasti enemmän iloa ja hyötyä ja ympärivuotinen harrastus tuntuu mielekkäämmältä kuin pari kertaa talvessa tapahtuva.
 
Jos talvi on huono ja liian lyhyt hiihdon ja luistelun opettamiseen, niin saman mittainen se talvi on koulussakin. Koulussa ei oleteta, että kyseiset taidot täytyy osata, mutta muutamalla kerralla vuodessa kouluhiihtoa tai koululuistelua ei myöskään kyseisiä taitoja opeteta. Koulun ja vanhempien tulisikin toimia yhdessä, jotta talvilajitkin ehtii oppia. Mielestäni on sama, opettaako koulun lisäksi lasta luistelukoulu tai hiihtokoulu, sen valinnan saavat vanhemmat tehdä. Meillä päin uimassakin käydään koulun kanssa 2-3 kertaa vuodessa, mikä ei riitä uimataidon oppimiseen. Alkuopetuksessa (eskari, ykkönen, kakkonen) keskitytään perustaitojen oppimiseen, mutta sen jälkeen oletetaan niiden olevan hallussa eli siirrytään isoon altaaseen uimeen, hiihtolenkit pitenevät, luistelussa siirrytään vaativampiin asioihin. Ihan kuten matikassa ja äikässä ja muissakin oppiaineissa luonnollisesti toiset oppivat nopeammin kuin toiset ja toiset tarvitsevat sitä tukea. Isoissa ryhmissä jokaiselle taitojen mukaan räätälöity opetus vain on hankalaa ellei mahdotonta. Yhteistyö siis kunniaan :)
 
ei se aina noin ole. meillä esikoinen pian 7v ja ei osaa uida, vaikka on käynyt uimakoulun ja vaikka kuinka yritetään opettaa. on hirveän arka kaikessa ja kaikki urheilu on yhtä pakkopullaa, kun pitäisi osata heti täydellisesti. Eikä viitsi opetella.

Tyttö 5v taas aivan eri luonteinen ja osaakin joitain asioita paljon paremmin.
 
mieee
Meillä lapset ovat oppineet uimaan 5 vuotiaana, ilman appareita oppivat ajelemaan 3-4 vuoden välillä, luistelu ja hiihto ovat sujuneet noin 4 vuotiaasta lähtien.
En ole koskaan tehnyt mitään numeroa mistään...sukset jalkaan ja lapset ladulle ja siinä se. Tai luistimet jalkaan ja jäälle, siinähän opettelevat.
Uimakoulussa ovat käyneet useasti tosin, mutta varsinaisesti uimataito on tullut haettua aurinkolomilta.

Ai niin. En koskaan opettanut lapsia edes käymään potalla. Sen saivat itse hoksata ja oppia. Olen laiska äiti.

Sen sijaan olen aina ostanut harrastevälineet, oon luullut, että niin kuuluu tehdä...
 
Minä laitan lapseni (myös jatkossa :D) uimakouluun, sekä liikunnanopettajan kanssa hiihtoa ja luistelua harrastamaan ensisijaisesti siksi, että he oppivat oikeat tekniikat. Alkeita neuvon kyllä, ja lapsilla on sukset ja luistimet ja niitä käytetään, samoin uimassa käydään. Mutta koska sattuneesta syystä ole kovin taitava esim. luistelemaan hokkareilla, lienee parempi saada se oppi joltakin joka oikeasti osaa hommansa.

Mielestäni on vastuutonta opettaa lapselle ominpäin vääriä uintitekniikoita ja luistelutyylejä!! (Sori oli pakko :))
 

Yhteistyössä