Ajattelin ottaa itteeni niskasta kiinni ja alkaa kirjotteleen. Nyt on joka päivä useampaan otteeseen tullu käytyä täällä lukemassa teidän kirjoituksia. Kovasti alkaa tuo synnytyksen lähestyminen pyöriä mielessä.
Gcs15: Paljon onnea pojan johdosta!
Jassåå: Onko ylävatsakipuihin löytynyt syytä? Minullakinhan oli silloin jossain vaiheessa raskautta tuollainen kipukohtaus ja jouduin päivystykseen. Maksa-arvoista afosit olivat koholla, yli 4-kertaiset. Syy jäi vähän epäselväksi, mutta lääkäri epäili että syynä olisi ollut itsestään läpitullut sappikivi. Toivottavasti sinulla kaikki hyvin!
Suska: Harmi että miehesi sisko käyttäytyy noin inhottavasti! Onneksi miehesi on tukenasi tässä asiassa.
Jazzilla kuulosti olevan liitoskipuja. Sama juttu täällä. Aivan järkyttävässä tuskassa alapää, ei pysty seisomaan eikä kävelemään. Välillä ihan itku pääsee ku yrittää tuon esikoisen kanssa pärjätä päivät. En tiiä miten kauan tämäki kestää, esikoista odottaessa en muista tällaisia kipuja olleen ollenkaan..?? Vauva puskee kovasti päällään tuonne alas, ja välillä tuntuu että putkahtaa ihan hetkenä minä hyvänsä ulos sieltä. Valkovuoto on lisääntyny samalla tavalla kuin edellisen raskauden lopussa. Pikkuhousunsuojia täytyy koko ajan käyttää.
Onkos muilla muuten sitä
viimeistä lääkärineuvolaa (on muistaakseni joskus 36-37 viikolla)? Meidän kunnassa tämä on poistettu kokonaan, joten nyt ei sitte enää pääse ollenkaa lääkärille. Vähän harmi, kun sieltä ois saanu vähän infoa siitä onko paikat lähteny pehmeneen ja aukeamaan. Viime viikolla kävin lääkärillä hakemassa tämän viimeisen viikon s-lomaa ennen äitiysloman alkua. Silloin tsekattiin myös kohdunsuun tilanne, paikat olivat hieman pehmenneet ja aavistuksen auki, kaulaa jäljellä n. 2 cm. Nyt vaan on nuo liitoskivut (vai mitä nyt ovatkaan?) olleet niin kovat tuon lääkärikäynnin jälkeen, että ois kiva tietää mitä tuolla alakerrassa tapahtuu. Muutenkin tämä jässikkä kasvaa yläkäyrällä, joten luulisin ja toivoisin että syntyisi vähän etuajassa, ettei tarvi synnyttää isokokoista pojua.
Niin, ja vielä pitää kertoa teille yks
ilouutinen: Äitiyslomalle jäämisestä huolimatta minut vakinaistettiin, joten ei tarvitse enää murehtia mihin lähden töihin sitten kun olen työelämään palailemassa.
Nyt nukkumaan, jos näiltä kivuilta unen saisi.
Äittä-83 ja mussukka 34+2