Onko teistä outoa? (lapsi hoidossa alle kk:n ikäisenä)

Vauvan syntymän jälkeen ei ole mitään muuta mitä mies ei voi tehdä kuin imetys! Tajua se! Et voi omia koko lasta vain siksi että sinä hänet kannoit ja synnytit, ilman miestäsi et olisi siinä onnistunut.
Kuinka niin jää isälleen hoitoon? Onko lapsi sinullakin hoidossa? Selitä noiden kahden ero?!

Ikävä kyllä, jotkut toimii juuri näin ja tällä menttaliteetilla; 2MINÄHÄN OLEN SENTÄÄN Ä I T I. SINÄ OLET V A I N ISÄ".

Kummallisesti se mies silloin siihen kelpasi, kun sitä tarvittiin laittamaan lapsi alulle...

 

Eihän lasta jätetäkään isälle HOITOON, vaan on täysin normaalia ja suositeltavaa että isä on tasaveroinen vanhempi äidin kanssa ja osallistuu lapsen elämään yhtä paljon kuin äiti.
Mikä virka sillä sun miehelläs on? Siittäjä?

Jos puhutaan kuukauden ikäisestä vauvasta niin kyllä se jää isällensä hoitoon.

Eikö mies nyt ole tasa-arvoinen naisen kanssa kun ei saa olla raskaana?

Meidän perheessä minä hoidan raskauden, synnytyksen ja imetyksen, toki mieheni tuella. Jos sinä haluat antaa miehellesi jonkun näistä tehtävistä niin lykkyä tykö.

Meilläpä molemmat HOITAA lasta, ihan syntymästä lähtien lapsen isä on ollut todella läheinen lapsen kanssa. Mulla ei tulisi mieleenkään ylentää itseäni jotenkin tärkeämmäksi kuin toinen vaikka mulla on kohtu ja tissit. Molempia vanhempia tarvitaan, toisen tueksi ja tekemään ne lähes samat jutut.

:heart: Ai ihanaa kun tulit, täytyy sanoo et viime aikoina minä oon melkein aina ollut sun kanssa niiiiiin samaa mieltä =)

 

mutta moni TUORE äiti ei siltikään pysty taas jättämään sitä pientä vastasyntynyttä sinne reettamummon partsille, eikä sekään tee hänestä yhtään sen tyhmempää tai huonompaa vanhempaa kuin siitä joka pystyy.

Todella moni TUORE äiti on onneksi sen verran terveellä järjellä varustettu, että tajuaa tämän, eikä omi lasta .

siinä meidän katsantojen eo ; minusta se ei ole lapsen omimista jos ei halua vastasyntynyttä jättää eroon itsestään.
parasta on, että jokainen tekee kuin itsestä tuntuu parhaalta.

 

Ei se, että vauva jää kotiin isänsä kanssa kyllä mitään hoitoon jäämistä oo...

Mutta ei ole sekään omimista, että äiti imettää lastaan ja on paikalla kun lapsella on nälkä.

 

Vauvan syntymän jälkeen ei ole mitään muuta mitä mies ei voi tehdä kuin imetys! Tajua se! Et voi omia koko lasta vain siksi että sinä hänet kannoit ja synnytit, ilman miestäsi et olisi siinä onnistunut.
Kuinka niin jää isälleen hoitoon? Onko lapsi sinullakin hoidossa? Selitä noiden kahden ero?!

Ikävä kyllä, jotkut toimii juuri näin ja tällä menttaliteetilla; 2MINÄHÄN OLEN SENTÄÄN Ä I T I. SINÄ OLET V A I N ISÄ".

Kummallisesti se mies silloin siihen kelpasi, kun sitä tarvittiin laittamaan lapsi alulle...

Ja kelpaa kyllä myös kustantamaan äidin ja vauvan symbioosin saamatta itse siihen osaa ja arpaa. Ja äidin työmäärää helpottaakseen kelpaisi näiden mammojen mielestä isä myös kodin siivoamiseen. Mutta sitten räävytään että "älä tee noin, älä pitele näin, anna kun minä..." :kieh:

 

Minä en raaskisi jättää lasta hoitoon noin pienenä, mutta jos te koette sen oikeaksi niin mikäs siinä. On hienoa, että tekee sitä, minkä tuntee jaksamisensa kannalta tärkeäksi - silloin lapsikin voi hyvin!

 

Hohhoijaa. Onhan se todellakin naurunasia, että äiti kehtaa olla riippuvainen KUUKAUDEN ikäisestä vauvasta!
Kyllähän äidillä pitäisi tietenkin totutella jo mielellään synnäriltä asti olemaan erossa vauvasta, ettei vaan tule riippuvaiseksi!

Ja esimerkiksi meillä on kyllä lapsella isä, mutta en mä lastani hälle hoitoon jätä!

HOITOON????!! MIHIN helvetin HOITOON se lapsi jää, jos se on ISÄNSÄ kanssa? Voi herranjumala mitä pipipäitä tälläkin telluksella majailee :headwall:

Ei MIKÄÄN ihme, että surullisen monelta nykyisältä on isyys hukassa kun kotona on tuollainen sotanorsu elämänkumppanina :/.

niin tässä varmaan tarkoitettiin, että kun ap puhui hoitoon jättämisestä, niin sillloin ei tosiaan puhuta siitä että lapsi jäis isälleen vaan tosiaan vietäs johonkin ihan muille.
kyllä mullakin on ollu muksut isänsä kanssa pienestä asti, mutta siitähän tässä ei ollu kyse, vaan nimenomaan HOITOON jättämisestä.

Juu, erotin kyllä, että ap puhui mummusta ja tämä yksi seinähullu lapsen isästä.

Anteeksi nyt vaan mutta millä vitun oikeudella sinä haukut minua sotanorsuksi ja seinähulluksi?
Kiitos vaan ihan helvetisti. Anna tulla vaan lisää jos siitä itsellesi jotain iloa saat.
Ettei muutkin hyökkis kimppuun niin tarkennan asiaa. Ap puhui HOITOON jättämisestä. Kun minä jätän lapseni hoitoon, lapsi on ulkopuolisella hoitajalla, esim. mummollaan. Minä en jätä lastani HOITOON lapsen isälle, koska se on lapsen isä ja tasavertainen huoltaja siinä missä minäkin. Minä en ole laittanut kuukauden ikäistä lastani hoitoon vaikka olenkin käynyt kaupoissa, lääkärissä jne. Lapsi on ollut silloin isänsä kanssa mutta ei missään nimessä hoidossa.
Ja vielä tiedoksesi, voin lyödä vaikka pääni pantiksi että aniharvalla palstalaisella on niin loistava isä ja puoliso kuin minulla on.

 

Ilmeisesti tämä kenen syli huutaa tyhjyyttä vaikkapa tunnin kauppareissun aikana, niin pitää lapsen myös sylissä kun tämä nukkuu. Tosiaan näitä reissujahan voi tehdä silloinkin kun vauvalla päikkärit.

Kyllä, kuukauden ikäisenä kaikki kolme lastani ovat nukkuneet liinassa tai sylissä, tai olen itse nukkunut vieressä. Käydessäni suihkussa tms on mieheni pitänyt heitä sylissä.

Miten tuo on mahdollista jos on muukin koti hoidettavana ja ne vanhemmat lapset?! Valetta sanon minä, ellei sulla asu joku sisäkkö siellä kotona!

Miten kantoliinailu estää kotitöiden tekemistä? Lapsen ollessa liinassa olen laittanut ruokaa, pessyt pyykkiä, siivonnut, avustanut keskimmäistä pukemisessa, opettanut vanhinta lukemaan, koonnut hyllyjä, käynyt kaupassa, neulonut sukkia ja lapasia, haravoinut pihaa, kaivanut kompostia, vienyt roskia, poiminut omenia, opiskellut...

Mitä tekemistä kantoliinassa oleva vauva estää? En oikein ymmärrä. Pitäisikö liinaillessa siis seistä tai istua paikallaan? Silloin olet ymmärtänyt liinan käytön väärin. Lapsi nauttii liikkeestä ja liina on nimenomaan apuväline jotta saisi nuo hommat tehtyä.

 

No on outoa. Eri asia jättää isompi vauva hoitoon, mutta jos jo alle kuukauden ikäisen hoitaminen tuntuu vievän kaiken "oman ajan"niin... huhhuh. Teillä tulee olemaan piiiitkät vuodet lasta hoitaessanne. Tietysti tämä on jokaisen oma asia,mutta kun kerran mielipidettä kysytään.

 

Ja ei ole outoa, vastauksena ap:n kysymykseen. Teillä on vanhemmuus vasta ihan alussa, helppo täällä on toisten huudella äitiydestä sun muusta. Teillä on mahdollisuus jättää hoitoon ja te jätätte. Ette kuitenkaan pitkäksi aikaa ettekä yöksi vaan muutamaksi tunniksi.

Me ollaan miehen kanssa alusta alkaen käyty saunassa kaksin, ajeltu moottoripyörällä tunnin ajan ynnä muuta vastaavaa. Kun poika oli 3kk, jäi hän ensimmäisen kerran kolmeksi tunniksi mummille ja vaarille kun me miehen kanssa käytiin teatterissa. Nyt käymme kerran kuussa syömässä, leffassa, teatterissa, sinfoniakonsertissa ym. enkä tunne siitä huonoa omaatuntoa. Meillä on mahdollisuus niin tehdä ja sen teemme.

 

Eihän lasta jätetäkään isälle HOITOON, vaan on täysin normaalia ja suositeltavaa että isä on tasaveroinen vanhempi äidin kanssa ja osallistuu lapsen elämään yhtä paljon kuin äiti.
Mikä virka sillä sun miehelläs on? Siittäjä?

Jos puhutaan kuukauden ikäisestä vauvasta niin kyllä se jää isällensä hoitoon.

Eikö mies nyt ole tasa-arvoinen naisen kanssa kun ei saa olla raskaana?

Meidän perheessä minä hoidan raskauden, synnytyksen ja imetyksen, toki mieheni tuella. Jos sinä haluat antaa miehellesi jonkun näistä tehtävistä niin lykkyä tykö.

Meilläpä molemmat HOITAA lasta, ihan syntymästä lähtien lapsen isä on ollut todella läheinen lapsen kanssa. Mulla ei tulisi mieleenkään ylentää itseäni jotenkin tärkeämmäksi kuin toinen vaikka mulla on kohtu ja tissit. Molempia vanhempia tarvitaan, toisen tueksi ja tekemään ne lähes samat jutut.

:heart: Ai ihanaa kun tulit, täytyy sanoo et viime aikoina minä oon melkein aina ollut sun kanssa niiiiiin samaa mieltä =)

=)=)=)

 

No on outoa. Eri asia jättää isompi vauva hoitoon, mutta jos jo alle kuukauden ikäisen hoitaminen tuntuu vievän kaiken "oman ajan"niin... huhhuh. Teillä tulee olemaan piiiitkät vuodet lasta hoitaessanne. Tietysti tämä on jokaisen oma asia,mutta kun kerran mielipidettä kysytään.

Mä kyllä ymmärsin, että pointtina ei olis ollut noin karkeesti tuo oman ajan "vieminen".Ennemminkin se, että saa sitä omaa aikaa. Voi kuulostaa samalta asialta jos yhdeltä kannalta vaan osaa katsoa.
Jos kuitenkin isovanhemmat haluavat hoitaa ja vanhemmat haluavat antaa hoitoon muutamaksi tunniksi, en näe tuossa mitään tunnevammaisuutta. Rikkaushan sekin, kun täällä (ja muuallakin) kuitenkin jatkuvasti joku valittaa siitä, että on väsynyt ja tarvitsis jotain omaa aikaa muttei valitettavasti sitä saa.

 

Luulen, että olette parempia vanhempia, osaatte pitää huolta myös itsestänne ja se auttaa jaksamaan lapsen kanssa parhaiten!

:flower: juuri näin

 

Meilläpä molemmat HOITAA lasta, ihan syntymästä lähtien lapsen isä on ollut todella läheinen lapsen kanssa. Mulla ei tulisi mieleenkään ylentää itseäni jotenkin tärkeämmäksi kuin toinen vaikka mulla on kohtu ja tissit. Molempia vanhempia tarvitaan, toisen tueksi ja tekemään ne lähes samat jutut.

Mä olen oikeasti kuullut ettei teillä ihan noin auvoista ole ja annat palstalla vääränlaisen kuvan elämästäsi=(

 

Ei se mielestäni ole outoa, mutta ei ole myöskään outoa se, että äiti elää symbioosissa pienen vauvansa kanssa, eikä jätä häntä hoitoon. Kukin tavallaan.

 

Meilläpä molemmat HOITAA lasta, ihan syntymästä lähtien lapsen isä on ollut todella läheinen lapsen kanssa. Mulla ei tulisi mieleenkään ylentää itseäni jotenkin tärkeämmäksi kuin toinen vaikka mulla on kohtu ja tissit. Molempia vanhempia tarvitaan, toisen tueksi ja tekemään ne lähes samat jutut.

Mä olen oikeasti kuullut ettei teillä ihan noin auvoista ole ja annat palstalla vääränlaisen kuvan elämästäsi=(

 

No on outoa. Eri asia jättää isompi vauva hoitoon, mutta jos jo alle kuukauden ikäisen hoitaminen tuntuu vievän kaiken "oman ajan"niin... huhhuh. Teillä tulee olemaan piiiitkät vuodet lasta hoitaessanne. Tietysti tämä on jokaisen oma asia,mutta kun kerran mielipidettä kysytään.

Mä kyllä ymmärsin, että pointtina ei olis ollut noin karkeesti tuo oman ajan "vieminen".Ennemminkin se, että saa sitä omaa aikaa. Voi kuulostaa samalta asialta jos yhdeltä kannalta vaan osaa katsoa.
Jos kuitenkin isovanhemmat haluavat hoitaa ja vanhemmat haluavat antaa hoitoon muutamaksi tunniksi, en näe tuossa mitään tunnevammaisuutta. Rikkaushan sekin, kun täällä (ja muuallakin) kuitenkin jatkuvasti joku valittaa siitä, että on väsynyt ja tarvitsis jotain omaa aikaa muttei valitettavasti sitä saa.

Minä varmaan osaankin vain yhdeltä kannalta katsoa... Mutta kuulunkin näihin äiteihin, jotka eivät pysty olemaan erossa lapsestaa, myönnän :ashamed:

 

Minä jätin myös lapseni vanhemmilleni hoitoon parin viikon ikäisenä pari kertaa. Kummallakin kerralla tyttö vain nukkui (n.3h). Lisäksi on ollut hoidossa siten, että minä ja mieheni ollaan saunottu samassa rakennuksessa, missä vauva on ollut isovanhempien kanssa. Isänsä kanssa hän on alusta asti viettänyt pitempiäkin aikoja (4-6h) ja syönyt pullosta.

Meille on aina kelvannut niin tissi kuin pullokin!!! Tissiä ei ole alkanut hyljeksiä pullon takia.

Mietin silloin alussa noita samoja juttuja kuin sinäkin - missä äidinvaistoni ovat?

Ne ovat voimistuneet tässä ajanmittaa! Enää en veisi tyttöä hoitoon ns. "huvin vuoksi". Tyttäremme kulkee meidän kanssamme joka paikkaan,myös sinne kauppaan, tai jää kotiin jommankumman meidän kanssa.

Nykyään, kun näemme vanhempiamme, saatamme jättää tytön heille hetkeksi ja käydä kävelyllä. En enää tunne tästä huonoa omatuntoa. Isänsä on alusta alkaen ollut yhtälailla "hoitajana" kuin minäkin.

Ehkä sinullekin syntyy side lapseesi ajan kanssa. Minulle auttoi se,kun lapsi alkoi ottaa enemmän itsekin kontaktia. Siitä hymystä ei voi kauaa olla erossa, mutta itseni kannalta on tärkeää löytää välillä myös omaa, aikuisten aikaa.

 

Ei se, että vauva jää kotiin isänsä kanssa kyllä mitään hoitoon jäämistä oo...

Mutta ei ole sekään omimista, että äiti imettää lastaan ja on paikalla kun lapsella on nälkä.

åboriginaali, hyvin sanottu.

Kommentoisin tuohon mies/isäasiaan mielelläni:

Mieheni on loistava isä. Meillä on hyvin samanlaiset kasvatusperiaatteet. Muuten emme olisi perustaneet perhettä yhdessä. Hänkin tietää äidin olevan vauvalle tärkeä eikä hänellä ole mitään tarvetta riistää lapsiltansa äitiä ja äitiydestä nauttimista. Hän ei koe olevansa uhattu sen takia, että hän on mies. Hän tietää oman paikkansa perheessä ja meidän välillä on ehdoton tasa-arvo. Vaikka minä olen, palstaisten sanoin, ominut lapseni, on hän aina osannut heitä hoitaa juuri niin paljon kun on ollut tarvetta. Hän ei pysty imettämään vaikka seisoisi päällänsä, mutta hän on aina ollut läsnä lastensa elämässä. Minun käydessäni suihkussa, kerran käydessäni lääkärillä keskimmäisen vauva-aikana, joskus ollessani väsynyt... Hän on osannut laittaa lapsensa kantoliinaan ja jatkaa tekemisiänsä. Vauvan pissahätää hän ei ole aavistanut ihan yhtä hyvin kuin minä, mutta muuten hän on tehnyt kaiken pitkälti samoin kuin minäkin.

Mieheni ei tarvitse juurikaan osallistua kotitöihin sillä minä olen tällä hetkellä täysipäiväisesti kotona. Mieheni tullessa töistä, nautimme toistemme ja lastemme seurasta. Suhteemme voi erittäin hyvin. Hän on osallistuva ja rakastava isä, huolehtiva mutta tasa-arvoinen vanhempi ja erittäin sitoutunut puoliso.

Me olemme kaksi erilaista ihmistä ja nautimme toistemme erilaisuudesta. Meillä on molemmilla tuotavaa tähän parisuhteeseen. Meillä ei ole tarvetta matkia toisiamme emmekä koe toisen erilaista tapaa uhkaksi. Minä en koe olevani velassa rahallisesti vaikka miehen yrittäjätulot ovat maksaneet elämisemme suurimman osan ajasta. Mieheni ei tunne huono omaatuntoa siitä, että hän saa puhtaat pyykit ja hyvää ruokaa vaikkei hän osallistu niiden tekoon kovinkaan paljoa. Hän ei koe epäonnistuneensa isänä vaikkei hän ole koskaan syöttänyt lasta. Varsinkin tuo vanhin, poika, on kovin isänsä perään ja he tekevätkin paljon yhdessä. Keskimmäinenkin hyötyy selvästi isänsä läsnäolosta ja nauttii hänen seurastansa. Jopa tämä nuorin odottaa isäänsä töistä kotiin vaikkei hän ole ollut isänsä kanssa oikeastaan ollenkaan kahdestaan. Minulla ei ole ollut tarvetta olla perheeni luota poissa.

Poistun nyt tärkeämpiin tekemisiin. Ap:lle vielä: Tutustu vauvaasi. Pidä häntä lähellä, paljon. Se on maailman ihanin tunne. Sen syvyyttä ei voi ymmärtää jos ei koe mitään ikävää parin tunnin aikana vauvan ollessa vasta kuukauden ikäinen. Älä pelkää vauvasi riippuvaisuutta. Se jos jokin on normaalia: Vauvan tulee olla äidistänsä riippuvainen jonkin aikaa. Nauti siitä, sillä se menee ohi eikä se tule takaisin enää koskaan

 

Ilmeisesti tämä kenen syli huutaa tyhjyyttä vaikkapa tunnin kauppareissun aikana, niin pitää lapsen myös sylissä kun tämä nukkuu. Tosiaan näitä reissujahan voi tehdä silloinkin kun vauvalla päikkärit.

Kyllä, kuukauden ikäisenä kaikki kolme lastani ovat nukkuneet liinassa tai sylissä, tai olen itse nukkunut vieressä. Käydessäni suihkussa tms on mieheni pitänyt heitä sylissä.

Miten tuo on mahdollista jos on muukin koti hoidettavana ja ne vanhemmat lapset?! Valetta sanon minä, ellei sulla asu joku sisäkkö siellä kotona!

Miten kantoliinailu estää kotitöiden tekemistä? Lapsen ollessa liinassa olen laittanut ruokaa, pessyt pyykkiä, siivonnut, avustanut keskimmäistä pukemisessa, opettanut vanhinta lukemaan, koonnut hyllyjä, käynyt kaupassa, neulonut sukkia ja lapasia, haravoinut pihaa, kaivanut kompostia, vienyt roskia, poiminut omenia, opiskellut...

Mitä tekemistä kantoliinassa oleva vauva estää? En oikein ymmärrä. Pitäisikö liinaillessa siis seistä tai istua paikallaan? Silloin olet ymmärtänyt liinan käytön väärin. Lapsi nauttii liikkeestä ja liina on nimenomaan apuväline jotta saisi nuo hommat tehtyä.

Kyllä minusta vauvan vieressä nukkuminen hiukan rajoittaa kotitöiden tekemistä tai isompien lasten hoitamista samaan aikaan.

 

minä joudun pahimmassa tapauksessa jättämään ihan vastasyntyneen päiväksi kotiin mummolle hoitoon,kun esikoisella on lääkäri aika 100km päässä.mies töissä.

 

Meilläpä molemmat HOITAA lasta, ihan syntymästä lähtien lapsen isä on ollut todella läheinen lapsen kanssa. Mulla ei tulisi mieleenkään ylentää itseäni jotenkin tärkeämmäksi kuin toinen vaikka mulla on kohtu ja tissit. Molempia vanhempia tarvitaan, toisen tueksi ja tekemään ne lähes samat jutut.

Mä olen oikeasti kuullut ettei teillä ihan noin auvoista ole ja annat palstalla vääränlaisen kuvan elämästäsi=(

Heh, tällaisella kommentilla voi pyyhkiä persettä, kuka vain harmaa voi heittää tuollaisen lauseen ilmoille. Ei kukaan viisas lähde tuollaista tosissaan ottamaan. "olen oikeasti KUULLUT" hihhih :xmas:

 

Ilmeisesti tämä kenen syli huutaa tyhjyyttä vaikkapa tunnin kauppareissun aikana, niin pitää lapsen myös sylissä kun tämä nukkuu. Tosiaan näitä reissujahan voi tehdä silloinkin kun vauvalla päikkärit.

Kyllä, kuukauden ikäisenä kaikki kolme lastani ovat nukkuneet liinassa tai sylissä, tai olen itse nukkunut vieressä. Käydessäni suihkussa tms on mieheni pitänyt heitä sylissä.

Miten tuo on mahdollista jos on muukin koti hoidettavana ja ne vanhemmat lapset?! Valetta sanon minä, ellei sulla asu joku sisäkkö siellä kotona!

Miten kantoliinailu estää kotitöiden tekemistä? Lapsen ollessa liinassa olen laittanut ruokaa, pessyt pyykkiä, siivonnut, avustanut keskimmäistä pukemisessa, opettanut vanhinta lukemaan, koonnut hyllyjä, käynyt kaupassa, neulonut sukkia ja lapasia, haravoinut pihaa, kaivanut kompostia, vienyt roskia, poiminut omenia, opiskellut...

Mitä tekemistä kantoliinassa oleva vauva estää? En oikein ymmärrä. Pitäisikö liinaillessa siis seistä tai istua paikallaan? Silloin olet ymmärtänyt liinan käytön väärin. Lapsi nauttii liikkeestä ja liina on nimenomaan apuväline jotta saisi nuo hommat tehtyä.

Kyllä minusta vauvan vieressä nukkuminen hiukan rajoittaa kotitöiden tekemistä tai isompien lasten hoitamista samaan aikaan.

Yleensä minä nukun öisin enkä silloin tee kotitöitä.

 

Minä jätin myös lapseni vanhemmilleni hoitoon parin viikon ikäisenä pari kertaa. Kummallakin kerralla tyttö vain nukkui (n.3h). Lisäksi on ollut hoidossa siten, että minä ja mieheni ollaan saunottu samassa rakennuksessa, missä vauva on ollut isovanhempien kanssa. Isänsä kanssa hän on alusta asti viettänyt pitempiäkin aikoja (4-6h) ja syönyt pullosta.

Meille on aina kelvannut niin tissi kuin pullokin!!! Tissiä ei ole alkanut hyljeksiä pullon takia.

Mietin silloin alussa noita samoja juttuja kuin sinäkin - missä äidinvaistoni ovat?

Ne ovat voimistuneet tässä ajanmittaa! Enää en veisi tyttöä hoitoon ns. "huvin vuoksi". Tyttäremme kulkee meidän kanssamme joka paikkaan,myös sinne kauppaan, tai jää kotiin jommankumman meidän kanssa.

Nykyään, kun näemme vanhempiamme, saatamme jättää tytön heille hetkeksi ja käydä kävelyllä. En enää tunne tästä huonoa omatuntoa. Isänsä on alusta alkaen ollut yhtälailla "hoitajana" kuin minäkin.

Ehkä sinullekin syntyy side lapseesi ajan kanssa. Minulle auttoi se,kun lapsi alkoi ottaa enemmän itsekin kontaktia. Siitä hymystä ei voi kauaa olla erossa, mutta itseni kannalta on tärkeää löytää välillä myös omaa, aikuisten aikaa.

Mun mielestä on loistavaa, että joku uskaltaa rehellisesti myöntää ettei silloin alussa niitä äidinvaistoja juuri ollut :flower:

 

minä joudun pahimmassa tapauksessa jättämään ihan vastasyntyneen päiväksi kotiin mummolle hoitoon,kun esikoisella on lääkäri aika 100km päässä.mies töissä.

Ja tämä kuitenkin monen mielestä täysin hyväksyttävää, koska on HYVÄ syy. Mutta jos ihan huvin vuoksi vauvan jättää hoitoon, on sitten tunnevammainen ja suojeluvaistoton. Vauvahan ei sitä kuitenkaa voi ymmärtää miksi äiti on jättänyt hoitoon.

Ja siis elä käsitä väärin, minustakin tämä on syy siinä missä muutkin