Onko uskonovastustus yleistäkin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja seurakunnan täti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

seurakunnan täti

Vieras
Mielenkiinnosta kyselen, että onko nykyisin uskontavastaisuus yleistäkin? Kun siis tuon erään ketjun perusteella jotkut kokevat seurakunnan järjestämät hartaushetken päiväkodeissa ongelmallisiksi. Jokaisella on oikeus toki uskoa mhin uskoo tai olla uskomatta, mutta pielle lapselle haluaisi sen turvallisuuden tunteen, että on olemassa Taivaan Isä , joka välittää..
 
Kyse on enemmän uskonnottomuudesta kuin uskontovastaisuudesta. Ja kyllä, se yleistyy koko ajan. Sukupolvi sukupolvelta uskonnon merkitys vähenee yhteiskunnassa.

Uskonto antaa taianomaisen helppoja vastauksia kuolemaa pelkäävälle ihmiselle, tarjoten lyhyen elämän ja lopullisen maatumisen jatkoksi kaunista ideaa ikuisuudesta, jossa tapaa taas kaikki menetetyt rakkaat eikä mikään enää koskaan harmita.

Lapselle taivas ja taivaan isä ovat varmasti lohdullisia ajatuksia, siellä sitten isomummin ja -ukin sekä perheen koiran taas joskus tapaa uudelleen. Huono seuraus tästä valitettavasti usein on kriittisen ajattelun epätasapaino, ja todellisuudentaju joka keikahtelee epälogiikan ja itsepetoksen huterilla pylväillä. Erityisesti tämä tulee eteen tietysti maailman satunnaisten tapahtumien kuten katastrofien ja joukkomurhien jumalallista moraalia pohtiessa, myös jos suuntautuu esimerkiksi tieteeseen. Alati lisääntyvä tieto luonnontieteistä ja historiasta ajaa koko ajan jumalaa ja raamatun opetuksia enemmän ja enemmän nurkkaan. Tämä maailmankatsomuksellinen kriisi voi aiheuttaa suurtakin henkistä pahoinvointia: on vaikea irrottaa jumalkäsityksestä, joka niin vahvasti lapsena päähän juurrutettiin, mutta siitä kiinnipitäminenkin tuntuu väärältä koska se niin selkeästi on ihmiskulttuurin oma tuotos todellisuuden maagiseksi selitykseksi ja sosiaalisen moraalin hallitsemiseksi.
 
Kiitos saarnasta jardu. Miksihän jos ihminen on eläin hakee hän selitystä ja merkitystä olemassaololleen, muutakin kuin suvunjatkaminen ja eloonjääminen. Miksi ihmisillä esiintyy melko puhdasta altruismia ja toisaalta käsittämätöntä julmuutta.
 
Kiitos saarnasta jardu. Miksihän jos ihminen on eläin hakee hän selitystä ja merkitystä olemassaololleen, muutakin kuin suvunjatkaminen ja eloonjääminen. Miksi ihmisillä esiintyy melko puhdasta altruismia ja toisaalta käsittämätöntä julmuutta.

Hyviä kysymyksiä, ikiaikaisia. Tosin, miksi tässä yhteydessä? Ei ihminen uskontoa tarvitse eksistentialistiseen pohdiskeluun, joka erottaa meidät muista eläinlajeista, tietoisuuden itsestä ollessa oikeastaan vain meillä ja kädellisillä lähisukulaisillamme esiintyvä, käytöstä ohjaava piirre. Altruismi, itsekkyys, sorto, anarkia ja muu on johdettavissa laumakäyttäytymisen eri muotoihin: selviytymiseen ja laumassa pysymiseen, lauman johdon haastamiseen, valta- ja reviiritaisteluun yms. Ihmisellä se vain esiintyy esim. politisoituneena ja rakenteellisena (perheväkivalta, vähemmistöjen mellakoinnit jne.)
 
Ai että onko yleistä? 1 200 000 suomalaista on eronnut kirkosta. ja lopuista kirkkoon kuuluvista 80% on tapakristittyjä jotka eivät ole edes jaksaneet pohtia näitä asioita. Haluavat vaan komiat kirkkohäät.

Varmaan raamatun jumaliin ja jeesuksiin uskovia on alle 20% suomalaisista.
 
[QUOTE="APUVA";30255148]Varmaan raamatun jumaliin ja jeesuksiin uskovia on alle 20% suomalaisista.[/QUOTE]

Raamatun kuvailemaan jumalaan uskovien määrä Suomessa on melko tuoreen tutkimuksen mukaan n. 35%. Alueellisia ja ikäryhmäeroja on tietysti valtavasti. Ikäihmisten keskuudessa prosentti on paljon suurempi, etelän kaupungeissa asuvien nuorten keskuudessa taas paljon pienempi. Kirkkoon kuulutaan lähinnä sen yhteiskunnallisen aseman, tradition ja palveluiden vuoksi.
 
[QUOTE="apua";30255124]"...mutta pielle lapselle haluaisi sen turvallisuuden tunteen, että on olemassa Taivaan Isä , joka välittää.."

Voi apua.[/QUOTE]

niin mitä "Voi apua"...
 
Raamatun kuvailemaan jumalaan uskovien määrä Suomessa on melko tuoreen tutkimuksen mukaan n. 35%. Alueellisia ja ikäryhmäeroja on tietysti valtavasti. Ikäihmisten keskuudessa prosentti on paljon suurempi, etelän kaupungeissa asuvien nuorten keskuudessa taas paljon pienempi. Kirkkoon kuulutaan lähinnä sen yhteiskunnallisen aseman, tradition ja palveluiden vuoksi.

Todellakin offtopic, mutta alkoi äärettömästi kiinnostamaan ammattisi Jardu. :) Kirjoitat hyvin ja sana-rikkaasti. Millä alalla olet?
 
En ole uskontovastainen, vaan hyväksyn muiden katsomukset. Lastani en kuitenkaan kasvata enkä halua muidenkaan kasvattavan omien uskomusteni vastaisesti. Et sinä seurakunnan tätikään varmaan haluaisi lapsesi osallistuvan ateistien "jumalaa ei ole"-todistelutilaisuuksiin?

Lapsi saa päättää näistä asioista sitten kun on riittävän vanha monipuolisesti erilaisia näkemyksiä harkitsemaan. Päiväkoti-ikäinen ei vielä ole.

Minulla on asiasta myös omakohtaista kokemusta. Lapsuudenperheessäni minua ei kasvatettu uskonnollisesti, äiti oli tapakristitty ja isä ateisti. Minut kuitenkin laitettiin perhepäivähoidosta seurakunnan kerhoon ja myöhemmin myös koulun uskonnontunneille. Niissä minut saatiin käännytettyä, josta aiheutui ristiriitoja kotona. Riitelin isäni kanssa siitä, onko jumalaa olemassa vai ei. Myöhemmin käännyin isäni kannalle ja olinkin pitkään hyvin uskontovastainen, koin tulleeni huijatuksi ja aivopestyksi. Kesti kauan, että saavutin nykyisen suvaitsevaisuuteni ja pystyn näkemään uskonnoissa myös hyviä puolia. Tämä suvaitsevaisuus muiden vakaumusta kohtaan ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin altistaa lapseni samalle kuin itse koin. En kasvata häntä ateistiksi, enkä uskovaiseksi eikä muutkaan saa näin tehdä, vaan hän saa sitten isompana pohtia näitä asioita puhtaalta pöydältä.
 
Niin ja asiaanki vielä sananen. Itselläni ainakin esim rukoileminen toi turvaa vaarallisen vanhemman lapsena, vaikka jo silloin olin epävarma, kuka kuuntelee jos edes kuuntelee. Itse Jumalaan en ole kauaa uskonut. Mutta lohtua se toi silloin. Oli jokin hyvä mihin uskoa.
 
Ja seurakunnan täti, osoitit aloituksellasi että te ette todellakaan kunnioita vanhempien katsomusta, vaan niistä piittaamatta haluatte käännyttää vaikutuksille alttiit lapset omiin uskomuksiinne. Täytyy kyllä puuttua niihin päiväkodin pyhäkouluihin, eiköhän niille saa pisteen. Sillä varmasti kuuntelijoiden joukossa on paljon myös lapsia, joita vanhemmat eivät halua uskonnollisesti kasvattaa, mutta ryhmäpaineen vuoksi eivät vaadi lapsen erottamista ryhmästä noiden tilaisuuksien ajaksi. Ja jotkut saattavat pitää niitä harmittomina, mutta omien kokemusteni pohjalta olen eri mieltä.

Jos vanhemmat itsekin haluavat lasta uskontoon kasvattaa, silloin tietysti voivat hyödyntää seurakunnan palveluja kasvatustaan tukemaan. Niitä palvelujen paikka vaan ei ole kunnallisessa päivähoidossa.
 

Yhteistyössä