Kylläpäs nyt nostaa verenpainetta tämä ketju =) Niin itsellä kuin näköjään muillakin.
Hyvin pitkälti olisi julkaisukelvotonta materiaali koko roska.
Että mieskö voisi käyttäytyä niin kuin lystää ja naisen loputon tehtävä on ymmärtää ja tukea miehen isyyttä, unohtaen omat tarpeensa, hyvinvointinsa ja jaksamisensa....olla jatkuvasti antavana osapuolena sekä vanhemmuudessa että parisuhteessa, koska kaikki mieheen kohdistetut vaatimukset vaarantavat isä-lapsi -suhteen.
Tulee väistämättä mieleen, että jos Suomen äidit saavat tällaista palautetta hakiessaan itselleen tukea vaikeissa asioissa, voisi se selittää melko pitkälle niitä tragedioita joita viime vuosina tuntuu tapahtuvan yhä enemmän.
Ja ei, en sano että ap alkaa nyt suunnittelemaan lapsensurmaa. Tämä ajatus oli hyvin yleisellä tasolla.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että vanhemmuudella ei ole itseisarvoa.
Vanhemmat ovat arvokkaita, kun toimivat lasta kohtaan arvoa tuottavalla tavalla.
Myöskään parisuhteella ja perheellä ei ole itseisarvoa. Ne ovat arvokkaita vasta kun tuottavat lapselle ja parisuhteen osapuolille turvallisen ja hyvän alustan elää ja kasvaa.
Ap, älä lue tätä ketjua enempää. Melkein voin luvata ettei tästä ole mitään hyötyä.
Jos kuitenkin itse antaisin jotain neuvoa tilanteeseen jossa olet - koska kaikilla on kuitenkin tarve tuoda oma mielipiteensä esiin - kehottaisin oikein ylirehellisesti miettimään omat motivaatiosi.
Sinulla ei ole velvollisuutta ottaa miestä synnytykseen. Piste. Tästä ei pitäisi edes keskustella enempää. Ei kukaan ota maratonillekaan mukaan ihmistä, jonka voi olettaa vain tekevän kiusaa koko matkan.
Mutta jos yhtään tuntuu siltä, että jätätkin miehen ulkopuolelle, että saat sen mielihyvän tunteen kun vähän ansaitusti näpäytät häntä, niin jätä se tekemättä. Siitä ei ole hyötyä. Ei sinulle, ei lapselle eikä sille miehellekään. Ei loppujenlopuksi. Ja se on kuitenkin näitä asioita, joita et saa tekemättömäksi, jos myöhemmin harmittaa
Ihan siis itsestäsi kiinni. Ei siitä mitä me tuntemattomat tällä netissä moralisoidaan =) Me ei tiedetä teidän elämästä mitään.
Itse pitäisin ajatuksesta, että päästäisin miehen "yleisöksi" ja ottaisin itselleni tukihenkilön (se voi muuten olla ihan vaan ystävä, jos ajatus ammattimaisesta doulasta on liian vieras). Ja ihan tekisin selväksi tämän asetelman.
Jos ei mies ole ihan täysin urpo, on hänessä pakko herätä kysymys siitä, miksei hän kelpaa oman lapsensa synnytyksessä tueksi.
Ja minähän selittäisin sen hänelle.
Tulipa pitkä sepustus. Mutta jääköön tämä ainokaisekseni =)