Oonko natsi jos en halua miestä synnytykseen...?

Ja minä en koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten vielä aikuisissakin ihmisissä riittää kiusaajia. Jos kiusaa toisia tuolla tavoin, niin onko oma kehitys kuitenkin vähän tyssännyt jossain kohtaa?

Minusta aikuinen ihminen osaa kommunikoida ja keskustella asioista ilman toisen tölvimistä. Luulet olevasi jotenkin muiden yläpuolella, hauska, fiksu kun kommentoit tuollaista? Efekti on kyllä päinvastainen...

Ps. lesbous ei ole mikään sairaus saatikka seuraus siitä että nainen pitää miehiä alikehittyneinä. Jotkut naiset vaan rakastuu ja tuntee seksuaalista vetoa naisiin, eikä se tarkoita että toisessa sukupuolessa on jotain vikaa. Ei lesbon isän, veljen tai ystävän tarvitse olla mikään alikehittynyt muumi, jonka vuoksi naisesta sitten kasvoi lesbo.

Vai rakastuitko sinäkin mieheen ihan vaan siksi että naiset on alikehittyneitä muumeja? Niin, tuskinpa.

Toisaalta 70-luvulla oli kyllä myös poliittisia lesboja.

Olen itse biseksuaali, mutta minusta se muumikommentti oli hauska, ei sitä varmaan ole tarkoitus noin kirjaimellisesti ottaa

 

Hmm.. no eiköhän se ole sun oma henkinen vamma, jos et ymmärrä ihmisten erilaisuutta tai esim. pelkoja. Joten ei tarvitse pyytää anteeksi, ei tuo vaikuta MEIDÄN elämään mitenkään. Sun elämään se voi vaikuttaa.

Ymmärrän pelkoja, mutta joissain tilanteissa ne pelot pitää voittaa. Jos ei muuten, niin läheistensä vuoksi.

 

Alan ymmärtää miksi jotkut on lesboja jos suurin osa miehistä kerran on jotenkin ihan alikehittyneitä muumeja. Luin näitä juttuja mun miehelle ja sekin vähän ihmetteli, että miten muka joku voisi olla oikeasti niin avuton...

Olipa tyhmä kommentti. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole mikään valinta.

 

Minun mielestäni normaali ihminen synnytyksessä tukee sitä synnyttäjää ja tekee mielellään jotain konkreettistakin hänen hyväkseen.

Ymmärrän sen, että mies haluaa olla läsnä oman lapsensa syntymässä, mutta sitä en ymmärrä, ettei halua siinä synnytyksessä tehdä mitään auttaakseen tilannetta. Enkä ymmärrä sitäkään, että raskausaikana sama vauva ei kiinnosta pätkääkään.

Itse en tarvinnut synnytyksessä mitään sellaista apua. Synnytykset on olleet nopeita, ekassa otin heti ilokaasun käyttöön kun tultiin saliin. Hengittelin sitä enkä liiemmin kommunikoinut kätilön saatikka miehen kanssa mitään, paitsi sitten kun lapsi oli jo ulkona.

Toisesta sain oksitosiinitipan käteen, jonka jälkeen kävelin miehen kanssa sairaalan käytävällä 30 minuuttia. Sitten sainkin epiduraalin ja sen jälkeen ponnasin vauvan ulos.

Mitään hierontoja tai kaurapusseja ei ole tarvittu. Mies oksensi yksinkertaisesti siksi että sattui näkemään repeävän alapään.

Ehkä tämä nyt lieventää sinun surua tähän asiaan liittyen --- naisten puolesta joiden miehet pelkää synnytystä (kun me ollaankin niin tooooodella harvassa, not).

Mutta eikai ap;n mies ole sanonut että ei esim. suostu auttamaan ja lämmittämään sitä hiton kaurapussia jos tarve tulee. Enempi se oli vain ap:n omassa päässä, kun asiasta ei liiemmin ole heillä taidettu puhua....

 

Toisaalta 70-luvulla oli kyllä myös poliittisia lesboja.

Olen itse biseksuaali, mutta minusta se muumikommentti oli hauska, ei sitä varmaan ole tarkoitus noin kirjaimellisesti ottaa

Jaa, minusta taas on vähän törkeää koittaa vielä verhoilla selvää haukkumista huumorin alle. Vaikka niinhän ne törkeimmät tekee "älä nyt leikistä suutu, mähän vaan läpällä".

Tosi kehittynyttä.

 

Jaa, minusta taas on vähän törkeää koittaa vielä verhoilla selvää haukkumista huumorin alle. Vaikka niinhän ne törkeimmät tekee "älä nyt leikistä suutu, mähän vaan läpällä".

Tosi kehittynyttä.

Ei vaan se ilmaus oli huvittava. Ja kyllähän aika usein miesten tökeröä käytöstä selitellään vähän kuin tässäkin ketjussa... "miehet ei ymmärrä", "miehet ei osaa ilmaista itseään", ja mitä milloinkin. Aina pitäisi naisen ymmärtää ja tukea miestä, joka ei kuitenkaan ymmärrä ja tue ketään, koska on niin... jotakin, ettei osaa. Kovin helpolla päästetään miehet, välillä tuntuu ettei heiltä edes odoteta aikuistumista. Ja vanhemmuuskin heidän osaltaan nähdään asiana, joka menee heti pieleen, jos ei ole synnytyksessä mukana. Ihan kuin kaikki pitäisi pedata ja varmistella miehille mahdollisimman kivaksi, etteivät suutahda.

 

Tästä keskustelusta kehkeytyy näköjään oikein kunnon väittely.

Itse ymmärrän toisaalta molemmat kannanotot. Äitiä ärsyttää koska mies ei ole ollut läsnä, on välinpitämätön. Mutta en silti suosittele jättämään pois synnytyksestä. Se on tosiaan toisille isille hyvin tärkeää. Tässä tapauksessa isä haluaa siellä olla. Pois jättäminen aiheuttaisi varmasti riitaa. Haluaako äiti edes saada tätä suhdetta toimimaan? Vai onko ero jo mielessä?

 

Siis ei raskauden kulkuun liittyviä asioita tarvitse muistaa tai tietää. Mutta voi silti olla kiinnostunut siitä, mitä se toinen asiasta kertoo - niin kohtahan sitä huomaakin tietävänsä yhtä jos toistakin. Eivät naisetkaan raskauteen liittyviä asioita luonnostaan tiedä, vaan ne on luettu tai kuultu jostain. Ja siihen, että on kiinnostunut kumppaninsa voinnista, ei kyllä tarvita mitään erityistä koulusivistystä. Aitoa kiinnostusta ja kohteliaisuutta kyllä.

Sen autoon liittyvän heiton voi ap varmaan selvittää miehensä kanssa, ja voihan olla että mies itsekin tietää sen olleen tyhmä heitto. Mutta sinä yritit sitäkin selitellä parhain päin, vaikka nyt kuitenkin myönsit, ettei ollut fiksusti sanottu. Voitaisiinko sopia, että kaikki ikävät kommentit eivät ole pohjimmiltaan fiksuja ja rakentavia? Jotkut ikävät kommentit vaan vaan ikäviä kommentteja.

Siitä olen samaa mieltä, että tuollaisessa pattitilanteessa kannattaa keskustella perusteellisesti.

Aloitus oli kirjoitettu täysin ap;n näkökannasta ja minä vain KOITIN kirjoittaa vastinetta miehen näkökannasta, jotta ap miettisi vielä uudelleen asiaa miehen näkökulmasta. Totuus on yleensä siellä välimaastossa, eikä kumpikaan ole aukottomasti oikeassa ja täydellinen.

Ja ainoa oikea ratkaisu on se, että molemmat pystyisi puhumaan toisilleen avoimesti. Toista haukkumatta tai arvostelematta. Ja en yhtään ihmettele että miehet ei uskalla asioista ja ajatuksistaan avoimesti puhua, jos niillä on tälläisiä vaimoja kuin tässä keskustelussa heiluu. Jeesus sentään mikä tuomiopäivä.

 

Ei vaan se ilmaus oli huvittava. Ja kyllähän aika usein miesten tökeröä käytöstä selitellään vähän kuin tässäkin ketjussa... "miehet ei ymmärrä", "miehet ei osaa ilmaista itseään", ja mitä milloinkin. Aina pitäisi naisen ymmärtää ja tukea miestä, joka ei kuitenkaan ymmärrä ja tue ketään, koska on niin... jotakin, ettei osaa. Kovin helpolla päästetään miehet, välillä tuntuu ettei heiltä edes odoteta aikuistumista. Ja vanhemmuuskin heidän osaltaan nähdään asiana, joka menee heti pieleen, jos ei ole synnytyksessä mukana. Ihan kuin kaikki pitäisi pedata ja varmistella miehille mahdollisimman kivaksi, etteivät suutahda.

Toisten haukkuminen ei ole huvittavaa.

Minä en valitse tässä kenenkään puolia, en ap;n enkä hänen miehensä. Koitin vain tuoda esille että ap ja miehensä voi tulkita asioita hyvin eri tavalla. Ja kun puhutaan raskaudesta, on ihan luonnollista että mies jää siinä sivurooliin. Jokaisen meistä on hieman vaikeaa ymmärtää asioita, jotka ei tapahdu meidän omassa kehossa. Sinun on vaikeaa ymmärtää miksi joku oksentaa synnytyssalissa kun pelkää ja ahdistaa, jonkun miehen on vaikea ymmärtää naisen tilaa kun tämä on raskaana.

Joskus miehet koittaa tukea ja ymmärtää meitä naisia monilla eri tavoilla, joita me ei edes tajuta. Kuten vaikka "turhalla rempalla". Se voi olla miehen rakkauden osoitus. Tosin en tiedä oliko se sitä tässä tapauksessa vai vaan pelkkää itsekkyyttä.

Kyllä meissä naisissakin on vikoja. Ihan riittämiin. Ja kaikenlaista saa miehet valmiiksi pedata ja kaikessa nyökytellä, ettei vaan akka suutahda.

 

Eli onko nyt näin että meidän neljän lapsen isä ei ole iskä ollenkaan kun ei ole ollut missään synnytyksessä?? Näin voisi näistä kirjoituksista luulla. Mutta parempaa isää saa lapsille etsiä. Ikävä kyllä mies vaan sattuu kärsimään pahanlaatuisesta sairaalakammosta, mulla ollut aina oma äiti mukana, josta ollut suoraan sanottuna hieman enemmän hyötyä tuossa tilanteessa kun - luultavasti - pyörtyneestä miehestä........

Viimeisimmän muuten pusersin maailmaan ihan yksin, kuvitelkaa! Tuli vaan niin kiirus, ja tämä lasten isä katsoi kotona muita lapsia.

Hengissä ollaan, ja kappas, lapset ihan järkkyjä iskä-faneja, kuin myös isä rakastaa ehdoitta kaikkia lapsiaan. Eipä sinne synnärille tartte kaikkien niitä isiä haalia jos ei mies siihen pysty...

Aika outoa, ettei halunnut olla edes ensimmäisen lapsen syntymässä mukana. Seuraavien lapsien syntymässä ei ehkä tarvitse olla, jos pitää hoitaa lapsia kotona.

Toisille isille sillä ei ole väliä, joillekin isille sillä on paljon merkitystä. Aloituksen tekijä voisi ottaa isän mukaan kun kerran hän haluaa siellä olla. Vai haluaako hän välttämättä kostaa lapsen avulla? Se ei kuulosta kovin hyvältä. Näiden kahden olisi kumminkin tarkoitus kasvattaa lasta yhdessä.

 

Alan ymmärtää miksi jotkut on lesboja jos suurin osa miehistä kerran on jotenkin ihan alikehittyneitä muumeja. Luin näitä juttuja mun miehelle ja sekin vähän ihmetteli, että miten muka joku voisi olla oikeasti niin avuton...

Toisten haukkumisella et saavuta yhtään mitään. Jotkut ihmiset on vain eri mieltä. Niin se vain on.

 

Ap, näytä miehellesi tämä keskustelu. Ja sen jälkeen kun hän on tämän lukenut, puhukaa RAUHASSA kummankin tunteista ja ajatuksista. Kerro hänelle kaikki ja kuuntele mitä hän on mieltä ja mitkä hänen tunteensa.
Sen jälkeen ilmoitat, että elle homma muutu, menet synnyttämään yksin. Ja jos tilanne muuttuu niin otat synnytyskeen mukaa.
Sillä tuo paikka on todella väärä paikka kostaa miehelle, mutta keskustelun ja uuden yrityksen jälkeen jos tilanne jatkuu samana, ymmärrän sinun kantasi täysin.

 

Hiukka ohis, mutta Peyote ja Mörköäiti melko kamalan kuuloisia ja kylmän kuuloisia ihmisiä. Onneksi ei tarvitse tuollasen kanssa olla.

 

Alan ymmärtää miksi jotkut on lesboja jos suurin osa miehistä kerran on jotenkin ihan alikehittyneitä muumeja. Luin näitä juttuja mun miehelle ja sekin vähän ihmetteli, että miten muka joku voisi olla oikeasti niin avuton...

Onneksi ei tarvitse noin tunnekylmien ja täynnä itseään olevien ihmisten kanssa olla. Raskasta elämää olisi silloin. Ei mitään ymmärrystä toisia ihmisiä kohtaan jos joku ei ole niin "täydellinen" kuin itse. Mutta ei voi kauhalla vaatia jos lusikalla annetaan.

 

Aloitus oli kirjoitettu täysin ap;n näkökannasta ja minä vain KOITIN kirjoittaa vastinetta miehen näkökannasta, jotta ap miettisi vielä uudelleen asiaa miehen näkökulmasta. Totuus on yleensä siellä välimaastossa, eikä kumpikaan ole aukottomasti oikeassa ja täydellinen.

Ja ainoa oikea ratkaisu on se, että molemmat pystyisi puhumaan toisilleen avoimesti. Toista haukkumatta tai arvostelematta. Ja en yhtään ihmettele että miehet ei uskalla asioista ja ajatuksistaan avoimesti puhua, jos niillä on tälläisiä vaimoja kuin tässä keskustelussa heiluu. Jeesus sentään mikä tuomiopäivä.

Niin täysin totta!

 

Toisten haukkuminen ei ole huvittavaa.

Minä en valitse tässä kenenkään puolia, en ap;n enkä hänen miehensä. Koitin vain tuoda esille että ap ja miehensä voi tulkita asioita hyvin eri tavalla. Ja kun puhutaan raskaudesta, on ihan luonnollista että mies jää siinä sivurooliin. Jokaisen meistä on hieman vaikeaa ymmärtää asioita, jotka ei tapahdu meidän omassa kehossa. Sinun on vaikeaa ymmärtää miksi joku oksentaa synnytyssalissa kun pelkää ja ahdistaa, jonkun miehen on vaikea ymmärtää naisen tilaa kun tämä on raskaana.

Joskus miehet koittaa tukea ja ymmärtää meitä naisia monilla eri tavoilla, joita me ei edes tajuta. Kuten vaikka "turhalla rempalla". Se voi olla miehen rakkauden osoitus. Tosin en tiedä oliko se sitä tässä tapauksessa vai vaan pelkkää itsekkyyttä.

Kyllä meissä naisissakin on vikoja. Ihan riittämiin. Ja kaikenlaista saa miehet valmiiksi pedata ja kaikessa nyökytellä, ettei vaan akka suutahda.

Jep! Kaikki ei ole ihmiset niin mustavalkoista, tässä asiaa!

 

Hiukka ohis, mutta Peyote ja Mörköäiti melko kamalan kuuloisia ja kylmän kuuloisia ihmisiä. Onneksi ei tarvitse tuollasen kanssa olla.

Aika jännä että tunnekylmyyttä siedetään kyllä hienosti jos se tulee mieheltä.

 

Noniin elikkäs homman nimi on se, että haluaisin synnyttää tämän tulevan lapsen yksin. Mainitsin asiasta miehelle, joka vetäs tietenkin herneenpalon nenukkiin, ja ilmoitti vaan että hänhän tulee mukaan, ja sillä selvä.

Pohjustan vähän syitä mitkä on ajanut mut tähän tilanteeseen että en toivo miestä mukaan:

Mies ei oo osallistunut millään lailla lapsen tuloon, eikä sitä oo mikään raskauteen liittyvä asia edes kiinnostanut. Sanoi että hänen ei esim. tarvitse lapsen tavaroita kustantaa/menoihin osallistua, koska hän on juuri sijoittanut oman talonsa remonttiin sievoisen summan rahaa. (Tarpeeton remontti, imo)

Kaiken vapaa-aikansa viettää tietokoneella tai tehden omia juttujaan. Ei kiinnosta mikään muu. Neuvolaan oli varattuna hänelle oma isä-aika, ukko ei mennyt kun "unohti", vaikka puuhasteli jotain omia hömpötyksiään sen ajan. Koitin saada sitä varaamaan itselleen uuden ajan, mutta totesi vaan että "sinähän se raskaana olet, en minä".

Jos kerron sille jotain asioita raskaudesta tai mun oloista tai vauvan voinnista, ei se katsettaan nosta puhelimelta/tietokoneelta, eikä kommentoi mitenkään. Ite höpisee omia juttujaan taukoamatta.

Sanoi että synnyttämään mennään mun autolla, kun hän ei halua oman autonsa penkkien mahdollisesti sotkeentuvan. Sanoin meneväni taksilla.

Isyyslomaa odottaa innolla, että on vihdoinkin kunnolla aikaa puuhailla omien harrastustensa kanssa.

Ei oo suostunut koskemaan muhun sen jälkeen kun maha alkoi näkymään, ei oo suoraan sanonut että raskausmaha iljettää, mut katseesta sen kyllä pystyy lukemaan.... Vaikka olisin itse aloitteellinen, ja oon suoraan sanonutkin että kaipaan läheisyyttä ja seksiä, ni ei. (Joku heittää läskikortin kuitenkin, siis en ole lihonut ollenkaan, oon nyt rv 37 ja bmi yhä alle 25)

Yhteinen päätös oli lapsen tulo, eli miestä ei oo pakotettu mihinkään.

En tiedä miten tää on tälläseksi mennyt, mut jotenkii toi ukko iljettää ja suututtaa mua niin paljon että en pysty olemaan rentona sen seurassa, etenkään synnyttämässä... tän raskauden myötä se ei oo läheinen mulle enää, ihanku joku kämppis vaan joka kohtelee mua kun ilmaa tai ilmaista kodinhoitajaa.

Voinko vaan kieltää siltä synnärille tulemisen?

Sun miehesi ei kuulosta niin pahalta kuin luulet. Hän siis sijoitti rahaa remonttiin, eli hänen mielestä sinä saisit ostaa lapsen tavarat. Tämä kuulostaa aika reilulta, lapsen tavarat kun maksaa todennäköisesti vähemmän. Neuvolaan ei monikaan isä mene, koska sinähän se raskaana olet. Toiset isät haluaa toki mennä, mutta ihmiset on erilaisia.

Miksi hän ei halua seksiä kanssasi? Onko sanonut että että olet iljettävä? Ehkä häntä hermostuttaa lapsen tulo. Me miehet ei pystytä tietenkään ymmärtämään millaista se raskaus on, ja minkälaisia tunteita äideillä on raskauden aikana.

Tuo auto-kommentti on outo. Olen samaa mieltä siitä. Eikö sillä ole väliä jos sun auto sotkeentuu?

No, kumminkin on aika tärkeää että isä pääsee mukaan synnytykseen jos kerta sitä haluaa. On sillä tietenkin väliä, miten se isän läsnäolo vaikuttaa sinun tunteisiisi. Aika surullista että sinä et halua isää synnytykseen mukaan koska se ärsyttää ja häiritsee. Tästä asiasta kannattaa vaan puhua enemmän.

 

Aika jännä että tunnekylmyyttä siedetään kyllä hienosti jos se tulee mieheltä.

mikä on tunnekylmyyttä, mikä pelkoa, mikä ymmärtämättömyyttä, mikä häpeää. En sanoisi ap n miestä tunnekylmäksi ennenkuin tietäisin hänen näkökantansa.

 

Hiukka ohis, mutta Peyote ja Mörköäiti melko kamalan kuuloisia ja kylmän kuuloisia ihmisiä. Onneksi ei tarvitse tuollasen kanssa olla.

Samaa mieltä.

 

Ymmärsinkö nyt oikein? Eli se asia jossa mies haluaisi olla mukana viedään häneltä pois, koska hän ei ole ollut muuten kiinnostunut raskausajastasi?

 

Oho, täähän on poikinut aikamoista keskustelua!

Autokommentista: ihan tosissaan sen heitti, JA sen oma auto on ns. työauto, aina pskanen sisältä ja ulkoa, mulla (minun oma huom, ei miehen maksama/hänen omistama) 15 000 e arvoinen auto, joka on meidän "perheen" ykkösauto. Eli todellakaan ei mee läpi selitys että mulla olis paskempi auto.

Seksistä: kun ei edes koskemaan suostu, en mitään yhdyntää vaatisi edes, mut olis ihan kiva tuntea toisen ihmisen läheisyys ja kosketus.

Remontista: siis asutaan miehen omistamassa omakotitalossa. Ei halua myydä mulle puolia tästä, eli siis en aio maksaa mitään isompia remonttejakaan täällä. En ala sen ihmeemmin nyt tässä kertomaan minkä remontin teetti, mut se nosti asunnon arvoa roimasti, mutta ei vaikuta asumiseen/sen kustannuksiin juurikaan eli ei voi vedota että lapsen vuoksi olis remontin teettänyt. Sensijaan ei suostu maksamaan esim. että vessaan laitettaisi uusi hana että vauvan pyllyn voisi siinä pestä. Kun ei tarvi sellaista kuulema.
Ei mua haittaa maksaa lapsen tavaroita, mut mua haittaa toi sen asenne että "ei mun enää tarvi kun sen remontin maksoin" eli siis omaa etuaan (asunnon arvon nousu) ajattelee ja laskee sen lapsen menoiksi.

Moni on kommentoinut, että mies luultavasti katkeroituu mulle ikihyviksi jos ei pääse elämysmatkallensa näkemään syntymää. No mutta mitäs minä sitten? Voin sanoa ihan suoraan että oon katkeroitunut jo niin samperisti tästä "kivasta" juonenkäänteestä tässä raskauden aikana. Miks miehen pitäis päästä valikoimaan mihin suostuu osallistumaan ja mihin ei suostu osallistumaan raskauden edetessä ja sen päättyessä? Mun on kuitenkin osallistuttava aivan kaikkeen, mut mies pääsee sitten viimemetreillä mukaan ja pääsee kiillottamaan omaa sädekehäänsä "kun olin sentään synnyttämässä".

AP

 

No, voihan se vaan sitten olla että miehesi on todellinen törkimys. Tosin esim. tuo ettet suostu kertomaan remontin syytä, nostaa mieleen kysymyksen koitatko kuitenkin vähän esittää asian itsellesi suopeassa valossa. Ja näin koittaa saada pönkitystä sille ajatuksellesi, että suljet miehen pois synnytyksestä ja sivussa saat häntä sillä näpäytettyä kostoksi siitä ettei ole sinun silmissä ollut raskausaikana mukana.

Oli miten oli, teidän suhde ei vaikuta kovin terveeltä (eikä sitä ole jos olet nyt jo katkera) ja ellei molemmat ole valmis edes yrittämään korjausliikettä niin lienee parempi erota jo tänään.

 

Miksi muuten ap näet että remontti joka nostaa talon arvoa rutkasti, ei ole panostus myös teidän perhe-elämään ja lapseen? Onhan se sitä. Se on osa taloudellista turvaa. Ja myöhemmin elämässä lapsesi todennäköisesti perii isänsä, joten fiksuahan tuo vain on.

Toki muuten varmaan kannattaisi vähän keskustella raha-asioista. Jos mies ei halua myydä sinulle puolikasta, miksi edes suostuit muuttamaan taloon jos se sinut katkeroittaa? Sinun olisi heti pitänyt vaatia että ostatte uuden talon yhdessä. Ja sekin pitäisi tehdä selväksi, että vaikka mies maksaa talonsa remontteja, niin hänen tulee osaltaan myös osallistua lapsen kuluihin. Miten teillä muut laskut sitten maksetaan?

 

"Moni on kommentoinut, että mies luultavasti katkeroituu mulle ikihyviksi jos ei pääse elämysmatkallensa näkemään syntymää. No mutta mitäs minä sitten? Voin sanoa ihan suoraan että oon katkeroitunut jo niin samperisti tästä "kivasta" juonenkäänteestä tässä raskauden aikana. Miks miehen pitäis päästä valikoimaan mihin suostuu osallistumaan ja mihin ei suostu osallistumaan raskauden edetessä ja sen päättyessä? Mun on kuitenkin osallistuttava aivan kaikkeen, mut mies pääsee sitten viimemetreillä mukaan ja pääsee kiillottamaan omaa sädekehäänsä "kun olin sentään synnyttämässä".


Kannattaa jo nyt opetella pitämään mölyt mahassa ja purra hammasta yhteen. Hän on lapsesi isä ja sun mielipiteesi hänestä eivät ole samat mitä sillä lapsella tulee olemaan. Hänellä on oikeus olla kaikessa mukana mikä liittyy hänen lapseensa.