Oulun seudun kuumeilijat!

kp 2. Intoa puhkuen alotellaan uutta kiertoa. Olishan se ollu mukava raskautua heti, mutta toisaalta on pitänyt koko ajan todennäköisenä, ettei se niin helposti käy. Onneksi kierto pysyi normaalina (34pv), vaikkakin pillereiden aikaiseen 28 päivään se on liki viikko lisää piinaa. Toivottavasti oma kierto asettuu tähän malliin jatkossakin.

Meillä kyllä miehen kanssa puhutaan aiheesta ihan paljonkin ja kuumeilu tuntuu todella yhteiseltä asialta. Toki minä olen meistä kaikissa muissakin asioissa se, joka enempi puhuu ja höyryää :)
 
Onnenmuru Tsemppiä uuteen kiertoon!


Täällä usko hieman lopussa. Sain eilen kamalat itkuraivarit autolla ajamisesta, kun peruuttaminen ei onnistunut. Olen siis saanut kortin aika vasta. Tuntui, ettei mikään ikinä onnistu ja lastakaan ei kuulu koskaan. Menkat juuri siis loppuneet ja eilen päästiin jo touhuilemaan. Turhauttaa, kun metformiinitkaan ei näköjään auttaneet edes painonpudotuksessa. Onneksi meillä on nyt koira, jonka kanssa pitää lenkkeillä, jospa se auttaisi laihduttamiseen. Muutama kilo pitää saada karistettua ennen syyskuuta, että varmasti saan clomit käyttöön. Turhauttaa vaan niin paljon. Toivottavasti tänään on parempi päivä. :)
 
Mä täällä kuvittelen kaikenmaailman raskausoireita itselleni. Tässä vähän listaa..

- Vuoroin vasen ja vuoroin oikea tissi kipeenä
- Alamahan ja -selän kipuja
- Oksettaa välillä
- Pää on ollut kipeä jo monta päivää
- 2 finniä ilmestynyt nenään vaikka mulla ei yleensä koskaan ole
- Sain toissailtana kauheen itkukohtauksen ihan tyhjästä... (!!!)
- Eilen mulla veti suonta jalassa..
 
Täällä odotellaan hieman jännittyneenä kierron etenemistä. Toiveet on korkealla, kun kerrankin uskon ovuloineeni, limakalvon pitäisi olla ookoo, siittiöidenkin pitäisi olla kunnossa ja peittojakin heiluteltiin kiitettävästi. Mutta kuitenkin epäilyttää. En millään haluisi pettyä (taaaaas). Metforemia olen syönyt joka ilta yhden tabletin ja aamulla onkin sit ollut aikas etova olo (alaselkäkin on ollut jumissa koko alkuviikon..). Huomenna pitäisi nostaa annosta, niin että ottaisin yhden tabletin aamulla ja yhden illalla, mutta en vielä uskalla. Otan vasta perjantaina kun olen vapaalla, jos vaikka iskee kovinkin etova olo, niin saan sit kotona rauhassa "sairastaa".
 
Mesikämmen Jospa ne oireet enteilisi plussaa! Plussatuulia kovasti sinne!


fantasygirl Ihan fiksu idea varmaan aloittaa silloin kun olet kotona, mutta ei sitä pahoinvointia välttämättä tule jos ei vielä ole tullut. Toivottavasti ei!


Täällä tänään parempi päivä, onneksi. Tuo meidän uusi koiranpentu pitää virkeänä :)
 
mesikämmen ja emmuska10 plussatuulia tosiaan! Oireet ainakin vaikuttaa "hyvältä"!

Täällä menty taas pieni askel eteenpäin vauvatoiveissa.:) Eilen ostin viimeiset pillerit ja nyt syön enää 1-2vk, en oo vielä päättänyt. Häitten takia haluan siirtää kuukautisia vähän (olisivat tulleet just silloin), muuten olisin voinut jättää jo pois. Mutta sitten odotellaan vaan, että oma kierto löytyis joskus. Ostin samalla myös multivitoja raskautta suunnitteleville, kun piti joka tapauksessa uusia vitamiinivarastoja. Meinasi apteekkitäti että senkus syöt, vaikka vasta alan yrittelemään kohta. Olin ihan täpinöissäni illalla, että ihanaa, kun kohta oikeasti pääsee "yrittelemään"! Kyllä on kummasti kesä ja vauvatoiveet lisänneet peittojen heiluttelua, mikä ainakin mun osalta ihan positiivista. =) Että hyvät fiilikset täällä, vaikka on pitänytkin vesisateessa polkia työmatkoja. Kuntokuuri on hyvin pitänyt, vaikka ei kyllä vaikutuksia näy missään.;)

Riemukasta juhannusta ja tsemppiä itse kullekin tilanteensa mukaan!
 
Täällä saatu haamulainen:)
kp 38/38-42 ja päiväpissasta davidin testillä (25 jotain). Huomenissa käyn hakemassa apteekin oman tai digin ja teen sitten ma uudestaan kun en millään voi uskoa todeksi:)
 
Viimeksi muokattu:
Emmuska10 onnittelut plussasta. Toivottavasti tosiaan haamu vahvistuu ja kaikki menee hyvin tietysti alusta loppuun saakka :)

Juhannus on mennyt kotosalla ja kyläillessä, joskin vähän haikeissakin tunnelmissa. Jostakin syystä tää keskikesän juhla pulpautti etenkin eilen lapsen kaipuun vähän voimakkaampana pintaan. Juhliminen ei jaksa enää napata oikeastaan yhtään. Mökille emme päässeet työjuttujen takia ja niinpä kotona on oikein korostunut se, että emme vietä lapsiperhe juhannusta ja että kaikki on vähän tylsää kaupungissa..

Mies kyllä vakuutteli olevansan kovin luottavainen, että tämä on viimeinen juhannus näin kahdelleen. Ja oikeassahan hän on, että se on hyvinkin mahdollista. Toki sitä kautta on sitten nautittu rennosta olosta ja toistemme seurasta, että sikäli ihan mukavasti on kyllä mennyt ja onhan tässä vielä juhannusta jäljellä.

Mitenkäs te muut kuumeilijat, tuleeko teillä tällasia yhtäkkisiä herkistymisiä? Nostaako jotkut tietyt tilanteet tunteita pintaan?
 
Mitenkäs te muut kuumeilijat, tuleeko teillä tällasia yhtäkkisiä herkistymisiä? Nostaako jotkut tietyt tilanteet tunteita pintaan?


Tulee kyllä. Varsinkin juhlapyhät on vaikeita. Yhtäkkisiä herkistymisiä tulee ajoittain, esim jouluna olin suunnattoman kateellinen siskolleni, jolla on lapsi ja joka viettää perhe-elämää. Keväällä on myös tullut jo monena vuotena järjetön vauvankaipuu. Tiedä sitten miksi. Jotenkin se valon lisääntyminen ja luonnon herääminen herkistää. Ja on näitä monia muitakin tilanteita. Tämä lienee meillä kuumeisilla ihan normaalia :)
 
Onnea Emmuska10! Pidetään peukkuja sinulle koko ketjun porukalla! =)

Hehee, söin itse viimeisen pillerini toissapäivänä! Miehen kanssa useampaan kertaan asiasta puhuttu, ja tuumittu, että ei sitä parempaa hetkeä tule. Tai odottaako 10-15v, että oma elämäntilanne rauhoittuu, vai koittaako onnea heti. On kuitenkin vahva tunne siitä, että nyt on hyvä aika. Ja yrittämisessäkin voi kestää. Saa nyt nähdä, miten kierto asettuu, ennen pillereitä kierto heitteli n. 30-35. Ja mistä kohtaa kierto edes nyt alkaa, saa nähdä.
 
Onnea Emmuska10!!:flower:

Täälläkin juhannus meni ihan rauhallisesti, ilman suurempia juhlimisia. Kyllä niitä tunneryöpsäyksiä täälläkin tulee välillä mistä sattuu, oon ylipäätään tosi herkkä tunteilemaan kaikesta mahdollisesta. :ashamed: Kuumeilun suhteen fiilikset on korkealla, kun viimeiset pillerit lähti nyt menemään, kyllä tuli taas viikonloppuna vauvasta puhuttua. On sitä niin kateellinen, kun toiset vaan vieressä pykää vauvoja tulemaan ja taloja rakentelee. Itekkin niin haluais ison masun ja oman talon. : /
 
Sennay
Onnea Emmuska10 plussasta, toivottavasti kyytiläinen pitää lujasti kiinni. :heart:

Itse olen huomannut herkistyväni aina, kun näen jossain vauvan tai vauvamasuja. Muutun ihan tavallisesta ihmisestä lässyttäväksi olioksi ja hykertelen itsekseni ja jos mies on lähellä, alan hänelle höpöttää, miten minäkin jo haluaisin vauvan ja vauvamahan. :D Myös pieni kateellinen vihlaisu tuntuu aina silloin, kun kuulen, että joku on raskaana tai jos joku on saanut vauvan. : / Herkistyn myös, jos mieheni sanoo jotain tyyliin "meidän vauvallekkin tulee sitten tuollainen". Tämä herkistää minua varmaan siksi, että mies on vasta aivan hiljattain antanut ajatusta lapsen saamiselle ja avioliitolle ja oli pitkään sitä mieltä, että "ei tässä ole mitään kiirettä, katotaan sitten joskus" :D
 
Onnea Emmuska10!! Pidän peukkuja, että kaikki sujuu hyvin loppuun asti! :heart:

Kyllähän noita herkistymisiä tulee ja tämä yrittäminen on todellista vuoristorataa. Välillä tekis mieli heittää hanskat tiskiin ja välillä on sellanen olo, että mullevauvahetinyt!! :D
 
Onnea Emmuska10!!!!! :flower:

Meillä juhannus meni siinä sivussa. Ei mitään ihmeempää touhuttu.

Minä saan äärimmäisen harvoin minkäänlaisia tunteen purkauksia, toki nauran ja itken, mutta ei niitä kyllä voi purkauksiksi sanoa. Murrosiässä sain kärsiä niistä siitäkin edestä, joten en kyllä kaipaa niitä alkuunkaan.

Metforemia olen nyt syönyt 2*750mg/päivä. Muuta sivuoiretta tuosta ei ole tullut kuin etomisen tunne, joka alkaa pikku hiljaa tympimään. Jos tuo olo ei pian mene ohi, niin lopetan kyllä noiden tablettien syönnin. YÖK!

Minkäänlaisia raskaustuntemuksia ei ole ilmennyt, joten taitaa tämäkin kierto olla yhtä tyhjän kanssa. No päivä kerrallaan..
 
fantasygirl Kannattaa vaan jatkaa Metforemin syömistä, se paha olo kyllä helpottaa :)


Mitäs tänne muille? Täällä mennään kierron keskivaihetta eikä olla edes pupuiltu... Joten eipä voi plussaa odottaa. : / Eilenkin mies oli niin väsynyt, ettei suostunut. Huoh...
 
Tänne edelleen samaa: hääsysteemit meinaa viedä kaiken ajan, vauvahommat on kyllä mielessä aina muulloin. Hieman on ristiriitaiset fiilikset välillä näitten vauvahommien osalta: on niin tuttua ja turvallista tää pillerien syönti, miten systeemit muuttuu kun jätän ne pois (ennen pillereitä oli paha akne, epäsäännöllinen kierto, kamalat kuukautiskivut...), toisaalta pillereistä tullut uusia ongelmia kuten turvotusta, kuivuutta, haluttomuutta... :headwall: Ja välillä tuntuu ihan pakokauhuiselta, että enhän mä vois vauvan kanssa pärjätä ja jaksaa, mutta sitten taas tuntuu, että musta tulis sittenkin ihan paras äiti. Lienee ihan normaalia...? ;)
 
Nöhveli: Kyllä mullakin on tollasia tuntemuksia, että en pärjää vauvan kanssa ja välillä sit taas oon sitä mieltä, että hoidan kaiken mallikkaasti. Kaikki muutokset kauhistuttaa, ilostuttaa yms. aina. Sittenhän sen näkee kun aika on, että mitä siitä hommasta tulee.. Kyllähän ihmiset ennen meitäkin on vauvoja saaneet ja ne hyvin hoitaneet. Eiköhän meki osata!! ;)

Mulla ei oo ainakaan vielä menkat alkanu. Tällä hetkellä siis käsillä jännäpäivät.. IIIKS!! :D
 
Heippa kaikille!

Täällä yksi uusi kuumeilija ilmoittautuu. Oon seurannu teidän juttuja täällä jo jonkun tovin, mutta päätin nyt uskaltautua mukaan keskusteluun.
Täällä siis 24v naisen alku Oulusta ja pillerit on jätetty pois.. Yk1 ja kp 19/28.
Kierrostahan ei ole mitään tietoa, koska pillerit sääteli sen 28 päiväksi, mutta laskeskellaan sen mukaan ja katellaan :)
Toki hieman huolettaa, miten monen monen vuoden pillereiden syönti vaikuttaa kehon "normaalisoitumiseen", mutta sen taitaa nähdä vain ajan kanssa.

Kovasti miehen kanssa lasta toivotaan, joten avoimin mielin tässä jännätään <3
 
Tervetuloa mukaan Onnellinen

Kyllä tuntuu olevan aika yhteisiä ja samankaltaisia nuo tunteiden vuoristoradat sitten muillakin.
Sama juttu täällä, että välillä oikein odotan, että minusta tulee maailman paras äiti :D
Ärsyynnyn oikein, jos minulle sanotaan, että "ei sitten kannata ennalta kovin suunnitella juttuja. Ei sitä sitten siinä arjessa jaksa kuitenkaan pitää periaatteistaan kiinni" ym. koska minä the täydellisyyshän kyllä pystyn...

Toisinaan sitten taas itkeä tihrustan jo etukäteen kaikkea mahdollista tulevasta masennuksesta ties mihin, missä epäonnistun...Sitä, etten kuitenkaan jaksa mitään ja olen niin hermoheikko, että varmaan en pysty tasapainoista lasta kasvattamaan.

Onneksi nämä ovat vain tunteita ja todellisuus sitten aikanaan on melko varmasti jotain noiden kahden yllämainitsemani maailman väliltä :)
 

Yhteistyössä