Mies päättämässä suhteen, kun en ole töissä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surkea
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Onko 7 kk jatkunut suhde sitten kovinkaan vakiintunut? Minusta suhteen pari ensimmäistä vuotta on sitä, että katsotaan onko toinen oikeasti sopiva ja kestääkö suhde myös alkuhuuman jälkeen. Sinä aikana en hankkisi lapsia tai tekisi muutenkaan kovin suuria sitoumuksia uuteen kumppaniin, vaan vasta jos vielä parin vuoden jälkeen suhde tuntuu hyvältä ja kestävältä. Ei pelkästään tunne- vaan myös järkiperustein, sillä kestävät liitot perustuu muuhunkin kuin rakastumisen huumaan.

Ap kertoi että on asunut miehensä kanssa 1,5v, joten suhde on vanhempi kuin tuo 7kk.
En mäkään parin ekan vuoden aikana hankkis lapsia tai menis naimisiin mutta ajattelisin itse, että jos puolisoni minut jonkun syyn vuoksi sitä ennen jättäisi - hyvä niin, eikä sitten kun lapsia jo on.

Itse olen kerran seurustellut työttömän miehen kanssa ja toista kertaa en siihen lähde. Toki tyypistä riippuu paljon, mutta jos valittaa ettei töitä löydy mutta ei teekään sen eteen mitään vaan ryyppää kaiket päivät niin ei ole minua varten. Suhteen alkuvaiheessa en ole valmis toista elättämään, eri juttu sitten kun suhde on ns. vakiintunut. Mielestäni on siis eri asia olla määräaikaisten työpätkien välillä hetken aikaa työttömänä kuin olla 30v vailla minkäänlaista työkokemusta. Jostain täytyy aina aloittaa ja saada jalkaa ovenväliin, harvaa tullaan kotoa töihin hakemaan.

Nyt on tosi vaikea saada töitä kun hakijoita on paljon, mutta toki oma aktiivisuus vaikuttaa. Oletko valmis opiskelemaan uutta alaa mikäli nykyiseltä ei työpaikkaa löydy?

Ap, oletko pyytänyt miestä maksamaan asumiskulut kokonaan? Voisitko maksaa oman osuutesi työttömyysaikanakin?
 
[QUOTE="Hieno mies";30780898]On ihailtavaa, että tänä päivänä löytyy vielä miehitä joilla on selkäranka eivätkä suostu elättämään vapaamatkustajia. Vain nainen voi olla niin itsekäs, että kuvittelee pillun olevan se helpon elämän lounasseteli jolla saa katon pään päälle ja pötyä pöytään miehen, yhteiskunnan tai molempien avulla.[/QUOTE]

Minun mieheni ajatteli yhtä typerällä tavalla ja minä olin jo aika kypsä lähtemään kun koin syyllisyyttä siitä, että pääsin miehen kautta nauttimaan todella paljon paremmasta elintasosta kuin muuten olisin ikinä saanut. Sitten jäikin itse täysin yllättäen työttömäksi ja minun minimaalisen pienen palkkani varaan pitkäksi aikaa. Tulinpa vielä ehkäisystä huolimatta raskaaksikin ja miehelle hirveä paniikki, josko haluaisin pitääkin sen vaikka toisin ollaan sovittu.

Loppui muuten rahariidat ja miehen epäluuloisuus siihen paikkaan.
 
Mitä tapahtuisi, jos joskus sairastuisit vakavasti, mies jättäisi sut? Tai jos saisitte vammaisen lapsen? Tuo asenne ei ole todellakaan "myötä- ja vastamäessä"-tyyppinen. Järkyttävää.
 
Minä naisena en myönnä, että olisin jättänyt ketään työttömyyden takia. Mutta kyllä työttömyys varmaan oli yksi syy, miksi en halunnut viedä yhtä tapailua seurusteluasteelle.

Kysymys ei ollut pelkästä työttömyydestä, vaan myöskin eräänlaisesta elämänasenteesta. Itse paiskin kovasti töitä ja olin vapaa-ajallakin kiinnostunut monenlaisista asioista, kumppanilla meni puoli päivää aamukahvia juodessa, ja iltaa myöten alkoi kiinnostua telkun katselusta. Ehkä se on se työttömyyden passivoiva vaikutus. En tiedä, koska en ole ollut päivääkään työtön.

Kun tämän kyseisen tyypin jälkeen tapasin lasteni isän, ei hänelläkään ollut vakityötä. Mutta tykkäsin hänen työtä pelkäämättömästä asenteestaan, ja hän onkin edennyt urallaan aika mukavasti. Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan, ja meilläkin on ollut omat talousvaikeutemme. Mutta jotenkin tosi paljon kivempaa rakentaa tulevaisuutta sellaisen ihmisen kanssa, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa eteen, monessakin merkityksessä.
 
Meillä mies muutti mun nurkkiin elätettäväksi vain neljän kuukauden tapailun jälkeen, kun menetti työpaikkansa eikä enää ollutkaan varaa maksaa vuokraa tai mitään muutakaan. Elettiin reilu puolisen vuotta pääasiassa vain mun rahoilla ja säästöt menivät molemmilta. Voisi jopa sanoa, että otettiin pientä "takapakkia" -- kun aiemmin kummallakin oli tasainen elämäntilanne ja korkea elintaso, jouduttiin rahapulan vuoksi muuttamaan pieneen kaupungin vuokrakaksioon.. :D

Tänä aikana kieltämättä välillä tuli epätoivoinen ja ahdistunut olo, raha-asioista ja elintasosta ja elämäntilanteesta ylipäänsä kun tämä ei ole se piste missä itseni optimaalitilanteessa näkisin. Siitäkin huolimatta kaikesta ahdistuksesta pärjättiin YHDESSÄ, toisiamme tukemalla.

Mun korvaan kuulostaa suoraan sanottuna siltä, että miehellesi tärkeysjärjestyksessä tulee ensin raha ja sitten vasta sinä. Joissain suhteissa tuo varmaan toimii, mutta itse en sellaiseen jäisi.
 
Kyllä mä tavallaan ymmärrän miestäsi hyvin..

Kurjaa jos suurimman osan, lähes kaiken menoista joutuu kustantamaan ja sä et pysty enempään kun puoleen vuokran määrästä. En halua olla ikävä ihminen mutta jos toinen ei tienaa tarpeeksi, se hankaloittaa elämää todella paljon, etenkin silloin jos on lapsia. Teillä ei niitä tainnut olla vielä..?
 
Kyllä mä tavallaan ymmärrän miestäsi hyvin..

Kurjaa jos suurimman osan, lähes kaiken menoista joutuu kustantamaan ja sä et pysty enempään kun puoleen vuokran määrästä. En halua olla ikävä ihminen mutta jos toinen ei tienaa tarpeeksi, se hankaloittaa elämää todella paljon, etenkin silloin jos on lapsia. Teillä ei niitä tainnut olla vielä..?

En kyllä ihmettele enää, miksi aika moni suhde tuntuu olevan jollain lailla huono, epätyydyttävä, huonosti toimiva tai muuten vaan viileä ja etäinen. Joo-o, kyllä se hankaloittaa elämää, jos toinen ei tienaa "tarpeeksi",ja ihan samalla lailla haittaa elämää, jos sillä toisella on vaikka joku sairaus, allergia, koirapelko tai epäsäännölliset työajat.

Silloin kun on kyse talosta, silloin on kyse talosta. Kun on kyse parisuhteesta, silloin ei ole kyse talosta, palkasta eikä työstä. Mutta jokainen toki elää elämänsä ja parisuhteensa miten haluaa. Ja tietysti se helpottaa elämää, jos ei suhteelta odota niinkään rakkautta, intohimoa ja sielunkumppanuutta. Helpompihan se riittävä palkka ja oma talo on järjestää - jos ei nyt ihan kenen tahansa kanssa, niin ainakin melkein kenen tahansa kanssa.
 
Kyllä mäkin jättäisin, jos mies olisi ollut seurustelusta asti työtön, eikä edelleenkään mitään töitä muka näkyvissä.

Eri asia on taas jos nyt pitkän ajan jälkeen jää työttömäksi, ja mä tiedän että mies on erittäin ahkera ja kova tekemään työtä kuin työtä.

Mä en kyllä jaksa uskoa näitä "haluaisin kovasti kyllä töihin"; mutta 8kk jälkeenkin on työtön.. Mitä sä oikein haet? Etkä saa muka MITÄÄN?
 
Monella on parinvalintakriteereinä tuollaisia asioita, varsinkin naisilla. Toisen toivotaan menestyvän työelämässä, varsinkin jos itselläkin on asiat hyvin, jotta voidaan toteuttaa unelmia tasapuolisesti kuluihin osallistuen. Ei siinä ole minusta mitään väärää. Se on tietysti kurjaa, jos suhde on jo alkanut ja sitten toinen jättää tuollaisten asioiden takia. Mutta teidän suhteenne on tuore ja olet suurimman osan siitä ollut työtön, joten ymmärrän miestä. Ymmärrän myös, että asia tuntuu sinusta tosi kurjalta.

Vaikka kirjoitit miehen olevan hyvätuloinen, niin eihän 2000 € nettotuloilla hänkään ole tosiaan hyvätuloinen, ei yllä ihan edes keskituloon. Jos olisi oikeasti hyvätuloinen, ei ehkä niin haittaisikaan jos toinen on hyvin pienituloinen, koska pystyisi yksinkin ostamaan talon yms.

Ei tuossa mistään parinvalintakriteereistä ole kyse - talohan siinä halutaan. Mutta kukin tavallaan. Jos omien unelmien toteuttaminen on toisen rahoista kiinni, niin aika heikolla pohjalla ollaan. Toisaalta sellaiset unelmat on kai aika helppo toteuttaa, jotka saa rahalla - joten siinä mielessä "helppo" valinta.
 
Ei taida suhde kovin vakaa (vielä?)olla. Jos ollaan tiimi, yhdessä, niin yhdessä myös mennään vaikeat ajat läpi. Ehkä hakee jotain syytä tai tosiaan ehkä näkee/pelkää ettet pysty osallistuman perheen elatukseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30782506:
Ei tuossa mistään parinvalintakriteereistä ole kyse - talohan siinä halutaan. Mutta kukin tavallaan. Jos omien unelmien toteuttaminen on toisen rahoista kiinni, niin aika heikolla pohjalla ollaan. Toisaalta sellaiset unelmat on kai aika helppo toteuttaa, jotka saa rahalla - joten siinä mielessä "helppo" valinta.

hemmetti jumahdion just tähän sun tekstiis niimpä mielummin annan kaikki massini jos hengletäni saan tuntee rikkautta sillon mulla on kaikki mitä tarviin sillon on kotona oli missä vaan :) tohon työhommaan onneks kaikki ei oo ollu niin kranttui jos sulla sattuu olee menneisyydessä tuomioo sua halutaan rangaista viellä 10 vuodenkin jälkeen siitä joutuu oleen koko ajan työmarkkinoilla yhen askeleen jäles ei sillä että nää jampat rutisis vaikka ois pätevääkin sakkii mut jengi lukee paperii nyky yhteiskunnassa sellasta se on .

mut nyyyt :9
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30782496:
En kyllä ihmettele enää, miksi aika moni suhde tuntuu olevan jollain lailla huono, epätyydyttävä, huonosti toimiva tai muuten vaan viileä ja etäinen. Joo-o, kyllä se hankaloittaa elämää, jos toinen ei tienaa "tarpeeksi",ja ihan samalla lailla haittaa elämää, jos sillä toisella on vaikka joku sairaus, allergia, koirapelko tai epäsäännölliset työajat.

Silloin kun on kyse talosta, silloin on kyse talosta. Kun on kyse parisuhteesta, silloin ei ole kyse talosta, palkasta eikä työstä. Mutta jokainen toki elää elämänsä ja parisuhteensa miten haluaa. Ja tietysti se helpottaa elämää, jos ei suhteelta odota niinkään rakkautta, intohimoa ja sielunkumppanuutta. Helpompihan se riittävä palkka ja oma talo on järjestää - jos ei nyt ihan kenen tahansa kanssa, niin ainakin melkein kenen tahansa kanssa.

Tässä ei ole kysymys välttämättä rahasta tai talosta, vaan arvoista. En ole kovapalkkainen, mutta minulle työnteko on kutsumus ja itseisarvo. Minulle työnteko on iso osa elämää, ja oli vaikea seurustella ihmisen kanssa, jolla ei ollut yhtään kunnianhimoa siihen suuntaan.

Rakkaus, intohimo ja sielunkumppanuus on yleensä sitä, että ajatellaan elämän isoista palikoista samalla tavalla.
 
Mä kyllä ymmärrän sun miestäs, en itsekään haluaisi olla kovin pitkään suhteessa varsinkaan noin nuoressa suhteessa jossa toisella ei ole koskaan rahaa ja ei voi tehdä mitä haluaa.
 
Meillä mies teki jo alusta selväksi, että hän unelmoi hyvästä autosta ja omasta talosta. Olimme opiskelijoita kun tapasimme.

Hän työllistyi heti ja alkoi tienaamaan, kun minulle kävi vähä huonommin enkä löytänyt alani töitä. Kouluttauduin vielä toiselle alalle, mutta ei löytynyt töitä. Mies ei koskaan sanonut mitään negatiivistä, mutta otin siivoojan keikkoja yms. työtä, koska tiesin olevani jarruna mieheni unelmille. Vaikken tienannut erityisen hyvin, saimme rahaa säästöön ja tulot tarpeeksi suuriksi lainaa varten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30782506:
Ei tuossa mistään parinvalintakriteereistä ole kyse - talohan siinä halutaan. Mutta kukin tavallaan. Jos omien unelmien toteuttaminen on toisen rahoista kiinni, niin aika heikolla pohjalla ollaan. Toisaalta sellaiset unelmat on kai aika helppo toteuttaa, jotka saa rahalla - joten siinä mielessä "helppo" valinta.

kumpi sulla muuten suurempi unelma asuntoautolla maailman ympäri vai tönö espoossa?

eihän noi toisia pois sulje mutta jos ajatellaan että oltais perheen kaa rahat säästös vuokra talo ois ja kummatkin töissä mut lähettäis ulkomaille kokemaan ja tehtäis siellä duunia mitä itse ajattelisit siitä? jos olisit henkisen kumppanin löytäny? kumpi sulle tärkeempää mureneva talo vai henki toisen kanssa?
 
kumpi sulla muuten suurempi unelma asuntoautolla maailman ympäri vai tönö espoossa?

eihän noi toisia pois sulje mutta jos ajatellaan että oltais perheen kaa rahat säästös vuokra talo ois ja kummatkin töissä mut lähettäis ulkomaille kokemaan ja tehtäis siellä duunia mitä itse ajattelisit siitä? jos olisit henkisen kumppanin löytäny? kumpi sulle tärkeempää mureneva talo vai henki toisen kanssa?

Tuo seikkailu pitkin maailmaa kuulostaa kyllä paljon houkuttelevammalta. Ja tietysti mieluummin henkinen kumppani kuin talo Espoossa tai missään muuallakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30782736:
Tuo seikkailu pitkin maailmaa kuulostaa kyllä paljon houkuttelevammalta. Ja tietysti mieluummin henkinen kumppani kuin talo Espoossa tai missään muuallakaan.

tiiäkkö mitä mä oon samaa mieltä sillonku ol itukko tolloo ajattelin vaan noh rahaa ja kusetin ympäristöö nyt ku tiedän mitä haluun haluun miellummin elämyksiä henkisen rakkaan kaa kaukomailla ja aina parempi jos on lapsia mukana kaikkee voi opettaa netti on pullolaan tietoo et ei jää koulustakaan vajaa mutta sellasta yhdessä oloa ja avointa kumppanuudelisuutta toisiamme kohtaan ei voita mikään materia eikä muukaan mä nään sut aamulla ku herään ja rakkaat lapset ni se on ruuan veden jälkeen eähdyttävintä elämässä kun on toisemme tulee aina toimeen nosthan se haluakin toisten hyvään ja motivoi unelmii näin mä uskon loppuun saakka :) kulttuurit ja erilaiset ihmiset opettaa elämää enemmän ku sata kirjaa koulussa laja alasuutta luo sitten on hyvä lapsenkin mennä kirjan pariin tai niin tein itsekkin
 
Henkistä kumppanuutta arvostetaan paljon. Mulle riittää ja täytyy riittää kun on kumppani, jonka kanssa jakaa arki ja lapset. Asiat ei oo aina olleet niin mutta vuosikymmenien aikana voi tapahtua paljon erottavaa, jota ei voi korjata millään. Silti on enemmän yhdistävää kuin erottavaa.
 
tiiäkkö mitä mä oon samaa mieltä sillonku ol itukko tolloo ajattelin vaan noh rahaa ja kusetin ympäristöö nyt ku tiedän mitä haluun haluun miellummin elämyksiä henkisen rakkaan kaa kaukomailla ja aina parempi jos on lapsia mukana kaikkee voi opettaa netti on pullolaan tietoo et ei jää koulustakaan vajaa mutta sellasta yhdessä oloa ja avointa kumppanuudelisuutta toisiamme kohtaan ei voita mikään materia eikä muukaan mä nään sut aamulla ku herään ja rakkaat lapset ni se on ruuan veden jälkeen eähdyttävintä elämässä kun on toisemme tulee aina toimeen nosthan se haluakin toisten hyvään ja motivoi unelmii näin mä uskon loppuun saakka :) kulttuurit ja erilaiset ihmiset opettaa elämää enemmän ku sata kirjaa koulussa laja alasuutta luo sitten on hyvä lapsenkin mennä kirjan pariin tai niin tein itsekkin

Ja eiväthän ne toisiaan sulje poiskaan, reissaaminen ja kirjat. Mutta se on totta, että rakkaat ihmiset ja yhteinen elämä heidän kanssaan on merkityksellisintä. Ja elämää voi elää juuri niinkuin haluaa, voi tuntea koko maailman kotimaaksi tai kodiksi tai miten vaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30782758:
Ja eiväthän ne toisiaan sulje poiskaan, reissaaminen ja kirjat. Mutta se on totta, että rakkaat ihmiset ja yhteinen elämä heidän kanssaan on merkityksellisintä. Ja elämää voi elää juuri niinkuin haluaa, voi tuntea koko maailman kotimaaksi tai kodiksi tai miten vaan.

tää mitä sanoit pitäis olla aina number 1 :) koska se on sitä aitoo ja adventure mitä elämä on tottakait se vaatii duunii mut niin sen mielestäni ppitää olla sen parisuhteen eikä kahlitsevaa mieti ny jos sä sanoisit mulle mä en ala olee sun kaa jos mä en saa just tota taloo ni mä joutuisin sanoo good luck. sisältö sisältö ja sisältö tärkein ku pramee ulkohuussi joka on yksinäinen sisältä.
 
  • Tykkää
Reactions: Mörköäiti
En ole kyllä koskaan ajatellut, että parisuhteen kestävyys joutuisi koetukselle toisen työttömyyden vuoksi.. Jos mies/nainen ihan oikeasti jättää sen vuoksi, että toinen ei löydä työtä, niin onko silloin kyse mitenkään vakavasta suhteesta? Itse ajattelen, että parisuhteessa ollaan ihan muista syistä, kuten rakkaudesta, välittämisestä.. Mutta onhan toki niin, että ihmisillä on erilaiset prioriteetit.

Onneksi olen itse löytänyt miehen, joka jakaa mun näkemyksen siitä, mitä parisuhteessa oleminen tarkoittaa. Meillä on ihan alusta lähtien ollut yhteiset rahat, molemmat maksaa oman maksukykynsä mukaan. Silloin kun tavattiin, minä olin johtotehtävissä ja palkkaa tuli kk n. 4000 euroa, mikä oli yksinasuvalle opiskelijalle tosi paljon. Miehellä oli tuolloin tosi pieni palkka ja sitten jäi vielä 2,5 kuukaudeksi työttömäksi. Yhdessä mentiin entiseen malliin ja minä maksoin kauppareissuilla ja ravintoloissa, jne. Reilu vuosi sitten loppui minulta työt ja palasin takaisin opiskelijaksi, opiskelin vielä miehen kotoa käsin ja rahaa tuli kuukaudessa tasan 250 euroa. Mies maksoi ihan kaiken, yhteiseen kotiin liittyvät kulut ja joskus jopa minun laskujani! Nyt olen ollut useamman kuukauden työttömänä ja ansiosidonnaista saan noin 1000 euroa puhtaana ja voin taas maksaa oman osani kuluista. Mutta tätä ketjua lukiessani tuli kyllä huoli, että josko se omakin mies on kyllästynyt minun kotona lojumiseeni. Ei kuulemma ole, onneksi. Ei ole aiemmin tullut mieleenkään epäillä, etteikö riittäisi rakkaus työttömyyden yli! :)

Aapeelle sanoisin, että kannattaa todellakin harkita oletko oikeanlaisessa suhteessa. Minusta kuulostaa, että miehelläsi on prioriteetit vähän erilaiset mitä toimivissa parisuhteessa tarvitaan. Suhteissa on niiden hyvien aikojen lisäksi varmasti myös huonojakin kausia ja minusta ainakin olisi kamala pelätä koko ajan, että työttömyys, sairastuminen, tms. vastoinkäyminen saisi miehen ottamaan jalat alleen.
 

Yhteistyössä