outoja sääntöjä mitä muistatte lapsuudesta kavereiden perheissä??

Mun kaverin perheessä äiti ei saanut pestä pyykkiä ku vaan yöllä. Olishan se ihan ymmärrettävää jossei olis asuneet kerrostalossa ja pyykkikone ei olis ollut sellainen "Ulos Juokseva" malli... Naapureilla varmasti kivaa

Pitäähän sitä yösähköä hyödyntää

Toki pitää mutta ei sellaisen pesukoneen kanssa

 

Mun kaverin perheessä äiti ei saanut pestä pyykkiä ku vaan yöllä. Olishan se ihan ymmärrettävää jossei olis asuneet kerrostalossa ja pyykkikone ei olis ollut sellainen "Ulos Juokseva" malli... Naapureilla varmasti kivaa

Pitäähän sitä yösähköä hyödyntää

Toki pitää mutta ei sellaisen pesukoneen kanssa

viis siitä, yösähkö on aina yösähköä hih. No ei vaan, ihmiset säästävät välillä hyvin kummallisissa asioissa. Itse en viitsi edes hiljaista pesukonetta pitää öisin päällä.

 

En muuten anna lasten laittaa kuin yhden leikkelesiivun per leipä, juustoa pari siivua. Leikkeleet on aika turhia suola- ja lisäainepommeja, juusto on rasvaista.

Onneksi leipä on tosi terveellistä ja ravinnerikasta... Kelpaa varmaan paremmin lompakolle kuitenkin.

 

Mun on jotenkin vaikea tajuta näitä "aikuiset ensin" tsydeemejä... Jos pakastimessa olisi yksi jäde, se olisi tuolle pienelle eikä mulle. (Sitten kun tuo kasvaa jätski-ikään). Mun äiti muistaa edelleen lapsuudestaan yhden tädin, joka jakoi lapsille jäätelöannokset koon mukaan, pisimmälle isoin, lyhimmälle pienin pala. Ymmärrän, että ihan pienelle annetaan vain vähän, mutta kyse oli kumminkin jo koulukkaista.

no meillähän tää aikuiset ensin tarkoitti sitä, että kun oli vieraita tai itse mentiin vierailulle kahvipöytään meni aina aikuiset ensin, mutta siis kotona perheen kanssa kaikki hyvä kyllä jaettiin siten että lapsille ensin/enemmän

 

Ei mömmerö...Olin tulossa sanomaan,että itelle ei nyt mittään outoja sääntöjä tuu mieleen kavereitten perheistä,mutta kavereilla ois varmaan paljonkin sanottavvaa meijjän säännöistä.Meiltä löytyi n.4/5 näistä kaikista säännöistä,mitä luettelitte!Oon saanu näin vanhemmiten huomata,ettei minun isälläni oo oikein hoksottimet kohallaan!!Leikkeleitä muistan meillä olleen kerran(äiti toi Asuin isän kanssa 2lleen) ja neki pistettiin puoleksi,eli 1/2-siivua/leipä.Vieraille ei todellakkaa mittään ruokaa(annoin sallaa puolet omista syömisistäni aina).Vessapaperia sai käyttää just 1-2 arkkia/käynti ja jos teki tarpeensa liian kovaäänisesti(kuulu lorina/plumpsaus ),niin sai kauheen pilkkaamisen niskoilleen.Jos oli kaveri kylässä,piti kuiskata ja esim jos kaveri tuli ovelle kysymään ulos,niin siinäkin kuiskattiin,ettei häiritä issää...PALJON outoja sääntöjä kaikesta mahollisesta.

 

Omasta lapsuudestani muistan tuon kanssa että lapsi ei saa keskeyttää aikuisten puhetta(esim jos aikuiset keskustelee) jne.
Mikä on kyllä mun mielestä ihan normaalia koska se on mun mielestä ruma tapa jos aikuiset keskustelee keskenään ja lapsi pälättää päälle koko ajan. Ihan hyvä tapa opetella odottamaan omaa vuoroa.

 

Tuosta lumihankijutusta...meilläkin oli mummolassa tuo kielto, joka tosin koski vain joitakin kohtia hankea. Siihen oli syynä se, että jos lumet tallasi niin vesiputket jäätyi helpommin. Myöskään seinien vierellä ei saanut tallata lumia, ettei tule kylmää sisälle. Lumi on hyvä eriste. Itsekään en tykkää, että kukkapenkkien päällä hypitään, jos on vaan vähän lunta, mutta sit kun on jo paljon niin ei haittaa.

 

No lapsuudenkaverini kotona oli vähän outoa joskus. He olivat mormoneja ja joka ilta kaverini joutui vetäytymään ennen nukkumaanmenoa lukemaan heidän pyhää kirjaansa äitinsä kanssa. Jos olin yökylässä niin odottelin sen ajan sitten toisessa huoneessa.

Viikonloppuna aamulla piti nousta viimeistään yhdeksältä tai muuten kaverini äiti tuli herättämään. Ei saanut nukkua pidempään vaikka oli kaveri kylässä ja olisi sattunut valvomaan myöhempään.

Perheen isä tapasi saunan jälkeen vilautella meille vehkeitään kylpytakin alta. Ihan leikkiä se oli mutta vähän kummallisen estotonta näin jälkeenpäin ajateltuna. Kaljaa oli kai maistellut. Muutenkin heitti aina jotain rivoa puujalkavitsiä lasten kuullen.

 

Perheen isä tapasi saunan jälkeen vilautella meille vehkeitään kylpytakin alta. Ihan leikkiä se oli mutta vähän kummallisen estotonta näin jälkeenpäin ajateltuna. Kaljaa oli kai maistellut. Muutenkin heitti aina jotain rivoa puujalkavitsiä lasten kuullen.

hyväksikäyttöä naamioituna huumoriksi

 

Mun on jotenkin vaikea tajuta näitä "aikuiset ensin" tsydeemejä... Jos pakastimessa olisi yksi jäde, se olisi tuolle pienelle eikä mulle. (Sitten kun tuo kasvaa jätski-ikään). Mun äiti muistaa edelleen lapsuudestaan yhden tädin, joka jakoi lapsille jäätelöannokset koon mukaan, pisimmälle isoin, lyhimmälle pienin pala. Ymmärrän, että ihan pienelle annetaan vain vähän, mutta kyse oli kumminkin jo koulukkaista.

no meillähän tää aikuiset ensin tarkoitti sitä, että kun oli vieraita tai itse mentiin vierailulle kahvipöytään meni aina aikuiset ensin, mutta siis kotona perheen kanssa kaikki hyvä kyllä jaettiin siten että lapsille ensin/enemmän

Joo, tuon toki ymmärrän, että käytöstapoja opetetaan, mutta juuri noin kuin sinäkin ajattelen tuosta herkkujen sun muiden jaosta. Aikuisenhan on helppo olla itsekäs, minkäs tenava sille mahtaa, jos äiti pistelee jäätelön poskeensa, mutta ei se musta ihan oikein ole. Mutta tässäkin ketjussa on esimerkkejä siitä, että aikuiset herkuttelevat ja muksut vetävät melkein kaurapuuroa siinä vieressä. :/ Liekö sitten itse jääneet pienenä ilman vai mikä lie ideana...

Omituisia juttuja ihmisillä kyllä teettää noin muutenkin, mitä tätä ketjua on tullut silmäiltyä. Mulle ei mee jakeluun, että annetaan vaikka lasten ottaa kavereita yökylään, mutta näiden pitäisi pärjätä seuraavaan aamuun asti silkalla kuunvalolla, vailla ruokaa, tai ettei saa juoda kesken ruokailun. Miksi? Jos ruoka on kuumaa tai juuttuu kurkkuun, ihan varmaan aikuisetkin hörppää siitä lasistaan välillä. Mutta omituisia sääntöjähän tässä haettiin, ja onnistuttu on.

 

Olkkariin ei saanut mennä jos kaverin isä istui siellä. En tiedä miksi, epäilen että se olisi ollut kännissä ja vihainen? Pelkäsin sitä miestä vaikka en koskaan sen kanssa jutellutkaan tms.

 

Laittakaas lisää näitä yövuoron virikkeeksi.

 

Yhden kaverin luona olohuoneeseen ei saanut astua jalallakaan.

 

Mun on jotenkin vaikea tajuta näitä "aikuiset ensin" tsydeemejä... Jos pakastimessa olisi yksi jäde, se olisi tuolle pienelle eikä mulle. (Sitten kun tuo kasvaa jätski-ikään). Mun äiti muistaa edelleen lapsuudestaan yhden tädin, joka jakoi lapsille jäätelöannokset koon mukaan, pisimmälle isoin, lyhimmälle pienin pala. Ymmärrän, että ihan pienelle annetaan vain vähän, mutta kyse oli kumminkin jo koulukkaista.

no meillähän tää aikuiset ensin tarkoitti sitä, että kun oli vieraita tai itse mentiin vierailulle kahvipöytään meni aina aikuiset ensin, mutta siis kotona perheen kanssa kaikki hyvä kyllä jaettiin siten että lapsille ensin/enemmän

Joo, tuon toki ymmärrän, että käytöstapoja opetetaan, mutta juuri noin kuin sinäkin ajattelen tuosta herkkujen sun muiden jaosta. Aikuisenhan on helppo olla itsekäs, minkäs tenava sille mahtaa, jos äiti pistelee jäätelön poskeensa, mutta ei se musta ihan oikein ole. Mutta tässäkin ketjussa on esimerkkejä siitä, että aikuiset herkuttelevat ja muksut vetävät melkein kaurapuuroa siinä vieressä. :/ Liekö sitten itse jääneet pienenä ilman vai mikä lie ideana...

Omituisia juttuja ihmisillä kyllä teettää noin muutenkin, mitä tätä ketjua on tullut silmäiltyä. Mulle ei mee jakeluun, että annetaan vaikka lasten ottaa kavereita yökylään, mutta näiden pitäisi pärjätä seuraavaan aamuun asti silkalla kuunvalolla, vailla ruokaa, tai ettei saa juoda kesken ruokailun. Miksi? Jos ruoka on kuumaa tai juuttuu kurkkuun, ihan varmaan aikuisetkin hörppää siitä lasistaan välillä. Mutta omituisia sääntöjähän tässä haettiin, ja onnistuttu on.

no joo tuo yökyläilevälle kaverille ei ruokaa on todella outoa, aina meillä yökylääjä ruokittiin siinä kuin omatkin, ja yleensä yritettiin vähän jotain extraa hommata silloin.
Nykyään kun omien lasten kaverit yökyläilee, kyselen aina mahdolliset allergiat että varmasti löytyy suuhunpantavaa vieraalle...ja tuo lapsuudenkodin tapa hommata jotain herkkua kun on yövieraita on tapana
meilläkin.

 

Mä en oikeen tykänny, että naapurinisäntä uhkaili mukuloitaan selkäsaunalla siinä pihalla kaikkien kuullen. Kai sekin oli olevinaan "lasta kasvattavaa" ja selkäsaunan uhka kannuste esim. käydä koulunsa hyvin. Siinä huushollissa ei tuntunut olevan säännöistä hajuakaan, edes niistä tarpeellisista saati omituisista sitten, mutta jollain logiikalla noita selkäsaunoja silti jaeltiin... 90-luvun alussa.

 

merkkaan

 

Yökylässä piti nukkua kaverin isän kanssa samassa sängyssä, kun kaveri nukkui aina isänsä kanssa! Ja äiti nukkui pikkuveljen (11 vee) kanssa toisessa huoneessa... Isän molemmin puolin, kaveri isän kainalossa, tyytyväisenä. Oltiin 13 vee kaverin kanssa. Isä suukotti kaveria "hyvänyönsuukot" ja kaveri nauroi. Mä en tykännyt touhusta ja kaverin isä varmasti huomasi... En mennyt toista kertaa! En nukkunut yhtään koko yönä, tunsin itseni ahdistuneeksi ja pelkäsin että äijä koskee mua. Ei koskenut, mutta silti mulle jäi "trauma" tuosta... Aamulla lähdin heti kotiin. Myöhemmin kaveri kertoi että isänsä oli ihmetellyt mun "kylmyyttä" ja pitänyt mua omituisena!!! No meidän ystävyys hiipui hiljalleen...

 

En muista mitään outuja sääntöjä kavereiden kotona olleen (no yhden kotona oltiin ylisiistejä, mutta just vielä "normaalin" rajoissa...) Nostan, jos jollain muulla ois jotain lisättävää.

 

Hei nyt mäki muistan yhden.
Serkun perheessä oli lättyjä ja niillä ei saanu lapset laittaa samaan lättyyn sekä hilloa että sokeria vaan piti laittaa vaan toista. Onneksi sääntö ei koskenu vieraita

Mitä järkeä on laittaa sokeria "sokerin" (ts hillon) päälle? Ei meillä ainakaan laita kukaan, muttei kielletäkkään. Minusta se olisi outoa, jos molempia.

 

Lisää näitä!

 

nosto

 

Yökylässä piti nukkua kaverin isän kanssa samassa sängyssä, kun kaveri nukkui aina isänsä kanssa! Ja äiti nukkui pikkuveljen (11 vee) kanssa toisessa huoneessa... Isän molemmin puolin, kaveri isän kainalossa, tyytyväisenä. Oltiin 13 vee kaverin kanssa. Isä suukotti kaveria "hyvänyönsuukot" ja kaveri nauroi. Mä en tykännyt touhusta ja kaverin isä varmasti huomasi... En mennyt toista kertaa! En nukkunut yhtään koko yönä, tunsin itseni ahdistuneeksi ja pelkäsin että äijä koskee mua. Ei koskenut, mutta silti mulle jäi "trauma" tuosta... Aamulla lähdin heti kotiin. Myöhemmin kaveri kertoi että isänsä oli ihmetellyt mun "kylmyyttä" ja pitänyt mua omituisena!!! No meidän ystävyys hiipui hiljalleen...

Mikä tossa niin kamalaa oli?? olikos se isä ruma vai miksi...???

 

En muuten anna lasten laittaa kuin yhden leikkelesiivun per leipä, juustoa pari siivua. Leikkeleet on aika turhia suola- ja lisäainepommeja, juusto on rasvaista.

Onneksi leipä on tosi terveellistä ja ravinnerikasta... Kelpaa varmaan paremmin lompakolle kuitenkin.

Höpöhöpö. Ruisleipää saavat kyllä syödä niin paljon kuin jaksavat, se on sen verran hyvää kun uunista ottaa, ettei edes tarvi juustoa tai leikkelettä päälle Itse en leipään laita lisäaineita, takuulla terveellisempää kuin lauantaimakkara..

 

Ei niinkään sääntöjä mutta outoja tapoja, vähintäänkin:

Erään kaverin luona perheen yh-äidin piti antaa nukkua viikonloppuna pitkään. Hän oli joka ikinen aamu kiukkuinen ja jos heräsi vaikkapa ennen yhdeksää, kaikki 4 lasta joutuivat ulos pihalle kahdeksi tunniksi. Monta kertaa kovilla pakkasilla seisoimme pihalla miettien kuumeisesti, mitä voisi keksiä puuhaksi pienessä kyllä klo 8.30 sunnuntaiaamulla...samaisessa perheessä pidettiin vieraslakanoina 5-vuotiaille sopivia lakanoita (koko JA kuosi!), vessaa ei saanut vetää yöllä ja päivällinen oli AINA jotain pakastetta/einestä. Jos hedelmiä ostettiin, niitä sai yhden per nenä...ja niitä ostettiin ehkä kerran viikossa.

Toinen tapaus oli sitten teininä kun eräs köyhä kaverini kävi luonani usein syömässä. Kerran osuin heille ruoka-aikaan ja perheen äiti totesi että koska olen niin hyväkäytöksinen, saan istua heidän seuranaan ruokailun ajan(??). Istuin siinä pöydän ääressä sitten kun perhe söi tarkkaan annosteltua ruokaansa. Kaverini kysyi äidiltään saako x (= minä) maistaa heidän keittoaan. Äiti sanoi että saa, lusikallisen. Olin vähän ihmeissäni koko keskustelusta mutta kohteliaisuudesta maistoin kaveriltani YHDEN lusikallisen. Kaveri tähän: "eikö mulla olekin reilu äiti kun antoi sulle ruokaa?". Myöhemmin omat vanhempani kyllästyivät tuon kaverin ikuiseen ruokkimiseen (meillä syötiin valehtelematta sisäfilettä, heillä laihaa soppaa) ja välimme viilenivät.

Luokkakavereista muistan ainakin nämä tapaukset:

* eräs sai välipalaksi päivittäin Jacky-makupalan, ei mitään muuta
* toinen sai harrastaa vain kansantanhuja ja tuossa perheessä tytöt olivat piikojen asemassa, perheen äidistä nyt puhumattakaan (luokkakaverille kehittyi syömishäiriö)
* kolmas tapaus harrasti kilpavoimistelua SM-tasolla ja äitinsä ei antanut lopettaa, vaikka tytön diabetes oli pahana ja hänen piti syödä tavallista useammin välipala

 

Vähän listan jatkoa:

Parhaan kaverin perheessä yh-äiti lähti usein tanssimaan ja jätti pienetkin lapset yksin yöksi. Tuli sitten aamuyöstä kotiin, herätteli lapset kuuntelemaan mitä oli puuhannut tansseissa ja meni hyväntuulisena nukkumaan. Jos tansseissa ei ollut kivaa, herätti viikonloppuisinkin lapset seitsemältä imuroimalla korvanjuuressa tai paiskomalla ovia. Aika lapsellinen äiti tuo oli ja vieläkin samanlainen näytti olevan (tapasin hänet yllättäen viime viikolla)...