Osa-aikatöissä, jotka kyllä usein venyvät pitemmiksi päiviksi, ylitöitä on kertynyt muutaman viikon vapaan verran parissa kuukaudessa. Opiskelen etänä kansainvälistä politiikkaa, teen 3. vuosikurssin juttuja parhaillaan. Aivojeni virkistämiseksi olen ilmoittautunut tammikuussa taas yhdelle avoimen yliopiston kurssille. Tammikuussa aloitan myös erään luonnonsuojeluun panostavan järjestön kerhon vetämisen.
Lapset eivät jää juurikaan mistään paitsi, eivät edes ajastani. Eilenkin vanhempi tyttäreni oli koulun jälkeen työpaikallani: järjestöelämään on hyvä totuttaa varhain. Katselen jo haaveillen tulevia opintoja. Tarkoituksena olisi aloittaa maisteriopinnot ensi syksynä, jos vain minut hyväksytään kouluun. Jos ei, aion alkaa kokopäivätöihin, lukea pitkän matematiikan oppimäärän uusiksi sekä jatkaa avoimen yliopiston kursseilla, samoin on tiedossa muita kerhoja, joita voisin vapaaehtoisena vetää ja auttaa näin alakouluikäisten päivähoitotoiminnassa ja samalla opettaa heille kierrätystä yms.
Opiskellessani pph:ksi lapset olivat kotona kanssani. Olivat aika tasan 1v ja 3v aloittaessani. Opintotehtävät tein päivällä, ihan kuten ruoankin ja siivouksen hoidin lasten hereilläoloaikana. Yliopiston brosyyrin mukaan 60 pointsin eteen joutuu tekemään töitä 9 kk 16 tuntia viikossa. Mulla on kohta puolet 60 pisteen kurssirykelmästä tehtynä ja olen käyttänyt aikaani ehkä 20 tuntia yhteensä. Olen aika laiska ja teen asiat rykäyksellä läpi, en koskaan editoi esseitäni tms. Kompaktia sen olla pitää.
Tämä toimii minulle, mutta oppimistyylejä samoin kuin opiskelutyylejä on erilaisia. Opiskelun ei tarvitse olla vaikeaa!