Onko unelmasi aina ollut päästä naimisiin, saada lapsia ja asua omakotitalossa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Ja jos on, niin onko se toteutunut? Oletko koskaan miettinyt muita vaihtoehtoisia unelmia?

Sellaisen kuvan tällä palstalla nimittäin saa, että kaikki naiset haluavat pienen ydinperheen ja omakotitalon. Eikö se ole vähän kliseistä? Missä kaikki omapäeräiset ratkaisut?
 
Mulla toiveet on aaltoilleet. joskus sitten tosissani toivoin ja rukoilin miestä, omakotitaloa ja perhettä. Hyvin tarkkaan haluamani olen saanut. Valitettavasti en tarkemmin määritellyt toivettani. En toivonut rakautta, onnellisuutta. En niitä sit myöskään saanut. Nyt elän unelmaani vaan en ole onnellinen.
 
Ei todellakaan!! Lapsen olen aina halunnut, ja nyt toinen tulossa. Naimisiin en edes halua, varmaan koskaan. Ollaan miehen kanssa kihloissa ja se riittää meille. Omakotitalo olis ihan kiva, mutta kyllä rivarikin kelpaa:)
 
mulla on kaikki tuo, mutta ei se mun mikään unelma ollut. ja miksi tässäkin asiassa pitäis olla omaperäinen? mikä siitä omaperäisyydestä tekee niin ihailtavaa ja ihmeellistä? erotilastoja katseltaessa alkaa se ydinperhe oleen tosi omaperäistä.
 
En todellakaan oo haaveillut koko ikääni moisesta. Nuorempana haaveet oli hyvin erilaiset. En uskonut ikinä tahtovani moisia keskiluokkaisia kliseitä.
Nyt 30 synttäreiden lähestyessä alkaa haaveet vaikuttaa hiukan tuolta :D
No avioliittoon en ehkä mene koskaan ja omakotitalokin sais olla sellanen vanhan puoleinen IIIISOLLA puutarhalla eikä kiitos missään pakettitalolähiössä. Lapsi on jo ja lisää saa tulla.
 
Lapset ja omakotitalo olleet aina unelmana ja nyt ne ovat toteutumassa. Avioliitto taas ei ole ollut ja jos naimisiin päädytään niin ihan sen takia että se on vähän pakko.
 
joo, kyllä noi kuuluu unelmiin. Naimisiin oon päässy, lapsikin on ja oikeastaan omakotitalokin. Sen oli mies ostanut jo ennen kuin edes oltiin tavattu. Mies asui siinä talossa ekan vaimonsa kanssa. Minä inhoan sitä taloa. Haluaisin siitä eroon. Mutta miehellä liittyy siihen liikaa tunnearvoa. Siispä se seisoo asumisvalmiudessa koko ajan, lämmityskin päällä, mies käy siellä ehkä n. kerran viikossa, minä en mielelläni ikinä.
Tällä hetkellä ainoa mistä olen onnellinen on tuo maailman söpöin ja ihanin vauveli :) Lapsen saaminen olikin ehkä noista unelmista suurin.
 
"Onko unelmasi aina ollut..."

Juuei, ei aina. Halusin itsenäistä elämää kaupungissa, uran ilman lapsia ja ihan mielellään sinkkunakin.

Vaan toisin kävi, olen suurperheen äiti ja asun ok-talossa kaupungin ulkopuolella. Haaveilen vielä yhdestä lapsesta ja maatalosta, uran loin mutta se on minulle toisarvoinen asia. Ja koen olevani hyvin onnellinen :)
 

Yhteistyössä