Tottakai ittiäki huolestuttaa ajatus vauvasta ja äitiydestä.. entä jos en pärjääkkään? Minulla on ihana mies joka haluaa sydämensä pohjasta isäksi ja on varmasti tukena. Mutta toisaalta huolestuttaa miten työkuvioiden kanssa käy? Riittääkö rahat? Olisinko hyvä äiti?
Ymmärrettävää tietenkin että nämä asiat huolestuttaa, koska perheenlisäys on suurensuuri asia ja muuttaa elämän täysin.
..Silti kuitenkin mahanpohjassa kutittelee ajatus pienokaisesta ja se nostaa hymyn tämän tytön huulille
Olemme myös hankkimassa ensimmäistä yhteistä omaa kotia ukkelin kans, joten kaikkea suurta ja jännää näyttäis kuuluvan tämän tytön elämään. Ei oikein täällä töissä jaksa työasiat kiinnostaa, heh.
Kävin ostamassa eilen kaksi raskaustestiä, jotka odottelee laatikon pohjalla.. Milloinkohan uskaltais alkaa testaamaan? Tuntuu, että ovuloin tosi aikaisessa vaiheessa tässä ensimmäisessä kierrossa pillereiden lopettamisen jälkeen. Enkä usko että kierto olisi enään 28 päivää.. Hassua että ovulaation huomasi niin selvästi, kun oma mies oli koko ajan kimpussa ja kaverin koira nylkytti mun jalkaa ja nuoli vaatteita, vaikka ei oo koskaan tehnyt mitään vastaavaa
Oon lukenu, että nainen välittää jotain kiihottavaa hormoonia ja miehet pitää naista entistä kiinnostavampana ovulaation aikaan. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Nyt ovulaatiosta (ainakin luulen vahvasti että se oli silloin) on kulunut 11 päivää.
Lukisin mielelläni teidänkin kokemuksia näistä asioista.