Oonko natsi jos en halua miestä synnytykseen...?

En nyt yhtään ymmärrä, että mikä ihmeen OIKEUS isällä on olla synnytyssalissa. Onko mullakin oikeus olla mun lapsen isän peräsuolen tähystyksessä mukana, koska se voi olla ihan mieletön elämys ja mulla nyt vaan on oikeus olla siinä läsnä?

Sori vaan, mutta vaikka ne isät yleensä on aivan ihania, älyttömän tärkeitä ja rakkaita, niin kyllä se silti vaan menee niin, että se joka sielä synnyttää on täysin vapaa päättämään ihan itse, keitä synnytyssalissa on mukana. Siinäkohtaa millään muulla ei ole kertakaikkiaan minkään asteen merkitystä kuin sillä, että äidillä on kaikki ok ja lapsella on kaikki ok. Jos äidillä ei ole kaikki hyvin, ei varmasti ole lapsellakaan.

Lapsi on aivan yhtä paljon isän kuin äidinkin. Voiko mies siis kieltää naista näkemästä synnytystä ja vaatia, että naisen silmät peitetään? Kyse ei ole naisen kehosta vaan uudesta yksilöstä. Samoin se on abortissakin. Abortissa nainen ei päätä omasta kehostaan, vaan surmaa lapsen.

 

En tiedä, mutta jos puhutaan vain siitä synnytyksestä nyt. Jännä, että ihmiset ovat sitä mieltä, että vaikka miehen läsnäolo tuntuisi synnyttävästä naisesta vaikealta, epämiellyttävältä tai häiritsevältä, niin pitäisi vaan "purra hampaat yhteen ja pitää mölyt mahassa".

En ole tuota mieltä ja aika harva muukaan. Vaan ihan tässä pohdin onko perimmäinen syy nyt ihan oikeasti kuitenkaan tuo, vaan ennemminkin ap:n katkeruus ja kostonhalu. "kun sä oot tommonen niin mä en ota sua mukaan läl läl lää". Ja sit voidaan vielä vähätellä miehen osaa oman lapsensa syntymällä tälläisillä "elämysmatka"-kommenteilla. Ei se miehen "elämys" siinä kuitenkaan oo yhtään sen vähempiarvoinen kuin naisenkaan, vaikka sitä kuinka vähättelis.

Yritin vain auttaa ap:tä ratkaisemaan konfliktitilanteen. Mutta ilmeisesti ap ei edes halua olla suhteessa enää miehensä kanssa. Silloin osuvin neuvo on palstalta tuttu: Jätä se sika!!!! (tai alikehittynyt Muumi).

Ja naiset on tyytyväisiä taas hetken.... Yksi suhde tuhottu.

 

Onko nykyään niin, ettei ole enää järjestetä synnytysvalmennusta, johon tulevat vanhemmat osallistuvat yhdessä?

 

En ole tuota mieltä ja aika harva muukaan. Vaan ihan tässä pohdin onko perimmäinen syy nyt ihan oikeasti kuitenkaan tuo, vaan ennemminkin ap:n katkeruus ja kostonhalu. "kun sä oot tommonen niin mä en ota sua mukaan läl läl lää". Ja sit voidaan vielä vähätellä miehen osaa oman lapsensa syntymällä tälläisillä "elämysmatka"-kommenteilla. Ei se miehen "elämys" siinä kuitenkaan oo yhtään sen vähempiarvoinen kuin naisenkaan, vaikka sitä kuinka vähättelis.

Yritin vain auttaa ap:tä ratkaisemaan konfliktitilanteen. Mutta ilmeisesti ap ei edes halua olla suhteessa enää miehensä kanssa. Silloin osuvin neuvo on palstalta tuttu: Jätä se sika!!!! (tai alikehittynyt Muumi).

Ja naiset on tyytyväisiä taas hetken.... Yksi suhde tuhottu.

Mutta miehen kokemus synnytyksessä on kyllä toissijainen suhteessa synnyttäjän kokemukseen. Niin se vaan on. Siellä synnytyksessä on tärkeää vauvan ja äidin vointi, ja se, miten synnytys äidin kannalta sujuu, vaikuttaa myös vauvan hyvinvointiin.

Katkeruus ja kostonhalu... okei. Miksi täsäs ketjussa on yritetty kauheasti ymmärtää miestä, miten hämmentävä ja outo uusi tilanne voi olla ja että siksi hän ei osaa tai ymmärrä käyttäytyä oikein. Ja ap:n täytyisi nyt vaan keskustella ja korjata heidän välinsä. Miksi ei yhtä lailla ymmärretä ap:tä, miten hämmentävä ja outo tilanne on, kun kumppani muuttuu tuollaiseksi kylmäksi ja välinpitämättömäksi raskausaikana? Jos tuo suhde kaatuu, niin onko syynä vain se, ettei raskaana oleva nainen jaksanut ymmärtää ja ymmärtää loputtomiin taas yhtä miestä, jonka ei tarvitse olla aikuinen?

Onhan tuo tilanne mahdollista korjata keskustelemalla perinpohjaisesti, ja jos mies muuttaa asennoitumistaan. Mutta on kyllä ihmeellistä, miten nimenomaan raskaana olevaa naista syyllistetään siitä, että haluaa synnyttää ilman miehen läsnäoloa - vaikka siihen on perustelut.

 

Lapsi on aivan yhtä paljon isän kuin äidinkin. Voiko mies siis kieltää naista näkemästä synnytystä ja vaatia, että naisen silmät peitetään? Kyse ei ole naisen kehosta vaan uudesta yksilöstä. Samoin se on abortissakin. Abortissa nainen ei päätä omasta kehostaan, vaan surmaa lapsen.

Onko siis sinusta se, että mies pääsee näkemään synnytyksen, tärkeämpi asia kuin se, että synnyttäjällä on luottavainen ja hyvä olo synnytyksen aikana?

 

Lapsi on aivan yhtä paljon isän kuin äidinkin. Voiko mies siis kieltää naista näkemästä synnytystä ja vaatia, että naisen silmät peitetään? Kyse ei ole naisen kehosta vaan uudesta yksilöstä. Samoin se on abortissakin. Abortissa nainen ei päätä omasta kehostaan, vaan surmaa lapsen.

Voiko nainen päättää, että kun sitä ei enää huvita kantaa lasta mahassaan, niin miehen pitää ottaa se kantaakseen? Lapsihan on yhtälailla miehen, eikö? Mikä ihmeen oikeus miehillä on luistaa tästä? Tai jos naista ei huvita synnyttää, niin voiko se pistää miehen synnyttämään? Sehän on ihan epäreilua, että naisten tarvii aina synnyttää?

Ymmärrätkö pointin?

Sattuneesta syystä lapsi voi kehittyä ja kasvaa ainoastaan naisen ruumiissa. Sattuneesta syystä vain nainen voi synnyttää. Synnytys on aika raju. Raskaus ja synnytys vaikuttavat ainoastaan naisen kehoon. Siksi, se on äidille huomattavasti henkilökohtaisempi asia, kuin isälle. Siksi mielestäni äidillä on oikeus synnyttää haluamallaan tavalla siinä seurassa, jonka hän paikalle haluaa.
Käsittääkseni kukaan ei tässä tapauksessa ole eväämässä isältä lapsensa tapaamista. Isä voi vaikka odottaa viereisessä huoneessa ja saada vauvan heti syntymän jälkeen syylin, mutta jos äiti ei isää halua synnytykseen mukaan, niin on oikeus ja kohtuus, että isä ei sielä ole.

Nyt kun otat puheeksi vielä abortin, niin voisitko kertoa missä vaiheessa mielestäsi parin solun poistaminen kehosta muuttuu lapsen surmaamiseksi? Vai onko mielestäsi esim. Katumuspillerit lapsen surmaamista?

 

Ap kuulostaa todella katkeroituneelta eikä ilmeisesti edes halua kuulla mitä miehellä on tunnon päällä ja mitä mies ajattelee odotuksesta ja syntymästä/synnytyksestä. Säälin miestä. Yhtä paljon on vikaa ap ssa kuin miehessäänkin. Onko se ap mahdottomuus puhua avoimesti kummankin tunteista nyt? Koska joskus ne kuitenkin on puhuttava jos aiotte yhdessä asua. Ei ihme että ihmise tv eroaa niin "helposti" nykyään.

 

Mitä, jos mies haluaisi nähdä, kun lapsi konkreettisesti syntyy maailmaan, mutta nainen ei haluaisi hänen tuijottavan jalkoväliinsä - pitäisikö mielestänne miehen saada tahtonsa läpi? Onhan se niin suuri elämys ja tärkeää, vai? Entä, jos nainen haluaa synnyttää jakkaralla tai vedessä, niin pitäisikö hänet pakottaa synnyttämään puoli-istuvassa asennossa, jotta mies näkisi vauvan syntymän paremmin?

Entä, jos nainen ja mies ovat eri mieltä synnytystavasta, ja mies olisi vaikka saanut päähänsä, että vesisynnytykseen liittyy riskejä, ja sillä perusteella haluaisi estää naista synnyttämästä vedessä. Pitäisikö miehen saada vaikuttaa synnytystapaan? Entä, jos nainen haluaisi mukaan doulan, joka osaa vaikkapa hieroa tai muuten auttaa eri tavoin kuin mies itse, ja jos mies ei haluaisikaan "ulkopuolisia" mukaan synnytykseen - pitäisikö miehen saada estää doulan mukaan tulo?

Vastaus näihin kysymyksiin liittyy siihen, kenen kokemus synnytyksessä painaa eniten. Onko sittenkään nainen ja miehen "elämys" tai kokemus synnytyksessä täysin samalla viivalla? Onko naisella ja miehellä synnytykseen yhtä paljon sananvaltaa tai pitäisikö olla? Kenellä on oikeus päättää synnytykseen liittyvistä asioista?

 

Ap kuulostaa todella katkeroituneelta eikä ilmeisesti edes halua kuulla mitä miehellä on tunnon päällä ja mitä mies ajattelee odotuksesta ja syntymästä/synnytyksestä. Säälin miestä. Yhtä paljon on vikaa ap ssa kuin miehessäänkin. Onko se ap mahdottomuus puhua avoimesti kummankin tunteista nyt? Koska joskus ne kuitenkin on puhuttava jos aiotte yhdessä asua. Ei ihme että ihmise tv eroaa niin "helposti" nykyään.

Juurihan ap kertoi, että aikoo ottaa asiat puheeksi miehen kanssa ja jopa miehen puolesta etsiä tietoa siitä, mitä tukihenkilö tekee synnytyksessä. Mutta ei ap voi myöskään loputtomiin tehdä kaikkea yksin. Se, että ap avaa keskustelun, ei vielä yksin ratkaise tilannetta, vaan miehen täytyy tarttua tilaisuuteen ja puhua, selvittää asioita, jne.

 

En voi ku ihmetellä miksi pitää alkaa saivarteleen asioista! Aikuiset ihmiset! Eiköhän esim siinä tilanteella kun raskautta suunnitellaan nainen ole tietoinen, että hän kantaa vauvan. Ja ap, miksi et voi puhua miehesi kanssa niinkuin aikuiset ihmiset, kuunnellen ja kunnioittaen kumpaakin? Vaan teet päätöksen kun olet katkeroitunut siitä että mies ei ole ajatustesi lukija eikä ole tiennyt mitä sinä toivot raskauden ajalta! Ja jos katkeruudeen pohjalta ilman halua ja yritystä parantaa välejänne teet päätöksen että mies ei saa tulla synnytykseen, silloin se on kosto. Ja siihen kierteeseen ku ajatte, ei tuo suhteemme kauoa kestä. Ei uskois aikuiseksi ihmiseksi sua ap. Mies ei ole ajatusten lukija etkä sinä miehesi ajatusten lukija! Puhukaa, puhukaa ja PUHUKAA!

 

kyllä minä sen voin ihan rehellisesti myöntää, että joo olen katkeroitunut tämän raskauden aikana aika paljonkin. Kun ennen niin huomaavainen ja ihana mies on muuttunut sellaiseksi omassa kuplassaan elelijäksi, ja kohtelee mua ja tulevaa lasta kuin meitä ei olisikaan.

Miehellä ei oo ollut mitään intressejä puhua omista tunteistaan, ja usko vaan kuinka paljon oon kuunnellut ja tukenut sitä kun se kertoo omia suunnitelmiaan ja omista menoistaan ja tekemisistään. Mutta kun pienintäkään vastavuoroisuutta ei ole. Jossain kohtaa se minunkin jaksaminen katkeaa. Täällä osalla keskustelijoista tuntuu olevan se ajatusmaailma että naiset on olemassa vaan miestänsä varten, ja naisen tulee aina vaan ymmärtää ja ymmärtää ja taipua miehen tahtoon.

En osaa sanoa suhteen tulevaisuudesta mitään. Tää on ihan veitsenterällä oleilua mun puolelta kokoajan. Oon eri mieltä siitä, että suhteen hyvinvointi olis pelkästään mun vastuulla. Pelkästään jo se, että meidän suhde on jo kuukausien ajan ollut 100% platoninen, on ajanut meitä erilleen. Eikä kyse ole seksuaalisesta haluttomuudesta, koska mies aika avoimesti jättää mälliset talouspaperinsa sängyn viereen mun siivottavaksi. Se ei vaan halua mua.

AP

 

Ap kuulostaa todella katkeroituneelta eikä ilmeisesti edes halua kuulla mitä miehellä on tunnon päällä ja mitä mies ajattelee odotuksesta ja syntymästä/synnytyksestä. Säälin miestä. Yhtä paljon on vikaa ap ssa kuin miehessäänkin. Onko se ap mahdottomuus puhua avoimesti kummankin tunteista nyt? Koska joskus ne kuitenkin on puhuttava jos aiotte yhdessä asua. Ei ihme että ihmise tv eroaa niin "helposti" nykyään.

Onko se sitten niin kohtuutonta olla katkeroitunut tuossa kohtaa. Niinkun ihan oikeasti?
Onko tässä tilanteessa se katkeroitunut henkilö nyt se "sairaan paska tyyppi"?
Ihan yhtälailla ensimmäinen raskaus on naiselle hämmentävä ja ihmeellinen asia. Siihenkin menee aika sopeutua ja ymmärtää tilannetta.
Ihan mielenkiinnosta, miksi vitussa miehillä on aina okeus olla ihan vitun hämmentyneitä ja käyttäytyä miten sattuu ja naisen tulee ymmärtää loputtomiin ja jos se ei niin tee, niin se on vitun katkera ja lapsellinen tyyppi, kun sitä alkaa todenteolla kyllästyttämään se VITUN kusipää joka ei kertakaikkiaan pysty irrottamaan päätään omasta persereiästään.
Vittu mitä paskaa.

Mua voi sitten ottaa aivoon se, että naiset täällä kehottaa toisia naisia alistumaan minkä tahansa laiseen kohteluun ja vielä syyllistää siitä, että toista alkaa ottamaan päähän se, miten se ei tule lainkaan huomioiduksi, nähdyksi tai kuulluksi.

 

Kylläpäs nyt nostaa verenpainetta tämä ketju =) Niin itsellä kuin näköjään muillakin.
Hyvin pitkälti olisi julkaisukelvotonta materiaali koko roska.

Että mieskö voisi käyttäytyä niin kuin lystää ja naisen loputon tehtävä on ymmärtää ja tukea miehen isyyttä, unohtaen omat tarpeensa, hyvinvointinsa ja jaksamisensa....olla jatkuvasti antavana osapuolena sekä vanhemmuudessa että parisuhteessa, koska kaikki mieheen kohdistetut vaatimukset vaarantavat isä-lapsi -suhteen.

Tulee väistämättä mieleen, että jos Suomen äidit saavat tällaista palautetta hakiessaan itselleen tukea vaikeissa asioissa, voisi se selittää melko pitkälle niitä tragedioita joita viime vuosina tuntuu tapahtuvan yhä enemmän.
Ja ei, en sano että ap alkaa nyt suunnittelemaan lapsensurmaa. Tämä ajatus oli hyvin yleisellä tasolla.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että vanhemmuudella ei ole itseisarvoa.
Vanhemmat ovat arvokkaita, kun toimivat lasta kohtaan arvoa tuottavalla tavalla.
Myöskään parisuhteella ja perheellä ei ole itseisarvoa. Ne ovat arvokkaita vasta kun tuottavat lapselle ja parisuhteen osapuolille turvallisen ja hyvän alustan elää ja kasvaa.

Ap, älä lue tätä ketjua enempää. Melkein voin luvata ettei tästä ole mitään hyötyä.

Jos kuitenkin itse antaisin jotain neuvoa tilanteeseen jossa olet - koska kaikilla on kuitenkin tarve tuoda oma mielipiteensä esiin - kehottaisin oikein ylirehellisesti miettimään omat motivaatiosi.
Sinulla ei ole velvollisuutta ottaa miestä synnytykseen. Piste. Tästä ei pitäisi edes keskustella enempää. Ei kukaan ota maratonillekaan mukaan ihmistä, jonka voi olettaa vain tekevän kiusaa koko matkan.
Mutta jos yhtään tuntuu siltä, että jätätkin miehen ulkopuolelle, että saat sen mielihyvän tunteen kun vähän ansaitusti näpäytät häntä, niin jätä se tekemättä. Siitä ei ole hyötyä. Ei sinulle, ei lapselle eikä sille miehellekään. Ei loppujenlopuksi. Ja se on kuitenkin näitä asioita, joita et saa tekemättömäksi, jos myöhemmin harmittaa
Ihan siis itsestäsi kiinni. Ei siitä mitä me tuntemattomat tällä netissä moralisoidaan =) Me ei tiedetä teidän elämästä mitään.

Itse pitäisin ajatuksesta, että päästäisin miehen "yleisöksi" ja ottaisin itselleni tukihenkilön (se voi muuten olla ihan vaan ystävä, jos ajatus ammattimaisesta doulasta on liian vieras). Ja ihan tekisin selväksi tämän asetelman.
Jos ei mies ole ihan täysin urpo, on hänessä pakko herätä kysymys siitä, miksei hän kelpaa oman lapsensa synnytyksessä tueksi.
Ja minähän selittäisin sen hänelle.

Tulipa pitkä sepustus. Mutta jääköön tämä ainokaisekseni =)

 

kyllä minä sen voin ihan rehellisesti myöntää, että joo olen katkeroitunut tämän raskauden aikana aika paljonkin. Kun ennen niin huomaavainen ja ihana mies on muuttunut sellaiseksi omassa kuplassaan elelijäksi, ja kohtelee mua ja tulevaa lasta kuin meitä ei olisikaan.

Miehellä ei oo ollut mitään intressejä puhua omista tunteistaan, ja usko vaan kuinka paljon oon kuunnellut ja tukenut sitä kun se kertoo omia suunnitelmiaan ja omista menoistaan ja tekemisistään. Mutta kun pienintäkään vastavuoroisuutta ei ole. Jossain kohtaa se minunkin jaksaminen katkeaa. Täällä osalla keskustelijoista tuntuu olevan se ajatusmaailma että naiset on olemassa vaan miestänsä varten, ja naisen tulee aina vaan ymmärtää ja ymmärtää ja taipua miehen tahtoon.

En osaa sanoa suhteen tulevaisuudesta mitään. Tää on ihan veitsenterällä oleilua mun puolelta kokoajan. Oon eri mieltä siitä, että suhteen hyvinvointi olis pelkästään mun vastuulla. Pelkästään jo se, että meidän suhde on jo kuukausien ajan ollut 100% platoninen, on ajanut meitä erilleen. Eikä kyse ole seksuaalisesta haluttomuudesta, koska mies aika avoimesti jättää mälliset talouspaperinsa sängyn viereen mun siivottavaksi. Se ei vaan halua mua.

AP

Siinä ei ole mitään väärää, että olet katkeroitunut. Se on ihan ok.

Naisen ei tule elää miestään varten ja palvoa maata tämän jalkojen juuressa. Se on ihan oikein, että sulla on myös odotuksia sun miestä kohtaan. Ei ole kohtuutonta, että se olisi kiinnotunut omasta kumppanistaan ja yhteisestä lapsesta.

Sinuna mä nyt ottaisin pienen irtaantumisen. Kasaisin kamat ja menisin vaikka yhdeksi yöksi kylpylään. Huikkaisin ovesta heipat, sen enempää selittelemättä ja viettäisin vuorokauden ihan vaan itseäni varten. Heittäisin puhelimen nurkkaan, enkä vastaisi kenellään. ((( Tietysti vois olla ihan hyvä kuitenkin infota vaikka parasta ystävää tai äitiä siitä, missä on )))

 

Mitä, jos mies haluaisi nähdä, kun lapsi konkreettisesti syntyy maailmaan, mutta nainen ei haluaisi hänen tuijottavan jalkoväliinsä - pitäisikö mielestänne miehen saada tahtonsa läpi? Onhan se niin suuri elämys ja tärkeää, vai? Entä, jos nainen haluaa synnyttää jakkaralla tai vedessä, niin pitäisikö hänet pakottaa synnyttämään puoli-istuvassa asennossa, jotta mies näkisi vauvan syntymän paremmin?

Entä, jos nainen ja mies ovat eri mieltä synnytystavasta, ja mies olisi vaikka saanut päähänsä, että vesisynnytykseen liittyy riskejä, ja sillä perusteella haluaisi estää naista synnyttämästä vedessä. Pitäisikö miehen saada vaikuttaa synnytystapaan? Entä, jos nainen haluaisi mukaan doulan, joka osaa vaikkapa hieroa tai muuten auttaa eri tavoin kuin mies itse, ja jos mies ei haluaisikaan "ulkopuolisia" mukaan synnytykseen - pitäisikö miehen saada estää doulan mukaan tulo?

Vastaus näihin kysymyksiin liittyy siihen, kenen kokemus synnytyksessä painaa eniten. Onko sittenkään nainen ja miehen "elämys" tai kokemus synnytyksessä täysin samalla viivalla? Onko naisella ja miehellä synnytykseen yhtä paljon sananvaltaa tai pitäisikö olla? Kenellä on oikeus päättää synnytykseen liittyvistä asioista?

Voi kamelin anus sentään. Synnyttävä nainen määrää loppupeleissä kaiken vaikka mielivaltaisesti jos niin haluaa. Mutta jos haluaa toimivan parisuhteen ei kannata lähteä kosto/mielivaltalinjalle. Ja yhtään KUMPAAKAAN tässä puolustelematta, kun vikaa on yleensä molemmissa. Harvemmin se ihana mies ihan yks kaks ykspuolisesti muuttuu vittupääksi vaikka nainen on itse enkeli....

Nainen voi aivan vapaasti ja mielivaltaisesti evätä mieheltä pääsyn synnytykseen mukaan. Se on fakta. Onko se ihan oikein parisuhteen kannalta, niin ei varmasti. Se on iso loukkaus sitä isää kohtaan joka paikalla haluaisi olla. Ap:lla on oikeus tunteisiin ja niin on myös miehellä. Mieskin SAA tuosta loukkaantua, niin se vaan on. Ja ap:n pitää siitä sitten vain seuraukset itse kantaa.

 

Asia mikä unohtuu liian monelta naiselta, huono puoliso ei ole sama kuin huono isä. Sillä lapsella ei koskaan kosteta toiselle yhtään mitään, naurettavaa että täällä muutama siihen kannustaa vauva pelinappulana, hohoijakaa.

 

Voi kamelin anus sentään. Synnyttävä nainen määrää loppupeleissä kaiken vaikka mielivaltaisesti jos niin haluaa. Mutta jos haluaa toimivan parisuhteen ei kannata lähteä kosto/mielivaltalinjalle. Ja yhtään KUMPAAKAAN tässä puolustelematta, kun vikaa on yleensä molemmissa. Harvemmin se ihana mies ihan yks kaks ykspuolisesti muuttuu vittupääksi vaikka nainen on itse enkeli....

Nainen voi aivan vapaasti ja mielivaltaisesti evätä mieheltä pääsyn synnytykseen mukaan. Se on fakta. Onko se ihan oikein parisuhteen kannalta, niin ei varmasti. Se on iso loukkaus sitä isää kohtaan joka paikalla haluaisi olla. Ap:lla on oikeus tunteisiin ja niin on myös miehellä. Mieskin SAA tuosta loukkaantua, niin se vaan on. Ja ap:n pitää siitä sitten vain seuraukset itse kantaa.

Kyllä. Ja myös miehen pitää ottaa huomioon, että naisella on täysi oikeus loukkaantua, jos mies ei halua naista paikalle, kun se tunkee melonia perseestään ulos. Mies kantaa siitä sitten ihan itse vaan seuraukset, jos nainen loukkaantuu.

Mä muuten suuresti ihmettelen näitä, "kyllä molemmissa täytyy olla vikaa" juttuja. Kyllä mä voin ainakin olla ihan täysi mulkku välillä, eikä mun miehellä ole siihen osaa eikä arpaa. Eli siis ihan hemmetin typerä hokema, mikä on ilmeisesti tällä hetkellä muotia.

 

Asia mikä unohtuu liian monelta naiselta, huono puoliso ei ole sama kuin huono isä. Sillä lapsella ei koskaan kosteta toiselle yhtään mitään, naurettavaa että täällä muutama siihen kannustaa vauva pelinappulana, hohoijakaa.

Eikö se isä voi sitten olla hyvä isä, jos se ei ole synnytyksessä paikalla, vaan odottaa esim. viereisessä huoneessa?

 

Eikö se isä voi sitten olla hyvä isä, jos se ei ole synnytyksessä paikalla, vaan odottaa esim. viereisessä huoneessa?

Tässähän kostetaan sille isälle sitä huonona puolisona olemista, eikö?

 

Tässähän kostetaan sille isälle sitä huonona puolisona olemista, eikö?

Mutta jos hän ei pysty olemaan tukena, niin miksi juuri hän tulisi tukihenkilöksi synnytykseen?

 

Mutta jos hän ei pysty olemaan tukena, niin miksi juuri hän tulisi tukihenkilöksi synnytykseen?

Ja tämän on ap vaan päättänyt ihan itse katsomalla tulevaisuuteen?

 

Ja mitä tukea siellä sairaalassa tarvitsee muuta kuin sen, että toinen on vaan vieressä?

 

jos mies ei oo kiinnostunut raskaudesta, lapsesta eikä naisestaan, ei mies voi olettaa että nainen avomielin haluaisi etäiseksi muuttuneen miehen paikalle tilanteeseen, joka on naiselle äärimmäisen raskas paikka.

Voihan sen kostamiseksikin määritellä, mut sitä saa mitä tilaa.


AP

 

Ja tämän on ap vaan päättänyt ihan itse katsomalla tulevaisuuteen?

Ei, vaan sehän on päätelty miehen nykyisestä käytöksestä. Vähän kohtuutonta vaatia naista ottamaan riski ihmisen kohdalla, joka ei ole ollut tukena raskausaikanakaan. Sekin on tärkeää, että synnyttämään lähtiessä on levollinen ja turvallinen olo tukihenkilön suhteen. Jos etukäteen huolestuttaa ja pelottaa, miten hänen kanssaan mahtaa mennä, ei hän ole oikea henkilö tukihenkilöksi.

Ottaisitko itse synnytykseen mukaan ihmisen, johon et pystyisi luottamaan?

 

Ja mitä tukea siellä sairaalassa tarvitsee muuta kuin sen, että toinen on vaan vieressä?

Jos se vieressä olo riittäisi, mies voisi varmaan olla vaikka tajuttomana lattialla. Etkö siis muka tiedä, mitä tarkoittaa se, että tukee toista? Ei se tarkoita vaan sitä, että maleksii paikalla.